Viro: Oikeusministeriö ehdottaa rekisteröityä parisuhdetta, mutta ei adoptiota (juttukommentit)

Hyvä! Saatiin Vironkin oikeudet lähelle Suomen tasoo. Muuta ei nyt sitten tarvitakaan...

Riquman, luepa uutinen tarkkaan: "Oikeusministeriö ehdottaa..."

Siitä on vielä pitkä tie varsinaiseksi laiksi.

No mut, Virossa sentään OIKEUSMINISTERIÖ keksi ehdottaa tollasta lakii. Suoessa HOMOT ite propagoi kyseisen lain läpi.

Ja ehdotuksestahan se Suomessakin lähti. Parin vuoden kuluttuu Virossa on laki rekisteröidystä parisuhteesta. Se siitä.

Hyvä, jotain edistystä sentään. Siitä se kehitys tasa-arvoa kohti lähtee. Edessä on vielä paljon noloja farsseja ja häpeällisiä mukaarvokeskusteluja homovihaajien "arvokonservatiivien" kanssa toisen luokan kansalaisten rekisteröidystä parisuhteesta, sitten kaikille avoimesta, reilusta avioliitosta ja lopulta vielä samaa sukupuolta olevien parien objektivisesta kohtelusta adoptioasioissa. Onnea matkaan Viro!

No tää on oudon takapajuinen projekti. Viro on kuitenkin astunut kerralla useamman kehitysvaiheen yli eri asioissa, kuten sähköinen henkilökortti, sähköinen äänestys vaaleissa, e-reseptit yms. Miksi tässä hankkeessa sitten hukata aikaa (ja rahaa) turhiin pieniin väliaskeliin vaan mennä kerralla finaaliin, siis täysin tasa-arvoiseen lainsäädäntöön.

Ihmiset nyt osaavat olla omituisia näissä asioissa. Kannatan maltillisia ja pieniä askelia asiassa, koska kokemus on osoittanut monessa maassa (kaikissa?) sen olevan lopulta toimiva tapa.

Ihme ja kumma. Tallinnassa jos vierailee on sieltä tehokkaasti saatu häivytettyä kaikiki glbt ihmisten tapaamispaikat eli baarit ja ravintolat. Tuntuu mielenkiintoiselta ajatukselta, että ko maassa oltaisiin valmiita menemään näinkin pitkälle tunnustamisasioissa.

Kyllähän Virossakin homojen oma aktivismi (tai Riqumanin sanastolla propagointi) on ollut liikkeellepaneva voima samaa sukupuolta olevien parien huomioimiseksi. Ei asia itsestään ole tähän oikeusministeriön ehdotukseen tullut. Toki Virolle on jo ehtinyt syntyä myös käytännön malleja tarkasteltavakseen lähialueille, että kuinka samaa sukupuolta olevien parien asiaan voisi suhtautua.

Tosiasia on kuitenkin se, että juuri muutaman glbti-aktiivisen henkilön työn myötä on riittävän selvästi saatu vakuutettua oikeusministeri(ö) siitä, että homoliittokysymyksen ratkaisemisessa ovat vastakkain tosiasiat ja ennakkoluuloiset asenteet. (Täydellisenä sivujuonteena tässä on se, että oikeusministeri Kristen Michal on keväästä lähtien ollut puoluerahoituskohun keskipisteenä.)

Virossahan keskustellaan siitä, että avoliittoja varten sorvattaisiin omaa lainsäädäntöä. Taustalla on se, että suurin osa lapsista syntyy nykyään avioliittojen ulkopuolella ja perhesuhteiden määrittelyyn tarvitaan työkaluja. Tässä yhteydessä instituution laatiminen homoliitoille kävisi kuin luontojaan.

Tie homoliitto-instituution synnyttämisessä tulee Viron homoasenneilmapiirin vuoksi joka tapauksessa olemaan kuoppainen ja keskustelusta kauniisti sanottuna monipuolinen. Ennakkoluulojen sävyttämiä erittäin seksuaalivähemmistökielteisiä puheenvuoroja saadaan vielä kuulla. Uskon silti, että lähivuosien aikana on luvassa konkreettista edistystä.

Kuten olen aiemminkin todennut, on Virossa yhä käymättä sellainen syvälle menevä homokeskustelu, jota meillä on käyty 1960-luvun lopulla yleisen seksuaalisen vapautumisen aikana, 1980-luvulla aids-kohun aikaan ja vielä keskustelun jälkinäytös parisuhdelain sorvaamisen yhteydessä. Homoseksuaalisuus ilmiönä on edelleen tuntematon suurimmalle osalle kansaa.

Virossa homoasiaa on pystytty edistämään nyt kaksi vuosikymmentä, kun meillä vuosikymmeniä on takana jo yli neljä. Toki maailmalle avoimeen Viroon ulkomaiset vaikutteet tuovat uusia tuulia, mutta jonkinlaisena "tabuna" yhä oleva homoasia odottaa vielä aikaansa. Eikä ainakaan toistaiseksi sikäläisen yleisradion "Õnne 13" -tv-sarjassa (sikäläinen "Kotikatu" tai "Salkkarit") ole nähty homoa roolihahmoa. Sellaisen voisi nähdä paitsi indikaattorina aikojen muuttumisesta myös ennakkoluuloista pois kasvattavana elementtinä.

Kun Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut yli 20 vuotta, vasta nyt Virossa sitten pohditaan parisuhdetta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olisihan se tietysti hienoa, jos Viro dynaamisena taloutena siirtyisi suoraan tasa-arvoiseen avioliittoon, mutta epäilen.

Kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, Suomelta kesti noin 10 vuotta ja parisuhdelaki oli voimassa. Suomi olisi voinut jo tuolloin siirtyä suoraan tasa-arvoiseen avioliittoon. Tiedä sitten, miten realistinen vaihtoehto tämä tasa-arvoinen avioliitto olisi ollut Suomessa vuonna 2001. Sananvapautta rikkova kehotuskielto kumottiin vasta vuonna 1998.

Kantani on se, että Virossa joudutaan käymään aivan samankaltaiset vaiheet läpi tässä homoavioliittoasiassa, kuin aikanaan Suomessa.

Viron saatua takaisin itsenäisyytensä, teknisellä puolella tapahtui todella melkoinen hyppäys jopa ohitse Suomen. Esimerkiksi tietoliikennettä digitalisoitiin nopeasti uusimmalla tekniikalla. Siihen ei tarvittu asennemuutosta. Virolaisilla oli kova tarve mennä mukaan kaikkeen uuteen. Siitä myös osoituksena tietotekniikan nopea kehitys.

Täysin toinen asia on ihmisten tunnepuolen asenteiden muuttaminen ja suhtautuminen homoihin (lue: homomiehiin). Maalla on vahva konservatiivinen asenne, jonka muuttamiseen kuluu aikaa ja monia keskusteluja. Toki vapautumista seksuaalisuuden alueella on tapahtunut. Takapakkiakin on tullut. HIV-luvut ovat korkeita. Ylilyöntejä myös. Joku nainen aikoi olla yhdynnässä muistaakseni peräkkäin sadan miehen kanssa. Se sai paljon julkisuutta ennakkoon. Jotenkin homma lähti lapasesta ja koko tapahtuma peruttiin.

Nimimerkki AAA:lle sen verran, ettei Neuvostoliiton romahtamisella ja parisuhdelain säätämisellä ole mitään keskinäistä yhteyttä.

Oikeusministerinä toiminut Tarja Halonen asetti 21.3.1991 toimikunnan selvittämään "lainsäädännössä omaksuttuja perhekäsityksiä ja niiden yhtenäistämisen tarvetta". Setalla oli edustajansa toimikunnassa. Mietinnössään "Perhe ja laki" (31.3.1992) toimikunta esitti muun muassa lainvalmistelun aloittamista tähtäimenä se, että "samaa sukupuolta olevat parit voisivat niin halutessaan rekisteröidä parisuhteensa".

Outi Ojalan ensimmäinen lakialoite jätettiin 1993. Se oli radikaali ja sisälsi adoptio-oikeuden ja oikeuden yhteiseen sukunimeen (myönnän syyllisyyteni pohjatekstin kirjoittamiseen). Aloite raukesi, mutta siitä käytiin suuressa salissa tuntien kiihkeä keskustelu.

Adoptio-oikeus osoittautui tekijäksi, jonka vuoksi moni parisihdelakia periaatteessa kannattanut kansanedustaja jätti pistamättä nimensä ensimmäiseen aloitteeseen. Toista aloitetta aikaisempaa laajemmalla pohjalla valmisteltaessa (1996) oli otettava huomioon tämä realiteetti. Adoptio-oikeus jätettiin pois. Allekirjoittajien määrä oli suurempi ja poliittiselta ulottuvuudeltaan laajempi.

Eduskunta hylkäsi aloitteen, mutta hyväksyi hallitukselle kehotuksen aloittaa parisuhdelain valmistelu. Oikeisministeriö asetti työryhmän, jossa Setalla oli edustajansa. Vastoin Setan edustajan kantaa adoptio-oikeus jäi pois toimikunnan esityksestä. Hallitus antoi sen pohjalta esityksen eduskunnalle, joka hyväksyi lain syksyllä 2001.

Avioliittolain muuttaminen tasavertaiseksi olisi vuosikymmen sitten ollut täysin mahdotonta, eikä se onnistu nykyisessäkään eduskunnassa.

Kehotuskiellosta sen verran, että sen kumoutumisen ajankohta määräytyi rikoslain kokonaisuudistuksen aikataulun mukaan. Kielto oli ollut kuollut kirjain 1980-luvun alun jälkeen.

Minä puolestani uskon, että lakialoite tas-arvoisesta avioliitosta voisi hyvinkin mennä läpi, mikäli eräs puolue viitsisi sitoutua siihen kunnolla ja puuttua omista riveistään sitä vastaan kohdistuvaan sabotointiin lakivaliokunnassa. Jos taas lakialoitteesta joskus vuonna nakki ja muusi vihdoin ja viimein äänestetään ja se hylätään, niin media kuuluttaa kuitenkin ketkä valehtelivat vaalikoneissa tuottamuksellisesti ja ketkä tietämättömyyttään. Eiköhän sekin uhka voi toimia eräänlaisena kannustimena.

Kyllä tasa-arvoinen avioliitto tulee Suomessakin mahdolliseksi, jossei tällä vaalikaudella, niin sitten viimeistään vuoden 2015 vaalien jälkeen. Silloin yhteiskunnallinen ja kansainvälinenkin paine on varmaan jo sen verran kovaa. Ainoastaan sellaiset, jotka eivät osaa ajatella itsenäisesti, voivat tosissaan haluta, että laki säätelee asioita kuten kumppanin tai vanhempien sukupuoli.

Tasa-arvoisen avioliittolain osalta riippuu hyvin paljon siitä, miten Yhdysvaltain presidentinvaaleissa käy ja miten Iso-Britanniassa tasa-arvoisen avioliiton voimaansaattamisessa ensin vuonna käy.

Eli jos Yhdysvalloissa presidentiksi tulee republikaani ja jos Iso-Britanniassa laki ei mene läpi, viivästyttävät ne asenteellisesti meilläkin varmasti. Meillä on ongelmana kuitenkin se, että nykyisin itänaapurissa senneilmasto on hyvin kielteinen ja Venäjän nykymalli laimentaa Skandinavian meille luomia muutospaineita.

Jos taas Yhdysvalloissa jatkaa demokraatti-pressa ja jos Iso-Britannia saa tasa-arvoisen avioliiton ensi vuonna voimaan, ovat ne isoja vaikuttimia muualla mailmaan, tännekin.

Nuo siis omat veikkaukseni.

Suomessa ensi joulukuun Itsenäisyyspäivän Linnanjuhlat ovat mielenkiintoinen tilaisuus maamme nykyisestä hlbt-ilmastosta, eli nähtäväksi jää, onko kutsuttujen joukossa vielä tätä n. 5-15% edustustamme. Nykypressan leirissähän oli taannoisissa vaaleissa kylläkin ainakin nami-nami-mies, kalastelemassa näitä ääniä.

Kansanedustajathan linnaan ainakin on kutsuttava kiintiöjuhlijoina. Nähtäväksi jää, kuinka paljon porvarillisempaan ja konservatiivisempaan suuntaan juhlat kääntyvät. Pääosassa julkisuuden valokeilassa lienee kuitenkin itseoikeutettuna juhlien emäntä, jonka hehkumista iltapäivälehdykkäiset kilvan hehkuttavat.