"Viides sija: nousevat vuokrat. Asuntoja on, mutta nyt maailmalta saapuu sijoittajia, jotka saneeraavat ja nostavat hintoja. Vanhat asukkaat joutuvat muuttamaan halvemmille alueille. Vuokrien korotukset voivat olla 40-70%."
Muistan aikaisemminkin lukeneeni samasta ongelmasta mm. homojen suosimilla asuinalueilla. Ensin on muutettu alueelle 20-30 vuotta sitten vuokralle ja nyt ei ole varaa maksaa vuokraa. Erikoiselta kuulostaa, kun asuntolainoja on taatusti myönnetty homoille ja muille vähemmistöille menneisyydessä huoneiston hankkimista varten.
Tietysti selityksenä voi olla lähipiiri, jos kaikki asuu vuokralla niin sitä helposti sitten itsekin jää vuokralaiseksi.
Neljäs berliiniläisiä harmittava asia oli jatkuvat katutyöt. Siinä kohdassa puhuttiin myös "kohtaamisalueista" (Begegnungszonen), joita Berliinissä kokeillaan. Joillakin katualueilla yritetään helpottaa muidenkin kuin autojen liikkumista. Maassenstrasse on ensimmäinen kokeilupaikka.
Nyt vasta huomasin, että Maassenstrasse on "homokaupunginosan" sydämessä, Nollendorf-metroasemalta Winterfeld-aukiolle vievä katu. Kadun kalusteita on kehitelty niin, että siellä on paljon istuimia ja kävelytilaa, mutta parkkipaikat on poistettu ja autojen nopeutta vähennetty. Tv-ohjelmassa yksi harmistunut mies sanoo, että kyseessä on "karkotusalue", epämukava paikka, jossa jalkaisin liikkuvat ihmiset eivät viihdy. Tietenkin autoilijoita harmittaa.
Viime syksynä Tagesspiegel-lehdessä oli juttua ja kuvia uudesta katuarkkitehtuurista
Opiskelin joskus 70-luvulla Münchenissä. Meillä oli tapana kavereitteni kanssa käydä aika usein Itä-Saksan (DDR) ympäröimässä ja siis eristetyssä Berliinissä bailaamassa ja tuttuja tapaamassa. Sinne kuljettiin nk. käytäviä pitkin Itä-Saksan läpi. Rajanylitykset olivat epämiellyttäviä ja jännittäviä tiukkoinen tarkastuksineen.
Berliini oli siihen aikaan aivan omanlaisensa kaupunki, jossa sai tehdä lähes mitä tahansa. Homot ja muutkin varusmiespalvelua välttäneet asuivat Berliinissä. Homoskene oli silloinkin vilkas. Kulttuuri ja taiteet elivät varsinaista kukoistuskauttaan.
Kun luin tuosta edeltä nykypäivän saksalaisten inhokkeja kaupungistaan, toteanpahan vain, että 26 vuoden takaiset olosuhteet on reippaasti unohdettu, taikka niitä ei ehditty edes kokea. Berliinin muurihan murtui 1989 ja DDR hajosi samoihin aikoihin. Olimme juuri sillon Berliinissä kun muuri murtui. Kaupunki oli täynnä DDR:stä länsipuolelle tulleita ihmisiä. Jokainen heistä sai pankista kouraansa sadan Saksanmarkan setelin ja leiman passiinsa merkintänä saadusta rahasta. Heille se oli iso summa. He kulkivat paikalle Trabanteillaan. Koko kaupunki haisi kaksitahtisten pakokaasulle.
Silloin kun muuri oli vielä pystyssä, Berliini oli aika tavalla nukkavieru ja likainen. Jalkakäytävät olivat koirien käymälä. Jätöksiä oli kaikkialla. Erään kerrostalon sisäpihalla oli navetta, joka tuotti tuoretta maitoa paikallisille. Asumisolosuhteet olivat keskimäärin varsin heikot. Tästä päivästä katsoen valitettavaa olisi ollut sillon vaikka kuinka paljon. Olosuhteisiin kuitenkin sopeuduttiin ja jatkettiin elämää niissä puitteissa.
Tänä päivänä Berliini on tuhat kertaa paremmassa kunnossa kuin silloin DDR:n aikaan. Kaupunki on todella äveriäs monella tapaa ja se myös näytetään. Minun silmissäni pröystäilyn huippua edustaa KaDeWe-tavaratalo ihan homppelialueen reunalla, Charlottenburgissa. Se on Stockman kertaa kymmenen.
Käymme Berliinissä aika usein työmatkoilla. Viimeksi olimme siellä tämän kuun alussa. Viihdymme siellä hyvin siitäkin huolimatta, että se on tyypillinen kiireinen suurkaupunki.
Pyrimme käymään joka kerta Berliinin homomuseossa. Siellä on aina useita eri teemaisia näyttelyitä. Ne vaihtuvat aika tiiviiseen tahtiin. Schwules Museum sijaitsee rauhallisessa kaupunginosassa. Emmekä ole huomanneet minkäänlaista häiriötä. Kuitenkin 7.3.2016 museon vapaaehtoistyöntekijä oli havainnut luodinreikiä ikkunoissa. Ne olivat syntyneet ehkä edeltävänä viikonloppuna. Poliisi tutki, mutta totesi tekijän löytymisen olevan epätodennäköistä. Ammutut ikkunat on ehdotettu säilytettäviksi ja museoitaviksi.
Yllä mainitussa tv-ohjelmassa mainittiin vuokraongelmien yhteydessä myös se viime aikojen ilmiö, että asuntoja yhä enemmän muutetaan yksityisiksi hotellihuoneistoiksi. Turistien suosimilla alueilla Berliinissä asuntojen omistajat eivät enää vuokraa omistamiaan huoneistoja berliiniläisille vaan vieraileville turisteille. Tulot ovat moninkertaiset. Netissä on palvelu Airbnb (suomeksi kumipatja ja aamiainen).
Berliinin kaupunki suhtautuu kaupunkilaisten häätämiseen pois keskusta-alueilta hyvin kielteisesti. Torstaina asian viime vaiheista kerrottiin Berliner Zeitungissa. Kaupungin edustaja neuvotteli Airbnb:n johdon kanssa ja totesi, että vuokra-asunnoista alkaa olla puutetta eikä ole toivottavaa, että asuntoja annetaan turismikäyttöön.
Vuonna 2014 astui voimaan ns. Zweckentfremdungsverbot eli asuntojen käyttötarkoitusta ei saa luvatta muuttaa. Aina pitää saada poikkeuslupa. 6 300 poikkeuslupaa on annettu, mutta nyt uudella päätöksellä hotelliasunnot pitää muuttaa takaisin kaupungin asukkaiden käyttöön.
Asuntoja välittää Amerikassa länsirannikolla sijaitseva Airbnb. Sieltä arvioidaan, että Berliinissä 16 000 asuntojen omistajaa tarjoaa asuntojaan turistikäyttöön. Netissä on tarjolla 23 000 asuntoa. Berliinin senaatin mukaan viime vuonna 10 miljoonaa turistia asui huoneistoissa. Nyt senaatti haluaa, että keskustan asuinalueet palautetaan asukaskäyttöön - "asuinkortteleista ei saa tulla Disneylandeja".
Suuri osa asuntojaan turisteille vuokraavista toimii pimeästi. He eivät maksa veroja eivätkä muita pakollisia maksuja. Kilpailu hotellien ja hostellien kanssa on epäreilua. Sama ilmiö on ollut mm. New Yorkissa - ei makseta edes pakollisia matkustajaveroja. Nyt on luvassa 100 000 euron sakko sääntöjen kiertäjille. Vihreät vaativat 500 000 euron sakkoa. Airbnb velvoitetaan ilmoittamaan asuntojen omistajien nimet. Laki kieltää myös asunnon tyhjänä pitämisen spekulointitarkoituksessa.
Mahdollisesti tuleva pakolaisten sijoittaminen tulee entisestään kriristämään tilannetta.
Olen läheltä joutunut seuramaaan niitä haittoja, joita "asuntohotellit" aiheuttavat. Taloyhtiömme yhtiökokouksessa on kerrottu häiriöiden lisääntyneen, kun hiljaiseen rappuun saapuu 4-8 hengen seurueita matkakärryineen tai palaavat yöelämästä, usein myöhään illalla tai yöllä. Se on pienessä asuintalossa kielteinen ilmiö. Onneksi omassa rapussamme ei harjoiteta hotellitoimintaa.
Homoillekin tarjotaan asumista yksityisasunoissa. Millaisia kokemuksia? Turistin kokemukset ovat tietysti eri asia kuin muiden talossa asuvien kokemukset.
Satuin alkukesästä viime vuonna Berliiniin ja istuskelin Cafe Berion terassilla, kun Maassenstrassea rakennettiin uuteen uskoon. Tagesspiegelin kuvasta päätellen kadusta on tullut sellainen, kuin kadulle pystytettyjen suurten taulujen havaintokuvissa luvattiin.
Joskus takavuosikymmeninä Berliinissä järjestettiin Pääsiäismarssi, rauhanmarssi. Olimme - edesmennyt mieheni Max ja minä - eräänä pääsiäisenä mukana parinkymmenen tuhannen ihmisen joukossa.
Siis pelkkä pitkä viikonloppu syynä näille kahden juhlimuksen päällekkäisyydelle...? Ajattelin, että ajankohta olisi alunperin otettu tietoisena valintana.
Käsittääkseni nahka ja fetissijärjestöt ovat irtisanoutuneet hlbti-vähemmistöstä? Ja käsittääkseni perinteenä näitä Folsom tyylisiä katujuhlia jokseenkin paheksutaan tasa-arvoa edistävissä järjestöissä. Avoin seksuaalisuus ja sen "marginaaliset" ilmentymät koetaan kiusallisina homojen imagolle?
