Ohjelmassa ei tullut esille ns kansallinen teologia, joka asemoi evl-kirkkoa poliittisesti 60-luvulle saakka. Kansallinen teologia ei ollut tasa-arvokysymys, vaan heijasti kirkon roolia vuoden 1918 sodassa sekä talvi- ja jatkosodan vuosina. Sen rippeet elävät merentakaisissa siirtolaisenklaaveissa. - Eivät vasemmistolaiset tänne kirkkoon tietenkään tule, selitti muaan kanadansuomalainen Toronton Agricolan kirkolla. Suomen kehityksestä ei tieto ole kulkenut tai se on torjuttu Suomen kirkon joutumisena väärälle tielle.
Jorma Hentilä määritteli suhdettaan uskontoon. - Vasemmistolaisuus ei edellytä etäisyyttä. (juttukommentit)
"jumala"-uskomuksissahan on jumalia niin paljon, kuin on "jumala"-uskoviakin, koska "jumala" on täysin "jumala"uskovaisten mielikuvituksen tuote ja "jumala"uskovien "jumala"t eroavat toisitaan.
Oikeastihan mitään yksijumalisuutta ei ole olemassakaan, vaan monoteismeissakin vallitsee polyteismi - käytännössä.
Marxilaisuushan on myös ihan samalla tavalla uskonto, kuin esim kristinuskomus, sillä kummassakinhan on utopia, johon niissä uskotaan, mutta jota ei käytännössä ole olemassa, eikä ole voitu todeksi osoittaa.
raamatun tekstit ja marxin kirjoitukset ovat varsin samanlainen asia, se "jumalan valtakunta" ja sosialismin autuus ovat samankaltaisia asioita.
Merkityksellistähän onkin kysyä, mihin tarvitaan "jumalaa" ja "jumala"uskomista?
"jumalan" tarpeiksi esitetyt "perustelut" auki purkamalla pääsee käsiksi siihen "jumala"-uskomusten syy-seuraus -suhteeseen.
Sieltähän tulee todennäköisesti nimittäin niinä "tarpeina" niitä "tarvitaan jokin korkeampi voima", "on oltava jokin tarkoitus", "jokin suurempi turva" yms. jotka ovat kaikki ihmisten toivehaavekuvia ... siis yksilöitten ja ryhmien itsekkäitä toiveita, sekä rajallisen tietämyksen pakonomaisia jatkeita. Pakkoja keksimällä keksiä jokin selitys, liki kyseenalaistamaton perustelu mielipiteille (siis "vahvistamaan" ne mielipiteet että "jumala on määrännyt niin" tms, jotka ovat joittenkin ihmisen mielipideasioita, korotettuna olemattomalla "jumala"perustelulla).
Omasta mielestäni "jumalaa" ei tarvita yhtään mihinkään, vaan henkisyys on parasta perustaa todellisiin asioihin, kuten keskusteluihin asioista, selvää ottamiseen, tietämisen rajallisuuden ymmärtämiseen jne.
Profeetat ja filosofit ovat asia erikseen, jos he eivät käytä "jumalaa" perusteluinaan, vaan ajattelevat ja saavat ihmiset ajattelemaan asioita.
Sekä Marxin että (oletetun) jeesuksen sanoiksi kirjoitetuista teksteistä kun jättää kaiken "jumala"-asian pois, pääsee olennaisempien asioitten pariin - ja vielä kun muistaa että he olivat omana aikanaan eri mieltä osasta aikansa aiemmista, vanhoista asioista, eli samoin voi olla eri mieltä nykyään heidänkin taannoisista mielipiteistään.
Aasiassahan on uskontomainen elämänfilosofia, buddhalaisuus, jossa ei alunperin ole yhtään mitään jumalia, eikä yhtään mitään mielikuvitusolentoja, eikä myöskään tiukan konkreettisia määräyksiä, vaan se painottaa "luovaa henkistä ajattelutyötä", tekojen kera. Senlaisessa on henkisesti kelvollista pohjaa.
Pakko myöntää, että ihan hirveimpänä ainakin itse pidän pelkkään uskomiseen painottumista ja ajattelun sekä tekojen merkityksen 2-sijalle jättämistä. Kuitenkin, protestanttisuudessahan nimenomaan uskominen on se tärkein ja olennaisin asia ja myös marxismissa. Henkisyydessäkin tärkeää on miettiä se konkreettinen päämäärä ja sitten ajatella, miten siihen pääsee, ajatuksin ja teoin. Samoin on syytä pyrkiä luomaan synergiaa yksilökeskeisyyden ja yhteisöllisyyden kesken - siinä ainakaan kristinuskomuksen yksilökeskeisyys ei ole järin henkevän hedelmällinen pohja.
Kommenttia muokattu: 31.01.2013 klo 20:55
Oikeastihan mitään yksijumalisuutta ei ole olemassakaan, vaan monoteismeissakin vallitsee polyteismi - käytännössä.
Marxilaisuushan on myös ihan samalla tavalla uskonto, kuin esim kristinuskomus, sillä kummassakinhan on utopia, johon niissä uskotaan, mutta jota ei käytännössä ole olemassa, eikä ole voitu todeksi osoittaa.
raamatun tekstit ja marxin kirjoitukset ovat varsin samanlainen asia, se "jumalan valtakunta" ja sosialismin autuus ovat samankaltaisia asioita.
Merkityksellistähän onkin kysyä, mihin tarvitaan "jumalaa" ja "jumala"uskomista?
"jumalan" tarpeiksi esitetyt "perustelut" auki purkamalla pääsee käsiksi siihen "jumala"-uskomusten syy-seuraus -suhteeseen.
Sieltähän tulee todennäköisesti nimittäin niinä "tarpeina" niitä "tarvitaan jokin korkeampi voima", "on oltava jokin tarkoitus", "jokin suurempi turva" yms. jotka ovat kaikki ihmisten toivehaavekuvia ... siis yksilöitten ja ryhmien itsekkäitä toiveita, sekä rajallisen tietämyksen pakonomaisia jatkeita. Pakkoja keksimällä keksiä jokin selitys, liki kyseenalaistamaton perustelu mielipiteille (siis "vahvistamaan" ne mielipiteet että "jumala on määrännyt niin" tms, jotka ovat joittenkin ihmisen mielipideasioita, korotettuna olemattomalla "jumala"perustelulla).
Omasta mielestäni "jumalaa" ei tarvita yhtään mihinkään, vaan henkisyys on parasta perustaa todellisiin asioihin, kuten keskusteluihin asioista, selvää ottamiseen, tietämisen rajallisuuden ymmärtämiseen jne.
Profeetat ja filosofit ovat asia erikseen, jos he eivät käytä "jumalaa" perusteluinaan, vaan ajattelevat ja saavat ihmiset ajattelemaan asioita.
Sekä Marxin että (oletetun) jeesuksen sanoiksi kirjoitetuista teksteistä kun jättää kaiken "jumala"-asian pois, pääsee olennaisempien asioitten pariin - ja vielä kun muistaa että he olivat omana aikanaan eri mieltä osasta aikansa aiemmista, vanhoista asioista, eli samoin voi olla eri mieltä nykyään heidänkin taannoisista mielipiteistään.
Aasiassahan on uskontomainen elämänfilosofia, buddhalaisuus, jossa ei alunperin ole yhtään mitään jumalia, eikä yhtään mitään mielikuvitusolentoja, eikä myöskään tiukan konkreettisia määräyksiä, vaan se painottaa "luovaa henkistä ajattelutyötä", tekojen kera. Senlaisessa on henkisesti kelvollista pohjaa.
Pakko myöntää, että ihan hirveimpänä ainakin itse pidän pelkkään uskomiseen painottumista ja ajattelun sekä tekojen merkityksen 2-sijalle jättämistä. Kuitenkin, protestanttisuudessahan nimenomaan uskominen on se tärkein ja olennaisin asia ja myös marxismissa. Henkisyydessäkin tärkeää on miettiä se konkreettinen päämäärä ja sitten ajatella, miten siihen pääsee, ajatuksin ja teoin. Samoin on syytä pyrkiä luomaan synergiaa yksilökeskeisyyden ja yhteisöllisyyden kesken - siinä ainakaan kristinuskomuksen yksilökeskeisyys ei ole järin henkevän hedelmällinen pohja.
Kommenttia muokattu: 31.01.2013 klo 20:55