Nämä vaalit alkavat mielestäni pliisun alun jälkeen vaikuttaa jopa mielenkiintoisilta. Toivon todella sitä, että mennään toiselle kierrokselle, vaikka se maksaa meille veronmaksajille monta latia lisää.
Jos Haavisto ei pääse toiselle kierrokselle, olemme tilanteessa, jossa liberaalisti ajattelevilla suomalaisilla ei ole mistä valita. Olettaen, että vaihtoehtoina ovat silloin Niinistö ja Väyrynen.
Tämä vaalitaistelu kertoo aika selvästi siitä, miten perinteinen oikeisto-vasemmisto-jako on käytännössä menettänyt täysin merkityksensä Kukaan alle 40-vuotias ei varmasti enää edes hahmota, mikä ero niissä itse asiassa on.
Nyt jakaudutaan menneisyyteen jumiutuneisiin konservatiiveihin ja tätä päivää ja tulevaisuutta rationaalisen ennakkoluulottomasti tarkasteleviin realisteihin. Toivottavasti toiselle kierrokselle saadaan todelliset vaihtoehdot.
Tilanne olisi todella vaikea, jos Niinistö ja Väyrynen olisivat loppusuoralla. Jättäisin ilmeisesti äänestämättä tai ehkä tyhjä äänestyslippu olisi parempi ratkaisu. No, asiaa ehtii vielä fundeerata.
Kotimaa24 halusi tietää ehdokkaiden näkemykset muun muassa piispojen roolista arvovaikuttajina:
Huonoin vaihtoehto toiselle kierrokselle olisi Niinistö ja Väyrynen, Haavistolla en usko olevan mahdollisuuksia kiilata Väyrysen ohi kakkoseksi vaikka media gallup-kikkailulla antaakin kaiken mahdollisen avun.
Aivan kuten vain otettu lääke auttaa samoin vain annettu ääni lasketaan. Vihreät ja homot nukkuvat tunnetusti pommiin vaalipäivänä ja gallup-kannatus jää realisoitumatta.
Huomennahan se sitten nähdään, miten kävi. Haaviston kannatus ei ole kiinni sellaisten marginaaliryhmien kuin "vihreät" ja "homot" kannatuksesta (joka varsinkin viimeksi mainitun ryhmän osalta näyttää olevan varsin häilyväisissä kantimissa).
Kansalaisten suuri hiljainen enemmistö näyttää, mitä mieltä se on maailmanmenosta Suomessa vuonna 2012.
En oikein ymmärrä, miksi Biaudetin pitäisi luovuttaa. Hän on ehdokkaana siinä missä muutkin seitsemän ehdokasta.
Jos toisella kierroksella vastakkain ovat Niinistö ja Haavisto, niin olen tyytyväinen. Silloin voin olla varma että tasavallan presidentiksi tulee kelpo hahmo. Molemmat ovat kokeneita, katsovat eteenpäin, näkevät kansainvälistymisessä mahdollisuuksia - ja ovat edustaviakin. Oma ykkösvaihtoehtoni on kuitenkin Niinistö.
Väyrynen ja Soini taas edustavat paremminkin käpertymistä ja menneisyyttä.
Niinistön ja Haaviston halu rajata galluppeja vaalien alla kyllä korpeaa minua. Miksi äänestäjiltä halutaan evätä mahdollisuuksia taktikoimiseen, se kun kuuluu poliittiseen elämään niin vahvasti? Olen sitä mieltä, että ennakkoäänten tulos voitaisiin julkaista jo varhain varsinaisena vaalipäivänä, jotta senkin perusteella voisi vielä vähän miettiä...
Ehdokas, joka luovuttaisi kesken vaalikampanjan huonojen galluplukujen vuoksi, tekisi karhunpalveluksen itselleen, puolueelleen ja kannattajilleen. Näissäkään vaaleissa ei ole suinkaan kysymys pelkästään presidentin virkaan pyrkimisestä, vaan myös oman puolueen imagon kohottamisesta ja sen poliittisen uskottavuuden vaalimisesta.
"Luovuttamisen" aika on vasta sitten, kun toiselta kierrokselta on pudottu. Silloin ehdokas voi joko testamentata äänensä eli ilmoittaa julkisesti kannattavansa jompaakumpaa jäljellä olevaa ehdokasta, tai jättää antamatta kannatustaan kummallekaan.
Minusta mitään kannatustietoja, sen paremmin galluppeja kuin ennakkoäänten tuloksiakaan, ei pidä julkistaa parina päivänä ennen vaaleja ja ennen äänestyksen päättymistä. Taktikoinnilla on aikansa, mutta vilpillisessä mielessä julkistettu ja mahdollisesti täysin paikkansapitämätön tieto julkaistuna niin myöhään, että kukaan ei enää ehdi sitä korjaamaan, saattaisi varsinkin tasaväkisessä tilanteessa tarjota joillekuille liian houkuttelevan mahdollisuuden. Kyllä oma ehdokas täytyy olla selvillä ilman tietoa siitä, ketä muut ovat äänestäneet.
Muutenkin gallupeilla on lähinnä viihdearvo, vaikka ne kyllä tuovat kampanjaan sähäkkyyttä koska niiden ansiosta ehdokkaat skarppaavat enemmän saadessaan väliaikatietoja omasta menestyksestään.
1980-luvulla naiset alkoivat äänestää aktiivisemmin kuin miehet. Sen jälkeen naiset ovat joka vaaleissa käyneet miehiä tunnollisemmin uurnilla. Viime vaaleissa ero oli jo kolme prosenttiyksikköä naisten hyväksi, kertoo Tilastokeskus.
Nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut 1970-luvun 75 prosentista nykyiseen noin 50–55 prosenttiin, ja lasku on ollut nopeampaa kuin muualla Länsi-Euroopassa erilaisista aktivointikampanjoista huolimatta, kertoo oikeusministeriö. Lisäksi nuoret ikäluokat ovat pienempiä kuin eläkeikää lähestyvät tai sen lähiaikoina saavuttaneet. Oikeusministeriö ja kansalaisjärjestöt ovat syystäkin huolissaan.
Äänestysinto saattaa hetkellisesti nousta, mikäli äärioikeistolaiset populistipuolueet onnistuvat houkuttelemaan kannattajia.
Kaikki äänet ovat toki tärkeitä, mutta edellä kerrottu ja Tilastokeskuksen janat kertovat mielestäni sen, että noin 50–70-vuotiaat naiset ovat ratkaisevassa asemassa näissäkin vaaleissa.
Haluavatko he niin kutsutuista perinteisistä arvoista tiukasti kiinnipitävän ja menneisyyttä haikailevan, vai ajattelevatko he itsensä sijasta enemmän mahdollisia lapsiaan ja muita nuoria, ja valitsevat siksi tulevaisuuteen suuntautuneen ja kaikkia kansanryhmiä kunnioittavan ehdokkaan numeron?
Vastauksen saamme illalla.