Ihailtavan rehti, vilpitön, ryhdikäs ja rohkea mies. Hän ja hänen kaltaiset miehet tässä elämässä voimauttavat ilahduttavasti niin mieltä, sielua kuin sydäntäkin. Syntymänsä perusteella jokaisella on oikeus seksuaaliseen suuntaukseensa, tarvitsematta lähteä mukaan homoseksuaaleja syrjiviin sirkuksiin. Rogers´in tavoin suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti. Uskon ja luotan, että asiat muuttuvat vielä.
Mielestäni ilmapiiri on syytä luoda sellaiseksi, että minkäänlaisia kaapitteluja ei enää tarvita, vaan jokainen voi osallistua elämänmenoon omista lähtökohdistaan. Se jopa kohentaisi ihmisyyden arvostusta niin meillä kuin maailmallakin nyt ja tulevaisuudessa.
No niin. Kannattiks tulla ulos kaapista pilata uransa?
Tosin mä en ymmärrä sitä, miks se sano haluuvansa välttää ylimäärästä huomioo, mut tuli silti kaapista ulos. Tolla tempauksellahan se nimen omaan takas sen, et sai ylimäärästä huomioo niin paljon ku haluskin.
Niin no. Joskus pitää pistää asiat tärkeysjärjestykseen.
Onhan noita, jotka ovat pistäneet uransa esim. bisnesmaailmassa tai politiikassa oman henkisen hyvinvoinnin edelle. Varsinkin jälkimmäisiin tapauksiin liittyy toisinaan hyvin vastenmielinen piirre toimia vastaan piilotettuihin ominaisuuksiinsa liittyvissä kysymyksissä, ettei kukaan vain ala epäillä mitään.
Käsittääkseni ura oli muutenkin loppupuolella ihan urheilulillisista syistä. Viimeisimmän joukkueen Leedsin manageri perustelujenkin mukaan.
Jälkikäteen esitettyjen "mahdotonta, ei voi toimia" -parkujen sijaan voisi ottaa mallia vaikka rugbyn entisestä supertähti Ben Cohenista. Hänellä ei ole mitään henkilökohtaista syytä iskeä homofobian päätä pöytään, mutta niin vain urallaan suunnilleen kaiken saavuttanut stara perusti aihetta varten säätiön ja sukkuloi ympäriinsä TEHDÄKSEEN asioille jotain. Käsiensä päällä istumisen taitaa hiukan heikkolahjaisemmatkin.
Koska tilannetta ei voi kääntää, pitää nyt katsoa Rogersin esittämät asiat, selvittää niiden paikkansapitävyys ja jos ongelmia on, korjata ne. Tuolla isossa maailmassa urheilu on vedetty osaksi muuta yhteiskuntaa ja yhteiskunnan yleiset arvot ja säännöt alkavat purra. Täällä Suomessakin se on edessä. Ihan oma asia, että näkeekö kehityksessä mahdollisuuksia vai yrittääkö lähteä toivottomaan torjuntakamppailuun. Tähän asti tuo jälkimmäinen on ollut aika yleinen linja, mutta nyt alkaa olla touhu pudonnut kelkasta, jämähtänyt menneisyyteen, houkuttaa arkeologeja jne.
Jos urheilu toimii niin, että sinne "syötettävien" ihmisten henkinen kehitys pysähtyy aktiiviuran ajaksi, niin kuvasta löytää enemmän kuin ne tavalliset kymmenen virhettä.
