Tai tästä ARD:n mediathekista, dokumentaarinen yhteeveto, jossa myös Berliinin historiaa, haastateltavana alussa mm. Brendabn Nash, joka tutkii 1920-luvun viihde-elämää Berliinissä ja järjestää kiertokävelyjä
Rikoslain pykälää 175 yritettiin valtiopäivillä muuttaa jo 1890-luvun lopulla, mutta se ei onnistunut. DDR:ssä lakia lievennettiin muun muassa kumoamalla natsiaikaisia tukennuksia, kunnes homosuhteet lopulta dekriminalisoitiin. Tässä Saksan itiäpuoli oli länsipuolta edellä.
Itä-Saksan vallanpitäjät olivat allergisia homojen/lesbojen järjestäytymistä kohtaan, koska pelkäsivät järjestöistä muodostuvan poliittisen opposition pesäpaikkoja. Evankelinen kirkko avasi Berliinissä ovensa sateenkaariväelle, ja sen suojissa alkaneesta ryhmätoiminnasta kehittynyt Sonntagsklub toimii edelleen.
Täsmennyksenä edelliseen: Sonntags-Club pitää baari/kahvilaa Prenzlauser Bergissä. Kun viimeksi kävin kaksi vuotta sitten, esillä oli pienehkö taidenäyttely.
Vappuna 1990 oli lännen ja idän ammatillisten järjestöjen vappujuhla Valtiopäivätalon eduistalla, joka tuolloin oli vielä avaraa kenttää sodan jäljiltä. Kenttää kiersi kymmeniä kojuja: kahvia, olutta, ruokaa, erilaista infoa. Homo/lesbojärjestöjen joukossa oli myös Sonntags-Club. Tein haastattelun Setan Radio Toisen Linjan puolituntiseen, joka tuolloin lähetetiin viikottaion Radio Cityn aalloilla.
Virallinen raja oli vielä olemassa idän ja lännen välillä, samoin muuri. Väki kulki molempiin suuntiin sen auikoista rajasotilaisen - idän ja lännen - asiaan puuttumatta.
Vähemmälle huomiolle on ilmeisesti jäänyt se seikka, että keskityleiriltä vapautetut homot vangittiin uudelleen § 175 toimesta, mikä mielestäni "kannattaa tiedostaa ja muistaa" pikemminkin kuin levittää vihapuhetta "äärikristittyjä" kohtaan joka raoassa.
1.8.2001 eli 15 vuotta sitten tuli voimaan Saksan parisuhdelaki (Lebenspartnerschaftsgesetz), joka oli hyväksytty liittopäivillä joulukuussa lähinnä sosialidemokraattien ja vihreiden äänin. Vastustajiin kuuluivat kristillisdemokraatit (CDU/CSU) ja liberaalit (FDP). Samoin kuin Suomessa, parisuhdelakia ja kaikkia muitakin kansalaisten yhdenvertaisuutta edistäviä lakeja vastustivat ja vastustavat edelleen kiihkeimmin ihmisvihamielisen uskonnon valinneet. Kristillisdemokraattien edustaja kailotti, että parisuhdelaki ei ole pelkästään perustuslain vastainen, vaan se loukkaa myös kolmea uskontoa tarkoittaen ilmeisesti, että hänen rakas Jumalansa sekä Jahve ja Allah pahoittivat herkän mielensä.
Kielenkäyttöön tuli nimitykset homoavioliitto (Homo-Ehe) ja kevytavioliitto (Ehe light), koska vastustajat onnistuivat torppaamaan parisuhdelakiin sisällytettäviksi tarkoitettuja oikeuksia. Homovihamielisimmissä osavaltioissa homoparit joutuivat mm. rekisteröimään suhteensa ajoneuvojen rekisteröintivirastossa. Vuosien varrella parisuhdelakia on paranneltu ja homoparien syrjintää vähennelty mm. perustuslakituomioistuimen päätösten ansiosta homovastaisten kristillisdemokraattien johtamien osavaltioiden kiihkeästä vastustuksesta huolimatta, mutta vieläkään parisuhdelaki ei vastaa avioliittolakia.
Mielipidetiedustelujen mukaan ylivoimainen enemmistö saksalaisista, myös kristillisdemokraatteja äänestävistä, kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, mutta nykyinen hallituskoalitio ei sitä tule toteuttamaan liittokansleri Angela Merkelin kristillisdemokraattien voimakkaasta vastustuksesta johtuen.
Ensimmäiset
Heinz-Friedrich Harre ja Reinhard Lüschow rekisteröivät parisuhteensa Hannoverissa 1.8.2001 kello 8 ylipormestarin johdolla. Heinz-Friedrich ja Reinhard elävät edelleen yhdessä, tähän mennessä kaikkiaan 29 vuotta. He toivovat voivansa jonain päivänä mennä uudelleen maistraattiin solmiakseen avioliiton. http://www.derwesten.de/panorama/erste-homo-ehe-vor-15-jahren-wir-sind-sichtbar-geworden-id12056827.html