Käytännössä siis biologisen isän ja äidin merkitystä kasvatuksessa käsitelleet tutkimukset voidaan kaikki heittää romukoppaan. Tai sitten ei, sillä meillä on vakuuttava näyttö myös siitä, että biologisten vanhempien vanhemmoimissa perheissä, samassa sosioekonomisessa asemassa olevissa perheissä ydinperheen lapset suoriutuvat paremmin kuin kaikissa muissa perhetyypeissä. Tämä näkyy niin yksinhuoltaja-, uus- kuin adoptioperheissä näitä vertailtaessa ehyeen ydinperheeseen.
Yksi hauskimmista tutkimuksista muun muassa osoitti, että isät sitoutuvat parhaiten perheeseensä silloin, kun lapset ovat hänen omiaan, madaltaen eroriskin noin puoleen verrattuna siitä, mitä eroriski oli lapsettomien ja/tai uusperheiden vastaavasta. Onhan näitä.
Vaikka olihan nyt toki niin, että tämä "uusi tutkimus" tutki vain entisiä tutkimuksia ja pyrki selvittämään, milloin "ei eroa"-hypoteesi sai tieteellisen hyväksynnän. Se teki sen APA:saa 2005, ja muun muassa Jari Sinkkonen, varmasti em. vanhemmuusteemoja kauan tutkineena, hämmästeli kuinka harvoin tällaisissa asioissa ylipäätään voidaan sosiologisessa teemassa esittää mitään näin varmana.
Itseasiassa luulisi paremmin samaa sukupuolta olevien parien hoitavan lapsia koska lasten saaminen monella paljon monimutkaisempi, aikaa vievämpi ja kalliimpi kuin heteropareilla joilla voi käydä hupsis.
En usko näissä tutkimuksissa olevan mitään sellaista että heteroparit tutkimukseen olisi valittu nuorehkona kännipäissään raskaaksi tulleita joilta evätään abortti joko vanhempien tai uskonnon perusteella ja homopareina reilu 30 vuotiaita vuosia lasta kalliin adoptioprosessiin kautta odottaneita joilla on elämä kohtuullisen varmaa(työpaikka, oma asunto&auto yms)
Ei vanhempien sukupuolella sinällään väliä ole jollei yhteiskunta aiheuta puolin tai toisin ongelmia(heteroparilla vanhemmat vaativat lapsenlapsia/homopareja syrjitään)
Jos vanhempien sukupuolella ei ole väliä, se tarkoittaa myös että lapsen oikeudella isään ja äitiin ei ole väliä. Joka tarkoittaa myös, että lapsen biologisilla sidoksilla ei ole väliä.
Ehkä paradoksaalisin harha, joka teeman avulla on saatu menemään läpi. Valtaosalle vanhempia, biologiset lapset menevät oman puolison edelle. Ehkä juuri tämän vuoksi erityisesti nuoret, joilla tätä ymmärrystä ei vielä ole, ovat ajatukselle kaikkein myötämielisimpiä.
Ei ole olemassa mitään "lapsen oikeutta isään ja äitiin". Sen sijaan on huolehdittava siitä, että lapsella on vakaa ja turvallinen koti, ja että lähimmät ihmissuhteet ovat pysyviä.
Useimmissa tapauksissa lapsi toki kasvaa perheessä, jossa vanhempina on mies ja nainen. Tämä perustuu lähinnä biologisiin seikkoihin liittyvään todennäköisyyteen.
Tiedemaailmassa lienee tätä nykyä aika vahva konsensus siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien vanhemmoimassa perheessä kasvanut saa elämälleen täysin samanlaiset eväät kuin heteroparin kasvattamat lapset. Toki asenteiden pitää vielä parantua, ettei perhe kuormitu turhaan esim. sateenkaariperheitä alentavista puheista.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee, että lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.
Sinänsä ei yllätä toteamus, että lapsella ei olisi näitä oikeuksia.
Mihin sopimukseen perustuu väite, että lapsella on ainoastaan vakaisiin, läheisiin ihmissuhteisiin?
Vastaan itse, ei mihinkään. Se perustuu spekulaatioihin, että ne riittävät lapselle kasvatusympäristöksi, joka voi olla myös totta. Oikeuksia tästä ei luonnollisesti johdeta.
Yhtä pätevästi voidaan myös väittää, että jos lasten oikeuksien suhteen ollaan valmiita tekemään tämän tasoisia persraiskauksia, rekisteröity parisuhde riittää varmasti enemmän kuin hyvin homoseksuaalien perheoikeudelliseksi muodoksi.
Tämä on ilmeisesti neljäs esitetty looginen virhe agendanmukaisessa päättelyssä.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa puhutaan vanhemmista - joka tietysti on osa vakaata ja turvallista kotia sekä pysyviä ihmissuhteita. Mainitut vanhemmat voivat olla muutkin kuin biologiset vanhemmat.
Avioliittolain uudistuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Se ei muuta nykyisestä lapsen suhdetta biologisiin vanhempiinsa.
Miten voi olla mahdollista tulkita väärin lause "tuntea vanhempansa (kaksi biologista, eri sukupuolta olevaa tarvitaan) ja olla heidän huollettavanaan". :)
Ja siihen perään väittää, että tämän oikeuden kumoaminen sukupuolineutraalilla avioliittolailla ei vaikuta lasten oikeuksiin millään tavalla.
Ikävä jankuttaa, mutta jotenkin kauhean mielenkiintoista on kerta toisensa jälkeen todeta miten järjellinen olento kykenee tällaiseen itsepetokseen.
Vanhempi voi olla muukin kuin biologinen vanhempi.
Olennaisempaa tässä asiassa on kuitenkin se, että tasa-arvoinen avioliittolaki ei muuta lapsen oikeudellista asemaa yhteekään aikuiseen nähden. Selitä nyt ihmeessä se, että miten avioliittolain uudistus jotain "kumoaa".
Kehäpäätelmä. "Sukupuolineutraalilla avioliitolla loukattuja lasten oikeuksia olennaisempaa on kuitenkin lapsen oikeudet, joita sukupuolineutraali ei millään tavalla loukkaa tai kumoa".
Nimimerkki "tjas", en nyt 100% varmasti hahmota, mihin viittaat "kehäpäätelmä"-kommentillasi. Jos viittasit minun kommenttiini, niin nostin esiin kaksi erillistä asiaa. En verrannut asioiden yleistä tärkeyttä, vaan totesin vain jälkimmäisellä olevan sidoksen avioliittolain uudistukseen.
Siis: tasa-arvoinen avioliittolaki ei muuta lapsen oikeudellista asemaa yhteenkään aikuiseen nähden. Avioliittolaki ei säätele lapsen oikeudellista asemaa, vaan avioliittolaki säätelee avioliiton solmineiden suhdetta toisiinsa.
Ymmärrän, että adoptio-oikeus on se asia, mikä eniten kiehuttaa molempia osapuolia. Halusin vain tuoda vielä sosiaalialaa opiskelevan näkemyksen asiaan. Olen samaa mieltä, että lapsella tulee olla oikeus biologiseen isään ja äitiin, mikäli mahdollista. Sellaisiakin tapauksia tosin on jolloin lapsen yhteys biologiseen isään ja äitiin katkeaa. Tällaisia ovat esimerkiksi erot, vanhempien kuolema, suunnittelemattomat raskaudet, huostaanotto jne.. En kuitenkaan näe, miten hetero- tai homoparin oikeus hakea adoptiota silloin, kun lapsen yhteys vanhempiin on jo katkennut huostaanotettuna, vielä jotenkin huonontaisi lapsen oikeutta biologiseen isään ja äitiin. Tässä vaiheessa lapsi siis on jo menettänyt yhteyden biologiseen isäänsä ja äitiinsä. Toki lapsella yhä on olemassa biologinen isä ja äiti, mutta nämä eivät syystä tai toisesta ole enää adoptoitavan lapsen huoltajia ja silloin adoptio tulee kyseeseen. Joka tapauksessa adoptioperhe on parempi kasvuympäristö lapselle kuin lastenkoti tai vastaava.
Ja koska (meillä Suomessa) adoptioprosessi on harkinnanvarainen, ja lapsen parhaan toteutuminen on merkittävin harkintaan vaikuttava asia, niin ei adoptio samaa sukupuolta olevalle parille toteudu muuta kuin niissä tapauksissa, että ratkaisulla taataan lapsen paras.
Käytännössä tällainen tilanne voi todennäköisimmin toteutua, jos vanhepansa menettänyt lapsi adoptoidaan lähisukulaiselle (ja tämän samaa sukupuolta olevalle puolisolle) tai parille, jolla on muuten erityisen läheinen yhteys adoptoitavan alkuperäiseen perheeseen.
Vieraan lapsen adoption hakeminen tulee luonnollisesti samalla mahdolliseksi. Mutta prosessi on aina harkinnanvarainen - edelleenkin.
Sosiologian opiskelijalle tiedoksi, että sitä mukaa kun homovanhemmuus saavuttaa yhä suurempaa kannatusta, Jani Toivolan kaltaiset tapaukset, joissa lapsia tuotetaan tarkoituksella eroon jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan, lisääntyvät. Tämä siis mekanismina, miten asia heikentää lasten asemaa ja oikeuksia, jota et vielä ollut täysin sisäistänyt.
"smo" puolestaan käänsi hauskasti takkia, kun lapsella sittenkin havaittiin oleva oikeuksia liittyen biologisiin vanhempiinsa.
Minä en ole ikinä ajatellut, että aikuisella ihmisellä olisi lähtökohtainen oikeus saada lapsi keinolla millä hyvänsä. En esimerkiksi hyväksy kohdunvuokrausta varsinkaan aivan lähipiiriä (käytännössä sisar tai äiti) lukuunottamatta, koska sijaissynnyttäjää käytettäessä lähtökohtaisesti lapsi saatetaan alulle ajatuksella, että tämän side äitiin katkaistaan heti syntymän jälkeen.
En näe adoptiota siitä näkökulmasta, että se olisi lähtökohdiltaan lapsenhankintakeino. Adoptio on keino saada juridiset vanhemmat (tai vanhempi) lapselle, joka sellaisia/sellaista tarvitsee. Joissain tapauksissa samaa sukupuolta oleva pari on lapselle paras vaihtoehto juridisiksi vanhemmiksi. Siksi samaa sukupuolta olevalla (avio)parilla on syytä olla oikeus hakea adoptiota yhdessä, pariskuntana. Toisaalta en näe siinä mitään väärä, että lapsia haluava pari saa mahdollisuuden lapseen adoption kautta. Se, että (adoptio)lapsi on toivottu, ei varmasti ole pahasta lapsen kannalta.
Avioliittolain uudistus ei muuta lapsen asemaan liittyviä asetelmia siten, että adoptiokysymys tai lapsen asema laajemminkaan olisi olennainen asia kun puhutaan avioliittolain uudistuksesta. Avioliittolain uudistuksella ei ole kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksien kannalta.
Tiedämme muusta tutkimuksesta että tietämättään ns. aisankannattajia on ns. ydinperheiden isistä jopa 10%. Siis jopa joka kymmenes lapsi voi olla tosiasiassa jonkun muun kuin oletetun biologisen isän. (Avio-olettama vahvistaa tätä Suomessa!) Tällaisten isien kasvattamat lapset eivät kuitenkaan koe ns. isättömyyttä josta sateenkaariperhe, yksinhuoltaja ja orpolasten (useimmiten naisparien ja poikien) kohdalla usein puhutaan. Isättömyyyden kokemus on siis pääasiassa ellei täysin sosiaalisesti rakentunutta. Myöskään isät jotka eivät tiedä ettei verisukulaisuutta ole eivät kohtele ei-biologisia lapsiaan toisin kuin tietäen ei-biologisia lapsiaan.
Edelleen hyväksikäyttötutkimus on osoittanut että olennaista on lähivanhemmuus varhaisessa vaiheessa: kun vanhempi (riippumatta sukupuolesta tai verisiteestä) on lapsen jokapäiväisessä elämässä mukana ennen tiettyä ikää (en muista tutkimuksen ikärajoja) lapsen seksuaalisen hyväksikäytön riski putoaa todella merkittävästi. Myöhemmällä iällä lapsen elämään mukaan tuleminen ei suojaa lasta hyväksikäytöltä myöskään tilanteessa että vanhempi on biologinen mutta on syystä tai toisesta ollut poissa lapsen elämästä varhaisessa vaiheessa. Vaikka tämä ei myöskään liity sateenkaariperheisiin erityisellä tavalla, se kertoo paljon siitä mikä on olennaista.
Lähtökohtaisesti Suomessa pitäisi mielestäni määrittää lapsen biologinen veriside aina syntymän yhteydessä mutta tuo tieto pitäisi jättää yksinomaan lääketieteelliseen käyttöyhteyteen, sillä ei pitäis olla mitään kantamaan juridisiin kysymyksiin. Koko perhelainsäädäntömme (ml. perintökaari) pitäisi uudistaa tosiasiallisiin sosiaalisiin perhesuhteisiin perustuvaksi ja biologisen sukulinjan toissijaiseksi jättäväksi.
Sijaissynnytys on siis se kuuma peruna. Jani Toivola on lapsen biologinen isä, joten en aivan edelleenkään tavoita ajatusta, miten lapsen ns. asema ja oikeudet heikkenisivät. Lapsen äiti on käsittääkseni etävanhempi, joten hänkin on osa lapsen elämää. Tavallinen yksinhuoltajaperhe siis. Perheen ulkoinen sijaissynnytys tuntuu tässä jakavan mielipiteitä ehkä tätä esimerkkiä enemmän. Suomessa tuskin koskaan tullaan menemään ns. kohdunvuokraukseen, mutta sen sijaan vastikkeeton sijaissynnytys tarjoaisi hyviä mahdollisuuksia pareille tai yksilöille, joilla lasten saaminen on vaikeaa. Hedelmöityshoidot tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia itse hedelmöitykseen, eikä toisen perimän puolikkaan tarvitse tulla välttämättä samalta naiselta, joka sijaissynnyttäjänä haluaisi toimia, jolloin biologisenkaan yhteyden ei tarvitse katketa. Sijaissynnytys on kuitenkin tasa-arvoisesta avioliittolaista eriävä asia, eikä avioliittolaki perheen ulkoista sijaissynnytystä mahdollista. Minun ainakin on siis vaikea tavoittaa punaista lankaa tässä keskustelussa.
"Lähtökohtaisesti Suomessa pitäisi mielestäni määrittää lapsen biologinen veriside aina syntymän yhteydessä mutta tuo tieto pitäisi jättää yksinomaan lääketieteelliseen käyttöyhteyteen, sillä ei pitäis olla mitään kantamaan juridisiin kysymyksiin. Koko perhelainsäädäntömme (ml. perintökaari) pitäisi uudistaa tosiasiallisiin sosiaalisiin perhesuhteisiin perustuvaksi ja biologisen sukulinjan toissijaiseksi jättäväksi."
Tämän perusteella ei ole kovin vaikea hahmottaa, miksi Vihreitä puolueena on niin tavattoman vaikea ottaa vakavasti.
Ensinnäkin tästä puuttuu kokonaan "syy" tehdä tällainen muutos, ellei sellaiseksi katsota sitä että jopa 10 % lapsista äiti on valehdellut miehelleen tämän elämän ehkä yhdestä tärkeimmästä asiasta, omista lapsista, tukemisella.
Lasten oikeuksiin näiden biologisten taustojen pimittämisen kohdalla siinäkin puhutaan täysinkestämättömästä periaatteesta sekä moraalisesti että biologisesti.
Ja kirsikaksi kakun päälle, tämä esitys ei sisällä minkäänlaista arviota siitä, mihin tällä toiminnalla tosiasiallisesti tähdätäänbja miksi, mitä mahdollisia haittavaikutuksia tällä saattaisi olla ja mitä muita mahdollisia keinoja meillä olisi käytössä , saada tällainen haluttu muutos tapahtumaan sikäli kun siitä ollaan edes suurin piirtein samaa mieltä.
Tämähän kuulostaa aivan sukupuolineutraalilta agendalta. Siinä syyn paikalla tosin seisoo "tasa-arvo", joka sekin on lähinnä mielikuville perustuva vedätys.
