- 1 / 3
- JuhaniV
- 20.10.2014 21:04
Uutisesta lainattua:
- Esikoislestadiolaiset toteavat lausunnossaan, ettei "koulun tule myöskään sukupuolikäsitteessä loukata uskonnon ja omantunnon vapautta eikä keskittyä yhden totuuden opettamiseen ja yhden maailmakuvan luomiseen".
Kukahan se todellisuudessa opettaa yhtä totuutta ja kieltää muut?
Esikoislestadiolaisten kannanotto voisi olla vaikka suoraan Päivi Räsäsen työpöydältä. Liike (jota ei pidä sekoittaa vanhoillislestadiolaisiin) ei ole ollut kovin aktiivinen antamaan kannanottoja yhteiskunnallisiin asioihin. Heillä on kuitenkin ollut pitkään oma edustajansa mm. kirkolliskokouksissa ja nyt nähty kannanotto on linjassa kirkolliskokouksissa esitettyjen kantojen kanssa.
Liikkeessä ei homoilla ole mitään erityisen näkyvää sen enempää myönteistä kuin kielteistäkään asemaa. Liikkeen piirissä ei ole esitetty virallisesti ja julkisesti ajatusta homoseksuaalisuudesta valintana. Kanta lienee sama kuin monilla muillakin konservatiiveilla: sukupuolivähemmistöjä siedetään, jos he eivät esiinny aktiivisesti suuntaustaan "esittelevinä" ja varsinkaan eivät toteuta sitä elämässään. Avioliitto nähdään, kuten kannanotosta ilmenee, yksinomaan miehen ja naisen välisenä suhteena ja ainoana missä sukupuolielämää voi toteuttaa.
Myönteistä on se, että esikoislestadiolaisten ei tiedetä esiintyvän nk. eheytysajattelun puoltajina. Muut kuin heteronormatiiviset sukupuoliset tarpeet nähdään synnillisinä kiusauksina, joita vastaan pitää taistella. Yksilötasolla on mielipiteissä sitten varmaan paljon enemmän hajontaa.
- Esikoislestadiolaiset toteavat lausunnossaan, ettei "koulun tule myöskään sukupuolikäsitteessä loukata uskonnon ja omantunnon vapautta eikä keskittyä yhden totuuden opettamiseen ja yhden maailmakuvan luomiseen".
Kukahan se todellisuudessa opettaa yhtä totuutta ja kieltää muut?
Esikoislestadiolaisten kannanotto voisi olla vaikka suoraan Päivi Räsäsen työpöydältä. Liike (jota ei pidä sekoittaa vanhoillislestadiolaisiin) ei ole ollut kovin aktiivinen antamaan kannanottoja yhteiskunnallisiin asioihin. Heillä on kuitenkin ollut pitkään oma edustajansa mm. kirkolliskokouksissa ja nyt nähty kannanotto on linjassa kirkolliskokouksissa esitettyjen kantojen kanssa.
Liikkeessä ei homoilla ole mitään erityisen näkyvää sen enempää myönteistä kuin kielteistäkään asemaa. Liikkeen piirissä ei ole esitetty virallisesti ja julkisesti ajatusta homoseksuaalisuudesta valintana. Kanta lienee sama kuin monilla muillakin konservatiiveilla: sukupuolivähemmistöjä siedetään, jos he eivät esiinny aktiivisesti suuntaustaan "esittelevinä" ja varsinkaan eivät toteuta sitä elämässään. Avioliitto nähdään, kuten kannanotosta ilmenee, yksinomaan miehen ja naisen välisenä suhteena ja ainoana missä sukupuolielämää voi toteuttaa.
Myönteistä on se, että esikoislestadiolaisten ei tiedetä esiintyvän nk. eheytysajattelun puoltajina. Muut kuin heteronormatiiviset sukupuoliset tarpeet nähdään synnillisinä kiusauksina, joita vastaan pitää taistella. Yksilötasolla on mielipiteissä sitten varmaan paljon enemmän hajontaa.