HS:n kannanotossa pisti silmään taustoitus siitä, että nykyinen kirkolliskokous on edeltäjäänsä konservatiivisempi. Homopiireissä on otettu ilo irti jokaisesta liberaalista lausunnosta ja kokonaiskehitys siellä kirkossa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Muutamaa urantekijää lukuunottamatta liberaalit ovat passivoituneet ja kirkosta eroaa juuri liberaaleja.
Vai että on HS (lue: HS:n toimittaja) tätä mieltä. Tämähän onkin arvovaltainen kannanotto... Helsingin Sanomat on pitkälti punavihreiden toimittajien hallussa ja tällaiset kirjoitukset ovat olleet arkipäivää jo ties kuinka monta vuotta.
Yleisesti on alkanut tuntua siltä että kirkon sisällä on vanhoillisuus voittamassa alaa ja ilmeisesti sen vuoksi vapaamielisesti ajattelevat ihmiset kyseenalaistavat koko instituution ja jättävät sen taakseen.
Määrätyillä tahoilla on pidetty huonona asiana sitä, että senkaltaiset ihmiset jättävät kirkon. Sanotaan että heidän olisi parasta pysyä kirkossa ja pyrkiä vaikuttamaan siihen sisältä käsin.
Mielestäni hyvää mutta tyhjää puhetta. Mitkä todellisuudessa ovat rivi-seurakuntalaisen “vaikutusmahdollisuudet”? Hän voi äänestää kerran neljän vuoden välein kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston vaaleissa muka “edistyksellistä” ehdokasta joka valituksi tultuaankin kuitenkin vähemmistöön kuuluvana helposti jyrätään äänestyksessä kun tosipaikka tulee.
Miten riviseurakuntalainen voi vaikuttaa esimerkiksi piispan- tai arkkipiispanvaaliin? Käytännössä ei mitenkään! Päätäntävalta on virkapapistolla ja joillakin ns. “maallikoilla” joitten mielipiteet kyllä huolellisesti seulotaan jo ennen valintakokouksia.
Olen sitä mieltä että HLBT - ihmisten olisi aika hylätä koko kirkkolaitos. Emme elä keskiaikaa. Kysyn vakavasti, kenelle siitä on vaaraa jos se edistyksellisten ihmisten joukkopaon jälkeen kirkko jäisikin vain ns. “hihhuleitten” temmellyskentäksi! Raamatussa ei kirkosta, papeista ja hiipoista puhuta yhtään mitään, ero kirkosta ei ole ero Jumalasta vaikka kirkkopropaganda toteaakin “extra eccelesiam nulla salus“ .
Ranskassa tehtiin päätös kirkon ja valtion erottamisesta toisistaan jo vuonna 1905. Olisi korkea aika että meillä pyrittäisiin nyt tuohon samaan kuin Ranskassa jo toistasataa vuotta sitten eli erottamaan kirkko ja valtio toisistaan.
Kirkkohan sanoo (vuoden 1994 järjestelyihin viitaten), että kirkko ja valtio ovat jo erossa Suomessa. Viranomaispalvelujen käyttäminen jäsenmaksujen perintään on kuitenkin vielä oleellinen side valtiovaltaan.