Pyhimystarinat
Marina
Marinan legenda 400-luvulta kertoo nuoresta neitseestä, joka pakenee tulevaa
avioliittoa munkkiluostariin. Hän pukeutuu mieheksi, leikkaa hiuksensa, ottaa
itselleen nimen Marinus ja elää luostariveljenä. Myöhemmin eräs nainen luostarin
lähistöltä väittää Marinusta syntymättömän lapsensa isäksi. Tämän vuoksi hänet
karkotetaan luostarista. Marinus jää elämään luostarin ulkopuolelle ”lapsensa” kanssa,
kerjäten ruokaa ”lapselleen”. Lopulta hänet päästetään takaisin luostariin, mutta hän
kuolee pian. (Tiia Aarnipuu Ei ole miestä eikä naista 2005, 46-47)
Wilgefortis
Wilgefortis oli legendan mukaan Portugalin pakanallisen kuninkaan ja tämän kristityn
vaimon tytär. Hän oli hurskas kristitty, joka päätti omistaa elämänsä mietiskelylle. Isä
kuitenkin kihlasi tytön Sisilian kuninkaalle ja tällöin hän rukoili Jumalalta apua, joka
vastasikin hänen pyyntöönsä. Wilgefortikselle kasvoi parta ja viikset. Tuleva
avioimies perui häät, kun näki parrakkaan morsiammensa ja tästä vihastuneena isä
antoi ristiinnaulita tyttärensä. ( Eevan tyttäret, 100) Tiia Aarnipuun mukaan
Wilgefortis on myös nähty hermafrodiittina hahmona. Aarnipuu kertoo, ettei
Wilgefortis ollut ainoa parrakas naispyhimys. Hän mainitsee muun muassa Gallan,
nuoren lesken joka ei halua avioitua uudestaan ja lääkärit varoittavat häntä, että ellei
hän mene uudestaan naimisiin hänelle kasvaa parta. (2005, 69)
Joan of Arc tai Jeanne d'Arc
Jeanne d’Arc (1412-30.5.1431), jota kutsutaan myös Orleansin Neitsyeksi, on
roomalaiskatolisen kirkon pyhimys, Ranskan kansallissankari ja ristiinpukeutuja.
Jeanne kuuli jo lapsena ääniä, jotka kutsuivat häntä vapauttamaan Ranska
englantilaisilta. Hän onnistui vakuuttamaan prinssi Kaarlen, joka antoi Jeannen
johdettavaksi joukko-osaston. Jeannen johdolla ranskalaiset voittivat englantilaisilta
takaisin ensin Orléansin kaupungin ja myöhemmin Loiren itärannan.
Keväällä 1930 Jeanne hyökkäsi englantilaisten kimppuun Pohjois-Ranskassa, mutta
hänen onnensa oli kääntynyt. Burgundilaiset vangitsivat hänet ja myivät
englantilaisille. 1931 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan. Hänet
tuomittiin kerettiläiseksi lähinnä Raamatun ristiinpukeutumiskiellon (5. Moos 22: 5)
perusteella ja poltettiin elävältä 30.5.
Oikeudenkäynnissä oli kuitenkin paljon puutteita. Inkvisaattori nimeltä Jean Brehal ja
Jeannen äiti Isabelle Romée pyysivät paavilta uutta tutkintaa, jonka perusteella Jeanne
d’Arc armahdettiin harhaoppisuudesta ja julistettiin viattomaksi vuonna 1456. Lähes
viisisataa vuotta myöhemmin, 16.5.1920 paavi Benedictus XV julisti Jeannen d’Arcin
pyhimykseksi. Häntä on pidetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien
suojeluspyhimyksenä. Yhtä lailla hänen voi ajatella suojelevan kaikkia
ristiinpuketuvia. Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Joan_of_Arc
Eufrosynen tarina
”Legendan mukaan Eufrosyne oli rikkaan ja hurskaan aleksandrialaisen miehen tytär
ja kauan toivottu ainoa lapsi. Eufrosynen äiti kuoli lapsen ollessa noin 11-vuotias. Isä
7
lupasi kauniin tyttärensä vaimoksi rikkaalle nuorelle miehelle, mutta Eufrosyne halusi
omistautua hengelliselle elämälle. Hänen kerrotaan antaneen korunsa köyhille,
alkaneen vältellä ikäistensä seuraa ja lakanneen pesemästä kasvojaan. Lopulta
Eufrosyne päätti jättää kotinsa ja antoi munkin leikata hiuksensa lyhyiksi. Hän karkasi
munkkiluostariin miehen vaatteissa ja esitteli siellä itsensä Smaragduksena.
Eufrosyne/Smaragdus jäi luostariin, sai opetusta ja osoitti nopeasti suurta hengellistä
viisautta. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen sukupuoltaan. Apotti oli sen sijaan
huolissaan siitä, että nuorukaisen häikäisevä kauneus olisi turmioksi muille munkeille.
Hän neuvoi Smaragdusta vetäytymään yksin omaan kammioonsa. Smaragdus oli
tekemisissä muiden munkkien kanssa vain silloin, kun joku haki häneltä hengellistä
neuvoa.
Isä etsi kadonnutta lastaan ympäri valtakuntaa. Smaragduksen maine pyhänä ja
viisaana munkkina kiiri laajalle. Jonkin ajan päästä myös hänen isänsä tuli hakemaan
neuvoa tunnetulta askeetilta. Smaragduksen kerrotaan tunnistaneen isänsä, mutta isä
ei tunnistanut häntä. Smaragdus lohdutti isäänsä ja kertoi, että tämän tytär on löytänyt
rauhan. Totuuden pyhimys paljasti isälle omalla kuolinvuoteellaan.
Eufrosyne/Smaragdus oli Bysantin valtakunnan ajalla hyvin suosittu pyhimys.
Legendan ajatellaan olevan peräisin 400-luvun Egyptistä. Se liikkui Euroopassa
sydänkeskiajalla ranskan-, saksan- ja italiankielisinä versioina sekä runouden että
proosan muodossa. 1400-luvun Ranskassa legenda tunnettiin myös näytelmänä.
Legendan merkityksestä kertoo myös se, että siihen viitattiin
puolustuspuheenvuoroissa Jeanne d'Arcin oikeudenkäynnissä 1400-luvulla. ”
Dona Catalina de Erauso 1500-luku
Syntyi 1500-luvun lopulla Espanjassa. Hänet laitettiin nunnaluostariin, mutta 15-
vuotiaana hän jätti luostarin, alkoi elämään miehenä ja liittyi Espanjan armeijaan.
Erauso tunnetaan myös nimellä Luutnantti nunna. Eräässä taistelussa hän haavoittui pahasti ja tunnusti piispa Augustin de Carvajalle, että hän itse asiassa oli nainen. Hän
tiesi, että rangaistuksena tästä oli kuolema, mutta hänen onnistui välttää tuomio
vetoomuksellaan ja lopulta Paavi antoi hänelle luvan elää miehenä loppuelämänsä.
Lähde :
http://library.thinkquest.org/05aug/00160/n_donadeerauso.html
Jne......