Opinnäyte kertoo seksuaalivähemmistöistä ja niiden välisistä arvostuksista (juttukommentit)

Järjestötoiminnan ulkopuolella eläville seksuaalivähemmistöjen edustajille tutkimuksen luokitukset ja esitellyt ryhmät voivat olla hyvinkin vieraita. Ehkä tulee olo kuin sille kirjallisuushahmolle, jolle oli yllätys kuulleessaan puhuneensa koko elämänsä ajan proosaa.

Heti alkuun ennenku pääsin sen pitemmällle juutuin tähän:

lesbot (n=67), biseksuaalit (n=35), homoseksuaalit (n=26) ja homot (n=23)

Eikös lesbot & homot = homoseksuaalit?

Luin aiemmin tuon tutkimuksen. Kukin haastateltava sai määritellä itsensä haluamallaan tavalla. Kaikki nuo määrittelyt sitten otettiin mukaan juuri sillä tavoin kuin ne oli ilmoitettu.

Kommenttia muokattu: 10.02.2012 klo 23:04

Lötjösen tutkielmassa menee kyllä seksuaalisuuksien ryhmittelyissä "puurot ja vellit" pahasti sekaisin.

Drag ei sinällään suoraan liity seksuaalisuuteen, eikä seksiinkään, vaan "teatterimaiseen" esiintymiseen vastakkaisen sukupuolen asuissa - drag voi olla yhtä hyvin heterokin, kuin jonkin muun seksuaalisen suuntauksen edustaja.
Transvestiitti, eli seksuaalista kiihotusta vastakkaisen sukupuolen asusteisiin pukeutumisesta saava on sitten seksuaalisuutta. Mistä eri asia on sitten taas transseksuaali, joka kokee olevansa väärän sukupuolen kropassa.

Samoin BDSM-seksuaalisuutta on yhtä lailla heteroillakin, eikä sekään liity henkilön seksuaalisuuteen suoraan, vaan se on enempi seksitekniikka tms.

Samoin "karhu" tarkoittaa tiettyä karvanallemaisuutta, niin heteroilla, kuin homomiehilläkin - harvemmin kuitenkaan vähempikarvaisilla hetero- tai lesbo-naisilla, vaikka toki heissäkin muhkua olemusta ja nalle-mammamaisuutta voidaan tuohonkin liittää.

Muutenkin Lötjönen erottelee ei-heteroseksuaaleja ryhmiin, joita on myös heteroseksuaaleilla, eli tuossa seksuaalisuus-ryhmien monimuotoisuudessa pitäisi ei-heterotkin jakaa vastaavasti, jos moiseen tarvetta. Ylipäätään nuo ryhmittelyt ovat täysin tuulesta temmatun oloisia ja seksuaali-identiteettejä sotkevia.

Kyselyssä on myös arveluttavaa se, jos vastaaja sai itse määritellä kuulumisensa johonkin ryhmään. Eli sekä naisten että miesten kanssa seksiä useamman kerran harrastanutko saattoi sanoa olevansa vaikkapa lesbo?

Hyväksyttiinkö tuo pro-gradu Itä-Suomen yliopistossa? Jos niin, hieman arveluttaa tieteen tekemisen taso siellä.

Kommenttia muokattu: 11.02.2012 klo 02:45

Lötjöseltä on jäänyt huomioimatta tämäkin jaottelu, näin vähemmän vakavasti kommentoiden:

http://www.obsidianfields.com/lj/nonmonogamy2.5.1.gif

Tutkija ei lähtenyt määrittämään ryhmiä etukäteen tai antamaan valmiita luokkia vastaajille. Hän huomauttaa myös, että siinä missä heteronormatiivisuudessa
heteroseksuaalisuus on seksuaalisuuden normi, voidaan seksuaalivähemmistöjen keskuudessa sen ajatella olevan homous, lesbous tai biseksuaalisuus.

Tässä vielä opinnäytteen kuvausta vastauksista kertyneistä ryhmistä:

41 ryhmästä 30:ssä ryhmän rajat määrittelee pääasiassa jokin muu ominaisuus kuin se, mihin sukupuoleen tai sukupuoliin seksuaalinen orientaatio kohdistuu.
Seksuaalisen orientaation lisäksi
ryhmiä määritellään laajemmassa, dikotomisen sukupuoliperustaisen jaottelun ylittävässä, seksuaalisessa viitekehyksessä, kuten esimerkiksi ryhmien aseksuaalit, queerit, panseksuaalit ja
polyamoriset kohdalla. Osa ryhmistä on selkeästi perusryhmien alle sijoitettavia alaryhmiä, kuten ryhmän homot alle sijoitettavat neitihomot, trendihomot ja karhut tai ryhmän lesbot alle
sijoitettavissa olevat butchit tai femmet.

Suuri osa ryhmistä on kuitenkin sellaisia, joiden luokitteluperuste seksuaalisen suuntautumisen ohella, tai sen sijasta, on jokin muu ominaisuus, joka määrittelee vahvasti ryhmää. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi ikä, harrastus, ideologia, akateemisuus, uskonnollisuus, vanhemmuus tai jokin tietyn seksuaalivähemmistöihin liittyvän yhdistyksen jäsenyys.

Näiden lisäksi on vielä ryhmiä, joiden määrittelyn perustana on tietynlainen seksuaalisen suuntautumisen joko tietoinen tai tiedostamaton määrittelemättömyys. Samoin kuin on ryhmien queerit, ei-heterot ja homoseksuaalitkin kohdalla. Tällaisten ryhmien nimeäjät suhtautuvat seksuaalisen suuntautumisen
ja sukupuolen pohjalta tehtäviin kategorisointeihin negatiivisesti niiden luodessa ja ylläpitäessä
rajoittavia stereotypioita.

Lopuksi on vielä ryhmiä, joita määrittelee jokin selkeärajaisempi ominaisuus. Tällaisia ryhmiä ovat fetissistit ja bdsm-ihmiset (seksuaaliset mieltymykset) sekä
transvestiitit ja dragit (vastakkaisen sukupuolen rooliin eläytymisen tarve tai normatiivisten sukupuolirajojen
kyseenalaistaminen).

Lötjösen opinnäyte antaisi lukuisia "uutiskärjen" mahdollisuuksia.
Linkistä pääsee lukemaan koko työn.

Äskeinen teksti allekirjoituksella "jnsto" on kyllä jutun toimittajan lähettämä, systeemi vaan heitti minut ulos kesken kirjoittamisen.

Minusta tuo Katja Lötjösen opinnäytetyö on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että se viimeistään näyttää sateenkaaressa eli ihmisten seksuaalisissa mieltymyksissä ja käyttäytymisissä olevan todella laaja spektri. Kyllä me homot, minä siinä innokkaasti mukana, määrittelemme itsemme ja muut vain muutaman kirjaimen avulla tiukkoihin luokkiin ja lahkoihin. Kirjainyhdistelmä HLBTI on todellisuudessa aika ahdas ja jopa ahdistava.

Opinnäytetyö muistuttaa 40-luvulla julkaistun Kinseyn raportin aiheuttamaa maailmanlaajuista yllätystä. Se räjäytti atomipommin voimalla hajalle ihmisten mielikuvat seksuaalisuudesta pääasiassa seksistä vastakkaisen sukupuolen kanssa lähetyssaarnaajan asennossa joka keskiviikkoiltana.

Kirkoille ja uskonnollisille yhteisöille Kinsey teki pahan tempun. Se veti heidän suhtautumiseltaan seksuaalisuuteen ikään kuin maton alta. Katolisen kirkon selibaattimääräykset ovat osoittautuneet oudoksi, epäonnistuneeksi kokeiluksi, jonka epämiellyttäviä seurauksia kantavat sielussaan monet ihmiset. Ex-gay ja eheytysliikkeet ovat näyttöjä tarpeesta pakottaa palaamaan vanhaan, vain ja ainoastaan heteronormatiivisuuden määrittämään maailmaan. Se ei enää onnistu. Pullon henki on jo päässyt ulos.

Aluksi: Hyvä, että näitä asioita analysoidaan ja tähän glbtiq-jne-maailmaan etsitään uusia näkökulmia. Siinä mielessä Lötjösen työ on paikallaan. Se on hyvä puheenvuoro ja sisältää varmasti ansiokkaita huomioitakin.

En ole vielä perehtynyt silmäilyä suuremmin tuohon graduun. Ajattelin tehdä sen tänään lentomatkan aikana, ellei Finskin gourmet-menu saata minua nirvanaan ja kyvyttömäksi mihinkään ajattelua vaativaan. Epäilen kuitenkin sitä suuresti.

Itseäni vähän hämmentää se, että Lötjönen aika vahvasti sivuuttaa perinteisen jaon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, ja niputtaa kaikki löytämänsä ryhmät seksuaalivähemmistö-nimityksen alle. Hän selittää kyllä ratkaisunsa taustaa ja toisaalla esittelee käsitteet "seksuaalivähemmistöt" ja "sukupuolivähemmistöt".

On hyväksytty asia, että seksuaalivähemmistöön kuulumisella viitataan kiinnostukseen muuhun kuin yksinomaan "vastakkaiseen" sukupuoleen. Sukupuolivähemmistöön kuulumisella taas viitataan heteroseksistiseen mies-nainen lokerointiin sopimattomuuteen henkisten tai ulkoisten ominaisuuksien perusteella.

Ehkä lähestyttäessä vähemmistöjä identiteetin kautta, on jollain tavoin tarpeellista sivuuttaa tämä ero? Itselleni Lötjösen käyttämä näkökulma on kuitenkin aivan vieras. Ehkä jonkin toisen yläkäsitten etsiminen olisi ollut fiksumpi veto? Nyt syntyy kuva, että asioita hämmennetään liian isolla kauhalla ja sivuutetaan tosiasioita, gradun otsikkoa myöten.

Seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen erottamisen toisistaan erillisiksi ilmiöiksi Lötjönen näyttää jopa näkevän arvohierarkian ilmentymänä. Eräistä muistakin asioista tehdyt johtopäätökset ovat ainakin minun silmissäni sen verran reippaita ja tulkinnanvaraisia, että koen ne jopa seksuaalipoliittisina kannanottoina.

Vaan... pitää ensin perehtyä kunnolla. Kunnollisella luvulla tuossa gradussa esitetyt asiat hahmottuvat varmaan aika tavalla toisin kuin pikaisesti luettuna/silmäiltynä.

Kommenttia muokattu: 11.02.2012 klo 09:41

Aivan ensimmäiseksi minun asemoimiseni suhteessa käsillä olevaan opinnäytteeseen: Olen Katjan kaveri ja keskustelimme useita kertoja viime vuoden aikana hänen työstään. Mitään ohjaavaa tai osallistuvaa roolia minulla ei kuitenkaan työssä ollut. Olen ollut lähinnä hämmästänyt siitä voimasta mitä pro gradu -tutkielmakin voi sisältää.

Sitten from the top:

huhtasieni: Katso tutkimuksen toteutusta. Kuten jnsto toteaa mitään valmiita luokkia ei vastaajille esitetty vaan vastaukset ovat 100% vastaajista lähtöisin. Kyselyssä pyydettiin ensin luettelemaan vapaana tekstinä seksuaalivähemmistöryhmiä ja myöhemmin miten vastaaja itsensä identifioi. Kaikki luokitukset ovat huomattavan työlään lajittelun tulosta. Katja kuvaa tätä prosessia työssään hyvin koska se oli keskeinen osa sitä. On työn voimalle hyvin tärkeää ja huomion arvoista, että nuo perinteisestä luokittelusta jopa ristiriitaisilta ja epäloogisilta näyttävät luokat ovat aitoja vastaajien esittämiä ryhmiä ja itsemäärittelyjä. Jotenkin osa meistä tekee eron, mutta koska pro gradu -työssä ei päästä vielä kovin syvälle asioihin laadulliset haastattelu oli jätettävä tekemättä emmekä saa sanallista selitystä tälle meistä itsestämme lähtevälle luokittelulle.

human: Katso edellistä kommenttiani huhtasienelle. Kaikki nämäkin määrittelyt lähtivät vastaajista itsestään ja tutkija kunnioitti heidän itsemäärittelyoikeuttaan ja oikeuttaan määritellä ympäröiviään ryhmiä viimeiseen asti. Tämä se miten me - jos meistä voi puhua - määrittelemme itseämme ja toisiamme. jnston artikkeliin nostettu kritiikki homogeenistä näkemystä vastaan on siksi työstä lähtevää. Työ sai parhaan mahdollisen arvosanan. Meritoituneemmat tieteentekijät voinet minua paremmin arvioida työn laajuutta, ansioita ja merkitystä.

smo: Kuten tutustuessasi työhön huomaat, vaikka kyselyssä pyydettiin nimenomaan seksuaalivähemmistöluokkia olivat monet vastanneet myös sukupuolivähemmistöluokilla. Rajaus kohdistaa työ vain seksuaalivähemmistöihin oli tekijälle kipeä mutta välttämätön. Minusta se oli myös iso harmi sillä kansainvälisesti omalaatuinen asetelmamme jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kaikista sukupuolen ilmaisuista ovat yhdessä liitossa on mitä ilmeisimmin tuottanut tilanteen jossa tällainen osajoukon tarkastelu ei tuota parasta mahdollista kokonaiskuvaa.

Katjan työtä voi lukea monien tarkoitusperin läpi. Minulle huutomerkkejä pään yläpuolelle nostattivat havainnot, että myös seksuaalivähemmistöjen kesken miessukupuoli ja sen kansoittamat ryhmät ovat korkeammalla statuksella kuin naissukupuolienemmistöiset. Edes perinteinen dikotomiseen sukupuolijakoon perustuva tasa-arvoajattelu ei siis ole sisäistynyt joukossa jossa sukupuolta ajatellaan toisin kuin valtaväestössä. Kertonee jotain sukupuolittamisen voimasta kulttuurissa.

Toinen, ja terapeuttisesti orientoituneita ammatinharjoittajia ja tutkijoita ehkä kiinnostava, havainto oli, että sosiaalisen identiteettiteorian perusolettama, että oma sisäjoukko arvotetaan korkeammalle kuin muut joukot ei seksuaalivähemmistöjen kohdalla pitänytkään paikkaansa. Tätä voisi tulkita sisäistetyksi homofobiaksi, itseinhoksi ja häpeäksi joilla voidaan kenties selittää korkeampi itsetuhoisen käyttäytymisen lukuja. Karkeasti voisi kai sanoa että vähemmistö on kasvatettu nujertamaan itse itsensä.

Edelleen statuserojen kuvaaminen objektiivisella tutkimuksella nostaa esille eriarvoisuutta joka ei varmaankaan ole tuntematonta kenellekään seksuaalivähemmistöjen alakulttuurissa eläneelle. Meillä on ennakkoluuloja toisiamme kohtaan ja törmäämme niihin niin homokapakoissa kuin Setan toiminnassakin. Järjestöllisestä kehittämisestä kiinnostuneelle on tarjoalla heiniä märehdittäväksi.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Katjan työ on erittäin merkittävä ja pro gradu -tutkielmaksi aivan poikkeuksellinen.