Sukunimi- ja adoptioasian lisäksi nykyisessä mallissa on vielä yksi käytännön ongelma, jolloin etenkin ollaan selvästi ns. ihmisoikeuksien parissa:
Seksuaalinen suuntautuminen paljastuu tarpeettomasti silloin kun on selvitettävä omaa siviilisäätyä, vaikkapa johonkin viranomaislomakkeeseen tai vastaavaan. Nimenomaan tuossa asiassa parisuhteen nimi on isossa roolissa ja yksityisyyden oikeuden kautta asia näyttäytyy samoin ihmisoikeutena.
Siviilisääty voi rekparisuhde-tapauksessa aiheuttaa ongelmia ja haitata urakehitystä. Suomessa on tällaiset tiedot käsittääkseni kerrottava työnantajalle, jne. On tietenkin maita, joissa työntekijän ei tarvitse kertoa mitään - ei edes kotiosoitettaan, palkka lyödään shekkinä kouraan, jne. Tietenkin näkyvien ja keskeisten toimien haltijoiden perhetilanne on tiedossa.
kauhean vaikeaksi menee, poistetaan avioliittolaista mies ja nainen pakko jolloin avioliitossa ei ole väliä mitä sukupuolta ovat ja rekisteröity parisuhde voidaan poistaa turhana.
homopareille ja heteropareille eri nimiset parisuhteet syrjivät homoja. tulee mieleen south parkista kun eräs tahtoi kaikkien äänet niin ehdotti homopareille samat oikeudet kuin heteropareille adoptioineen yms mutta heidän suhteitaan kutsuttaisiin panokaveriksi(tai joku vastaava) ja ketään ei ollut tyytyväinen.
onkohan susanna saanut puhelun esim niinistöltä kun samaa kannattavat nyt.
Vai ei ole avioliitto ihmisoikeus? Kuitenkin ihmisoikeussopimuksessa mainitaan jokaisen oikeus solmia parisuhde nimeltä avioliitto. Uskontokunnat eivät avioliiton käsitettä omista, eikä sen yleinen - mutta muuttuva - käsittäminen yksinomaan eri sukupuolta edustavien välisenä aja ihmisoikeussopimuksen syrjimättömyyden periaatteen ohi.
Suomen perustuslain mukaan ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan ilman hyväksyttävää syytä. Syntyperäinen ja yksityiselämään kuuluva sukupuolinen suuntaus ei ole millään muotoa hyväksyttävä syy erotella aikuisten ihmisten välisiä parisuhteita avioliittoon kuuluviin ja siihen kuulumattomiin. Kyseisen erottelun tarkoituksena on erotella siksi jotta heteroparit erottautuisivat edukseen avioliittonimikkeen alla, eikä yhtään mistään muusta.
raamattu- ja koraani -uskomushan taannoin _anasti_ itselleen yksinoikeudeksi avioliitto-asian, tarkoittamaan muka vain raamattu- tai koraani -uskomuksen nimissä rekisteröitäviä parisuhteita.
Susanna Kosken milipiteenpyörtäminen liittyy varmastikin tuohon uskontoperäiseen ymmärryksenestoon; etenkin kun se uskomus on taas noussut pintaan nykyisissä kokoomusnuorissa.
Avioliittoja on kuitenkin solmittu, eli ihmisten parisuhteita virallistettu ylt'ympäri maailmaamme kauan kauan ennen tuota raamattu- ja koraani -uskomustakiin.
Ja siihen, paljon alkuperäisempään, traditionaalisempaan avioliitto-käsitykseen olisi hyvä päästä jälleen - ja päättää raamattu- ja koraani -uskomuksen harjoittama anastaminen.
Toisiaan rakastavia ihmisiä, jotka luonto terve-henkisesti yhteen saattaa, älkööt luonnottomat uskomukset erottako, eivätkä torjuko.
@smo: "Seksuaalinen suuntautuminen paljastuu tarpeettomasti silloin kun on selvitettävä omaa siviilisäätyä, vaikkapa johonkin viranomaislomakkeeseen tai vastaavaan. Nimenomaan tuossa asiassa parisuhteen nimi on isossa roolissa ja yksityisyyden oikeuden kautta asia näyttäytyy samoin ihmisoikeutena."
Sinälläänhän sama termi, avioliitto, ei käytännössä mitenkään piilota esim. viranomaisasioinnissa avioliiton osapuolista sitä, ovatko osapuolet miten miespari, naispari tai naismiespari - sillä nimestä ja henkilötunnuksesta kyllä näkee tuon asian, tai meidän itsekunkin puheistakin perheestämme. Viranomaisasioinneissa on useimmiten selvitettävä perheen tiedot myös ja kun sinne aviopuolison nimen ja henkilötunnuksen laittaa, niin kertoo se kyllä, onko puoliso nimeltään Pyry mies, vaiko nainen.
Keskeistähän kuitenkin on se, että ihmisten rakkauteen, lainsäädännönkin tasolla ja yhteiskunnan arvo-opetuksessa suhtaudutaan tasa-arvoisen vastuullisesti ja arvostavasti.
Hyvä päästä karsimaan sitä yleistä olettamusta, että jos kyse on naismiesparista, että avioero on muka välttämättä yli 50 % todennäköistä.
Yksittäiseltä virkailijalta, ei-viranomaisista puhumattakaan yhtenäinen siviilisäätyyn viittaava sana kyllä jättää kielimättä parisuhteen toisen osapuolen sukupuolen tyystin. Ei tietystikään silloin, kun asia koskee parisuhteen molempia osapuolia. Eikä se luonnollisestikaan estä omissa puheissaan tuomasta asiaa esiin, mutta silloin on kyse omasta tahdosta.
Käytännön asioiden lisäksi keskeisintä todella on se, että lain edessä tunnustetaan myös parisuhteden yhdenvertaisuus.
