Loistava esimerkki siitä miten tekijänoikeuksia voidaan surkean lainsäädännön vuoksi käyttää väärin ainoana päämääränä voiton maksimoiminen. Säätiö ei todellakaan kerännyt kavereita Suomessa ratkaisullaan ja voi pitää tunkkinsa. Kuka todella uskoo että Karukoski onnistuisi tässä kun aiemmat näytöt ovat mitä ovat?
Ei pitäisi kommentoida asioita, mistä ei tiedä mitään, mutta silti teen niin.
Minkälainen "tähti" tuohon viralliseen elokuvaan on tarkoitus saada? USA:n filmirahoittajat ovat konservatiivisempia kuin esim. sikäläinen ammattilaisurheilu. Veikkaisin pääosaan löytyvän joko jonkun entisen melkein-tähden tai sitten jonkun, jonka loppu-uran kohokohta tulee olemaan pääsy jonkin pikkuroolin jonkin HBO:n sarjan yhdessä jaksossa (hyvällä tuurilla rooliin sisältyy muumata vuorosanakin).
Minusta on pelkästään hyvä, että tekijänoikeuslaki tai tavaramerkki, suojelee taiteilijan työtä ja perintöä. Tekiöiden mukaan Special Film Companyn elokuvassa ei käytetä Touko Laaksosen alkuperäisiä piirustuksia, joten mitään ongelmaa ei pitäisi olla?
Riitely asian ympärillä tuntuu aika kummalliselta. Toivottavasti Laaksosen hahmosta ei ole tulossa uutta Mannerheimia, onhan molempien persooniin kohdistettu niin paljon henkilöpalvontaa.
________________
Dome Karukoski liene ihan pätevä ohjaaja Laaksosen elämänkerran kerjojaksi. Onhan hän kotimassaan moninkertaisesti palkittu,Tummien perhosten koti oli jopa Suomen Oscar-ehdokas. Karukoski on elokuvissaan käsitellyt niin populaarikulttuuria (Tyttö sinä olet tähti) kuin hieman arempia aiheita (lestadiolaisuus, uusnatsit). En tosin ole suomalaisen elokuvan suuri ystävä ja asiantuntija, mediaärsytyskynnyksen Karukoski on ylittänyt mielessäni ihan positiivisessa mielessä.
Olisi todella sääli, jos Touko Laaksonen -elokuvasta tulisi liian amerikkalainen, sillä häntä on kyllä yritetty ihan liian kanssa omia "amerikkalai-seksi" muutenkin.
Omasta mielestäni Special Film Companyllä on oikeanlainen ote ja näkökulma Tom of Finlandista, Touko Laaksosesta kertovaan elokuvaan, sillä ToF-taide on kyllä tunnettua (ja sitä löytyy netistä helposti googlaamalla), eikä siinä ole niin uutta esilletuotavaa elokuvassakaan, muuta kuin viitteellisesti, mutta juurikin se, kuka ihminen, mies ToF:n takana oli ja millaiseen maailman aikaan hän eli, sekä kaikki hänen inspiraationsa lähteet, on se kiinnostava puoli, josta voi luoda hyvän elokuvan. SFC on ottanut hyvän näkökulman asiaan. Sillä saa ToF-elokuvan tulemaan enempi ihan iholle ja mieliin laajemmallekin katsojajoukolle, Toukon persoonalla, elämän monipuolisuudella, homo-miestäkin ww2-sotasankarina (mitä leffoissa ei ole paljoakaan käsitelty), Suomen aikalaisasenteilla, Jenkkilän tilanteilla yms.
Voi toki johtua osin siitä, etteivät Dome Karukoski ja Alex Bardy ole vaivautuneet konkretisoida ja antaa esimakua filmihankkeestaan, sen otteesta aiheeseen - kuten Special Film on tehnyt ja heillä vaikuttaisi olevan otetta ainakin Toukon persoonaan ja suomalaiseen, Toukon elämän vuosikymmenten ajan henkeen.
Amerikkalaisten kanssa voisi ehkä tehdä sellaisen kompromissin, että Tom the movie tehtäisiin ja siihen otettaisiin, Toukon taiteelle merkittävää hetkeä kuvaamaan joku amerikkalainen Marlon Brando look alike -näyttelijä. Tom leffaan voisi sisällyttää kohtauksen, missä yleisö, heidän joukossaan Touko Laaksonen, on katsomassa elokuvateatterissa Marlon Brandon tähdittämää elokuvaa ja Touko saa sieltä taiteellista innoitusta nahkatakkiprätkähomomiehekkäisiin teoksiinsa
Kutkuttava hetki tulevassa Tom-leffassa olisikin se, kun valkokankaalla näkyy leffayleisöä ja heidän keskellään ToF Touko, Olli Saarela, naama ja etumuksensakin inspiroituneena innosta loistaen : )
Toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan kansainvälisen Tom of Finland -elokuvan nimiosan tulee esittämään Will Smith (nuoren Tomin osassa Algee Smith), ja venäläisten rahoittajien toivomuksesta hänet kuvataan kaappiheteroksi.
Hauska kuriositeetti: "suomalaisen" Tomin toinen ohjaaja Henri Huttunen näytteli vuonna 2008 "kansainvälisen" Tomin ohjaaja Dome Karukosken elokuvassa Tummien perhosten koti. Nyt miehet sitten ohjaavat kilpailevia elokuvia.
Säätiön uhittelu tekijänoikeuksilla on ymmärrettävää, sillä (etenkin amerikkalainen) toimija olisi varmasti mennyttä, jos se laskisi 1+1 ja päättäisi, että kun tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkit eivät ehkä täyty, ei tehdä asiasta numeroa. Uhkaaminen ja vaatiminen kannattaa, sehän on neuvottelua. Sillä voi voittaa paljon. Joko sievoiset rojaltit tai tappaa koko projektin.
Henkilöä ei kuitenkaan kai voi, ainakaan meillä, omistaa ja tavaramerkitä, joten elämäkerran voi tehdä ja tekijänoikeuksia sillä ei rikota. Ehkä tilanne olisi eri, jos taiteilija olisi myynyt tarinansa yksinoikeudella?
Totta tosiaan, lähinnä-idästähän pitääkin saada Putin näyttelemään Tom-leffaan, vaikkapa viime sotien valvontakomission aikaan Kaivopuistossa puisto-bisseilevänä neuvosto-upseerina. Putinhan on jo kameroiden edessä harjoitellut suutelukohtausia ainakin delfiinien kanssa.
Ei voisi kiinnostaa vähempää. En vaan tykkää Tomin töistä.
Minä kun pidän normaalinnäköisistä viiksettömistä ja parrattomista miehistä, joilla on ihan vaan keskikokoinen penis.
(Ai joo.Sehän onkin puoliskoni).
P.S. Hoitakaa nyt lopultakin tämä kursorin näkymättömyysongelma kuntoon...
Tekijänoikeuslain toisen luvun 25 §:ssä todetaan mm. ” Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia: - - - - Kun taideteoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, taideteoksen saa sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa toisarvoinen merkitys.”
Mitähän tämä tarkoittaa selkokielellä käytännössä? Jos esimerkiksi lainaisin omalta seinältäni Tomin työn Special Filmin produktioon, voitaisiinko sitä hyödyntää elokuvan tekemisessä?
Tulkitsen asian siten, että jos vaikkapa seinällä oleva taulu vilahtaa jossain kohtauksessa, niin se on toissijaista olemista. Jos taas taululla on selkeä "rooli" käsikirjoituksessa, esimerkiksi että siitä taulusta keskustellaan jossain kohtauksessa ja samalla taulua näytetään, niin silloin sen mukanaolo ei ole enää toissijaista. Jonkun taiteilijan elämästä kertovassa elokuvassa kyseisen taiteilijan töillä ei taas varmaankaan voi katsoa olevan toissijaista roolia, vaikka se vain jossain nurkassa vilahtaisi.
Mutta aika epämääräistä tuo tuntuu olevan kaikkinensa. On aika vaikeaa ajatella, että vaikkapa julkisella paikalla olevan taideteoksen (vaikkapa Mantan patsas Helsingin kauppatorilla) kuvaaminen voisi olla luvanvaraista, vaikka kohtaus tapahtuisi sen edessä ja Mantan patsas kuuluisi jopa tarinaan.