Yllättävän paljon vielä kohtaa hlbt ihmisten keskuudessa ymmärtämätöntä suhtautumista toisia seksuaalivähemmistöjä kohtaan,eivät kaikki homotkaan oikein aina ymmärrä,täytyy silloin muistuttaa, mehän vaaditaan myös hyväksyntää,ja on muitakin seksuaalivähemmistöjä.
Totta, ymmärtämätöntä suhtautumista esimerkiksi bi-seksuaaleihin ja trans-sukupuolisiin tällä palstalla edustaa nimimerkki Human jolle homomiehen oikeudet tuntuvat olevan ainoat millä on merkitystä. Lisäksi uskontojen pilkkaaminen "nokkeline" sanavalintoineen joita hän toistaa kirjoituksesta toiseen kertovat paljon vihan ja ennakkoluulojen täyttämästä maailmankuvasta.
Hmm.. Yiannopoulosista ei näyttäisi olevan pitkä matka meninismiin, Men Going Their Own Way-liikkeeseen, feminismin kritiikkiin ja "gynosentrismin" vastustamiseen. 2010-luvun miesrintamalla näyttäisi olevan tapahtumassa vastaavaa liikehdintää kuin naisrintamalla 60-70 luvuilla (?). Mielenkiintoista, että miesliikehdinnän puitteet sijaitsevat oikealla, kun ymmärtääkseni naisliikehdinnän raamit sijaitsivat vasemmalla?
Onko rannettaan heilautteleva Milo Yiannopoulos valkaistuine hiuksineen ja sateenkaariraidoitetulla micro-uzilla ja "we. shoot. back."-tekstillä varustetussa hihattomassa jonkinlainen toisinto lesbosta telaketjufeminististä?
Onko tässä jotain sisältöä, vai onko se vain hassunhauskaa (v)aateleikkiä?
Älähän taas valehtele Zephyr, sillä minähän olen ennemminkin nostanut biseksuaaleja esille sinä ittenään heinä ja korjannut vääriä juttuja, joissa puhutaan vain homoista tai jopa täysin virheellisesti kirjioitetaan bi-tyttöilyistä tai trans-jutuista muka homoina, vaikka homoja ei tietenkään naisellisuus kiinnosta itsessä eikä toisessa ihmisessä.
Ja Suomessahan biseksuaalit, kuten Nokia mission johtaja-umpiuskovainen pastori, joka itse harrasti pederastiaa, ovat homoja haukkuneet ja pelotelleet rippikoulunuoria ja biseksuaali Sebastian Tynkkynen oikein laati uhkakuva-julisteensa siitä, mitä hänen mielestään yhdenvertaisesta avioliitosta muka seuraisi, kun hän biseksuaalina on vastustanut homojen ja lesbojen avioitumisoikeutta, vaikka umpiuskovais-binä itselleen avio-okeuden salliikin.
uskomuksia pitää toki kritisoida, sillä ovathan ne monisyinen synninpesä ja etenkin kristinuskomus ja islam ovat itse pirulaisia sortamaan naisia ja vainoamaan biseksuaaleja, trans-ihmisiä ja jopa lesboja ja homojakin, sekä myös todella saatanallisia elämäniloista heterorakasteluakin kohtaan ; )
Enkä minä toki ole tälläistä sekasotkua julistanut, enkä etenkään koskaan langeta mitään tuomioita, kuten tämäkin profeetta tekee:
luukas 14:26 "Jos joku tulee minun (jeesuksen) tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."
matteus 5:22 "Mutta minä (jeesus) sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion."
Toki ehkä jesseä pitää vähän ymmärtää, sillä olihan hän ilmeisen luku- ja kirjoitustaidoton, eikä siten ymmärtänyt kehoittaa kuulijakuntaansa sivistymään.
Mitä sitten tuohon uutisen Milo Yiannopoulosiin tulee, lieneekö homo lainkaan, koska häneltä on kommenttejaan, joissa hän puhuu valinnasta ... Ja taitaa olla uskovainen, kun hänhän antoi lausuntoja Venäjän tv:llekin ja unohti ihan kritisoida sitä, miten siellä homoja vainotaan. Lisäksihän tuo Milo Yiannopoulos on vain napannut naisvihansa (jota en itse ole kyllä tavannut yhdelläkään homomiehellä, koska miksi naiset meitä vaivaisivat muka?) raamattukoraanista, jotka tunnestusi ovat vain miesten sepustamia, vain miesvallan jumalointeja, eli niin ällöä että valtaosaa homomiestä moinen luonnottomuus kyllä etoo.
umpimiesjumaloinnin ideologian raamattukoraanistahan sentään uupuu kokonaan naisten ja trans-naisten kirjoittamat viisaudet.
Älä nyt viitsi "Human", totuushan on se että, viimeksi tänä keväänä parjasit trans sukupuolisia ja josta muutamat sinua huomauttivat! Hyvä on muistisi, mutta niin auttamattoman lyhyt.
Milo Yiannopolousin kritiikin yhtenä maalina on feminismi. Yiannopolous on saanut kommenteillaan useissakin yhteyksissä suututettua feminismiin sitoutuneita. Vaikka en Yiannopolousin kanssa ole samanmielinen, on feminismi-käsitteen pöllytys mielestäni ihan myönteistä. Feminismi on aikojen saatossa määritelty eri tavoin ja eri ihmisille feminismi edustaa eri asioita.
Tietysti voin sanoa kannattavani joitain asioita, en-kannattavani tai en-vastustavani toisia asioita ja vastustavani joitain asioita. Ja toki niitä voi niputtaa isommiksi kokonaisuuksiksikin. En kuitenkaan halua kytkeä omia näkemyksiäni asioista mihinkään "ismeihin" tai aatteisiin. Enkä oikein ymmärrä, miksi muutkaan niin tekevät.
Ehkä siten voi kokea saavansa omasta maailmastaan selkeämmän: oman ismin/aatteen asiat ovat hyviä ja muut eivät? Itse kuitenkin vierastan ajatusta, että määrittelisin oikean ja väärän valmiiden pakettien kautta. Minä koen yksittäiset asiat yksittäiskysymyksinä. Ajattelen mieluummin itse.
Varmaan merkittävin syy aatteiden/ismien vierastamiseeni on se, että niihin sitoutuvat tuppaavat määrittelemään kannattamansa aatteen/ismin valikoiden; historiaa unohtaen ja asetellen kakkuun vain itselle mieleisimmät täytteet, koristeet ja hillokirsikat. Aatetta/ismiä venytetään ja vanutetaan kivaan suuntaan - ja aatteen/ismin "vastapuolina" pidettyä toisinaan kurmootetaan käyttäen aatteen/ismin suojelukseen otettuja asioita keppihevosena.
Minäkin huomaan olevani ilahtunut siitä, että, mitenköhän tämän nyt poliittisesti korrektisti ilmaisisi, ns. 'feministileiriä' (?) tuulettamaan asettuu jonkinlainen kriittinen liikehdintä. Parasta toki olisi aito tasa-arvoilu.
Olen vain ehkä yllättynyt siitä, että tällaisen kriittisen vastinliikkeen seuratuksi hahmoksi ei ole Milon sijaan asettunut ulkonäöstään vähemmän kiinnostunut oluelta tuoksuva futishuligaani (tai jotain sinne päin). Tosin, eivät naisasialiikkeen militantitkaan ihan barbienukeilta näyttäne. Hmm... ehkäpä jollakin hassulla ja kieron symmetrisellä tavalla miehistä syttyvä Ken miesasialiikkeen äänitorvena onkin oikein...?
-ismeistä sen verran, etteivät ne ole muuta kuin yritys nimetä asioita. Ilman nimeävää termiä ollaan mössössä (ja helposti relativismissa, jota sinä smo tekstiesi perusteella usein näytät lähestyvän). Asioiden nimeäminen liittyy kommunikaatioon, vuorovaikutukseen. On fantasiaa luulla voivansa napsia ajatuksia omikseen ja luulla olevansa -ismivapaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun haluaa kommunikoida aatoksiaan muille, nimeävät toiset kyseisen -ismin. Olisi tärkeää tietää, mitä itse allekirjoittaa ja mitä ei, ja miten tämä hahmottuu suhteessa ympäröiviin ihmisiin. Tämä pätee myös uskontoihin.
Tähän liittyen, huolimatta sen historiasta, pidän termin 'feminismi' viljelyä synonyyminä "tasa-arvoilulle" epäkorrektina käytäntönä, josta tulisi luopua. Jokaisen todellisen tasa-arvoilijan tulisi käyttää pyrkimyksestään sanaa 'egalitarianismi' (jos haluaa käyttää lainasanaa).
Luulen, että jo pelkästään terminologian vaihdoksen läpilyönti vaatii irtiottoa "feministileiristä".
Entäpä sitten "we.shoot.back" ja sateenkaarinen micro-uzi? Olisivatko Yiannopoulokset todella valmiita ampumaan Mateeneja? Ovatko homot järjestäytyneet ISISiä vastaan? Onko homoja lähtenyt vapaaehtoisiksi sotimaan Irakiin tai onko meitä soluttautumassa ISISin riveihin suorittaakseen siellä puolella ampumisia?
En pane pahakseni, jos joku kokee tarpeelliseksi yrittää määritellä sitä, mihin minä mielestään ajatuksineni kuulun. Itse en kuitenkaan halua sitoutua aatteisiin/ismeihin. Ehkä ilmaisin tuon epäselvästi.
Ja mitä tulee pride-puhujaan: minusta ei ollut parasta sulkea "väärin" ajattelevaa ulos ja monen lailla pöyristyä.
Lukekaa vaikka nämä kaksi artikkelia ja miettikää, miten vakavasti tällaisiin Yiannopouloksen (Suomessa Tynkkysen) kaltaisiin sarjakuvahahmoihin kannattaa suhtautua.
Olen lukenut nuo. Ja minusta vakavastiotettavuutta ei ole niin paljon kuin ruotsissa nähdyt reaktiot olisivat edellyttäneet. Voin hyvin kuunnella näiden hahmojen huomioita ja tarvittaessa kommentoida.
Tynkkysen poliittisista ulostuloistahan täräyttävin on se BB-talossa puserrettu purkaus, joka lopulta tuli varren kera pois sieltä minne päivä ei paista.
"Itse en kuitenkaan halua sitoutua aatteisiin/ismeihin."
Tällainenkaan vastuunpakoilu ei tosiasiallisesti onnistu. Se ei onnistu siitä syystä, että jos et itse ota selvää omista käsityksistäsi suhteessa ympäröiviin ihmisiin ja mahdollisesti historiaan, niin sitten muut ihmiset peilaavat sanomisesi suhteessa muihin/aiempaan ja leimaavat sinut joka tapauksessa. On parempi olla proaktiivisesti itse selvillä siitä mitä allekirjoittaa (ja mihin ryhmään/aatteeseen allekirjoituksellaan lyöttäytyy), ja mitä ei (mistä ryhmästä/aatteesta ottaa pesäeroa).
-ismejään voi aina vaihtaa. -ismien nomenklatuuria voinee myös vaihtaa.
Entä voiko -ismin muuttaa sisältäkäsin? En ole varma, koska yleensä -ismeihin liittyy periaatteita tai dogmeja. Yleensä tapahtunee niin, että -ismi pikemminkin ainoastaan joko elää tai kuolee kulttuurievoluution sanelemana. Se ei oleellisesti muutu.
Esim. vegetarismi. Sen periaate on olla tietoisesti aiheuttamatta eläinkunnan edustajan kuolemaa syömistarkoituksessa. Vegetarismia joko esiintyy tai sitten sitä ei esiinny, mutta ei vegetarismia oikein voi muuttaa sisältäkäsin. Periaatteelle olla käyttämättä mitään eläinkunnasta saatavaa tuotetta onkin muodostunut oma -isminsä, veganismi. On hyvä tiedostaa, kumpaan ryhmään kuuluu, ja millä perusteilla ja nimetä itse viitekehyksensä.
Tavallaan on munatonta olla nimeämättä itseään vegetaristi tai pyrkiä estämään kyseisen termin käytön itsestään, jos ehdot täyttyvät. Yhtä munatonta on käyttää itsestään termiä vegetaristi tai sallia tuon termin käytön, jos ehdot eivät täyty. Ja yhtä munatonta on kutsua itseään "kalaa syöväksi vegetaristiksi" tai vaikkkapa nimetä itsensä vegaanina "aidoksi vegetaristiksi" tai vastaavasti nimetä vegaaniutta "tiukaksi vegetarismiksi". Jne.
"Vegaaninen ruokavalio on vegetaristisen eli kasvispohjaisen ruokavalion alalaji, jossa pyritään välttämään eläinperäisten tuotteiden käyttämistä kokonaan."
"Vegetaristi voi olla lakto-vegetaristi (joka käyttää myös maitotuotteita), ovo-vegetaristi (joka käyttää kasvikunnan tuotteiden lisäksi kananmunaa), pesco-vegetaristi (kala-kasvissyöjä) pollo-vegetaristi (joka kasvikunnan tuotteiden lisäksi syö myös kanan ja muiden lintujen lihaa)."
Vastaava pätee uskovaisiin ja heidän tapoihinsa harjoittaa uskontoaan. Toiset ovat enemmänkin henkisiä, toiset tapauskovaisia ja noudattavat dogmeja kirjaimellisesti. Saisinko viisi leipää ja kaksi kalaa, kiitos.
On etäännytty jo alkuperäisestä sivupolulle, mutta...
Voin hyvin olla selvillä siitä, mihin aatteisiin/ismeihin omia käsityksiäni ja ajattelutapojani voi joku halutessaan liittää, mutta silti pitää asiaa merkityksettömänä. Olen tietoinen siitä, että joku voi aatteiden/ismien suhteen analysoida kirjoittamaani/sanomaani ja lyödä leimojakin. Joku voi nähdä aatteiden/ismien valossa suhtautumisessani eri asioihin ristiriitaisuuksiakin, lokeroidessaan. Minusta asia vain on melko yhdentekevä. Toki joskus tekee mieli kysyä, että miksi joku ajattelee niin tai näin.
Joidenkin ismien/aatteiden "tuoteselostetta" voi jiirailla helpommin kuin toisten. Riippuu ihan siitä, kuinka käsinkosketeltavista asioista ismi/aate rakentuu. Vaikkapa ruokavalioon liittyvät ovat aika helposti hahmotettavissa. Sen sijaan maailmankatsomukselliset, poliittiset ja vastaavat ovat epämääräisempiä. Niihinkin liittyvät vaikkapa kulttuurin elämisen myötä omia aikojaan tapahtuvat muutokset vaativat aikaa ihmissukupolvienkin verran. Vaan jos tällaista muutosta haluavia (oli kyse tiedostetusta muutoshalusta tai jostain vähemmän tiedostetusta mutta määrätyn ryhmän etujen kannalta hyödyllisestä) on tarpeeksi ja vieläpä otollisissa paikoissa jouduttamassa muutosta, niin ismin/aatteen ydintä myöten paketti saattaa saada uusia muotoja nopeastikin.
Mitä tulee mainittuun kasvissyöntiin... Itsehän en syö nisäkkäitä (täkäläisittäin ns. punaista lihaa, sisältäen USA:n luokittelusta poiketen myös sianlihan). Kanaa ja kalaa syön. Käytän kyllä nisäkäsperäisiä tuotteita, kuten maitotuotteita. Asian tullessa esille on monikin kysellyt, mahtaako taustalla olla jokin eettinen valinta. Ei ole. Taustalla on muinainen kokeilu keventää omaa ruokavaliota. Sittemmin en ole tuntenut halua palata takaisin entiseen. Mutta selitellä olen saanut. On harrastamalleni lihattomuudelle (kasvissyönnin kautta löytyvä) nimikin. Mutta en muista sitä juuri nyt, koska se ei oikeastaan kiinnosta. Tätä kautta taas "pointtiin": kun lihaa voidaan kasvattaa eläimettä keinotekoisesti, niin millainen suhde tälle asialle kehittyykään kasvissyömiseen liittyviin ismeihin/aatteisiin?
Uskonnot ja maailmankatsomukset ovat monitahoisia ilmiöitä.
Näin yllä tosiaan totean. Keskityithän tekstiäni lukiessasi ja luithan sen loppuun ja ilman harppomista?
Pointti oli se, että vaikka ihmiskunnan kulttuurievoluutio on jatkuva, ei vegetarismista ole tullut vegaaniutta, vaan vegetarismin lisäksi on kehittynyt vegaanius. Analogia: muuttuuko kristillisyys sisältä (koska raamattua ei kai enää voi editoida), vai kehittyykö maapallolle uusi sateenkaariväkeä lähtökohtaisesti integroiva maailmankatsomusliike? Ja kumpaan porukka toimissaan sitoutuu?
"On etäännytty jo alkuperäisestä sivupolulle, mutta.."
On. Yritin keskustella Yiannopouloksen aatemaailmasta, mutta -ismien yleinen pohdinta on sekin mielenkiintoista.
"Voin hyvin olla selvillä siitä, mihin aatteisiin/ismeihin omia käsityksiäni ja ajattelutapojani voi joku halutessaan liittää, mutta silti pitää asiaa merkityksettömänä."
Ei auta, vaikka itse pitäisit.
"Minusta asia vain on melko yhdentekevä."
Tällainen välinpitämättömyys on tietyissä olosuhteissa jopa vaarallista. Esim. 30-luvun Saksassa usea "tavan duunari" kannatti NSDAP:ta perehtymättä tarkemmin siihen, miten aate suhtautui juutalaisiin ja muihin vähemmistöihin. Paradoksaalisesti, NSDAP:n kannattajien joukossa oli lukuisa määrä juutalaisia ja homoja. Vastaavia esimerkkejä on historia pullollaan.
Tällä hetkellä esim. "tapakristillisyys" on hyvä esimerkki. Väitän, että suurin osa n. 70%:sta suomalaisesta, jotka yhä kuuluvat ev.lut. kirkkoon eivät ole perehtyneet siihen, mitä kaikkea allekirjoittavat ev.lut. kirkkoon kuulumisellaan. Ja tämä on harvinaisen helppo tarkistaa ev.lut. kirkon tunnustuskirjoista netissä.
"Vaan jos tällaista muutosta haluavia (oli kyse tiedostetusta muutoshalusta tai jostain vähemmän tiedostetusta mutta määrätyn ryhmän etujen kannalta hyödyllisestä) on tarpeeksi ja vieläpä otollisissa paikoissa jouduttamassa muutosta, niin ismin/aatteen ydintä myöten paketti saattaa saada uusia muotoja nopeastikin."
Niin. Ehkä näin voi joskus olla. Luulen kuitenkin, että asia menee useammin niin, että syntyy uusi -ismi ja vanha joko unohtuu tai jatkaa rinnalla. Minusta on myös väärin, että joku porukka alkaa tietoisesti muuttamaan jonkin aatteen perusteita tiettyjä rakenteita valtaamalla. Rehellisempää olisi muodostaa uusi -ismi.
"kun lihaa voidaan kasvattaa eläimettä keinotekoisesti, niin millainen suhde tälle asialle kehittyykään kasvissyömiseen liittyviin ismeihin/aatteisiin"
Syntyy uusi -ismi. ;) Ehkäpä se on syntetismi (johdettuna synteettisestä ravinnosta).
En nyt oikein saa kiinni siitä, että mihin ei auta, jos pidän merkityksettömänä sitä, että joku haluaa ehkä liittää käsityksiäni ja ajattelutapojani johonkin.
***
Evl on esimerkiksi paavin kirkkoa vahvemmin jäsentensä summa, joten kirkkoon sitoutuneiden ihmisten käsitykset maailmasta vaikuttavat myös kirkon ja sen opin sisältöön. Raamatun "editoiminen" on ehkä vahva ilmaus, mutta ainakin tulkinnat voivat muuttua, esimerkiksi sen kautta, mitä pidetään kulloinkin aikaan sidottuna ja mitä "ytimenä". Ja aina on mahdollisuus historiallisiin löytöihin, jotka voivat johtaa Raamatun tulkintojen muuttumiseen - ja ehkä jopa joidenkin kohtien tarkistamiseen.
"En nyt oikein saa kiinni siitä, että mihin ei auta, jos pidän merkityksettömänä sitä, että joku haluaa ehkä liittää käsityksiäni ja ajattelutapojani johonkin."
Vaikka itse pidät aatemaailmasi tutkailua ja nimeämistä merkityksettömänä (niinkuin nykyisin suurin osa länsimaiden ihmisistä tekee ja näin toteuttaa "lokeroimatonta", "riippumatonta" ideaalia = non-labelismi), tämä ei sitä yleensä ole, koska ihmisten ajattelutapa vaikuttaa kokonaisuuteen. Esimerkki ajattelemattomasta tai huonosta tietoisuudesta -isminsä suhteen on NSDAP:n valtaannousu.
Vastaavasti voi tutkailla, mihin non-labelismi johtaa. Tai non-labelismin propagoiminen.
Niin, vaikket itse olisi kiinnostunut asiasta tai tunnustaisi sitä, että olet non-labelisti, niin olet sitä.
Ja toteuttamalla "kytkemättömyyden" ja "sitoutumattomuuden" periaatetta luot olosuhteita, joissa nykyisenkaltainen non-labelismi kukoistaa.
Eli vaikka et itse pidä omien aatosten -ismittelyä merkityksellisenä, se ei auta: olet mukana pönkittämässä -ismejä (vaikkapa non-labelismia) ja se tekee ajattelutavastasi merkityksellisen kokonaisuuden kannalta.