Minua kiinnostaa se, miksi nämä homojen oikeuksien vastustajat tuntuvat ymmärtävän tasa-arvon idean oikeudessa solmia rakkausavioliitto, mutta silti he ilmoittavat vastustavansa sitä. He eivät edes kiellä vastustavansa ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. He piittaavat enemmän siitä, mitä satukirja kahden vuosituhannen takaa on sanovinaan avioliitosta.
Itse en pitkän harkinnan jälkeen voi sanoa näkeväni mitään syytä sille, miksi ihminen ei saisi mennä naimisiin rakkaansa kanssa, kunhan se ei ole lapsi tai eläin, sillä sellaisissa liitoissa ei voida sanoa olevan kyse vapaaehtoisuudesta. Voihan se tuntua oudolta, että lähisukulaiset menevät keskenään naimisiin tai useammat ihmiset kimpassa, mutta sellaista se elämä on - ihmiset ovat (hyvin) erilaisia ja elämässä on kyse onnellisuudesta. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa elää. Ainoa rajoitus on se, ettei vahingoita muita. Ihmiset syntyvät vapaina, eikä ketään saisi pakottaa elämään liian ahtaassa muotissa.
Vaikka homoavioliitot varmaan laillistetaankin täällä Suomessa ja muualla länsimaissa vuosikymmenen kuluessa, en kuitenkaan usko yhteiskunnan olevan aivan kypsä moniavioliitoille ja suvun sisäisille avioliitoille. Ne poikkeavat aika suuresti totutusta elämäntavasta ainakin lännessä. Näin ollen niillä pelottelu ei ole lainkaan ajankohtaista, eikä siten pätevä veruke homojen syrjinnän jatkamiselle.
Oikeastaan, nyt kun mietin asiaa, taidan ymmärtää, miksi homoavioliittoja voi vaatia vaatimatta moniavioliittojen ja lähisukulaisten välisten avioliittojen laillistamista:
Avioliitossa on kyse ihmisten välisestä lakiliitosta, joka solmitaan yleisimmin tunnesyistä. Nykyinen avioliittolaki sulkee paitsi homo- ja lesboparit, myös intersukupuoliset avioliiton instituution ulkopuolelle. Myös transsukupuolisen avioliitto raukeaa, jos hän vaihtaa sukupuoltaan avioutumisen jälkeen. Biseksuaalisilla ihmisillä on puolittainen oikeus solmia avioliitto, kumppanin sukupuolesta riippuen. Nämä epäkohdat on korjattava.
Aikuisten välisissä moniavioliitoissa ja insestisissä avioliitoissa ei ole kyse aivan samasta, sillä polyamoria ja insesti eivät ole seksuaalisia suuntauksia. Ne ovat tabuja, mutta niitä harrastavat ihmiset voisivat käsittääkseni kuitenkin aidosti rakastua ja solmia vapaaehtoisen avioliiton yhden ei-lähisukulaisen ihmisen kanssa. Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen myötä kumppanin sukupuolellakaan ei olisi väliä.
Toivottavasti kukaan asianomainen ei loukkaannu, tarkoitukseni ei ollut argumentoida täysivaltaisten aikuisten solmimia suhteita vastaan, vaan ainoastaan perustella, miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvon ajaminen on oikeutettua. Jos minä yksin saisin päättää, määrittelisin luultavasti avioliiton täysivaltaisten aikuisten väliseksi lakiliitoksi, siitäkin huolimatta, että vierastan useamman ihmisten välisiä aviollisia suhteita ja insesti ajatuksena puistattaa minua. Jos se on täysivaltaisten aikuisten välistä ja vapaaehtoista, ei sen ulkopuolisille tulisi kuulua. Joskin enemmistö ihmisistä kyllä halunnee, että yhteiskunta antaa tabuiksi koetuista asioista tietynlaisia signaaleja.
Homopallero: "Ne ovat tabuja, mutta niitä harrastavat ihmiset voisivat käsittääkseni kuitenkin aidosti rakastua ja solmia vapaaehtoisen avioliiton yhden ei-lähisukulaisen ihmisen kanssa."
Ymmärrän pointtisi, mutta minusta se ei täysin toimi. Tuo on sama asia, kuin se että biseksuaaleilla on tälläkin hetkellä mahdollisuus mennä naimisiin, eli vain jos he sattuvat olemaan suhteessa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Mutta jos tilanne onkin se, että henkilön parisuhde on sellainen, jota avioliittolaki ei salli, ei henkilöä varmaan hirveästi lohduta se, että hän voisi solmia parisuhteen jonkun toisen (yhden) henkilön kanssa ja mennä tämän kanssa naimisiin.
Muuten täytyy kyllä sanoa, että olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi.
Tiedän ettei teoriani ei ole täydellinen, mutta kuten sanoin tarkoitukseni ei olekaan argumentoida kenenkään avioliittoa vastaan. Pohdin vain loogista syytä sille, miksei sukupuolineutraalin avioliiton vaatimisen katsota sen kannattajien, mukaan lukien minun, keskuudessa edellyttävän automaattisesti avioliiton avaamista polyamorisissa ja insestisissä suhteissa eläville aikuisille. Syy on se, että moniavioisuus on enemmänkin elämäntapa ja insesti on mahdollista vain harvinaisissa erikoistapauksissa olematta kuitenkaan itsessään mikään ihmisen piirre, kun taas seksuaaliselle suuntautumiselle ei vain voi mitään, eikä pitäisikään voida.
Minua ärsyttää se, että kaikkea vastustavat homofobiset änkyrät ovat aina syyttämässä meitä tekopyhyydestä. Henkilökohtaisesti en katso asiakseni vastustaa sitä, mitä aikuiset puuhaavat vapaaehtoisesti makuuhuoneissa ja kenen tai keiden kanssa kunhan se ei ketään vahingoita. Totuus on kuitenkin se, että mainitut kaksi sinänsä varmasti harmitonta ihmissuhdemuotoa ovat hyvin stigmatisoituneita ja tabuja. Tasa-arvoisin avioliittolaki, minkä tämä yhteiskunta voi kansalaisilleen tarjota on se, joka odottaa lakivaliokunnassa pääsyä eduskunnan äänestykseen. Se ei sulje ketään kokonaan pois.
Homopallero, jos joku sattuu rakastumaan ja saa vastakaikua rakkaudelle, niin silloin pitäisi mielestäni olla oikeutettu menemään avioliittoon täysi-ikäisen kumppanin tai kumppanien kanssa. Rakkauden kohdetta/kohteita ei pysty valitsemaan, mutta vaikka pystyisi, oikeus avioliittoon pitäisi olla huolimatta siitä, onko liitossa kyse insestistä tai moniavioisuudesta. En yksinkertaisesti näe perustetta kieltää avioliittoa näiltä henkilöiltä. Sen sijaan näen perusteen avioliiton sallimiseen: toisiaan rakastavat ihmiset saisivat yhteiskunnalta hyväksynnän liitolleen. Tiedän, että olet sitä mieltä, että täysi-ikäisten ihmisten pitäisi olla oikeutettuja menemään keskenään naimisiin, jos heistä kaikki sitä haluavat, mutta minä haluan edelleen esittää esittää kritiikkiä edellä olevaa pohdintaasi kohtaan.
Se että tämä aihe on tabu, ei tarkoita, etteikö aiheesta kannattaisi taistella. Ihmisten vastustus ja ennakkoluulot eivät ilmaise mitään sellaista ominaisuutta insestissä tai moniavioisuudessa, mikä olisi kestävä argumentti tällaisia avioliittoja vastaan. Esimerkiksi lasten hankinta perinteisellä tavalla lähisukulaisten kesken ei ole kestävä perustelu kieltää avioliitto näiltä ihmisiltä: avioliitolla ei pystytä säätelemään ihmisten seksin harrastamista. Insestiliitossa elävä pari voi hyvin käyttää ehkäisyä, olla harrastamatta sellaista seksiä, jossa raskaus olisi mahdollinen, tai he voivat pidättäytyä seksistä kokonaan.
Ajatellaan, että saisimme 20:n vuoden kuluttua avioliittolain, joka sallisi homoliitot, insestin ja moniavioisuuden. Se on pitkä aika. Välivaiheena olisi toki hyvä, jos saisimme vaikka muutaman vuoden kuluttua tai aiemmin lain, joka sallii homoavioliitot. Välivaiheena se laki olisi parempi kuin ei mitään, mutta minusta se ei riitä, vaikka moniavioisuus ja insesti olisivat kuinka tabuja tahansa. Tässä mielessä minä kyllä kannatan ehdotettua tasa-arvoista avioliittolakia.
Mitä tulee siihen, että "seksuaaliselle suuntautumiselle ei vain voi mitään, eikä pitäisikään voida": minunkin mielestäni se ei ole valinta, vaan synnynnäinen ominaisuus. Mutta miksi se ei saisi olla valinta? Vaatiessaan oikeuksia homoille, moni käyttää argumenttina tätä, että "homoksi synnytään". Tästä saa sen kuvan, että "me teemme näin, koska emme voi muutakaan", mikä antaa homoudelle negatiivisen leiman. Jos homous olisi valinta, minun mielestäni se olisi hyvä valinta. Ja niin olisi heterous, biseksuaalisuus, aseksuaalisuus kuin mikä tahansa muukin suuntautuminen.
Jos homous olisi valinnallista, silloin ei olisi niin suurta tarvetta homoavioliitoille, koska me voisimme solmia aidon rakkaussuhteen vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja mennä tämän kanssa naimisiin. Tämä ei kuitenkaan olisi pätevä peruste homoliittoja vastaan - se voisi korkeintaan olla peruste sille, että lain muuttaminen ei välttämättä olisi hyödyllistä. Minä kuitenkin uskon, että jotkut edelleen valitsisivat sellaisen seksuaalisen suuntautumisen, jonka ansiosta he päätyvät yhteen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, ja haluavat tämän kanssa naimisiin. Jos ja kun tällaisia pareja on, se on mielestäni riittävä peruste sallia homoavioliitot.
Lyhyesti: ensin rakastutaan, sitten solmitaan avioliitto. Ei se mene niin, että ensin tulee halu solmia avioliitto, ja sitten ruvettaisiin miettimään, että minkälainen rakkauden kohde (tai kohteiden) tulee olla, jotta pääsisi avioliittoon.
Tästä tuli nyt ehkä turhankin pitkä viesti. Toivottavasti punainen lanka löytyy.
Avioliiton tarkoitus on olla sopimus kahden ihmisen välillä, jolla (yhteiskunnan edessä aiemmin toisilleen vieraiden) ihmisten välille luodaan sukulaisuussuhde. Käytännössä avioliiton osapuolten kautta kahden suvun välille luodaan liitos. Sama tietysti tapahtuu parisuhteen rekisteröitymisen myötä, joskin vähemmin oikeuksin. Minusta on hyvä, että suhteensa virallistamisen vaatimuksiin kuuluu lähtökohtana osapuolten tasavertaisuus ja täysivaltaisuus.
Avioliitto (ja rekisteröity parisuhde) on siis sukulaisuussuhteen synnyttäminen sopimalla keskenään tasavertaisten ja täysivaltaisten ihmisten väille.
Itse en tietenkään vastusta ihmisten oikeutta valita kumppaniensa laatua (kunhan osapuolet ovat täysivaltaisia päättämään omista asioista) tai määrää. Mutta joitain asioita kyllä on syytä ottaa huomioon, kun näistä vaietummista asioista puhutaan.
Lähisukulaisten (ylenevässä/alenevassa polvessa ja sisarukset) välillä on jo olemassa läheinen sukulaisuussuhde, joka on ainakin minun näkemykseni mukaan vahvempi side kuin avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Mielestäni ei ole perusteltua, että olemassaolevan lähisukulaisuussuhteen lisäksi olisi koskaan tarvetta solmia rinnakkaista sopimusta sukulaisuudesta. Sisarukset taitavat kyllä kuulua toiseen perintöveroluokkaan ja sisarusten lapset kolmanteen, mikä asia pitäisi kyllä korjata, lähinnä sitä ajatellen, minne oman maallisen omaisuuteni olen ajatellut aikanaan päätyvän.
Kun taas puhutaan moniavioisuudesta, päästään kysymykseen siitä, millaisia suhteet olisivat käytännössä. Olisivatko suhteen kaikki osapuolet keskenään täysin tasa-arvoisessa asemassa kaikkien muiden suhteen osapuolten kanssa, vai olisiko eri henkilöiden välillä jollain tavalla arvotettavissa olevia eri vahvuisia siteitä muiden kanssa ja ehkä kaikkien välillä ei ensinkään? Ja hyväksyvätkö kaikki osapuolet omansa ja toisten osapuolten aseman tällaisessa verkostossa. Olisin kyllä valmis hyväksymään jonkinlaisen virallisen monisuhdejärjestelyn, jos nämä kysymykset saadaan kristallinkirkkaasti ratkaistua.
Ymmärrän mitä tarkoitat Jarkko. Tilanne kahden edellämainitun ihmissuhdemuodon kohdalla on kuitenkin valitettavasti se, ettei niistä haluta puhua kunnolla, eikä varsinkaan insestiä haluta edes ajatella. Voi olla, että niihin liittyvistä stigmoista päästään joskus yli, ainakin moniavioisuuden kohdalla. Sanoessani, että esitetty sukupuolineutraali avioliittolaki olisi tasa-arvoisin tässä yhteiskunnassa, tarkoitin oikeastaan nyky-yhteiskuntaa. Ei tabuiksi koetuista sinänsä harmittomista asioista koskaan vaieta ikuisesti, homouskin on siitä oiva esimerkki ja niin ovat lukemattomat muut arkipäiväiset asiat nykyelämässä. Uskon kuitenkin olevani oikeassa, ettei polyamoristen ja insestisten avioliittojen aika kertakaikkiaan vain ole vielä lähivuosina.
