Huvittavaa, kristillisteokraatit haluavat mitätöidä sellaisetkin kansalaisaloitteet, joiden kannattajamäärä ylittää puolueen vaaleissa saaman mandaatin...
Nyt on jo kaksikin kristillisdemokraateille “vaarallista“ kansalaisaloitetta nähnyt päivänvalon ja sen kautta tuon nuivan asennoitumisen tähän kansalaisaktivismin muotoon kyllä ymmärtää.
Kristillisdemokraateillehan oli jo alun perin hallitukseen lähtemisen ehtona se ettei hallitusohjelmaan tule tasa-arvoista avioliittolakia koskevaa lakiesitystä.
Toinen kristillisdemokraateille “paikallisesti” arka asia on turkis-tarhauksen kieltämistä koskeva kansalaisaloite. Täällä Pohjanmaalla kun sattuu nimenomaan juuri täkäläisellä “raamattuvyöhykkeellä” oleman turkistarhaus merkittävä elinkeino.
Täkäläinen, juuri “raamattuvyöhykkeeltä” pääosan äänistään kerännyt, lakivaliokunnassa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan äänestänyt kansanedustaja Peter Östman edustaa kristillis-demokraatteja. Kun “asetelma” on tämä niin eipä’ ihme että kyseisen puolueen piirissä ei koko käsite kansalaisaloite juuri myötätuntoa saa.
“Tarkoitus pyhittää keinot” sanoivat jo vanhat roomalaiset!
Otaksuisin paperisten allekirjoitusten keräämisen ja laskemisen olevan sen verran hidasta ja fyysistä hommaa, että mikä tahansa sinänsä suurikin luku tuntuu pieneltä kohta 144 000 sähköiseen allekirjoitukseen verrattuna.
EU-vastustajien joukko taitaa olla keskimääräistä vähemmän sinut myös nykyaikaisempien kommunikaatiomahdollisuuksien kanssa. Siksi ei paperisten ilmoitusten suhteellisesti suurempi osuus niin ihmetytä.
Kannattaa muistaa myös, että Suomessa on vielä henkilöitä, joilla ei ole internettiä, eikä pankkitunnuksiakaan. Kannatuslomakkeita ei ole saatavana vielä kaikissa kirjastoissa. Vien tänään paperilomakkeen tällaiselle henkilölle, joka haluaa osallistua yhteiskunnallisesti, mutta ei osaa käyttää näitä nykyaikaisia ihmeitä.