Suudelma futiskentällä lietsoo keskustelua urheilun homofobiasta (juttukommentit)

Se, että pelaaja sanoi olevansa hetero suudelman jälkeen, on häneltä homofobiaa ja suoranaista homovihaa.

Näinpä näin.

Blueriver: Ei, juuri niin se ei ole.

Ei niin. "Homovihaa" ja "fobiaa" on se, jos ei halua olla avoimesti homo ja kuuluttaa seksuaalisuuttaan ympärilleen.

Näissä urheilu & homot -uutisissa unohdetaan toistamiseen se, että on olemassa se pienen pieni homojen vähemmistö, jotka ovat ns. "ulkona" ja sitten se valtaosa homoista, jotka ovat kaapissa ja haluavat siellä myös pysyä.

Tämä You Can Play-kampanjakin on tavallaan normaalien, heteronoloisten miesten (joihin kuuluu monenmoista seksuaalista orientaatiota) kädenojennus ja säälinosoitus kaikille neitihomoille tai muuten stereotyyppisille ja kliseisille homoille yms. joiden homous näkyy kilometrin päähän.

Pojat vetää niin pokkana niin pokkana muka "homofobiaa" vastaan, mutta pukkareissa ja kaveripiireissä homovitsit lentävät niin kuin aina ennenkin... :D

Hyvä pojjat! :D

Kommenttia muokattu: 26.03.2012 klo 23:51

Yleiseurooppalainen tutkimus homoista, johon Suomesta osallistui sosiaali- ja terveysministeriö, ja jonka suomalaiset yhteistyökumppanit olivat Tampereen yliopisto ja Aids-tukikeskus, kertoo seuraavaa.

Avoimesti homoja (%) oli homomiehistä tietyissä maissa vuonna 2010:

Norja 72,7
Ruotsi 69,2
Hollanti 81,0
Belgia 75,1
Britannia 66,9
Ranska 68,3
Saksa 64,5
---
Tsekki 57,4
Suomi 55,6

Nekin jotka ovat käyneet lukion ns. kielilinjan, pystyvät päättelemään, että avoimesti homoja on enemmän kuin ”pienen pieni vähemmistö” kuten joku lumetodellisuudessa elävä väittää.

Kuinka tutkimus tehtiin? Onko sulla tutkimusviitteitä? Kun tutkitaan sitä, "kuka on homo" ja "kuka ei ole homo" (saati, että kuka "homoista" on julkihomo), luotettavaan tulokseen pääseminen edellyttää kvantitatiivisen tutkimuksen tekemistä mahdollisimman laajasta otoksesta (p) perusjoukkoa (tässä tapauksessa Suomen koko kansaa) tutkimusolosuhteissa, joissa myös ne homot, jotka pysyvät visusti kaapissa eivätkä aio sieltä milloinkaan ulos tulla, rohkenevat ilmoittaa seksuaalisen orientaationsa. Tutkimuksen reliabiliteetti, validiteeti, Khin neliö-testi eli merkitsevyystaso (tai d.f. ja p-luku), Z-testi tai T-testi tulee olla selkeästi raportoidut ja tutkimustuloksista täytyy selkeästi ilmetä perusteet, joiden mukaan joku on "avoin homo" ja kriteerit, jotka tämän standardin täyttävät.

Rohkenen epäillä, että tämä Aids-tukikeskuksen käytännössä toteuttama (?) tutkimus on pseudotutkimus. Useimmat heteronoloiset ja kaapissa pysyttelevät homot eivät mene lähellekään Aids-tukikeskusta, ei ainoastaan väärien ja kiusallisten mielleyhtymien syntymisen takia, vaan myös sen vuoksi, ettei siihen ole koskaan mitään tarvetta.

Toi lukion kielilinja oli kyllä ihan hauska. Kertoo meille, kuka elää lumetodellisuudessa... :D

Oletettavasti nuo prosentit ovat kyllä tosiaan todellisuudessa pienempiä, kuten Jochanan arvioi. Näin, koska "jochananit" hengenheimolaisineen pitävät huolta, että esimerkiksi heidän kanssaan samoissa ympyröissä elävien on vaikea tulla kaapista ulos tai jopa myöntää itselleen omaa ei-heteroa seksuaalista suuntautumistaan.

Joka tapauksessa avoimesti homojen joukon kohdalla kyse ei ole pienen pienestä vähemmistöstä, vaan Suomessakin kymmenistä tuhansista ihmisistä, kaikilla elämänaloilla. Miehisen joukkueurheilun kohdalla avoimuus ei ole kyllä kovin hyvin toteutunut.

Julkihomo käsitteenä on muuten eri kuin avoimesti homo.

Hiv-tukikeskuksen asiakkaana on myös heteroita.

Täällä taitaa aika moni elää siinä lumetodellisuudessa, jos tosissaan luullaan, että ainoastaan uskispiireissä pysytellään kaapissa... :D

Jäin tässä hieman ihmettelemään, mitä eroa käytännössä on "julkihomolla" ja "avoimella homolla" ?

Nuo kymmenet tuhannet on toki ihan reaalinen arvio (ellet tarkoittanut, että kaikilla aloilla). Nyt pitäisi vain tietää, kuinka paljon on niitä "homoja", jotka eivät koskaan ilmoita olevansa "homoja".

Niin, homojen absoluuttinen määrä pitäisi tietää, että voitaisiin saada vedenpitäviä lukuja. Homojen määrästähän on vain arvioita, jotka sompailevat kuuden prosentin nurkilla. Siksi minäkään en kannata prosenttilukujen julkaisua, muuta kuin vertailuluvuiksi vastaaviin muihin selvityksiin ja suuntaa-antavina lukuina.

En luule, että vain tietyissä uskovais-piireissä pidetään kaappeja säpissä. Onhan sitä muualtakin lähtevää itsesyrjintää yhä. Olen nähnyt, että monenlaiset "jochananit" hengenheimolaisineen vaikuttavat aktiivisesti muuallakin.

Tarkemmin ajatellen julkihomolla ja avoimesti homolla ei ole merkittävää eroa. Ehkä on syytä todeta erehtyneensä sen suhteen.

Mitä ihmeen "itsesyrjintää" ?? Koita nyt ymmärtää, että suurin osa homoseksuaalisia tendenssejä omaavista EIVÄT HALUA OLLA avoimia homoja. He eivät yksinkertaisesti halua samaistua siihen lössiin, joka on tullut ulos kaapista (ks. eka viestini tässä keskustelussa), koska he haluavat olla normaaleja heteronoloisia ihmisiä.

Suurin osa uskonnollisia tendenssejä omaavista EI HALUA OLLA avoimia kristittyjä. He eivät yksinkertaisesti halua samaistua siihen lössiin, joka on tullut ulos kammiostaan, koska he haluavat olla normaaleja älykkäänoloisia ihmisiä.

Noinhan se menee! Se nyt on nähty jo monta kertaa, että uskonnolliset ihmiset ovat kaikkein vaikeimpia tapauksia.

Täällä kun ei saa julistaa, en viitsi laittaa tänne raamatunjakeita, mutta suosittelen lukemaan 1. Kor. 1: 19-29:

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Kor.1.html

Olivier Giroud ja Mathieu Debuchy! Loistavaa! Upeaa! Tuo lämminhenkinen suudelma kertoo nykyisyyteen päivittyneistä, tervehenkisistä, elämänarvoistanne ja teidän rehdistä pelikaveruudesta.
Se on mieltä, sydäntä ja sielua ilahduttavasti lämmittävää. Onnea elämään ja menestystä peleihin!

Minun teoriani kaapin ovien kiinnipitämisen syistä on toisenlainen kuin Jochananilla - ollaan sitten urheilukentällä tai missä tahansa muualla.

Moni sellainenkin, joka on sinut suuntautumisensa kanssa ja sosiaaliset verkostot ovat kuosissa, pitää kaappinsa ovia kiinni, koska ajattelevat siten väistävänsä jochananien ja hengenheimolaistensa touhun. Aina jostain putkahtaa homo-ongelmainen, joka tavalla ja/tai toisella järjestää harmeja, tahallisesti tai ymmärtämättömyyttään. Sellaisia on kouluissa, töissä, urheilukatsomoissa, urheiluseuran pukuhuoneissa, muissa harrastusympyröissä, kapakoissa, joukkoliikennevälineissä ja muuallakin inhimillisen olemisen piirissä.

Ikävimmässä tilanteessa ovat itsesyrjinnän ikeeseen juuttuneet, joista oma ei-hetero suuntautuminen tuntuu syystä tai toisesta torjuttavalta asialta. Useimmiten taustalla on homo-ongelmainen kasvuympäristö - ja valitettavan usein siihen liittyy tavalla tai toisella uskontotaustaisilla tulkinnoilla perusteltua lähipiirin toimintaa.

Varmaan on sellaisiakin, jotka ovat down low, koska eivät halua tulla sekoitetuksi meihin "karnevaalihomoihin". Ne kaikki kymmenen..kuusitoista.

Mielestäni homoseksuaaleja on kolmea eri tyyppiä.

a) Ns. "karnevaalihomo", joka kokee tarpeelliseksi oman identitettinsä korostamisen, koska hänen oikeutensa siihen ei ole aina ollut mikään itsestäänselvyys, ja on tasa-arvo aktivisti.

b) Ns. "perushomo", joka ei esitä olevansa hetero, muttei pidä kovinkaan suurta mekkalaa seksuaalisesta suuntautumisestaan. He haluavat tasa-arvoisen aseman heterojen kanssa ja haluavat elää rauhassa normaalia elämää. Jochananin kaltaiset järjenkäyttöön kykenemättömät kiihkouskovaiset eivät erota perushomoja kaappihomoista.

c) Ns. "kaappihomo", joka kieltää itsensä, häpeää itseänsä ja uskoo Jochananin ja muiden homovihaajien valheita, eikä tajua olevansa ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin on ja saattaa jopa ryhtyä itse vihaamaan ja syrjimään kaltaisiaan.

...ja kaikkia noita kolmea tyyppiä löytyy aivan ilmeisesti tästäkin keskusteluketjusta :)

Aika epäseksikäs oli tuo pusu.

Ei Giroud mitään homofobiaa tuolla "olen hetero" -kommentillaan tarkoittanut. Kunhan vältti ilmeisiä virhepäätelmiä, joita muuten olisi tullut vielä enemmän.

You Can Play ja muut vastaavat kampanjat eivät ole säälipisteiden jakelua. Urheilun homofobialla ei tarkoiteta vain sitä, että jos joku pelaaja tulee kaapista, niin hänet käytännöllisesti katsoen lynkattaisiin oman joukkueen toimesta.

Urheilun homofobiassa suurin pointti on totaalinen ajattelemattomuus. Lauotaan lauseita, eikä ajatella niiden loukkaavaan jotain kuulijaa. Sama pätee esim. ottelutilanteissa, joissa jollekin pelaajalle, joukkueelle, vastapuolen kannattajalle tai tuomarille huudeltu homottelu ei ole veikkaus tai tieto kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan tarkoitettu pejoratiiviseksi heitoksi. Näistä on monta esimerkkiä Englannin jalkapallon huipputasolta, jossa pelaajien Twitter-jutuissa on toimittu harkitsemattomasti. Sikäläinen palloliitto ja jopa maan hallitus on älynnyt, että se ei voi jatkua edes urheilussa, kun ei sitä katsota hyvällä millään muullakaan julkisella alalla.

Jos vaikkapa kolumbialaiset sukujuuret aina ja tällä hetkellä myös muhkean afrokampauksen omaavalle Espoon Bluesin Camilo Miettiselle heiteltäisiin ottelussa banaaneja kentälle, niin aivan varmasti Jääkiekkoliitto, SM-liiga, asiasta vastaava ministeriö ja taivas ties kuka tajuaisi tulkita sen mauttomaksi.

Parikymmentä vuotta sitten urheiluharrastus oli aika yleinen nuorten keskuudessa. Samasta ajasta eivät kilpailleet pleikka, netti, some eikä moni muukaan asia. Se vaatii hemmetisti työtä, että pääsee edes huipun tuntumaan; lisäksi tarvitaan lahjoja, jotta pääsee ihan huipulle. Haluaisiko joku epähetero nuori lähteä tuolle polulle, jos tietäisi, että se on sitten kaappikomennus koko aktiiviuran ajalle eli yleensä pitkälle yli kolmekymppiseksi? Kategorisella tasolla poliisi voi olla homo, amattisotilas voi olla homo, kirkon palveluksessa voi olla homo. Urheilua varten ei ole säädetty mitään poikkeuslakia, että siellä ei päde muun yhteiskunnan säännöt.

Ja totta kai urheiluseurat, liitot ja sarjat ovat asiassa aktiivisia. Kävijämäärien eli ostavien asiakkaiden kanssa tuskaillaan jatkuvasti. Samat asiat, jotka kilpailevat potentiaalisten urheilijoiden ajasta, kilpailevat myös potentiaalisten asiakkaiden ajasta ja rahasta. Jos ajatellaan vaikka Suomessa omassa luokassaan pyörivää SM-liigaa, niin yksikään joukkue ei sanoisi "ei kiitos", jos saisi vaikka parikymmentä katsojaa, jotka käyvät katsomassa joka pelin (ja hajakävijät päälle).

Myös sponsorit ovat eettisesti valveutuneempia kuin ennen. Jos joku seura tai sarja kunnostautuu baaritappeluilla ja 60-luvulle jääneillä asenteilla, niin pitää miettiä kaksi kertaa, että maksaako siitä, että firman logo on näiden jamppojen toppahousen persuksissa (mielenkiintoinen mainospaikka, by the way). Se ei aina näytä hyvältä yleisölle päin. Ja ne sinappirinnuksiset muovituopinkallistelijat eivät yleensä ole niitä, joille mainoksilla on väliä. Koska rasismi on homofobiaa lähinnä vertailukohta (joskaan ei 100% rinnastettava), niin sen voi miettiä näin: jos seura X antaa ymmärtää, että "me ei haluta neekereitä katsomoon eikä kentälle", niin haluaako suuri, ehkä kansainvälinen Oy Yritys Ltd, että sen logo on kentänlaidassa ja pelipaidoissa? Epäilen ettei halua.

Tässä koko urheilun homofobiakeskustelussa ei haeta sitä, että jostain repäistään Airbus A380-lastillinen väkeä kaapista. Sillä haetaan sitä, että urheilussakin toimii muun yhteiskunnan säännöt ja että kenenkään ei tarvi tarvi tältä osin tulla rooli päällä koppiin tai katsomoon.