Tästähän olen puhunut... Vihervasuritahoilla on ensin tarkoitus viedä läpi homoliitot ja sen jälkeen polyamoria. Miksi te sen kiistätte? Olisi mielenkiintoista tietää, että mikä on se seuraava askel tuon polyamorian jälkeen. Kun olette muslimimaista ottaneet mallia tuon polyamoriankin kanssa, niin varmasti otatte sieltä lisää mallia ja haluatte alentaa avioliiton ikärajaa siten, että mahdollistatte liitot esimerkiksi tyttölapsien ja aikuisten miesten välille.
Helsinki Pride 2012: Monisuhteiset toivovat suvaitsevaisuutta (juttukommentit)
Muistaakseni kyllä kommentoitiin ihan aluksi, ennen kuin päiviräsäskeskustelu alkoi, että joo-o, polyjahan ne rinnakkaissuhteiset homot ja lesbot ovat.
En minä ainakaan näe mitään syytä arvottaa toisia monisuhteisuuden tapoja toisia korkeammalle, mikäli eettisen suhde-elämän periaatteen mukaisesti kaikki tietävät mihin ovat ryhtyneet ja sen hyväksyvät.
En minä ainakaan näe mitään syytä arvottaa toisia monisuhteisuuden tapoja toisia korkeammalle, mikäli eettisen suhde-elämän periaatteen mukaisesti kaikki tietävät mihin ovat ryhtyneet ja sen hyväksyvät.
- 3 / 10
- smo
- 29.6.2012 11:48
Pelkääkö nimimerkki "Ei_avioliittoja_homoille" sitä, että hänet tahtomattaan vietellään monisuhteen osaksi? Tai (ilmeisesti pienempänä peikkona pitämänsä) homosuhteen osapuoleksi? Vai mistä tämä pelko kumpuaa?
No en pelkää, enkä varsinkaan homoja. Miksi luulet, että pelkään? Ja miksi käsitteitä pitää ruveta sotkemaan? Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Samalla tavalla työsopimus on työntekijän ja työnantajan välinen sitoumus; ei kahden työntekijän tai kahden työnantajan. Vai mitä jos minä vaatisin muutosta siihen siten, että työsopimuksen voi solmia vaikka kaksi niin sanotusti työnantajaa, ja sitten haukkuisin kanssani eri mieltä olevia foobikoiksi.
Lisäksi on tämä adoptiokysymys. Jos mietitään biologista ja luonnonmukaista perhemallia, niin siinä on aina isä ja äiti. Lisääntyä ei voi ilman kahta eri sukupuolen edustajaa. Tämä on yksinkertainen tosiasia, jonka luulisi teidänkin ymmärtävän. Siksi luonnollisessa perhemallissa on aina isä ja äiti, eikä esimerkiksi kahta isää tai kahta äitiä. Jos on kaksi isää tai kaksi äitiä, on se silloin luonnoton. Vai voitteko väittää, että se olisi jotenkin luonnollinen, luonnonmukainen? Adoptioperheen tulee ehdottomasti mahdollisimman tarkasti jäljitellä biologisesti luonnonmukaista perhettä. Lisäksi on turha väittää, että on parempi olla homoperheessä kuin ilman perhettä, sillä normaaleja adoptiolapsia haluavia perheitä on enemmän kuin adoptiolapsia.
Lisäksi on tämä adoptiokysymys. Jos mietitään biologista ja luonnonmukaista perhemallia, niin siinä on aina isä ja äiti. Lisääntyä ei voi ilman kahta eri sukupuolen edustajaa. Tämä on yksinkertainen tosiasia, jonka luulisi teidänkin ymmärtävän. Siksi luonnollisessa perhemallissa on aina isä ja äiti, eikä esimerkiksi kahta isää tai kahta äitiä. Jos on kaksi isää tai kaksi äitiä, on se silloin luonnoton. Vai voitteko väittää, että se olisi jotenkin luonnollinen, luonnonmukainen? Adoptioperheen tulee ehdottomasti mahdollisimman tarkasti jäljitellä biologisesti luonnonmukaista perhettä. Lisäksi on turha väittää, että on parempi olla homoperheessä kuin ilman perhettä, sillä normaaleja adoptiolapsia haluavia perheitä on enemmän kuin adoptiolapsia.
- 5 / 10
- smo
- 29.6.2012 13:11
En minä kysynyt peloista homoja kohtaan yhtään mitään. Mutta kiva kuulla, etteivät homot pelota nimimerkkiä "Ei_avioliittoja_homoille".
Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa avioliitto on myös kahden miehen tai kahden naisen välillä yhteiselämää säätelevän lain edessä solmitun liiton nimi. Samoin eräissä muissa maissa. Suomessa avioliitto-käsite viittaa toistaiseksi vain miehen ja naisen väliseen liittoon. Näin on, koska on joskus päätetty näin olevan.
Suomen avioliittolainsäädännön osapuolten sukupuoliin liittyvän rajoituksen olemassaolo voidaan kuitenkin poistaa eduskunnan päätöksellä ja näin pitäisi tapahtuakin, koska sukupuolirajaus on tarpeeton. Samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ei poikkea luonteeltaan eri sukupuolta olevien välisestä parisuhteesta, joten vetoaminen muihin sopimuskäytäntöihin ei ole relevanttia.
***
Ainakin minä olen ihan hyvin perillä biologian perusasiosita; ihminen lisääntyy vapaana luonnossa eläessään suvullisesti - hedelmöitykseen tarvitaan siis siittiö ja munasolu. Tietyn perhemallin "luonnollisuus" on kuitenkin jo varsin suhteellista. Perheyhteisöt ovat lähihistoriankin aikana yleisesti koostuneet vaihtelevasta määrästä lähisukua. Muilla eläinlajeilla kuin ihmisillä laumojen rakenne on myös moninaista. Ja mitä esiintyy luonnossa, on luonnollista.
Jos kuitenkin pysytään ihmislajissa, niin sekin on vain tulkintakysymys, onko "luonnollisen perheen" mitta biologiseen lisääntymiseen liittyvä. Jos tuota biologiaa todella halutaan pitää mittana, niin miksi ei vasta lisääntymistä pidettäisi sinettinä avioliitolle? Vasta kun mies ja nainen ovat yhdessä tehneet lapsen, määriteltäisiin kyseinen yksikkö perheeksi.
Miksi adoptioperheen pitäisi mahdollisimman tarkasti jäljitellä tuota "biologisesti luonnonmukaista" perhettä? Jos lapsen etu kuitenkin olisi jokin toinen. Luulen, että alan toistaa itseäni todetessani, että joka ikisessä adoptioprosessissa seula on tiukka. Samaa sukupuolta olevien avioliitto ei loisi mitään adoptioautomaattia tai ohituskaistaa.
***
Ja mitä tulee monisuhteisiin, niin minusta jokin keskinäinen vakuutusjärjestelyratkaisu olisi fiksuin malli, koska monen ihmisen muodostamassa suhdeverkostossa jotkut osatekijät ovat oletettavasti keskenään läheisempiä kuin toiset. Eikä tuo tietenkään poistaisi mahdollisuutta sille, että kaikki osatekijät ovat järjestelyssä samalla viivalla.
Kommenttia muokattu: 29.06.2012 klo 13:14
Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa avioliitto on myös kahden miehen tai kahden naisen välillä yhteiselämää säätelevän lain edessä solmitun liiton nimi. Samoin eräissä muissa maissa. Suomessa avioliitto-käsite viittaa toistaiseksi vain miehen ja naisen väliseen liittoon. Näin on, koska on joskus päätetty näin olevan.
Suomen avioliittolainsäädännön osapuolten sukupuoliin liittyvän rajoituksen olemassaolo voidaan kuitenkin poistaa eduskunnan päätöksellä ja näin pitäisi tapahtuakin, koska sukupuolirajaus on tarpeeton. Samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ei poikkea luonteeltaan eri sukupuolta olevien välisestä parisuhteesta, joten vetoaminen muihin sopimuskäytäntöihin ei ole relevanttia.
***
Ainakin minä olen ihan hyvin perillä biologian perusasiosita; ihminen lisääntyy vapaana luonnossa eläessään suvullisesti - hedelmöitykseen tarvitaan siis siittiö ja munasolu. Tietyn perhemallin "luonnollisuus" on kuitenkin jo varsin suhteellista. Perheyhteisöt ovat lähihistoriankin aikana yleisesti koostuneet vaihtelevasta määrästä lähisukua. Muilla eläinlajeilla kuin ihmisillä laumojen rakenne on myös moninaista. Ja mitä esiintyy luonnossa, on luonnollista.
Jos kuitenkin pysytään ihmislajissa, niin sekin on vain tulkintakysymys, onko "luonnollisen perheen" mitta biologiseen lisääntymiseen liittyvä. Jos tuota biologiaa todella halutaan pitää mittana, niin miksi ei vasta lisääntymistä pidettäisi sinettinä avioliitolle? Vasta kun mies ja nainen ovat yhdessä tehneet lapsen, määriteltäisiin kyseinen yksikkö perheeksi.
Miksi adoptioperheen pitäisi mahdollisimman tarkasti jäljitellä tuota "biologisesti luonnonmukaista" perhettä? Jos lapsen etu kuitenkin olisi jokin toinen. Luulen, että alan toistaa itseäni todetessani, että joka ikisessä adoptioprosessissa seula on tiukka. Samaa sukupuolta olevien avioliitto ei loisi mitään adoptioautomaattia tai ohituskaistaa.
***
Ja mitä tulee monisuhteisiin, niin minusta jokin keskinäinen vakuutusjärjestelyratkaisu olisi fiksuin malli, koska monen ihmisen muodostamassa suhdeverkostossa jotkut osatekijät ovat oletettavasti keskenään läheisempiä kuin toiset. Eikä tuo tietenkään poistaisi mahdollisuutta sille, että kaikki osatekijät ovat järjestelyssä samalla viivalla.
Kommenttia muokattu: 29.06.2012 klo 13:14
Esimerkiksi samanikäiset, samaa uskontokuntaa olevat, samaa etnistä taustaa olevat, samaa ammattikuntaa edustavat, samaa poliittista näkemystä olevat, samalla paikkakunnalla asuvat ja siis myös samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin. (Sinänsä metkaa, että tutuksi ja turvalliseksi usein katsottu samanlaisuus nähdään juuri tässä kysymyksessä erilaisuutena :)
EU:n perusoikeuksiin kuuluu: Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe
”Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe taataan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.”
En ole koskaan ymmärtänyt miten samaa sukupuolta olevien avioliitto tai perhe voisi uhkata nais-mies-liittoa. Luulisi monipuolisuuden vain vahvistavan sitä minkä itse kokee itselleen parhaaksi malliksi.
EU:n perusoikeuksiin kuuluu: Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe
”Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe taataan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.”
En ole koskaan ymmärtänyt miten samaa sukupuolta olevien avioliitto tai perhe voisi uhkata nais-mies-liittoa. Luulisi monipuolisuuden vain vahvistavan sitä minkä itse kokee itselleen parhaaksi malliksi.
Homoavioliitot ovat uhka korkeintaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien heteroseksististen homovihaajien ylemmyyskompleksille. Nimimerkki "Ei_avioliittoja_homoille" pelkää menettävänsä paremmuudentunteensa institutionalisoinnin, eli heteroseksistisen avioliiton. Siitä tämä absurdi hyökkäys homojen tasavertaisia oikeuksia kohtaan johtuu.
Mainittu nimimerkki muuten loistaa taas tekopyhyyttään. Ensin hän moralisoi homoja käyttämällä polyamorisia, insestisiä ja pedofiilisiä suhteita lyömäaseena, vaikka itse vastustaa kaikkien ihmisten, paitsi ilmeisesti heterojen, oikeutta solmia täysivaltaisten aikuisten välinen vapaaehtoinen rakkausavioliitto.
Mainittu nimimerkki muuten loistaa taas tekopyhyyttään. Ensin hän moralisoi homoja käyttämällä polyamorisia, insestisiä ja pedofiilisiä suhteita lyömäaseena, vaikka itse vastustaa kaikkien ihmisten, paitsi ilmeisesti heterojen, oikeutta solmia täysivaltaisten aikuisten välinen vapaaehtoinen rakkausavioliitto.
Nimimerkin Ei_avioliitto(kielto)ja_homoille kannattaisi nyt pontevammin ajaa tasaveroisia pariavioliittoja myös samaan sukupuoleen rakastuneille biseksuaaleillekin, jotteivät nämä joutuisi enää niin kamalan kahtiajakautuneeseen tilanteeseen sen mukaan, kehen rakastuvat.
Kannattaisi nyt myös saada kaikille samat oikeudet ja sitten vasta ajaa pidemmälle meneviä oikeuksia. Polyamoriasuhteita on paha lähteä virallistamaan niin kauan, kuin kaikki eivät voi solmia edes parisuhde-avioliittoa rakkaansa kanssa.
Melko varmasti nyky-yhteiskunnasta löytyy enempi kannatusta tasa-arvoiselle avioliitolle, kuin polyamoria-suhteiden rekisteröinnille. Lainsäädännön valmistelukaan ei ole polyamoria-virallistamisten mukanaan tuomien lakimuutosten osalta samassa kunnossa ja polyamoria-rekisteröinnit vaativat mutkikkaampaa lainsäädäntöä, koska niissä tulee mukaan aivan uudella tavalla useampia pelinappuloita. Sen sijaan nykyisen lainsäädännön korjaaminen pelkästä heteromaisuus-keskeisyydestä myös muitten rakastavaisten parisuhteisiin ei ole monenkaan lakitekstikohdan muutostarvetta suurempi asia laeissa. Vanhemmuuteen, perintöasioihin, sosiaaliturvaan yms. liittyviin lakeihin tarvittaisiin polymaoria-suhderekisteröinneistä merkittävästi nykyisestä muutettavia asioita. Yksistään jo se, pitäisikö polyamoriaan vetää jokin lukumääräraja, vai voisiko olla 3, 13 tai 100 tai 1000+1 virallista rakasta?, vaikuttaa asioihin paljon lainsäädännössä.
Polymoristien pitäisi arvostaa myös muita, eli ei lähteä torpedoimaan avioliittoa kaikille vaatimalla nyt tavoitteen siirtämistä kauemmaksi nykykäytännöistä. He eivät voi sanoa olevansa tasa-arvoisen avioliiton takana, jos vaativat tavoitetta siirrettäväksi heidän tavoitteekseen. Tasa-arvoiseen avioliittolain korjaukseen tarvitaan ei-heteroitten (joita n. 20% ihmisistä) lisäksi yli puolitoistakertainen lisätuki heteroilta, jotta laki saataisiin korjattua.
Jos nyt alettaisiin ajamaan polyamorialiittoja, niin ei-heterot parit jotuisivat kyllä odottamaan vielä lisää iät ja ajat polyamoria-lakien ja niille myötämielissten asenteitten valmistelussa, saadakseen samat oikeudet, kuin heteroilla ja heterosti käyttäytyvillä nykyisin jo on. Siinä polyamorikot tekisivät itsensä naurettavan säälittäviksi ajamalla omanapaisesti omaa etuaan, toisten nyky-tasa-arvoisuuden saamisen kustannuksella. Kaikkien pitäisi voida saada avioitua edes yhden rakkaan kanssa tasaveroisesti, ennen kuin aletaan ahnehtimaan useamman ?todella rakastamisen suhdevaatimuksia. Ensin pitää kaikilla olla mahdollisuus parisuhteeseen, ennen kuin aletaan vaatia virallisia haaremeita.
Välistä tuntuu että esim. biseksuaalit, joilla jo osin on mahdollisuus avioliittoon - toisin kuin homoilla - ajavat tuota polyamoriaa. Se on varsin umpi-itsekästä.
Sekä toki myös äärihomoisat tahot, joilla ei tunnut olevan mitään merkityseroa rakkaus-avioliitolla ja seksisuhdeverkostoilla. Avioliitto kun ennen kaikkea on varsin paljon muutakin, kuin vain sekstailua.
Kommenttia muokattu: 01.07.2012 klo 14:00
Kannattaisi nyt myös saada kaikille samat oikeudet ja sitten vasta ajaa pidemmälle meneviä oikeuksia. Polyamoriasuhteita on paha lähteä virallistamaan niin kauan, kuin kaikki eivät voi solmia edes parisuhde-avioliittoa rakkaansa kanssa.
Melko varmasti nyky-yhteiskunnasta löytyy enempi kannatusta tasa-arvoiselle avioliitolle, kuin polyamoria-suhteiden rekisteröinnille. Lainsäädännön valmistelukaan ei ole polyamoria-virallistamisten mukanaan tuomien lakimuutosten osalta samassa kunnossa ja polyamoria-rekisteröinnit vaativat mutkikkaampaa lainsäädäntöä, koska niissä tulee mukaan aivan uudella tavalla useampia pelinappuloita. Sen sijaan nykyisen lainsäädännön korjaaminen pelkästä heteromaisuus-keskeisyydestä myös muitten rakastavaisten parisuhteisiin ei ole monenkaan lakitekstikohdan muutostarvetta suurempi asia laeissa. Vanhemmuuteen, perintöasioihin, sosiaaliturvaan yms. liittyviin lakeihin tarvittaisiin polymaoria-suhderekisteröinneistä merkittävästi nykyisestä muutettavia asioita. Yksistään jo se, pitäisikö polyamoriaan vetää jokin lukumääräraja, vai voisiko olla 3, 13 tai 100 tai 1000+1 virallista rakasta?, vaikuttaa asioihin paljon lainsäädännössä.
Polymoristien pitäisi arvostaa myös muita, eli ei lähteä torpedoimaan avioliittoa kaikille vaatimalla nyt tavoitteen siirtämistä kauemmaksi nykykäytännöistä. He eivät voi sanoa olevansa tasa-arvoisen avioliiton takana, jos vaativat tavoitetta siirrettäväksi heidän tavoitteekseen. Tasa-arvoiseen avioliittolain korjaukseen tarvitaan ei-heteroitten (joita n. 20% ihmisistä) lisäksi yli puolitoistakertainen lisätuki heteroilta, jotta laki saataisiin korjattua.
Jos nyt alettaisiin ajamaan polyamorialiittoja, niin ei-heterot parit jotuisivat kyllä odottamaan vielä lisää iät ja ajat polyamoria-lakien ja niille myötämielissten asenteitten valmistelussa, saadakseen samat oikeudet, kuin heteroilla ja heterosti käyttäytyvillä nykyisin jo on. Siinä polyamorikot tekisivät itsensä naurettavan säälittäviksi ajamalla omanapaisesti omaa etuaan, toisten nyky-tasa-arvoisuuden saamisen kustannuksella. Kaikkien pitäisi voida saada avioitua edes yhden rakkaan kanssa tasaveroisesti, ennen kuin aletaan ahnehtimaan useamman ?todella rakastamisen suhdevaatimuksia. Ensin pitää kaikilla olla mahdollisuus parisuhteeseen, ennen kuin aletaan vaatia virallisia haaremeita.
Välistä tuntuu että esim. biseksuaalit, joilla jo osin on mahdollisuus avioliittoon - toisin kuin homoilla - ajavat tuota polyamoriaa. Se on varsin umpi-itsekästä.
Sekä toki myös äärihomoisat tahot, joilla ei tunnut olevan mitään merkityseroa rakkaus-avioliitolla ja seksisuhdeverkostoilla. Avioliitto kun ennen kaikkea on varsin paljon muutakin, kuin vain sekstailua.
Kommenttia muokattu: 01.07.2012 klo 14:00
polyamoria on sairasta ja homoliitot ja lesboliitot ja näiden adoptiot, en suvaitse
Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka ajattelevat, ettei kahta ihmistä voi rakastaa yhtä aikaa romanttisesti, kuten puolisot toisiaan rakastavat.
Muita ihmisiä kohtaan voi tuntea hyvin suurta vetovoimaa, himoa, voi olla totaallisen hullaantunut, ihastunut ja rakastunut johonkuhun suhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Mutta se ei ole rakastamista. Rakastaminen on päätös, sitä, että on tahtoa rakastaa toista silloinkin, kun tämä ei tunnu kaikkein rakastettavimmalta. Ei sitä, että tunteet vievät miten sattuu.
Saa olla eri mieltä. Ja jos tästä maailmasta löytyy kolme aikuista, jotka kaikki ovat sitä mieltä, että he kaikki ovat toistensa elämien rakkauksia, niin he saavat minun puolestani tehdä mitä tahtovat.
Kommenttia muokattu: 26.09.2013 klo 16:36
Muita ihmisiä kohtaan voi tuntea hyvin suurta vetovoimaa, himoa, voi olla totaallisen hullaantunut, ihastunut ja rakastunut johonkuhun suhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Mutta se ei ole rakastamista. Rakastaminen on päätös, sitä, että on tahtoa rakastaa toista silloinkin, kun tämä ei tunnu kaikkein rakastettavimmalta. Ei sitä, että tunteet vievät miten sattuu.
Saa olla eri mieltä. Ja jos tästä maailmasta löytyy kolme aikuista, jotka kaikki ovat sitä mieltä, että he kaikki ovat toistensa elämien rakkauksia, niin he saavat minun puolestani tehdä mitä tahtovat.
Kommenttia muokattu: 26.09.2013 klo 16:36