Hesari on aivan oikeassa. Kokoomuksen toiminta on aivan naurettavaa kaksinaamaisuutta. Hallituksessa päätökset tehdään määräenemmistöllä ja punavihreillä on absoluuttinen enemmistö riippumatta siitä oliko kristillisteokraatteja mukana vai ei. Ei kristillisteokraattien mielistely ole muuta kuin savuverho suosion kalastelulle.
Enemmistö kokoomuslaisista äänesti puolueen kannaksi tasa-arvoisen avioliittolain vuonna 2010. Nyt kuitenkin pelätään hysteerisesti, että ennätyslaajalle levinneen ideologisen sateenvarjon alta karkaisivat homofobit ja siksi piiloudutaan eduskuntaryhmää myöten hallitusohjelman ja allekirjoittajamäärän kaltaisten muotoseikkojen taakse. Nekin ovat pelkkiä näennäisargumentteja.
Kyllähän jo alkukesästä 2011 kokoomuksen piiristä todettiin, että "onneksi" KD tuli hallitukseen toteuttamaan "kokoomuslaista arvomaailmaa". Seuraavissa vaaleissa kokoomuksella on vaikeuksia saada liikkuvien liberaalien ääniä. Tilanne hyödyttänee etenkin vihreitä.
On myös muistettava keiden äänillä Sauli Niinistö nousi ylivoimaiseen vaalivoittoonsa presidentinvaaleissa. Ei ainakaan liberaalien. Helsingin Sanomien kyselyssä yli kolmannes Niinistöä äänestäneistä kertoi äänestäneensä ehdokastaan siksi, että Haavisto on homo. Eiköhän nämä asiat ole Kokoomuksen sisällä hyvin tiedossa.
Joten vähemmistö KD sanelee ehdot. KD on niin pieni, että sen olis voinut jättää Hallituksen ulkopuolelle. Vähemmistön etu Hallituksessa käy enemmistön edelle, demokratia ei siis Hallituksessa toimi.
Kun kansanedustaja Anne Holmlundia arvostelee hänen toiminnastaan lakiasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja arvelee, että hän on tästä julkisuudessa närkästynyt, Holmlund sanoo ettei ole närkästynyt eikä halua toisten arvioivan hänen närkästymistään. Holmlund kirjoittaa viestissään tämän kirjoittajalle: ” Minä olen närkästynyt ainoastaan silloin, kun joku täysin ulkopuolinen henkilö kuvittelee tietävänsä milloin minä olen närkästynyt.”
Se mitä näimme televisiossa valiokunnan avioliittolakipäätöksen jälkeen, ei ollut muuta kuin närkästymistä ja vihaista kommentointia. Ehkä se satakuntalaisittain on normaalia käytöstä. Holmlundin äksyilyyn olemme toki aiemminkin tottuneet hänen sisäministeriaikoinaan.
”Kansan mielipidettä kuuntelen säännöllisesti neljän vuoden välein turuilla ja toreilla sekä myös niiden välillä kymmenissä eri kansalaistapaamisissa, joissa vuosittain olen mukana. Nämä tapaamiset ovat arvokkaita, sillä samalla saan suoraa palautetta niiltä, jotka ovat minut kansanedustajaksi halunneet.”
Tuskinpa Holmlund kovinkaan paljon vaalikampanjassaan painotti vastenmielisyyttään tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan. Toisessa purkauksessaan minulle Holmlund tarjoaa matkailuterapiaa: ” Jotta saatte mielipahanne väistymään, teidän (siis keiden?) kannattaa lähteä vaikka reippaalle ja iloiselle seuramatkalle Kanariansaarille.”
Luulisi kansanedustajalla olevan muutakin tekemistä, kuin antaa matkailuvinkkejä hänen toimintaansa arvioiville kansalaisille.
