"Joulun antimia" sulatellessa tuli ajatuksella lukaistua tuo artikkeli. Olen ko. tutkijan kanssa täysin samaa mieltä. Myös minun mielestäni He rakastuvat nimenomaan ihmiseen, eikä sukupuoleen.
Tutkija ei ole tulkinnut, minun ajatusmaailmallani, tulkintaansa väärin!
VIELÄKIN täytyy todeta, että voi hyvää päivää sentään; annetaan jo vihdoinkin "kaikkien kukkien kukkia".
Näin ollen olen sitä mieltä, että ovatpa " he" mitä tahansa identiteetiltään, jktpssa toivon, että Heillä olisi henkisesti Hyvä Olla, kunhan" me" tämän hyväksymme. Ilman leimaa otsassa. Elä ja anna elää !
(tämän saa julkaista, jos siitä on jollekkin... apua, tai mikä nyt oikea sana onkaan)
Homobaarissa olen kuullut homon huokailun: "Tuo on bi. Siihen ei kannata satsata. Sillä on kuitenkin jokin muu suhde muualla".
Pitäisiköhän tämä huokailu tulkita näin: Bit ovat luonnostaan hieman pettäjiä - aina vain satunnaista seuraa etsimässä. Jos rakastun häneen, hän ei kuitenkaan vastaa siihen rakkauteen samalla mitalla.
^Sama kävi minullakin mielessä... Ei tosin mitään biseksuaaleja vastaan. Pistää vihaksi erityisesti joidenkin homoseksuaalien rajutkin ennakkoluulot biseksuaaleja kohtaan, pitäisi vähän miettiä, kun itsekin kuuluu syrjittyyn ryhmään!
"Yleinen keskustelukulttuuri tuntuu olevan sitä mieltä, että bi on vain vaihe, jossa ei ole tehty vielä päätöstä ollako hetero vai homo. bi-henkilöt ovat aivan eri mieltä."
Ihmeen paljon jauhetaan "seksuaali-identiteetistä", mutta ei sitten ollenkaan ikävistä realiteeteista kuten ihmissuhteen kestämisen reunaehdoista. Yhdenkin ihmisen kotkotuksissa on toisinaan kestämistä saatika anopin. Näiden reunaehtojen takia mutkikkaammat viritykset sortuvat aika pian, jollei niissä ole mukana reipasta alistamista, pettämistä tai itsepetosta. Viritelmä, jossa mies pettää vaimoaan nuoremman naisen kanssa, joka pettää itseään uskomalla miehen hylkäävän vaimonsa, voi kestää parikymmentä vuotta.
Siis pitemmän päälle käy usein niin, että bi kyllästyy riitoihin ja valitsee yhden sukupuolen. Hän voi sitten seli-seli-selittää, että "biseksuaalisuuteni oli vain ohimenevä vaihe". On hän tietenkin edelleen bi, mutta se toimii helposti vain niin kauan kun ei tarvitse ottaa vastuuta tai voi alistaa jotakuta.
Nk. "avoin suhde" näyttää tarkoittavan usein sitä, että suhde on avoin niskan päällä olevan mielestä. Mielipidettä tähän voisi kysyä vaikka Ruotsin kuningasparilta.
Hmm. Homopiireissä puhkutaan topeista ja bottomeista, mutta ei vallan käytöstä parisuhteessa tai ihmissuhteissa. Kovin kummallista, eikö totta? Ihan niin kuin sellaista ei tapahtuisi ollenkaan.
Tämä seksuaalisuus ja sen suuntautuminen ovat ikuisuusaiheita. Tulkintoja on monenlaisia. Ja haja-ajatuksia...
Minä ajattelen niin, että biseksuaalien osuus väestöstä muuttuu sen mukaan, miten biseksuaalisuus halutaan kulloinkin määritellä. Ja kokonaan toinen asia on, miksi yksilö itsensä määrittelee. Useimmilla ihmisillä lienee joskus elämänsä varrella ollut ainakin fantasioita "aidan toiselta puolelta". Laveasti tulkiten nämä 90% ovat ehkä mahdollisesti kohdanneet jotain sellaista joskus itsessään, jonka voi tulkita biseksuaalisuudeksi - hyvällä tahdolla. Onko se sitten tosiaan biseksuaalisuutta - mene tiedä...
Paitsi Kinseyn asteikon perusteella tulkittua kokonaisvaltaisen seksuaalisuuden suuntautumisen laadun arvioimista, voi suuntautumisen tunnusmerkistön hajottaa myös osatekijöihin, jossa suuntautumisen eri osa-alueet ovat eri vahvuisia ja ehkä keskenään (jostain näkökulmasta) ristiriidassakin. Kleinin asteikko antaa minusta selkeämmän kuvan seksuaalisesta suuntautumisesta. http://ranneliike.net/homoFAQ#paljonko
Minä(kin) voisin ajatella, että ei ole yhtä biseksuaalisuutta, vaan erilaisia biseksuaalisuuksia. Selkeä homo- tai heteroseksuaalisuus on helpompi määritellä ilmiönä, vaikka ei silloinkaan ole olemassa kahta täysin samanlaista ihmistä. Olen joskus aiemminkin todennut, että minä koen olevani täysin homo.
Ilman kulttuurin ja perinteen vaikutusta seksuaalinen mielenkiinto ihmisessä voisi näkyä varsin toisin kuin nyt. On kuitenkin selvää, että seksuaalisuudella yleensä on biologinen tausta. Ja ainakin minusta on järkeenkäypää, että heteroseksuaalisuudella on homoseksuaalisuutta suurempi esiintyvyys (ihmis)populaatiossa, koska heteroseksuaalinen "käyttäytyminen" johtaa helpommin jälkikasvun syntymiseen. Myös kulttuurilla on biologista taustaa (ja lopulta ilman biologiaa ei olisi kulttuuriakaan).
Toisaalta seksuaalisuutta ja lisääntymistä ei ole välttämättä syytä ajatellakaan parivaljakkona. Helpoiten tuosta mielen pakkopaidasta pääsee, jos ymmärtää sen, että seksiä tai sukupuolielimiä ei ole tarkoitettu lisääntymiseen, vaan seksi ja sukupuolielimien käyttäminen voivat joissain tapauksissa johtaa lisääntymiseen. Pitäisi siis tajuta, että lisääntyminen ei ole minkään päämäärä, vaan seuraus.
***
Tämä top/bottom -asetelman korostuminen homosuhteista puhuttaessa johtuu nähdäkseni siitä, että homoseksuaalisuus on mielletty lihallisen toiminnan kautta, koska samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovat olleet yhteiskunnallisten asenteiden takia harvinaisia ja "yleisesti tiedossa" on ollut enemmän tai vähemmän vakinaiset hoidot ja panot epämääräisissä tilanteissa. On myös ollut tarve jotenkin saada homo(seksi)suhdekin jollain tavoin suhteutettua hetero(seksi)suhteeseen; jos joku saa, jonkun on silloin annettava.
Homoseksuaaliset kiinteät parisuhteet ovat olleet sangen vähän aikaa yleisemmin ymmärretty asia, joten siihen liittyvät ilmiöt ovat vielä udun peitossa. Sitä paitsi homojen kohdalla tietyt alakulttuurit ovat kaapanneet ajatuksen vallankäytöstä nimenomaan seksiasioihin. Toisaalta, aika vähäistä heterosuhteiden dynamiikasta puhuminenkin on - noin yleisesti ja loppujen lopuksi.
Mikä sitten saa parisuhteen kestämään (osapuolten suuntautumisista riippumatta) on jo hämmentävämpi kysymys. Kai siihen liittyy vallankäytön, käytännöllisyyden ja tottumusten lisäksi se jokin kemia?
Kirjoitin pitkän jutun, mutta poistin, koska se oli liian henkilökohtainen, joten tässä lyhytversio. Olen liikkunut lähes aina yksin ja tutustunut moniin bimiehiin, koska heitä on paljon. Muutamaan olen ihastunut ja rakastunut, mutta pitempään suhteet eivät kestäneet, koska he tulivat jonkin ajan kuluttua rauhattomiksi ja halusivat naisen luo, ja sitten taas minun luokseni. Tätä edestakaisuutta jatkui useita kertoja. -Toivottavasti olen oppinut hyväksymään edes sen, että ihmiset ovat erilaisia. Nyt kun ei enää ole mitään eikä ketään, ja mustasukkaisuus ja uskollisuus ovat vain merkityksettömiä sanoja, osaisi varmaan arvostaa lyhyttäkin suhdetta.
Tuota biseksuaalisuuttahan on ollut kautta aikain. Näkyvimminhän se oli esillä joillain alueilla antiikin Kreikassa, pederastia-käytäntönä, missä perheen nuoria poikia annettiin jonkun perhetutun toisen aviossa olevan miehen oppiin. Oppi sisälsi kasvatusta eri tavoin ja myös sen että poika "joutui" harrastamaan opettajansa kanssa seksiä, mutta vain naisen roolissa eli vastaanottavana osapuolena. Tuon oppiajan jälkeen kanssakäymistä ei enää yleisesti hyväksytty, mutta tuon ajan noilla antiikin Kreikan miesvaltaisen yhteiskunnan isillä oli poikaseksi-harrastusta. Sitähän tuo biseksuaalisuuden toteuttaminen usein nykyäänkin joillain bi-perheenisillä on. Nuorukaisen kanssa heidän ei tarvitse niin "pelätä" että toinen osapuoli haluaisi aikuisten oikeasti -suhteen.
Koska hetero-kanssakäyminen naisen ja miehen välillä on vastakohtien kanssakäymistä, yritetään sitä samaa vastakohta-mallia tuputtaa myös sama-orientoituneeseen lesbo- tai homo-suhteeseen, vaikka niissä usammin juuri hetero-vastakohtien sijaan eletään ja ollaan sama-parisuuden merkeissä. Tuo top/btm-ajattelu on siis pitkälti hetero-vastakohtamallin analogian tuputtamisyritystä. Heteroa kiinnostaa vastakkainen sukupuoli ja ne vastakohdat, lesboa tai homoa kiinnostaa sama sukupuoli ja enempi samankaltaisuudet, eikä niinkään ensisijaisesti vastakohdat.
Biseksuaali varmastikin tulee toimeen parhaiten toisen biseksuaalin kanssa, joten bi-identiteettiä pitäisi paremmin tuodan esille. Sekä heterolle että homolle biseksuaali on hankala tapaus, koska heteron ja homon parisuhde on enempi kahden ihmisen keskinäinen suhde, kun taas biseksuaalin parisuhde-käsitys merkitsee usein ainakin paria eri suhdetta - ja siten vaimossa tai miehessä ja homoissa tai lesboissa on bi:n mielestä vikaa, kun ne odottavat "liikoja" ja "ovat hankalia".
Bi-identiteettihän poikkeaa selvästi heterosta tai homosta, ihan omaksi suuntauksekseen. Vielä nykyäänkin jotkut biseksuaalit yrittävät olla homoja, vaikka heitä kiinnostavat molemmat sukupuolet. Eihän miehistäkin kiinnostunutta hetero-miestä sanota heteroksi, miksi siis naisistakin kiinnostunut "homo"mies yrittää pitää itseään homona?
Väärin on myös liittää homoihin asioista, jotka ovat leimallisia lähinnä vain biseksuaaleille.
