Kirjoituksellasi teit miehentyön Lassijuhani, kiitos sinulle. Kahden miehen avioliitto jo silloin! Upea, loistavaa, riemullista! Ainoastaan tuon "homoavioliitto" sanan vaihtaisin sanaan miesten avioliitto ja sen rinnalle, tasapuolisen kunnioituksen vuoksi, sanan naisten avioliitto. Homottelut ja lebottelut sikseen, sillä sanallisina ilmauksina ne ovat "synnittelykonsulttien" taivaan tannerten tömistelyä, vieläpä parintuhannen vuoden takaista homeista houretta. Niinpä miehet miehille ja naiset naisille. Vankkaa perhe-elämää ja yhteisen elämän rakentumista, sillä te kaikki miestä rakastavat miehet ja naista rakastavat naiset ansaitsette arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta. Onnea elämään ja menestystä toivottaen!
Nuo nykyajanlaskun alkupuolikkaan aikana muuaallakinpäin kuiin vain tuolla Espanjassa solmitut miesten, rakastavaisten, liitot saattavat kertoa hyvinkin myös kristillistä aikaa edeltävistä kulttuureista, joissa miehestä pitäviä miehiä on ollut, pareinakin ja heidän liittojaan on ehkä ollut yhteisöissä julkisemmin, kuin mitä meille säilyneen, usein kirkon kautta sensuroidut, dokumentit kertovatkaan.
Olihan esim. läntisen Euroopan kelttiläisen kulttuurin perimyslaeissakin mainittu miehestä pitävän miehen kanssa naimisiin erehtyneen naisen ero- ja perintöoikeudesta. Toisesta naisesta pitävät naiset ja toisesta miehestä pitävät miehet ovat hyvinkin voineet olla arkisempi ja tunnetumpi asia kulttuureissa, kuin mitä sittemmin kristillisen yksioikoinen alkuperäisten kulttuurien hävitystyö on jälkipolville tiedoksi jättänyt.
Ystävyysliitot voisi olla oiva suomennos keskiaikaiselle perinteelle siunata samaa sukupuolta olleita pariskuntia. Englannissa perinne jatkui aina 1800-luvulle saakka!
Oleellista oli, että puhuttiin rakkaudesta, ei seksuaalisuudesta, ja siltä pohjalta vanhaan maailmaan mahtui kaikenlaista.
Asiasta tuli perusteellisemmin vaikea vasta kun koko homoseksuaalisuus keksittiin, 1800-luvun loppupuolella, jolloin alkoi tämän uuden käsitekokonaisuuden raamittama rikollisuuden aika.
Sitä kesti länsimaissa satakunta vuotta - aika lyhyt aika lopulta, haluaa sanoa ainakin tämä keskiajantutkija Linkinen.