Inarin kirkkoherra määrittelee homoparisuhteen pelkäksi "navanalusasiaksi" (juttukommentit)

niin no samalla tavalla heteroparisuhde on vain sen takia että sekstataan ja tehdään lapsia, ei siis yhtään puolison aseman parantaminen kuollessa, erossa tai yhteiskunnalta.

edit sekä se että näytetään kaikille että me rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä ja saada arvostusta myös yhteiskunnalta.

Kommenttia muokattu: 15.06.2013 klo 13:02

Eli siis selkokielellä homojen tulisi sietää sitä, että joku pitää homoja Raamatun perusteella saastana olematta oikeutettuja harjoittamaan erilaista uskomustaan.

Säälittävä yritys Jouko Lepstöltä jyrätä mielipiteenvapaus ja asettua muiden uskovien yläpuolelle Jumalan sijaista leikkimään monopolisoimalla raamatuntulkinnan - ilmiselvästi siksi koska tietää ettei osaa motivoida omaa tulkintaansa avoimessa keskustelussa.

Kommenttia muokattu: 15.06.2013 klo 13:51

Kokoomuksen Pertti Salolainen samaan tapaan ilmoitti viime ediskuntavaalien alla vaalimökillä, että homoasia ei kuulu eduskuntaan vaan se on sänkykamarihommia.

Kuka markkinoi?

Myös rajaus navanalusjutuksi on joko a) typerä ja/tai loukkaava.

Homoseksuaalisuus on ikiaikaista rakkautta -

kristinuskomut on vain abrahamista välimuotihömppää,
vihoineen, synteineen, saatanallisine säkeineen, lasten pahaksikäyttöineen, naisten halventamisineen päivineen.

Suomessakin homoja ja lesboja on ollut aina, tuhansia vuosia,

mutta kristinuskomusta vain 800-900 vuotta, kiusaamassa ihmisiä.

Lapin perukoitten kirkkoherralle rakastelu on varmaankin vain navanalus-seksiä,
eikä mitään tunteita, niin kuin homoilla ja lesboilla emotionaalisseksuaalisesti on.

Kommenttia muokattu: 15.06.2013 klo 15:25

Vaikka kirkon kentässä on tapahtunut paljon myönteistä on turha odottaa että kaikki tahot siellä olisivat yhtäkkiä muuttuneet myönteiseksi sukupuolisia vähemmistöjä kohtaan. Kaikki eivät ole IrjaAskoloita! Osalla virkapapistosta on kanta jonka mukaan heillä on ahdasmielisen jumalansa “yksinmyyntioikeus”.
Pappien asenteisiin vaikuttaa paljon se minkälaisen “opillisen” taustan he omaavat. Tuntuu että tämä Inarin kirkkoherran asenne ja puhuminen “navanalusasioista” kumpuaa jostakin ahdasmielisestä “herätys” - oikeammin ”nukutusliikkeestä”.

Pyhimystarinat
Marina
Marinan legenda 400-luvulta kertoo nuoresta neitseestä, joka pakenee tulevaa
avioliittoa munkkiluostariin. Hän pukeutuu mieheksi, leikkaa hiuksensa, ottaa
itselleen nimen Marinus ja elää luostariveljenä. Myöhemmin eräs nainen luostarin
lähistöltä väittää Marinusta syntymättömän lapsensa isäksi. Tämän vuoksi hänet
karkotetaan luostarista. Marinus jää elämään luostarin ulkopuolelle ”lapsensa” kanssa,
kerjäten ruokaa ”lapselleen”. Lopulta hänet päästetään takaisin luostariin, mutta hän
kuolee pian. (Tiia Aarnipuu Ei ole miestä eikä naista 2005, 46-47)

Wilgefortis

Wilgefortis oli legendan mukaan Portugalin pakanallisen kuninkaan ja tämän kristityn
vaimon tytär. Hän oli hurskas kristitty, joka päätti omistaa elämänsä mietiskelylle. Isä
kuitenkin kihlasi tytön Sisilian kuninkaalle ja tällöin hän rukoili Jumalalta apua, joka
vastasikin hänen pyyntöönsä. Wilgefortikselle kasvoi parta ja viikset. Tuleva
avioimies perui häät, kun näki parrakkaan morsiammensa ja tästä vihastuneena isä
antoi ristiinnaulita tyttärensä. ( Eevan tyttäret, 100) Tiia Aarnipuun mukaan
Wilgefortis on myös nähty hermafrodiittina hahmona. Aarnipuu kertoo, ettei
Wilgefortis ollut ainoa parrakas naispyhimys. Hän mainitsee muun muassa Gallan,
nuoren lesken joka ei halua avioitua uudestaan ja lääkärit varoittavat häntä, että ellei
hän mene uudestaan naimisiin hänelle kasvaa parta. (2005, 69)

Joan of Arc tai Jeanne d'Arc
Jeanne d’Arc (1412-30.5.1431), jota kutsutaan myös Orleansin Neitsyeksi, on
roomalaiskatolisen kirkon pyhimys, Ranskan kansallissankari ja ristiinpukeutuja.
Jeanne kuuli jo lapsena ääniä, jotka kutsuivat häntä vapauttamaan Ranska
englantilaisilta. Hän onnistui vakuuttamaan prinssi Kaarlen, joka antoi Jeannen
johdettavaksi joukko-osaston. Jeannen johdolla ranskalaiset voittivat englantilaisilta
takaisin ensin Orléansin kaupungin ja myöhemmin Loiren itärannan.
Keväällä 1930 Jeanne hyökkäsi englantilaisten kimppuun Pohjois-Ranskassa, mutta
hänen onnensa oli kääntynyt. Burgundilaiset vangitsivat hänet ja myivät
englantilaisille. 1931 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan. Hänet
tuomittiin kerettiläiseksi lähinnä Raamatun ristiinpukeutumiskiellon (5. Moos 22: 5)
perusteella ja poltettiin elävältä 30.5.
Oikeudenkäynnissä oli kuitenkin paljon puutteita. Inkvisaattori nimeltä Jean Brehal ja
Jeannen äiti Isabelle Romée pyysivät paavilta uutta tutkintaa, jonka perusteella Jeanne
d’Arc armahdettiin harhaoppisuudesta ja julistettiin viattomaksi vuonna 1456. Lähes
viisisataa vuotta myöhemmin, 16.5.1920 paavi Benedictus XV julisti Jeannen d’Arcin
pyhimykseksi. Häntä on pidetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien
suojeluspyhimyksenä. Yhtä lailla hänen voi ajatella suojelevan kaikkia
ristiinpuketuvia. Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Joan_of_Arc

Eufrosynen tarina
”Legendan mukaan Eufrosyne oli rikkaan ja hurskaan aleksandrialaisen miehen tytär
ja kauan toivottu ainoa lapsi. Eufrosynen äiti kuoli lapsen ollessa noin 11-vuotias. Isä
7
lupasi kauniin tyttärensä vaimoksi rikkaalle nuorelle miehelle, mutta Eufrosyne halusi
omistautua hengelliselle elämälle. Hänen kerrotaan antaneen korunsa köyhille,
alkaneen vältellä ikäistensä seuraa ja lakanneen pesemästä kasvojaan. Lopulta
Eufrosyne päätti jättää kotinsa ja antoi munkin leikata hiuksensa lyhyiksi. Hän karkasi
munkkiluostariin miehen vaatteissa ja esitteli siellä itsensä Smaragduksena.
Eufrosyne/Smaragdus jäi luostariin, sai opetusta ja osoitti nopeasti suurta hengellistä
viisautta. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen sukupuoltaan. Apotti oli sen sijaan
huolissaan siitä, että nuorukaisen häikäisevä kauneus olisi turmioksi muille munkeille.
Hän neuvoi Smaragdusta vetäytymään yksin omaan kammioonsa. Smaragdus oli
tekemisissä muiden munkkien kanssa vain silloin, kun joku haki häneltä hengellistä
neuvoa.
Isä etsi kadonnutta lastaan ympäri valtakuntaa. Smaragduksen maine pyhänä ja
viisaana munkkina kiiri laajalle. Jonkin ajan päästä myös hänen isänsä tuli hakemaan
neuvoa tunnetulta askeetilta. Smaragduksen kerrotaan tunnistaneen isänsä, mutta isä
ei tunnistanut häntä. Smaragdus lohdutti isäänsä ja kertoi, että tämän tytär on löytänyt
rauhan. Totuuden pyhimys paljasti isälle omalla kuolinvuoteellaan.
Eufrosyne/Smaragdus oli Bysantin valtakunnan ajalla hyvin suosittu pyhimys.
Legendan ajatellaan olevan peräisin 400-luvun Egyptistä. Se liikkui Euroopassa
sydänkeskiajalla ranskan-, saksan- ja italiankielisinä versioina sekä runouden että
proosan muodossa. 1400-luvun Ranskassa legenda tunnettiin myös näytelmänä.
Legendan merkityksestä kertoo myös se, että siihen viitattiin
puolustuspuheenvuoroissa Jeanne d'Arcin oikeudenkäynnissä 1400-luvulla. ”

Dona Catalina de Erauso 1500-luku
Syntyi 1500-luvun lopulla Espanjassa. Hänet laitettiin nunnaluostariin, mutta 15-
vuotiaana hän jätti luostarin, alkoi elämään miehenä ja liittyi Espanjan armeijaan.
Erauso tunnetaan myös nimellä Luutnantti nunna. Eräässä taistelussa hän haavoittui pahasti ja tunnusti piispa Augustin de Carvajalle, että hän itse asiassa oli nainen. Hän
tiesi, että rangaistuksena tästä oli kuolema, mutta hänen onnistui välttää tuomio
vetoomuksellaan ja lopulta Paavi antoi hänelle luvan elää miehenä loppuelämänsä.
Lähde : http://library.thinkquest.org/05aug/00160/n_donadeerauso.html

Jne......

Koin Inarin kirkkoherran lausuman erittäin loukkaavaksi ja todella ilkeäksi.

Kirkkoherran asemassa olevalla ihmisellä pitäisi kyllä olla edes jonkinlaista alkeellista tajua hienotunteisuudesta ja kykyä ilmaista mielipiteensä kaikkia ihmisiä kunnioittavasti. Vaikka ei kykenisikään suvaitsevaisuuteen, on silti kyettävä ottamaan toisetkin ihmiset huomioon.