Kaikki "sateenkaarevat" asunnonhakiat eivät kuitenkaan ole parisuhteessa tai perheellisiä. Valitettavasti vieläkin törmää kuitenkin siihen, miten sukupuolella, ei suuntautumisella sinänsä, on väliä vaikkapa vuokra-asuntoa etsiessä. Yksinasuvia miehiä syrjitää esimerkiksi kaupungin asuntojonossa. Yksityisillä vuokramarkkinoilla ei ole tavatonta törmätä asunnon vuokraajaan, joka etsii ensisijaisesti vuokralaiseksi nuorta naishenkilöä, joiden oletetaan olevan jollakin tapaa kunnollisempia vuokralaisia.
On kai melko yleisesti tiedossa, että eri ihmisryhmiin kuuluvia yksilöitä kohdellaan asunnonhaussa eri tavoin. Vapailla vuokramarkkinoilla yksin elävä nainen lienee parhaimmassa asemassa ja kaupungin asuntojonossa lapsiperheet. Miehet eivät tässä kuviossa palkintopallille pääse.
Kun aikanaan muutin omilleni, niin sain minäkin tuta tosiasian, että neitokaisen silmänräpsytys vuokranantajalle tai välittäjälle saattaa olla todellista maksukykyä kompensoiva yksityiskohta.
Seksuaalinen suuntautuminenhan ei asuntoa vuokratessa lähtökohtaisesti tule esiin muuten kuin niissä tapauksissa, että asuntoa ollaan vuokraamassa parina ja/tai perheelle. Vuokranantajalle kuulumattoman suuntautumisen paljastumista on usein etenkin menneisyydessä kierretty siten, että vain toinen osapuoli solmii vuokrasopimuksen vaikka yhdessä maksetaankin tai jos asunto on pohjaltaan sovelias, niin se vuokrataan "kämppiksinä".
Toki asunnon ostamisenkin yhteydessä voi tulla kaikenlaisia tilanteita vastaan. Yleensä ostoaikeissa oleva ei kohtaa kun korkeintaan hämmentyneen huomion, kun myyjä (harvemmin välittäjä) tajuaa kahdestaan paikalla olevan pariskunnaksi (nimim. kokemusta on). Pankin kanssa käydyissä lainakeskusteluissa voi asiaan törmätä niin ikään. Itsekin olen joskus pankissa kohdannut muutamaan otteeseen hetero-oletuksen, kun olen virkailijan tarjouspuheita kuunnellut.