Jokohan me kyettäisiin puhumaan itentiteetistä, eikä "suuntautumisesta", sillä ei tässä mistään valinnoista, eikä suuntautumisesta opiskeluihin, ammattiiin yms ole kyse, vaan siitä identiteetistä, johon me synnytään ja jossa kasvetaan aikuisiksi.
Ei puhuta identiteetistä silloin kun kyse on suuntautumisesta. Eikä puhuta suuntautumisesta silloin kun kyse on identiteetistä. Noilla asioilla on yhteytensä, mutta ilmiöinä ne on perusteltua erottaa toisistaan. Tätä asiaa on käsitelty täällä aiemminkin.
Sanana "suuntautuminen" merkitsee "johonkin taipuvaisena olemista" tai "kohdistumista johonkin". Verbinä "suuntautua" ei ota kantaa siihen onko kohdistuminen aktiivista vai tapahtuuko se "luontoaan".
Seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaalisen henkilön romanttinen ja eroottinen kiinnostus on kohdistunut ensisijaisesti samaa sukupuolta oleviin henkilöihin, seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroseksuaalisen taas "vastakkaista" tai eri sukupuolta oleviin. Seksuaalisen suuntautumisen katsotaan olevan vahvasti myötäsyntyinen ilmiö.
Identiteetillä taas viitataan ns. minä-kuvaan. Tuo kuva voi olla vaikkapa seksuaalisuuden saralla varsin erilainen kuin myötäsyntyinen seksuaalinen suuntautuminen, esimerkiksi tapauksessa, jossa henkilö ei hyväksy omaa seksuaalista suuntautumistaan. Ihminen ei synny johonkin "identiteettiin", vaan identiteetti syntyy oman kasvun ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa olemisen myötä.
Esimerkiksi eheytyskuvioissa (seksuaalisen) suuntautumisen ja identiteetin ero jätetään usein huomiotta, joko ymmärtämättömyyden vuoksi tai sitten ihan tarkoituksella. Siksi ja kyseisten ilmiöiden erillisyyden vuoksi on ihan perusteltua erottaa seksuuaalinen suuntautuminen ja seksuaali-identiteetti ilmiöinä toisistaan. Monilla homoilla nimenomaan on kasvunsa aikana ongelmia hyväksyä oma myötäsyntyinen seksuaalinen suuntautumisensa osaksi identiteettiään. Ja yleensä se johtuu nimenomaan asioista, jotka liittyvät vuorovaikutukseen ympäristön (l. muiden ihmisten) kanssa.
"Sanana "suuntautuminen" merkitsee "johonkin taipuvaisena olemista" tai "kohdistumista johonkin". Verbinä "suuntautua" ei ota kantaa siihen onko kohdistuminen aktiivista vai tapahtuuko se "luontoaan". "
Suuntautuminen merkitsee yleensä aktiivista valintaa johonkin.
Kun taas homoseksuaalisen identiteetin ihminen ei "suuntaudu", ei valitse mitään muuta, vaan luontainen kiinnostus kohdistuu vain samaan, omaan sukupuoleen.
Ehkä toki voisi kuvata, että biseksuaalisen identiteetin omaava ihminen suuntautuu tietyllä tasolla samaan sukupuoleen ja suuntautuu tietyllä tasolla toiseen sukupuoleen, osin aktiivisena "suuntautumis"valintana.
Mutta tosiaan, homoja ja heteroita tuo "suuntautuminen" aktiivisena valinta ei kosketa.
Homolle tai heterolle esitetty kysymys "Suuntaudutko sinä naisiin vai miehiin?" on täysin epärelevantti kysymys.
Koska "suuntautuminen" liittyy hyvinkin voimakkaasti tietoisiin valintoihin, ruokkii se vain esim. umpi-uskovaisten toitottamia valinta-ajatuksia siitä että homoseksuaalisuus olisi muka valinta.
Tuohon liittyy myös se että julkisuudessa kirjoitetaan usein nimenomaan "homoseksuaalisesta suuntautumisesta", mutta ei kirjoiteta juurikaan vastaavasti "heteroseksuaalisesta suuntautumisesta", vaikka toki ihan vastavasti niinkin sitten pitäisi puhua.
Ja koska "suuntautua" ei ota kantaa siihen onko kohdistuminen aktiivista vai tapahtuuko se "luontoaan", niin kun homoseksuaalisuus / heteroseksuaalisuus ei ole lainkaan mikään aktiivinen valinta, vaan täysin luonnostaan oleva asia, ei kannata käyttää "suuntautua"-puhumista, joka sisältään myös ajatuksen aktiivisesta valinnasta.
Suuntautuminen ei liity valintoihin vaan suuntaan. Joskus suunnan voi valita tietoisesti ja joskus se tulee valituksi tiedostamatta, mutta lähtökohtaisesti suunta vain on.
Seksuaalisen suuntautumisen voisi tietysti korvata kiertoilmauksella, puhumalla "henkilöistä, joiden eroottinen ja romanttinen (tai seksuaalinen) mielenkiinto kohdistuu [jotenkin määritellysti]". Mutta mielenkiinnon kohdistuminen tiettyyn suuntaan (mieheen, naiseen, sille välille tai molempiin) on vakiintunut tapa hahmottaa seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumisen moninaisuutta.
Identiteettiin tuota myötäsyntyistä mielenkiinnon kohdistumista ei ole syytä yhdistää, koska identiteetti on eletyn elämän myötä muotoutunut käsitys itsestä. Osana sitä on yleensä myös käsitys omasta seksuaalisuudesta ja lukuisista siihen liittyvistä asioista. Ja toki osa sitä on myös käsitys omasta sukupuolesta.
Eroottisen ja romanttisen mielenkiinnon suuntaa kuvaavan kompassin neula kääntyy kyllä suuntaansa myötäsyntyisten pelimerkkien mukaisesti riippumatta siitä, millaisen identeiteetin itselleen on hyväksynyt. Identiteettiin liittyy sekin, osaako katsoa tai suostuuko katsomaan tuon pään sisällä olevan kompassin neulaa.
Hmm...
Kielikorva-asia? Suuntaaminen (verbi suunnata) vs. suuntautuminen (verbi suuntautua).
Laiva suuntaa länteen = laiva alkaa siirtyä länteen päin. Laiva suuntautuu länteen = laiva on kääntyneenä niin että sen pituusakseli osoittaa länteen.
Joka tapauksessa identiteetti on jotain muuta. Ei vasen- tai oikeakätisyyteenkään tarvita mitään "kätisyysidentiteettiä". Ihminen on vain jonkin kätinen. Aivan samaan tapaan mitään "seksuaali-identiteettiäkään" ei ole olemassa. Ihminen omaa tietyt seksuaalisen, tuota, konfiguraation, suuntiman, asetukset tms.?
Ehkäpä. Ehkäpä tuota voisi alkaa käyttää. Hyvä asia on se, että "seksuaalinen suuntautuneisuus" on ihan ymmärrettävä myös kaikille, jotka tuntevat "seksuaalisen suuntautumisen". Englanniksihan puhutaan seksuaalisesta orientaatiosta.
Identiteettiin ei synnytä. Identiteettiin kasvetaan. Joitakin identiteettejä valitaan, joihinkin toisiin päädytään, ja joissakin huomataan olevansa "kotona".
Identiteetti ei ole geeneissä. Geenien kanssa synnytään.
