UK: Nuoret heteromiehet suutelevat toisiaan sujuvasti (juttukommentit)

Kohtahan ei enää tiedä, kuka on homo ja kuka hetero...

Tästä tuli mieleen Hesarin viimeviikkoiset urheilusivut, joilla omistettiin kahtena päivänä huomattavasti palstatilaa mäkihyppääjä Matti Hautamäen taktiikalle välttää koskettamasta samaa sukupuolta olevia onnittelijoita muuten kuin korkeintaan kättelemällä.

Erityinen kauhun paikka tuntui olevan karvainen miespuolinen palkintojen jakaja, joka saattaa keskieurooppalaiseen tapaan yllättäen haluta kaulailla urheilijaa tai mikä vielä kamalampaa, antaa tälle poskisuudelman.

En tiedä, oliko kyseessä oikeasti Hautamäen pulma vai löytyikö ongelma pikemminkin urheilutoimittajan korvien välistä. Asiaan oli ainakin paneuduttu ylenpalttisesti ja sitä pohdittiin puolelta jos toiseltakin. Varmimmaksi keinoksi todettiin käden ojentaminen eteenpäin vaakasuoraan asentoon heti, kun joku miespuolinen henkilö lähestyy ilmeisessä kontaktitarkoituksessa.

Että näin meillä...

Onko suuteleminen siis homoseksuaalisuutta? Ovatko vain seksuaaliset teot tai toisen koskettaminen jotain homoa tai heteroa?

Eiköhän kummiskin se, mitä sukupuolta rakastaa, minkä sukupuolen kanssa tunteetkin ovat mukana, kerro sen, onko homo / lesbo, hetero, biseksuaali, transseksuaali.

Uutinen kertonee lähinnä tuosta nykyajan biseksuaalisuus-muoti-ilmiöstä, tai biseksuaalien kaapeistaan ulostulosta tai BBtalo-näytöshaluista, kuinka vaan.

Ehkä minäkin uutisen mielessä voisin jotain naista suudella, mutta sen tiedän, ettei se siltä mitenkään kaikkiseltaan voi minusta tuntua, kuin suudellakin toisen miehen kanssa.

Muissa, kuin länsi-eurooppalaisissa kulttuureissa, erityisesti miehet tervehtivät yleisesti rutistuksin, poskihalauksin ja poskisuudelminkin, joskaan eivät nyt ihan kielarein - joten ihan kiva, että länsi-eurooppalaisetkin miehet nyt vihdoin ovat vapautumassa estoistaan.

Kutkuttavaahan se vaan, jos jatkossa voi yleisesti täälläkinpäin maailmaa yhä useammin toisen miehen kanssa halatarutistaa, poski poskea vasten ja antaa poskelle tervehdyspusun :)

Voiskohan tuota jo töissä alkaa harrastamaankin, ainakin muutaman kanssa, halipulassa...

145 opiskelijaa ei oo kovin laaja otos enkä mä osaa kuvitella, et tossa tutkimuksessa ois mitään totuusarvoo. Miehet voi halata toisiinsa, mut toisten muiskimista ei kyllä harrasteta heteropiireissä - kielareista puhumattakaan.

Riquman: "...enkä mä osaa kuvitella"

Jokaisella meillä on kaikenlaisia omia rajoittuneisuuksiamme. ;-)

Tiukkaa tieteellistä todistusarvoa tuolla tutkimuksella tuskin on, mutta jotakin se kertoo nuorten englantilaisten yliopisto-opiskelijoiden asenteiden muutoksesta aikaisempaan verrattuna. Osataan ottaa kenties hieman rennommin.

Minua on huvittanut useasti näkemäni suomalaisen miehen tapa halata toista miestä. Pelkästään rintakehät koskettavat. Takapuoli pidetään kaukana, etteivät genitaalit tulisi lähellekään toisiaan. Pelätään tietenkin, että jos itsellä vaikka alkaisi seisoa ja vastapuoli saisi siitä tuntuman.

No, tottapuhuen suomalaisilla miehillä kuluu vielä joltisestikin aikaa uskaltaa suudella toista miestä julkisesti. En suosittele oikopäätä kokeilemista, koska nyrkki voi vaikka heilahtaa. Hyvän kaverin kanssa tietenkin voi sopia kokeilusta, että miltä tuntuisi pussata miestä. Itsestä saattaa löytyä uusia tuntemuksia.

Public eye:n kommenttin:

Suomen urheilumaailmassa on menossa jonkinlainen etsikkoaika, jonka ääripäät liikkuvat Berliinin 1936 ja Lontoon 2012 olympiatunnelmien maastoissa. Väliin jää harmaata massaa. Nykyaikaisten kellokkaiden määrä on noussut, mutta epätieteelliseltä näppituntumalta sanon, että jurojen taantumuksellistekin määrä on kasvanut. Siitä voi vetää yhtä epätieteellisen verranon Suomen olympiamitalien määrän kehittymiseen ;-)

Samaa jakoa voi nähdä urheilumaailmassa siinä, että paljonko toimitaan "talkoohengellä" ja paljonko asioita arvoidaan suoran hyötynäkökulman perusteella. Väittäisin markkinoiden olevan kuitenkin sen verran suppeat, että tiukan hyötymislinjan vetäviä lajeja ja lahjakkuuksia ei löydy näin pienestä populaatiosta kuin kourallinen.

Täydellinen kaupallistaminen, talkoohengen murhaaminen ja ulkourheilullisten heittäytymisten karsiminen tulee kestämättömän kalliiksi.

Näin on, Ossi. Tiukkapipoisuudella ei saavuteta menestystä, tai se ei ainakaan muodostu kovin pitkäaikaiseksi. Ehkä valmennuksessa pitäisi ottaa oppia myös toisenlaisista suorittajista pelkän yhden hiki otsalla puurtamismallin sijaan:
http://www.yleisurheilu.fi/uutiset/huippu-urheilu/cantwell-tekee-asiat-omalla-tavallaan

Positiivista sinänsä, että aihe on otettu esille SUL:n omilla sivuilla...

Tiukkapipoinnen ja väritön on urheilutoimittajille ja lukijoille tylsiä tapauksia. Esimerkikisi Matti Nykänen on erilaisuudellaan onnistunut pysymään julkisuudessa käsittämättömän kauan. Toki hänen kohdallaan on yhdistyneenä mediataitavuus ja hyvät suhteet toimittajiin.

Miksi heteromiesten keskeisestä suutelusta tuli uutinen? Siksi, että se oli odottamatonta ja yllättävää perusvireeltään konservatiivisessa brittiyhteiskunnassa. Nuoret ovat jo jonkin aikaa koettaneet irrotella vanhoista kaavoista ryyppäämällä, tappelemalla ja tekemällä jotakin eri tavalla.

Suomi on konservatiivisuuden peruslinnakkeita. Täällä tehdään uudistukset aina viimeksi verrattuna esimerkiksi pohjoisen muihin maihin.

Niin, miten tuon nyt tulkitsee, onko Gay Chicken tag kovin mairitteleva..luulen että tässä on tutkijalla mennyt käsitteet sekaisin. Heteromiesten julkiset toisilleen ilmaisevat hellyydenosoitukset ovat sosiaalisesti hyväksytympiä kuin homojen vastaavat. Varsinkin joukkueurheilussa tapahtuvat halaukset, suudelmat ja persiilleläpsimiset ovat hyvinkin yleisiä - tilanteet, joihin ei nyt sisälly mitään seksuaalista jännitettä.

"Homopelkuri"on se joka perääntyy, esimerkiksi suudelmasta; tuntee olonsa tukalaksi, näyttää perääntymällä kiihottuvan tilanteesta joka käy "liian kuumaksi". Pelin voittaja on se on se, joka ei tunne mitään; tarkoitus on hämmentää vastustaja eleillä tai puheella. Leikki perustuu siis varautuneisuuteen, tunteeseen että nyt mennään liian pitkälle. Hävinnyt osapuoli, joka lopettaa ahdistelun "paljastuu" siis homoksi - tai homofobikoksi.
Toisaalta, jos peliä tykkää pelata usein; on mahdollisesti homo. Samalla jos "voittaa" pelin usein, voi paljastua että huijaa pelissä olemalla homo.

http://www.urbandictionary.com/define.php?term=gay%20chicken

Juhani: Olen aika varma, että toimittajilta vaatii itsehillintää kun haastateltava sanoo ties monennenko kerran "tässä on ollut vähän kaikenlaista kremppaa, mutta teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää". :-)

Urheilu on tärkeä osa-alue myös niille, jotka skippaavat Hesarin urheilusivut joka aamu. Parhaimmillaan kyseessä on kokoava voima. Urheilun tärkeys oli myös yllättäen kuningatar Elisabet II:n joulupuheen vuosittain vaihtuvana teemana v. 2010.

Urheilun ei tarvi olla se paikka, joka uudistuu viimeisenä. Monessa mielessä se voi olla -ja onkin- etulinjassa. Esim. yli puoli vuosisataa sotatilassa olleet Etelä- ja Pohjois-Korea ovat pystyneet kokoamaan yhteisen olympiajoukkueen. Moni brittiurheilija on oma-aloitteisesti antanut nimensä ja kasvonsa ns. hyvän asian puolesta. Väittäisin myös, että urheilijoiden käyttö enemmän tai vähemmän ammatikseen taiteilevien malleina elää nyt muualla maailmassa kultakauttaan, vaikka onhan urheilijoita ikuistettu taiteeseen jo antiikin aikana.

Pidän hyvänä sitä, että suomalaisessa urheilukentässä on nyt montaa kehitysryhmää, jotka kaikki toimivat hiukan eri puitteissa. Yhden jättiläismäisen foorumin kokoaminen hautautuisi jo järestelyihin ja byrokratiaan. Pienen "viisasten kerhon" näkemykset taas eivät pystyisi kattamaan kaikkea sitä, mitä suomalainen urheilu vaatii nyt ja tulevaisuudessa. Lopputulos nyrjähtää, jos linjoja on vetämässä Risto Rahamies, mutta Pekka Penkkiurheilijaa ei muista kukaan.

Hyvä lähtökohta on muistaa, että Suomen oloissa urheilun kaupallistamiselle on rajalliset mahdollisuudet. Monimiljoonaiseen liikevaihtoon pystyvät lajit lasketaan sormilla. Tärkeämpää olisi, että urheilua ei revitä liikaa "omaksi maailmakseen", jonka ylläpitämiseen resurssit tai intressit ei lopulta riitä. Homma ei toimi ilman rahaa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikelle pitäisi voida laskea välitön rahallinen hyöty tai hintalappu. Kun "laittaa hyvän kiertämään", niin se voi tulla moninkertaisena takaisin silloin, kun sitä vähiten odottaa.