"Niin kuin kaikki tieteen tekijät, Puolimatka haravoi tieteellistä ja epätieteellistä keskustelua niin, että sieltä löytyisi omia näkemyksiä tukevia lauseita ja sanomisia." Tuosta olen eri mieltä. Useimmat, vaikka eivät toki kaikki, tieteen tekijät pyrkivät välttämään väärän tiedon levittämistä vaikka yleistyksiä, liian yksinkertaistavia lauseita ja ehkä myös virheellistä tietoa löytyy melkein jokaisesta tieteellisestä julkaisusta. Puolimatkan tekstiä on tutkijan melkein mahdotonta saada luetuksi, vaikka tuntisi tutkimusalaa vain pintapuolisesti: teksti on täynnä ihmeellisiä väitteitä joita tuetaan hyvin epäilyttävällä lähdemateriaalilla, ja kaikki alan tarkemmat, riippumattomat tutkimukset on jätetty huomiotta tai käsitelty puutteellisesti. Onneksi netistä löytyy jo kirjoituksia hänen tekemistään virheistä, toivottavasti kansanedustajille selvitetään mahdollisimman selkeästi ettei hänen kirjoituksiaan voi ottaa vakavasti.
Tässä kaksi ensimmäisenä vastaan tullutta Puolimatkan raporttia koskevaa arvostelua:
Yllä olevasta tekstistä unohtui, että Puolimatka on mainittu vuonna 2008 Skepsiksen huuhaa-palkinnon yhteydessä. Wikipedia kertoo: Skepsis ry antoi vuoden 2008 Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi Tielle Tapio Puolimatkan kirjojen Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio julkaisusta. Skepsis katsoi kirjojen tarkoitukseksi luomisopin tuomisen kouluopetukseen ja ilmaisi olevansa huolissaan kasvatustieteen puolesta, kun alan professori esittää tällaista.
Niisku jo kommentoikin kirjoittajan suoraan sanoen omituista käsitystä tieteellisen tutkimuksen luonteesta, joten ei siitä sen enempää. Nihilistikään Puolimatka ei mielestäni ole vaan päinvastoin uskoo jumalaan ja kristillisiin arvoihin kuin pässi sarviinsa (pun intented). Nihilisti ei tällaisiin uskomuksiin sortuisi.
"Hänen mukaansa mediassa on tasa-arvoista avioliittoa puoltava "julkisuus- ja mielipidetulva", joka estää näkemästä, että asiaa voi tarkastella myös toisella tavoin. 1960-luvulla Ylen tutkimustoiminnassa esitettiin ajatus niin, että kun samaa asiaa toistetaan, "tosiasioiden paine" alkaa vaikuttaa ja muokkaa mielipiteitä, ja Neuvostoliittokin alkaa tuntua onnelalta eikä takapajulalta. Nyt "kansa" luulee, että tasa-arvoinen avioliitto on ihan okei, eikä näe haittoja."
Niinhän se tosiaan on. Kun samaa uskonto-hömppää toitotetaan vuosisadasta toiseen, alkavat jotkut umpiuskovaiset luulla uskontoja muka onnelaksi.
- Mutta onneksi ihmiset yhä entistä enemmän ovat alkaneet nähdä uskontojen haittoja, uskontojen haittoja ennen ja uskontojen haittoja vielä nytkin.
Umpiuskovaiset ovat surkuhupaisaa sakkia. Meuhkaavat että jokaisella pitäisi olla äiti ja isä, mutta uskovaisilla ei kuitenkaan ole äiti-jumalaa, vaan vain yksinhuoltaja-iskä sadomasokistisesti kiduttamansa poikansa kanssa - ainakin jos noihin uskoo.
Puhumattakaan siitä, että se raamattu taitaa olla vain pelkästään miesten kirjoittamia höpinöitä täynnä - eikä naisten viisautta ole siellä ollenkaan.
"Olisi mielenkiintoista, mitä Puolimatkan auktoriteetit, Tuomas Akvinolainen ja kirkkoisä Augustinus sanoisivat, jos he heräisivät nykyhetkeen ja näkisivät tieteen aikaansaannokset. Vanhat opit ehkä muuttuisivat."
Sattumoisin puoliksi berberi (kuten Ruotsin Lorenkin), eli luoteis-afrikkalainen kirkkoisä augustinus aikoinaan katsoi, että raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja ihmisjärjen kanssa.
Hän myös kirjoitti, varsin osuvasti näin:
"Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa niiden toimesta jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat."
Myös esim. donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.
augustinus myös puolusti marttyyreiksi nimettyä pohjois-afrikkalaista Felicity ja Perpetua -naisparia sanoen, jopa varoitelleen, ettei heitä pidä tuomita raamatun mukaan
Tässä keskustelussa on se kummallinen asia, että näytetään, mitä joku on ssnonut. Katse on siis entiseen.
Miksi suomalaiset pelkääävät tulevaisuutta?
Miksi?
human:
On siellä 'äiskäkin':
Katolisen kirkon gubbelaumalle näet valkeni 1950-luvulla, ettei Maaria voinut mitenkään kuolla, koskas kualema on synnin palkka.
Ja Maariahan oli Jehovan pojan äitimuori ja ei siis mitenkään voinut tulla hässimällä raskaaksi.
Hän siis kirjaimellisesti 'astui taivaaseen'.
Tätä tarinaa sitten on toistettu tarpeeksi paljon.
Niin paljon, ettei maatiaisyliopiston professoritkaan koe tulevansa naurunalaiseksi toistamalla sitä.
"Niin kuin kaikki tieteen tekijät, Puolimatka haravoi tieteellistä ja epätieteellistä keskustelua niin, että sieltä löytyisi omia näkemyksiä tukevia lauseita ja sanomisia."
Vaikea uskoa, että tällainen asiaton, loukkaava ja perusteeton ad hominem -hyökkäily taas alkaa ranneliikkeen toimittajan taholta niinä kohtaan, jotka tekevät parhaansa tutkiakseen asioiden ja väitteiden totuusarvon parhaimpien yliopistollisten laatuvaatimusten mukaisesti.
Minä ainakin olen sellainen tieteentekijä, jonka tieteelliset tekstit ovat läpikäyneet monipolvisen vertaisarvion sekä esitarkastuksessa että varsinaisessa väitöstilaisuudessa.
Jokainen tieteentekijä elää arkielämää ja tekee havaintoja arkielämästä ja katselee, mitä muut ovat kirjoitelleet. Niistä havainnoista voi syntyä ideoita tutkimustyöhön. Arkitieto ei ole tieteellistä tietoa - käytän siitä sanaa "epätieteellinen tieto" erotuksena "tieteellisestä tiedosta". Tutkimusideat eivät synny tyhjästä. Arkitedosta voi syntyä ideoita ja hypoteeseja, joilla tieteellisen työn tuloksena syntynyttä uutta tietoa koetellaan. Ei varmaan yksikään tieteentekijä elä pullossa, arkitiedon ja arkiajattelun ulkopuolella. Ei tieteetekijätkään ole mitään jumalolentoja.
Ollaanpa sitä nyt närkästyneitä ja herkistyneitä yhdestä sanasta. Ja oikein ad hominem. Kehen henkilöön tässä hyökkäys kohdistuu, ei ainakaan Olli Stålströmiin.
Sori,
Olen niin viehättynyt tästä suomalaisten nurkkakuntalaisuudesta. Se jotenkin vetää mielenkiinnon puoleensa mustavalkoisuudessaan ja yltiöuskonnollisuudessaan.
Tulin juuri Berliinin muurin romahtamisen juhlaillallisilta. Keskustelu juutalais-kollegoiden kanssa avasi silmät: Suomessahan ei ymmärretä holocaustia!
Siellä ei (vielä) ole ymmärrystä siitä, mihin ihmisten kategoriointi voi johtaa!
Suomalaisilla ei myöskään ole siirtomaahistoriaa (paitsi uhreina Ruotsin sodista ja Pietarin rakentamisen orjatyövoimasta - mutta ne on unohdettu).
Ei kertakaikkiaan tajuta mihin hirveyksiin tällainen etymologia voi johtaa.
...paitsi, että ihan samaa keskustelua on viime vuosina käyty aika monessakin Euroopan maassa - ja käydään yhä. Ihan yhtä mustavalkoisin värein, ja useissa tapauksissa vähintäänkin yhtä suuresti sidottuna uskonkäsityksiin.
smo:
Kyllä, keskustelua - samankaltaista - on.
Kuitenkin nämä yhteiskunnat (kuten KAIKKI muut Pohjoismaat tai esim. katolinen Espanja) ovat jättäneet taakseen nämä esteet.
En siten pysty näkemään argumentointisi relevanssia.
Mielestäni perustelullasi ei Suomessa ole saavutettu mitään.
Nyt meen nukkuun.
Enpä minä mitään perustellutkaan. Totesin asiain tilan.
Kyllä; muissa Pohjoismaissa, Espanjassa, Portugalissa (jossa asenteet näyttäisivät olevan Suomea nurjempia), Britanniassa, Benelux-maissa ja Ranskassa (jossa keskustelu on ollut aika rajua) avioliittoasia on saatu ratkaisuta. Ja niistä maista onkin ammennettavissa oppia asian ratkaisemiseksi täälläkin. Mitä pikemmin, sitä parempi.
Vastaan ohessa nimimerkin Vaeltaja taakse kätkeytyvälle ranneliikkeen toimittajalle, joka on närkästynyt siitä, että olen kritikoinut hänen käyttämäänsä termiä "tiede" ja "tieteentekijä".
"Vaeltajan" mukaan olisin "herkistynyt" ja "närkästynyt" yhdestä sanasta: "tiede". Olen pahoillani jos taas joudun opettamaan nimimerkki "Vaeltajan" taakse kätkeytyvää toimittaja samoin kuin olen joutunut opettamaan nimimerkin "JuhaniV" taakse kätkeytynyttä ranneliikkeen toimittajaa jo yhtä kauan kuin toista maailmansotaa kesti.
Valitettavan opettajamainen otteeni johtunee siitä, että olen oikeastikin ammatiltani yhteiskuntatieteiden opettaja ja siitä, että olen joutunut tiettyjen uskonnollisten ääriryhmien kanssa vääntämään vuosikymmeniä samasta asiasta eli kysymyksestä mitä "tiede" ja "tieteellinen menetelmä" ovat.
Tämä vääntäminen vei minut lopulta Tampereen käräjäoikeuteen, jossa jouduin puolustautumaan solvaussyytteeltä vuonna 1999. Siellä minua puolustivat Matti Wuori ja tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto sekä puolustukseni asiantuntijatodistaja Mike Ross Texas Universitystä.
He kaikki puolustivat minua syyttäjän vaatimuksilta takavarikoida väitöskirjani ja suurilta sakoilta, koska syyttäjä vaati minulle rangaistusta siitä, että olin nimittänyt kantajana ollutta psykoanalyytikkoa "asiantuntijaksi" lainausmerkeissä, siis "asiantuntija".
Koko päivän kestäneessä oikeudenkäynnissä kummankin puolen asiantuntijatodistajat väänsivät siitä, mitä he ymmärtävät ja tarkoittavat käsitteillä "asiantuntija", "tieteellinen", "tiede" jne, joihin minä katsoin sitoutuneeni.
Pitkäaikainen työtoverini,Texasin yliopiston kansanterveystieteen professori Mike Ross, esitti minun tieteeseen ankkuroituneen lähtökohtani hyvin selkeästi puolustuspuheessaan.
Kyse ei siis ollut vain yhdestä sanasta, josta voisi ottaa nokkiinsa tai "loukkaantua", kuten nimimerkki "Vaeltaja" näyttää tulkitsevan, vaan periaatteellisesta metodista ja maailmankatsomuksesta, minkä vuoksi olin pyytänyt tieteenfilosofia Ilkka Niiniluotoa puolustustodistajakseni.
Sekä Niiniluoto että Ross kertoivat asiantuntijalausunnoissaan, miten he ymmärtävät "tieteen" käsitteen: empiiriseen havainnointiin perustuva, itseään korjaava prosessi, jonka käyttämät käsitteet on voitava falsifioida eli osoittaa vääriksi.
Seuraavassa on Mike Rossin todistajanlausunto kokonaisuudessaan:
Tampereen käräjäoikeus käsitteli molempien osapuolten tiedekäsityksiä ja argumentteja kokonaisen päivän lopulta tullen siihen tulokseen, että minä olin käyttänyt näitä käsitteitä sillä tavoin kuin heidän mielestään länsimaisissa demokratioissa tuleekin tehdä (vastakohtana esimerkiksi uskonnollisille dogmeille tai autoritaariselle julistukselle).
Voitin koko jutun kahden vuoden vääntämisen jälkeen, vaikka se tuhosi minun urani.
Tästä periaatteesta aion pitää kiinni riippumatta siitä mikä taho minua vastaan hyökkää.
Vaeltaja käyttää arkitiedosta termiä "epätieteellinen tieto" tieteen vastakohtana. Sanalla viitataan yleensä pseudotieteisiin ja niiden väittämiin, ei arkitietoon. Tieteellinen tieto ei ole ainoa tiedon - sanan aidossa mielessä - laji.
"Voitin koko jutun kahden vuoden vääntämisen jälkeen, vaikka se tuhosi minun urani."
Nostan hattua. Olen puolestasi surullinen. Hiton harmillista, miten ymmärrys ei aina kulje lajikumppanien välillä.
Kuten taiteessa, myös tieteessä on laatueroja. Osa on jopa "tiedettä" ja "asiantuntijuutta" eli pseudotiedettä, kuten Geschwitz totesi. Lopulta aika näyttää, mikä taiteesta ja tieteestä jää elämään. Toivoa sopii, että tarpeeksi hyvälaatuinen tieteellinen työ näkee päivänvalon tavalla tai toisella. Näin kävi mm. munkki Gregor Mendelille, jonka työ on postuumisti tunnustettu ja jota pidetään genetiikan isänä.
"MiccoK:
"Vastaus kysymykseesi löytyy sanasta 'jyväskylä'.
Siis: 'kylä'."
Mitä nyt, Swenne, Suomen ylivoimaisesti kovinta (ja myös muihin Pohjoismaihin verrattuna yhtä kovatasoisimmista) oikeaa tieteellistä tutkimusta tehdään nimenomaan tässä n. 15 tuhannen opiskelijan 'kylässä':
