Komea, kuten miehet?? Yleensä sana komea yhdistetään mieheen ja kaunis naiseen, mutta ei sen niin tarvitse mennä. Varsinkin homopiireissä "kaunis poika" on ihan tunnettu sanapari, jota käyttävät myös (hetero)naiset, ja näyttävää naista (ei välttämättä klassisen kaunista) sanotaan ainakin Etelä-Pohjanmaan murteessa komiaksi. Onko muka olemassa jotkin säännöt millaisia substantiiveja mihinkin adjektiiveihin saa liittää? Edes kielenhuoltajat ja äidinkielen opet eivät nykyisin usko tällaisiin sääntöihin.
En muuten kehottaisi lukemaan kenenkään elämäkertaa absoluuttisena totuutena. Toki jonkin asian voi väittää tapahtuneen, mutta sen toteamiseen, kävikö niin todella, tarvitaan muitakin lähteitä kuin jonkun oma väite. Esim. tapauksissa, joissa toinen paikalla ollut on kuollut, totuus tuskin koskaan selviää. Tässä tapauksessa olisin kuitenkin taipuvainen uskomaan, että Bowers on vilpittömästi halunnut kunnioittaa partneriensa/asiakkaidensa yksityisyyttä ja siksi avautuu vasta heidän kuoltuaan.
Kaikkea Bowersin kertomaa ei kannata ottaa aivan todesta, mutta hänen tarinansa paljastaa sen, kuinka Hollywood on rakennetty pääosin valheelle. Useimmat meidän näkemämme ja lukemamme tarinat sen paikan julkkiksista ovat valhetta, kulissia ja teatteria. Onnellisuuskin on näyteltyä.
Se miksi Bowers käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, on yritys olla vaikkapa kohtaamatta omaa sodan aiheuttamaa traumaansa. Eli jatkuvasti ilo irti ettei vain joutuisi ajattelemaan kiepeitä menneitä kokemuksia.
Elokuva kannattaa katsoa loppuun. Siellä paljastuu hänen todellinen luonteensa. Kipu nousee pintaan kameran edessä hänen puhuessaan ihmisten ja rakkaan koiransa menetyksestä.
Elokuva valmistui v. 2017. Siihen aikaan Bowers oli jo munuaissairauden vaatimassa hoidossa. Munuaiset rappeutuivat vahingollisen sota-ajan lääkityksen seurauksena. Hän kuoli vuonna 2019.
Tämän tarinan jatkeeksi sopii mielestäni oma muisteluni täällä ranneliikkeessä vuonna 2004. Ei liity Hollywoodiin, mutta samanlaisesta elämäntavasta kuitenkin.
***
Bostonin edustalla, Provincetownissa on pieni perhehotelli, muistaakseni 17 huonetta. Sillä oli luotettu, homomiehistä muodostunut vakioasiakaskunta, jonka suosituksesta vain saatoit hotellissa asua. Sinne pääsi vain suosituksesta ja kutsun kautta. Kaikki tunsivat toisensa ja luottivat toisiinsa. Paikkaa piti äskettäin yli 90-vuoden ikäisenä kuollut homomies. Oli kuin olisi asunut jonkun kotona. Jokainen sai oman avaimensa ja saattoi tulla ja mennä juuri niinkuin halusi. Keittiössä oli aina jotakin syötävää tarjolla.
Paikan omistaja valokuvasi polaroid-kameralla aina kaikki vieraansa ja liimasi kuvat huolellisesti valokuvakansioihin. Kansiot olivat omalla pöydällään.Valokuvia voi katsella kuka tahansa vieraista. Joukossa oli monia USAlaisia julkkuja, erityisesti politiikan alueelta. Useimmat heistä olivat virallisesti heteroavioliitossa vaikkapa Washingtonissa. Joka vuosi he kävivät miesystävänsä kanssa lomailemassa rauhassa ja turvallisesti tuossa hotellissa. Joillakin miesystävä vaihtui vuosittain. Se oli helppo todeta kuvia selailemalla. Kansioita oli todella paljon.
Amerikkalainen tuttavapariskuntani hoiti iäkästä hotellin pitäjää hänen viimeisinä vuosinaan. Suku oli hänet hylännyt homoutensa vuoksi. Pariskunta myös pyöritti hotellia jonkin aikaa. Kun vanhus kuoli, seurasi pesänselvitys. Suvun lakimiehet iskivät heti ja ryhtyivät amerikkalaiseen tapaan silppuamaan pariskunnalle tehtyä testamenttia. Selvisi pian, että mitään arvokasta ei ollut jäämistössä. Arvohuonekalut olivatkin halpoja kopioita. Hotellia omistaja vuokrasi. Suku jäi nuolemaan näppejään.
Valokuvakansioista tuli ongelma. Ne sisälsivät tuttavapariskunnan mielestä niin tulenarkaa ainesta, että he aikoivat ne tuhota. Pyysin heitä miettimään uudelleen, koska silloin olisi tuhoutunut merkittävää historiallista aineistoa vuosikymmenien ajalta P-townista ja yleensäkin USA:n yhteiskunnallisesta historiasta.
Nyt nuo valokuvakansiot on arkistoituna pankkiholviin jossakin puolella USA:ta, kenties vuosikymmeniksi. Voi olla että niitä tutkitaan vasta sitten kun kaikki kuvien henkilöt ovat kuolleet tai yleinen ilmapiiri USA:ssa muuttunut aiempaa suvaitsevammaksi homoja kohtaan.
"Bowers oikeastaan oli hetero, mutta sellaisena monipuolinen. Aidsin tulo lopetti rattopojan hommat."
Muistan monesta muustakin viihdemaailman historiikista ja -elämäkerrasta saman kuvion, eli miessuhteet kiinnostivat jonkin aikaa ja tietyissä piireissä oli siistiä olla biseksuaalinen. Sitten tuli AIDS-epidemia ja sen myötä kova kiire todistella kaikille, että ihan heterojahan tässä ollaan. Jagger, Bowie ja kumppanit laittoivat PR-väkensä kirjoittamaan lehdistölle miessuhteet kieltäviä julkilausumia heti, kun tieto "gay-syövästä" alkoi levitä ja homomiehiä alettiin pitää tautisina hyypiöinä. Biseksuaalisuus ei ollut enää muotia, ainakaan miesten osalta.
Nyt, kun taudin uhka on alkanut tuntua etäiseltä, niin kas kummaa, yhtäkkiä puskeekin taas esiin biseksuaaleja julkkismiehiä kuin sieniä sateella ja biseksuaalisuus ylipäätään on kuin jokin uusi gay. Rattopoikakin kaivautuu esiin kertomaan miesseikkailuistaan, tosin ihan "heterona" vain.
Joillekin miehille on se ja sama kenen kanssa makaa. Raha taikka muu etuus voi olla sanelemassa, mihin suuntaan henkilön käytös ja toiminta suuntautuu.
Luin jostakin jutun, että kun homopornoa tehdään tuotantoina eri paikkakunnilla. Miehet, jotka tuohon pornon tekemiseen osallistuvat, saattavat tulla paikalle tyttöystävänsä kanssa ikään kuin lomalle.
Kun tässä Hollywoodista puhutaan, niin siellähän oli tunnettua, että saadakseen merkittäviä rooleja elokuvatuotannoissa, piti käydä tuottajan sängyn kautta. Sänkyä käyttivät siis matkalla maineeseen niin heterot kuin homotkin näyttelijät. Tuottajat olivat ja ovat sen maailman kunkkuja.
Joku heteroksi itsensä määritellyt kaveri tokaisi minulle, että "reikä kuin reikä". Tarkoitti siis sitä, että hänelle seksikumppaniksi kelpaa nainen taikka mies.
Paino sanoilla "itsensä määritellyt". Identifioitunut. Se, miten ihminen mieltää itsensä sosiaalisesti, ei ole aina sama asia kuin se, mitä hän on objektiivisesti seksuaalisuudessaan. Nykyinen trendi on kuitenkin sellainen todellisuuden sivuuttava identiteettipolitiikka, jossa yksilön omat käsitykset ovat kaiken totuuden mitta seksuaalisuuden ja sukupuolen alueella.
"Miehet, jotka tuohon pornon tekemiseen osallistuvat, saattavat tulla paikalle tyttöystävänsä kanssa ikään kuin lomalle."
Monilla biseksuaalisilla miehillä on sellainen suunnaton objektiivinen etulyöntiasema, että he voivat tehdä seksuaalisesti käytännössä mitä haluavat ja nauttia silti heterostatuksen tuomasta sosiaalisesta suojasta. Tämä on kauhean herkkä ja vaiettu puheenaihe virallisen LGBTQJNE-liikkeen piirissä, missä luodaan yhä avoimemmin sellaista asetelmaa, että homomiehet ovat etuoikeutettuja suhteessa kaikkiin muihin, etenkin heterosuhteessa eläviin biseksuaaleihin ja jollain käsitteellisellä silmänkääntötempulla queer-identifioituneisiin heteroihin.
