Andy Warhol - pop-taiteen suurmies (juttukommentit)

Muutama huomio.

Andylla oli kaksi vanhempaa veljeä. Fred Lawrence Guilesin kirjaa tuoreempia selvityksiä Warholin elämänkerrasta on saatavilla. Elämänkerturin ystävyydestä Andyyn ei ole tietoa. En kyllä suosittele Victor Bockriksen elämänkertaa. Ulkomuistista ei kannattaisi muistokirjoitusta kirjoittaa...

Taiteilija Jean Michel Basquiat? ei ollut Warholin rakastettu, vaikka hän jaksoikin hehkuttaa graffititaiteilijana aloittaneen varustusta. Warhol maalasi yhdessä Jean Michel Basquiatin kanssa.

Sankt Andy? = Warhol kyllä tunnetiin nimellä Drella, yhdistelmä Draculaa ja Cinderellaa.

Joe Dallessandro tunnettiin siitä, että hän ei saanut erektiota heroiinin takia - ainakaan Warholin leffoissa. Vuoden 1968 Flesh alkaa pitkällä sänkykohtauksella, jossa Dallessandron esittämä hahmo peuhaa vaimonsa, Patti D'Arbanville, kanssa sängyssä. Kohtaus päätyy kun D'Arbanville sitoo Dallessandron peniksen rusetin. Dallessandron semi-erektio oli yksi elokuvan kohokohdista.

Warhol ei maalannut Factoryssa vierailevien kaluja ja pusseja, polaroid oli kätevämpi. Ihmetyksen aihe oli, kuka oikeastaan suostui kuvattavaksi. Warhol oli kenkä ja jalkafetisisti.

Warholia ampuneesta Valerie Solanasista on myöhemmin tullut radikaalifeministien ikoni SCUM Manifestonsa myötä. Miesten eliminoimisen manifestia pidetään myös parodiana.

"Pissajutut" eli Oxidations (1977-78) oli suurikokoisia maalauksia abstraktin ekspressionismin hengessä. Kangas maalattiin kuparimaalilla ja sen päälle pissattiin. Virtsaroiskeet hapettivat maalin. Viktor Hugo oli muotisuunnittelija Halstonin rakastettu ja ei asunut Warholin luona.Hugo oli paras assistentti pissimaalauksissa - hänellä oli suuri rakko ja Victorin juoma meksikolainen olut teki erilaisia värejä...
Spermakuvat on mennyt minulta ainakin ohitse, kuulostaa pikemminkin joltain Andy assistentin ja hyvän ystävän Brigid Polk (Berlin) kehotaide projektilta. Polk tunnettiin arpipiirustuksista ja hän piirsi myös "kaluja ja pusseja". Polk oli myös ainut, jonka Andy piti lähellään kuolemaansa asti alkuperäisestä Factorysta. Ampumisen jälkeen Andy eristäytyi spiidivetoisesta alakulttuurista, Factorysta tuli vartioitu toimisto 1970-luvulle tultaessa.

Kuolema: Andy Warhol heräsi leikkauksesta, jota hän oli vältellyt vuosia. Kaikki näytti menneen hyvin leikkauspeloista huolimatta, mutta Warhol kuoli nukkuessaan leikkausta seuraavana aamuna leikkauksen jälkeisen rytmihäiriöön, jota edesautti keuhkoihin kerääntynyt neste.

Melkoista hapuilua tämä Warhol-historiikki. Esim. Jed Johnson ei kuollut aidsiin v. 1983 vaan TWA 800 lento-onnettomuudessa v. 1996.

Koska Any Warholin elämän vaiheet herättivät näin paljon kiinnostusta, hain vintiltä Victor Bockriksen elämänkerran (1989 lähes 600 sivua). Nyt tarkistin Warholin viimeiset hetket. Aivan kuten SaintJudy kirjoittaa, hän oli hereillä leikkauksen jälkeisenä iltana, jopa soitteli puhelimella ja kuoli vasta aamuyöllä.

Herkullisen tarinan Jed Johnsonista löysin Hermann J.Huberin teksteistä. Ehkä se oli joku toinen Jed Johnson, joka kuoli aidsiin. Netissä kerrotaan kuten Roskakuski muistuttaa, että Johnson kuoli lento-onnettomuudessa.

Tämä freelance-journalisti ja kirjantekijä Hermann J. Huber itse kuoli vuonna 2009 54-vuotiaana. Hän teki paljon juttuja saksalaiseen homomediaan ja kirjoitti ison määrän kirjoja. Hänen tekstinsä, jossa Jed Johnson mainitaan, on vuodelta 1992. Hermann J. Huber oli arvostettu gay-journalisti.

Kun kirjoittaa merkkihenkilön yksityisyydestä, joutuu joskus turvautumaan epävarmoihin lähteisiin.

Kommenttia muokattu: 23.02.2012 klo 16:47

...ja tämä Hermann J.Huber kunnostautui myös Boy George historiikin kirjoittajana, jossa ei ollut juuri yhtään todenperäistä anekdoottia?

http://ranneliike.net/teema/boy-georgen-mennyt-vuosi?cid=5&aid=4229

----------------------------

Andy Warholista on kirjoitettu useampi kirja, luetetaviakin lähteitä löytyy. Jos on epävarma lähteistään, ne on helppo tarkistaa vaikkapa netistä - tai jättää herkulliset yksityiskohdat kirjoittamatta, jos ei ole aivan varma. Warholin kohdalla http://www.warholstars.org/ on mitä oivallisin ja hyvin tutkittu lähde.

Anteeksi vaan, mutta yksityiselämästä ei koskaan voisi kirjoittaa sanaakaan, jos pitäisi aina olla asiasta varma. Varma voi olla vain asianomainen itse, jos hänkään. Kyllä juorut ja pahat puheetkin ovat täyttä todellisuutta, ainakin mediassa. Jos niistä kaikista pitäisi vaieta, maailma ei olisi sellainen kuin se nyt on. Iso osa mediateollisuutta on keskittynyt juoruilemaan ja selvittelemään yksityiselämiä. Se on osa julkisuutta. Sensaatiouutisten totuus paljastuu vasta vähitellen, kun asioita selvitellään lisää ja niistä keskustellaan.

Elämäkerrat yleensäkin ovat suurta valhetta. Niihin valitaan sellaiset yksityiskohdat, joilla tekijä haluaa valaista käsittelemäänsä henkilöä. Tekijä marssittaa lukijan eteen asioita ja tarinoita, jotka tukevat tekijän näkemystä. Muu jätetään pois. Jokainen arvio on tekijän päästä. Se voi olla kaukana totuudesta.

Kuka tietää varmuudella, että Boy George -anekdootit eivät olisi totta tai lähellä totuutta. Joku niitä on kertonut, ja sekin jo sellaisenaan saattaa kuvata ko. henkilöä.

Todenperäisyys on tosi vaikea asia.

"Kyllä juorut ja pahat puheetkin ovat täyttä todellisuutta, ainakin mediassa."

Valitettavasti näin, mutta niitä ei pitäisi ruokkia. Lähdekritiikki pitäisi muistaa aina, eikä kirjottaa totuuksina mitä tahansa - tai ainakin mainita tekstissä kirjoittavansa mahdollisestii soopaa, asiasta josta ei nyt välttämättä tiedä mitään. Tai ylipäätään jättää kirjottamatta, jos eii ole varma. Pyrkimys todenperäisyyteen ei ole kovin vaikeaa, ja on myös kunnioitettavaa niin lukioita, kuin tekstin kohdetta kohtaan.

Boy Georgen ystävän, Marilynin, kuuluisinmpia lauseita oli; "There are three truths: Mine, George's and the truth." (Boy Georgen "Straight" takakansi). Kyllä luottaisin silti enemmän asianomaiseen lähteenä, kuin jotain kolmatta osapuolta, vaikka kuinka kuuluista homojournalisti olisikin.

Kun kerran saatavilla on tähtien itsensä kirjottamia selvityksiä, niitä pitäisi käyttää ensisijaisena lähteenä. Silloinkin pitää muistaa lähdekritiikki, tarkistaa mahdolliset väittämät muualta. Näissä kahdessa referoimassasi Hermann J. Huberin tekstissä on niin selkeitä asiavirheitä, naurettavia väitteitä ja yksinkertaisesti valheita, pahansuopaa mustamaalausta - jo tyyliltään, mikäli osaan lukea suomennostesi läpi, että hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan.

Kysyin sakalaiselta ystävältäni, tietääkö hän kuka on Hermann J.Huber. Ystäväni mukaan J. Huber on kirjoittanut muutamia kirjoja tunnetuista saksalaisista homoista Hänen journalistin maineensa perustuu lähinnä "Bild-Zeitung" - lehteen "which is the most terrible german paper. You can compare it to "The Sun"". J. Huber on outannut muutamia homoja lehdistössä.

Tässä on vielä uutinen hänen kuolemastaan ja siinä sanotaan, että Huberia kiinnostivat ihmiset ja glamour. Tarkoittanee samaa kuin: pinnallista.

http://www.queer.de/detail.php?article_id=10833


Mutta vielä siitä, mikä on totta ja mikä valetta tai panettelua:
Kirjoitat moneen kertaan, että on tarkistettava asioita, kun kerran tosiasiat tunnetaan ja netissä on paljon tarkistettua tietoa ja epävarmat asiat kannattaa jättää mainitsematta. Jos minusta kirjoitettaisiin elämäkerta (ei tule tapahtumaan!), ammattiurasta saisi paljonkin luotettavaa tietoa. Homoelämästä irtoaisi hyvin vähän. Joku tietäisi, että olen elänyt parisuhteissa ja aika näkymättömästi. Joku toinen tietäisi, että minut on nähty Pyynikin uimahallissa, Mäntymäellä, Escalesissa ja pride-tapahtumissa. Niistä pitäisi raapia kokoon jonkinlainen kuvaus minun homoelämästäni. Se jäisi torsoksi luurangoksi ja ainakin aikaisemmin olinkin osittain kaapissa. Ei ihme, että monista homoiksi tiedetyistä ei elämäkerroissa mainita millään tavalla elämän homopuolta. Mutta on ongelma, jos olemme vähemmistö ilman historiaa.

Tuula Juvosen tutkimus Tampereesta on tosi mielenkiintoinen. Siinä yritetään hahmotella jonkinlainen "kaupungin homohistoria". Kirjan nimi on paljastava: "Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia" (2002). Tutkija on selvitellyt, miten lainsäädäntö on kohdellut seksuaalivähemmistöjä, miten lehdistö on kirjoittanut, mitä löytyy poliisin arkistosta, potilasasiakirjoista ja muistelmateoksista, mutta olennainen osa on ollut se, että hän on haastatellut ihmisiä ja kerännyt muistikuvia ja juoruja. Muistikuvista ja juoruista irtoaa tiedonrippeitä, joista sitten voi kasata ja suodattaa menneen ajan asioita. Kukaan ei voi kuitenkaan todistaa, että ne asiat ovat "totta".

SaintJudy, kun kirjoitat, että "valheita, vääristelyjä, juoruja, mustamaalausta", niin sanonpa taas kerran, että esim. meillä Suomessa olisi hyvin vähän minkäänlaista homohistoriaa, jos kaikki olisi pitänyt todistaa oikeaksi. Ehkä kuitenkin seuraavaan homohistoriaa käsittelevään henkilökuvaani kirjoitan loppukaneetiksi: "Perustuu osittain huhuihin, julkisiin salaisuuksiin ja ilkeämielisiin puheisiin". Sellaisista Juvonenkin keräsi Tampereen homohistoriaa. Ensi kesänä Tampereen Priden yhteydessä tehdään taas opastettu kävelykierros kaupungin homohistorian tapahtumapaikoille.

"- - - että esim. meillä Suomessa olisi hyvin vähän minkäänlaista homohistoriaa, jos kaikki olisi pitänyt todistaa oikeaksi." - Voi pojaat kun tietäisitte?!?!

Jos sitä nyt kumminkin yrittäisit kirjoittaa asiaa, varsinkin kun on ihan vakavasti otettavia lähteitä.