Siinä taas yksi pikku hiirulainen... :D
Brittiläinen rugbypelaaja kaapista (juttukommentit)
Brittiläisten ja myös australialaisten rugbypelaajien joukossa on ollut hyvän asenteen edelläkävijöitä jo pitkään. Lajin suomalaisen näkyvyyden perusteella ei kannata vetää johtopäätöksiä; rugby on maailmalla näkyvä laji.
Suomalaisen urheilun kannalta traagisinta oli se, että tänne mahtui vain yksi laji kerrallaan. Oli se laji sitten yleisurheilu, hiihtolajit tai jääkiekko. Tälläkin hetkellä joukkuelajeissa yleisölle suurin jo jääkiekon pääsarjataso, ja pitkän välimatkan jälkeen tulee suunnilleen ryhmä "kaikki muut".
Ruotsissa isojen joukkuelajien välinen keskinäinen kilpailu on sillä tavalla tervettä, että kovatasoisia ja kiinnostavia sarjoja on monia, eikä yksi sarja voi passivoitua nauttimaan ykköspaikasta. Suomen kohtaloksi koitui se, että jääkiekko sai haastamattoman ykkössijan ja kuten haastamattoman ykkössijan haltijalle usein käy, se ei kehittynyt vaan mätäni paikoilleen. Myös kyky etäännyttää yleisö oli poikkeuksellisen vahva. Nykykuluttaja on jo sen verran valveutunut tai ainakin hänellä on niin paljon vaihtoehtoja, että tunkkainen, 80-luvun hillopurkin atmosfäärillä varustettu ilmapiiri ei houkuta entiseen malliin.
Suosituimmuuksia ja paremmuuksia voidaan ratkoa aina. Joku voi ihan vilpittömästi olla Siperian paras härkätaistelija tai kännykkälaturinheiton piirimestari. Samoin Suomessakin on aina se "suosituin urheilusarja", vaikka se suosion taso ihmisissä ja euroissa mitattuna olisi
Tähän uutiseen tämä kommentti liittyy mutkan kautta siten, että Britanniassa rugby oli ensimmäinen raskaan sarjan joukkuelaji, joka alkoi ottaa sateenkaariasiat tosissaan. Tästä on aikaa jo 7 vuotta, mutta toki muitakin merkittäviä askelia mahtuu noihin vuosiin. Päviitys ei tapahdu yhdessä yössä.
Suomalaisen urheilun kannalta traagisinta oli se, että tänne mahtui vain yksi laji kerrallaan. Oli se laji sitten yleisurheilu, hiihtolajit tai jääkiekko. Tälläkin hetkellä joukkuelajeissa yleisölle suurin jo jääkiekon pääsarjataso, ja pitkän välimatkan jälkeen tulee suunnilleen ryhmä "kaikki muut".
Ruotsissa isojen joukkuelajien välinen keskinäinen kilpailu on sillä tavalla tervettä, että kovatasoisia ja kiinnostavia sarjoja on monia, eikä yksi sarja voi passivoitua nauttimaan ykköspaikasta. Suomen kohtaloksi koitui se, että jääkiekko sai haastamattoman ykkössijan ja kuten haastamattoman ykkössijan haltijalle usein käy, se ei kehittynyt vaan mätäni paikoilleen. Myös kyky etäännyttää yleisö oli poikkeuksellisen vahva. Nykykuluttaja on jo sen verran valveutunut tai ainakin hänellä on niin paljon vaihtoehtoja, että tunkkainen, 80-luvun hillopurkin atmosfäärillä varustettu ilmapiiri ei houkuta entiseen malliin.
Suosituimmuuksia ja paremmuuksia voidaan ratkoa aina. Joku voi ihan vilpittömästi olla Siperian paras härkätaistelija tai kännykkälaturinheiton piirimestari. Samoin Suomessakin on aina se "suosituin urheilusarja", vaikka se suosion taso ihmisissä ja euroissa mitattuna olisi
Tähän uutiseen tämä kommentti liittyy mutkan kautta siten, että Britanniassa rugby oli ensimmäinen raskaan sarjan joukkuelaji, joka alkoi ottaa sateenkaariasiat tosissaan. Tästä on aikaa jo 7 vuotta, mutta toki muitakin merkittäviä askelia mahtuu noihin vuosiin. Päviitys ei tapahdu yhdessä yössä.
Saapa nähdä mikä on kaverin kohtalo.
Onhan näitä kilpailtuja sarjoja muuallakin, kuten jenkeissä. Muistuu vaan mieleeni muutamia tapauksia NBA:sta ja vähän muistakin sarjoista, että homoksi ilmottautunut urheilija joko päätti itse uransa tai jäi ilman sopimusta. No he eivät nyt mitään kovin isoja staroja ole olleetkaan, ehkä tämä tapaus ja eri maa tuottaa toisen lopputuloksen.
Onhan näitä kilpailtuja sarjoja muuallakin, kuten jenkeissä. Muistuu vaan mieleeni muutamia tapauksia NBA:sta ja vähän muistakin sarjoista, että homoksi ilmottautunut urheilija joko päätti itse uransa tai jäi ilman sopimusta. No he eivät nyt mitään kovin isoja staroja ole olleetkaan, ehkä tämä tapaus ja eri maa tuottaa toisen lopputuloksen.
Ilman sopimusta jäämiseen vaikuttaa moni tekijä. Kuten esim. se, että kyseessä ei ole ollut "iso stara" tai että ikään on jo kertynyt. Varsinkin P-Amerikan pääsarjat ovat sen verran raadollista kilpailua, että osakesijoitustermein P/E-luku pitää olla korkea eli sijoitettun summan on syytä alkaa maksaa itseään nopeasti takaisin. Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää on vaikeampi harrastaa, ainakaan ilman sanktioita. Syrjintäsuojan aukkoja on paikattu mm. nyt kesällä 2015.
Mutta toisenlaisikin esimerkkejä on. Loistotyyppi Robbie Rogers lopetti uransa ja tuli kaapista, mutta ei ehtinyt vielä katsomaan lehdestä ilmaisia kahvitarjoiluita tai lähintä bingohallia, kun P-Amerikan pääsarjatason menestynein joukkue tarjosi sopimusta - johton RR tarttui.
Humoristisesti sanoen rugbyn kohdalla näyttää olevan tapana, että ennen kuin pelaaja tulee kaapista, hänellä pitää olla ex-vaimo. Toki tämä asettaa uuteen valoon kulissiavoliitot ja kulissiavioliitot. Ainakin Italiassa on ollut kaupallisia toimijoita, joiden päätoimiala on ollut järjestää vaimoja vähemmän heteroseksuaaleille jalkapalloilijoille vielä 2000-luvullakin.
Isot urheilutoimijat ovat hyväksyneet sen tosiasian, että mukana on muitakin kuin heteroita, vaikka nimiä ei olisikaan tiedossa. Samoin on varauduttu siihen, että ne nimet voivat olla yleistä tietoa milloin tahansa, ja varsinkin "lajinsa ensimmäisten" kohdalla julkisuutta ei ole helppoa hallita. Ja typerää se olisikin olla valmistautumatta. Sellainen "katsotaan sitten kun se aika tulee" on täysin verrattavissa siihen, että alkaa miettimään sateenvarjon hankkimista sitten, kun kaatosade on jo kastellut vaatteet.
Suomessa on hieman outo tuo valmistautumisen puute. Ei tarvita kuin yksi hyvät yhteydet omaava ihminen, joka kokoaisi "pinkin listan" todisteineen ja pistäisi sen nettilevitykseen viikonloppuyönä, mahdollisesti maistissa (metodi opeteltu politiikasta). Maanantaiaamuna ei sitten tarvitse enää miettiä, että mihin suntaan yrittäisi asiaa ohjata, kun asia on karannut kauas horisonttiin.
Tätä aihetta ei voi käsitellä mainitsematta älyllistä epärehellisyyttä, joka tunnetaan nimellä "keskitytään vain urheiluun". Näyttäkää minulle ihminen, jonka mielestä miesten pääsarjatason palloilussa on kyse vain urheilusta, niin minä näytän teille valehtelijan. Pohjois-Amerikassa kuukausipalkka saattaa olla suomalaisen lottovoiton verran tai esim. kymmenen sydänkirurgin kuukausipalkan verran. Bisnes mikä bisnes.
Mutta toisenlaisikin esimerkkejä on. Loistotyyppi Robbie Rogers lopetti uransa ja tuli kaapista, mutta ei ehtinyt vielä katsomaan lehdestä ilmaisia kahvitarjoiluita tai lähintä bingohallia, kun P-Amerikan pääsarjatason menestynein joukkue tarjosi sopimusta - johton RR tarttui.
Humoristisesti sanoen rugbyn kohdalla näyttää olevan tapana, että ennen kuin pelaaja tulee kaapista, hänellä pitää olla ex-vaimo. Toki tämä asettaa uuteen valoon kulissiavoliitot ja kulissiavioliitot. Ainakin Italiassa on ollut kaupallisia toimijoita, joiden päätoimiala on ollut järjestää vaimoja vähemmän heteroseksuaaleille jalkapalloilijoille vielä 2000-luvullakin.
Isot urheilutoimijat ovat hyväksyneet sen tosiasian, että mukana on muitakin kuin heteroita, vaikka nimiä ei olisikaan tiedossa. Samoin on varauduttu siihen, että ne nimet voivat olla yleistä tietoa milloin tahansa, ja varsinkin "lajinsa ensimmäisten" kohdalla julkisuutta ei ole helppoa hallita. Ja typerää se olisikin olla valmistautumatta. Sellainen "katsotaan sitten kun se aika tulee" on täysin verrattavissa siihen, että alkaa miettimään sateenvarjon hankkimista sitten, kun kaatosade on jo kastellut vaatteet.
Suomessa on hieman outo tuo valmistautumisen puute. Ei tarvita kuin yksi hyvät yhteydet omaava ihminen, joka kokoaisi "pinkin listan" todisteineen ja pistäisi sen nettilevitykseen viikonloppuyönä, mahdollisesti maistissa (metodi opeteltu politiikasta). Maanantaiaamuna ei sitten tarvitse enää miettiä, että mihin suntaan yrittäisi asiaa ohjata, kun asia on karannut kauas horisonttiin.
Tätä aihetta ei voi käsitellä mainitsematta älyllistä epärehellisyyttä, joka tunnetaan nimellä "keskitytään vain urheiluun". Näyttäkää minulle ihminen, jonka mielestä miesten pääsarjatason palloilussa on kyse vain urheilusta, niin minä näytän teille valehtelijan. Pohjois-Amerikassa kuukausipalkka saattaa olla suomalaisen lottovoiton verran tai esim. kymmenen sydänkirurgin kuukausipalkan verran. Bisnes mikä bisnes.
Kyllä tuo miehenkin saisi, ajatteli varmaan moni jo kauan. Toivottavasti löytää hyvän miehen, jonka kanssa kasvattaa lapsensa.