Kun Kartago oli hävitetty puunilaissodissa, se joutui roomalaisten valtaan. Toisella vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen Kartago oli jo neljänneksi suurin Rooman valtakunnan kaupunki. Siellä oli Rooman jälkeen toiseksi merkittävin piispanistuin. Germaaniset vandaalit hävittivät Kartagon jälleen vuonna 439. Pian koko pohjoinen Afrikka oli vandaalien hallussa. Kartago jäi vandaalien valtakunnan pääkaupungiksi. Vuonna 533 roomalaisjoukot jälleen valltasivat Kartagon. Kuitenkin Rooman valtakunta oli kansainvaellusten vuoksi jo pirstaleina. Professori de Mattein mukaan homous oli jo levinnyt frankkien ja goottien vandaalijoukkoihin. Rooman valtakunta ei enää pysynyt pystyssä.
Johtavat historioitsijat kritisoivat sitä näkemystä, että homot tuhosivat Rooman. Tunnustetut Rooman ajan historian asiantuntijat Lellia C. Ruggini ja Emilio Gabba kertoivat samansuuntaisesti, että homoseksuaalisuus todella oli laajalle levinnyttä Roomassa. Monilla roomalaisilla porvareilla ja virkamiehillä oli orjia homorakastajina. Keisari Claudiuksesta kirjoitettiin, että hänen makunsa rakkausasioissa "ei ollut täysin oikein".
Näitä Rooman tuhon eri syitä kokosi M. Rostovtzeff (ven. antiikin historian tutkija). Kirjallisuudesta niitä löytyi n. 400. Nykyisin luulisin suurinta kannatusta saavan useamman tekijän yhteispeli, joista merkittävimpiä ovat ilmastotekijät, taloudelliset tekijät, sotilaalliset (demografiset) tekijät ja hallinnolliset tekijät sekä näiden keskinäiset yhteydet.
Ilmasto muuttui kylmemmäksi keisariajalla. Ihmiset hylkäsivät kaupungit ja muuttivat maaseudulle, joissa syntyi lähes itsenäisiä suurviljelmiä. Tällainen rapautti ylintä hallintoa, jossa 200-luvulta lähtien oli lukuisa joukko heikkoja, kyvyttömiä keisareita. Rajojen puolustusta vaikeutti ilmeisesti myös armeijan koostumus Rooman valtakunnan pohjoisrajoilla: yhä useampi sotilas oli ajan myötä germaani. Haluttomuuteen palvella armeijassa on saattanut myös vaikuttaa kristinuskon kasvava suosio.
En ehkä itse näe kansainvaelluksia syiksi Rooman tuhoon. Minusta (ja monesta muustakin historioitsijasta) merkittävät syyt olivat suurelta osin sisäsyntyisiä. Toki romahdus lännessä (Länsi-Rooma) - Itä Roomahan säilyi vielä lähes 1000 vuotta! - tuli näkyväksi germaanien tulviessa yli rajan.
Noista vandaaleista, jotka siis nykyajanlaskun alkuvuosisatoina kansana vaelsivat jostain Keski-Euroopasta päin Balkaninikin kautta Espanjaan ja sieltä edelleen valloittivat Karthagon ja roomalaisalueet siellä, tunnettu tosiasiahan on että he olivat omaksuneet myöskin kristinuskon, tosin sen eri suuntauksen kuin Roomassa kristinuskon itseensä imaissut katolilaisuus.
Vandaalit olivat hyvinkin sivistyneitä ja harjoittivat kulttuuria, kirjallisuutta, runoutta, mutta olivat myös päteviä sotimisissa ja laivaston käytössä.
Rooman kristinuskon versiolle he olivat uhka, omalla kristinuskon versiollaan ja siksi roomalaiset kutsuivat heitä vääräuskoisiksi, barbaareiksi.
Rooman puolustamisestahan olivat tuolloin merkittävästi huolehtineet naapurikansojen palkkasotilaat, joilla ymmärrettävästi ei motivaatio niin loputtomasti riittänyt roomalaisten hyysäämiseen.
Nykyajallahan on todettu että roomalaisten historiankirjoitus naapurikansoistaan on suurelta osin humpuukia, heidän valloitusiakansa tietoisten näkemysten mukaan kirjoiteltua. Rooman naapurikansat olivat roomalaisten kirjoittamaan verrattuna paljon yhteyskunnallisesti sivistyneempiä ja heidän yhteiskuntarakenteensa paljon roomalaisten antamaa kuvaa kehittyneempiä. Rooma ei ollut oikeasti niin ylevä, kuin mitä roomalaiset halusivat uskoa ja uskotella, ahneuksissaan.
Nyt ehdin kommentoida tähän paremmin. Tämä Roberto di Mattei toistaa, kaiketi ulkomuististaan, teesejä joita kunnioitetut "historian isät" ovat suuressa viisaudessaan pohtineet ja julkaisseet tutkimuksissaan, omina aikoinaan ihan pätevinä pidetyissä runoteoksissaan, joita silloin tavattiin lukea osaksi historiatiedettä.
Tällaista "tiedettä":
Leopold von Ranke, ns. modernin historiantutkimuksen "isä", tuli 1800-luvun loppupuoliskolla eurooppalaisen sivistyksen juuria tutkiskellessaan johtopäätökseen että "pederastia", jolla hän nimenomaan viittasi miesten keskeiseen seksiin, oli "kaiken vitaalisen energian kauhea kilpailija syfilis joka levisi kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuin ruttoepidemia".
Tämä hänen mukaansa johti Rooman valtakunnan tuhoon - ja tervehenkisempien germaanien voittokulkuun.
(Ranken mukaan samankaltaista ongelmaa esiintyi sittemmin renessanssiajan Italiassa, mutta ei hätää, onneksi sittemmin tuli uskonpuhdistus ja uudet tervehenkiset yhteiskunnat, kuten - yllätys yllätys - Preussijohtoinen Saksa, Ranken kotimaa.)
Noin sata vuotta myöhemmin samoja jaaritteli omilla aloillaan edelleen kovinkin arvostettu keskiajantutkija Norman Cantor, joka vuonna 1960 totesi miten:
"onhan homoseksuaalisuuden yleinen harjoittaminen perustavanlaatuinen heikentävä tekijä kaikissa kulttuureissa joissa sitä laajamittaisemmin harjoitetaan" - ja löysi hänkin nimenomaan tämän asian yhdeksi keskeiseksi Rooman kulttuurin tuhoutumisen syyksi.
Varmemmaksi vakuudeksi Cantor vielä vertasi tätä johtopäätöstään varmuuden vuoksi arabialaiseen kulttuuriin, joka hänen mukaansa yhtä lailla tästä samasta syystä "yllättäen romahti".
Cantorille keskiajan eurooppalainen (katolinen) kulttuuri oli sitten sitä tervehenkisempää. Heh.
Paljon on vastaväitettävää ja pitkä on perinne Mattein kaltaisten käppänöiden takana, mutta juuri siksi pitää väittää vastaan.