Pam Ann Tour 2014 Scandinavia
ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


lepakkolaakso.net
kimmoliisa.net

Kulmakahvio
Sinuiksi - tuki- ja neuvontapalvelu
www.miestenkesken.fi
Palveluoppaassa mukana
Pieni Taivas ADP
ATK-palveluita, kotisivutilaa, tietokoneiden korjaukset ja asennukset.
yhteiskunta ja politiikka terveys ja tutkimus urheilu viihde ja kulttuuri pride vapaalla yleiset sattumat näkökulmat HLBT-historiaa ihmisiä ja ilmiöitä tapahtumaraportit
tuki- ja neuvontapalvelu homoFAQ seksuaalisuus ja sukupuoli perheet kaappi linkit kaikki artikkelit

Homoseksuaalisuus - Homo FAQ - usein esitettyjä kysymyksiä

Tässä artikkelissa käydään läpi muutamia ´usein esitettyjä kysymyksiä´ homoseksuaaleista ja homoseksuaalisuudesta. Alkuosassa on perustietoja, ja loppuosa artikkelista on pyhitetty yleisten ennakkokäsitysten tutkiskeluun.

SINUIKSI - Valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu

Palvelu on tarkoitettu kaikille, joiden mieltä askarruttaa oma tai läheisen seksuaalinen suuntautuminen (mm. bi-, homo- ja panseksuaalisuus tai lesbous) ja sukupuolen moninaisuus (mm. inter-, muun-, ja transsukupuolisuus, transvestisuus, gender- tai queer-identiteetit) tai muut aihepiiriin kuluvat kysymykset.

Palvelu on osoitteessa www.sinuiksi.fi

Yhteistyössä

Tämän kokonaisuuden runko on kirjoitettu vuosina 2001 - 2003 ja tekstiä on päivitetty sen jälkeen satunnaisesti. Suomalaisessa asenneilmapiirissä on kirjoittamisen jälkeen tapahtunut kehitystä ja lainsäädäntöönkin on tehty korjauksia. Siitä huolimatta monet ruoditut käsitykset elävät nettifoorumeilla, lehtien yleisönosastoissa, urheiluhallien pukuhuoneen uhossa, aamuyön snagarijonossa, työpaikkojen kahvihuonekeskusteluissa, turuilla ja toreilla, kirkon piirissä sekä myös virkamiesten ja kansanedustajien puheissa.

Tässä artikkelissa ei käsitellä asioita tieteellisellä tarkkuudella, eikä mihinkään tutkimuksiin suoraan tukeutuen, vaan paremminkin pohdiskellen erilaisia käsityksiä. Lähdeviittauksin varustettua faktaa tarjoaa mm. finnqueer.net ja asiaa myös seta.fi. Tarkan tiedon lähteille auttavat myös sivustomme linkkikokoelma ja sähköinen GLBT-kirjasto.

Mitä käsitteet ´homo´ ja ´homoseksuaalisuus´ tarkoittavat?

Määritelmän mukaan homoseksuaalinen yksilö tuntee romanttista, eroottista ja seksuaalista vetovoimaa ensisijaisesti omaa sukupuolta edustavaa ihmistä kohtaan, samoin kuin heteroseksuaalisen ihmisen tunteet kohdistuvat "vastakkaista" sukupuolta olevaan. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan lesboudeksi tai lesbisyydeksi. Myös sappholaisuus on joskus käytetty ilmaus. Jos yksilön mielenkiinto ja tunteet voivat kohdistua toiseen henkilöön riippumatta kohteen sukupuolesta, kutsutaan tätä biseksuaaliksi.

Homoseksuaalisuuden nimitys arkikielessä on homous, eli homoseksuaalinen ihminen on arjen kielessä homo, naispuolinen homo on lesbo.

Paljonko homoja on?

Mitään yksiselitteistä lukua ei ole olemassa. Nykykäsityksen mukaan homoseksuaalisesti suuntautuneita on kolmesta seitsemään prosenttia väestöstä ja 5-30 prosenttia kertoo olevansa jotain muuta kuin "täysin heteroita", näkökulmasta riippuen. Asiaan vaikuttaa se, että seksuaalisen suuntautumisensa voi luotettavasti arvioida vain yksilö itse. Homouden, biseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden raja-aidat ovat häilyviä. Kaiken lisäksi eri kulttuureissa ajatus "homoudesta" tai "homoseksuaalisuudesta" tulkitaan aivan eri tavoin. Mitään yleispätevää "homousmittaria" tai "homotestiä" ei ole olemassa.

Ns. Kinseyn asteikon mukaan ihmisten seksuaalinen suuntautuminen sijoittuu jonnekin täyden heteroseksuaalisuuden ja täyden homoseksuaalisuuden välille - aseksuaaleja ihmisiä lukuunottamatta, jotka eivät tunne seksuaalisiksi luettavia haluja. Ns. Kleinin asteikossa seksuaalinen suuntautuminen on jaettu seitsemään osatekijään. Seksuaalisen suuntautumisen osatekijöinä voidaan pitää seuraavia asioita, ja eri ihmisillä eri osa-alueet voivat olla voimakkuudeltaan erilaisia:

  • keneen rakkauden ja kiintymyksen tunteet kohdistuvat
  • keneen seksuaaliset fantasiat kohdistuvat
  • keneen seksuaalinen viehtymys kohdistuu
  • kenen kanssa parisuhde muodostuu
  • millaisessa elämänpiirissä ja yhteisössä elää
  • itse kokema seksuaalinen suuntautuminen ja identiteetti
  • kenen kanssa harrastaa seksiä

Yksittäinen ihminen voi myös kokea suuntautumisensa "elävän" ajan kuluessa, jolloin oma paikka hetero-homo -akselilla tuntuu muuttuvan joko kokonaisuutena tai jonkin osatekijän kohdalla.

Kuka on homo?

Meikäläisessäkin kulttuurissa joku voi pitää itseään biseksuaalina, vaikka tunteet ja teot ovat toteutuneet aina vain puhtaasti hetero- tai homoseksuaalisena. Toisaalta jollain puhtaasti heterona tai homona itseään pitävällä voi olla menneisyydessä myös nykyisestä poikkeavia suhteita tai tunteita. Eikä ole mitenkään tavatonta, että silloin tällöin miehen kanssa seksiä harrastava mies mieltää itsensä täysin heteroksi, eikä biseksuaaliksi tai homoksi. Puhutaan seksuaali-identiteetistä tai seksuaali-identiteetin osasta.

Ei-heterolle suuntautumiselle on usein erilaisiin (etenkin uskonnollisiin, mutta myös biologisiin ja yhteiskunnallisiin) perusteluihin vedoten annettu heteroseksuaalisuutta pienempi arvo, ja siihen on suhtauduttu kielteisesti. Tämän vuoksi moni ei-hetero pitää suuntautumisensa visusti omana tietonaan tai jopa kieltäytyy hyväksymästä suuntautumistaan ja pyrkii mahdollisesti elämään heteroidentiteetin mukaista elämää.

Mikä aiheuttaa homoseksuaalisuuden?

Yhtä hyvin voi kysyä, että mikä aiheuttaa heteroseksuaalisuuden. Seksuaalisen suuntautumisen syntymekanismia ei ole voitu tyhjentävästi selittää. Seksuaalisen suuntautumisen vaihtelua voi ajatella luonnonvaihteluna. Oletettavasti taipumuksen perimmäinen syy on vähintäänkin osittain synnynnäinen (perintötekijät ja äidin raskaudenaikainen hormonitoiminta). Syntymän jälkeiset asiat (asenteet ja kulttuuriympäristö) vaikuttavat taas siihen, tuleeko taipumus esiin ja miten se tulee esiin.

Suuntautumisen tai taipumuksen suuntautumiseen voi nähdä myötäsyntyisenä asiana, kun taas ihmisen itselleen hyväksymä identiteetti on enemmänkin kulttuurinen kerros.

» lue lisää homoseksuaalisuudesta ja seksuaalisesta moninaisuudesta

Missä homoja on?

Homoja on kaikkialla, joka maassa. Suomalaisittain ajateltuna joka kunnassa, kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikissa ammateissa, jokaisessa koulussa - niin julkimoissa kuin tavallisessa kansassa. Yleisesti oletetaan, että homoseksuaalista väestöä on suhteessa eniten suurissa kaupungeissa. Suuriin kaupunkeihin on helppo lähteä "seksuaalipakolaiseksi". Suuret paikkakunnat ovat usein pikkupaikkoja vapaamielisempiä ja niissä suuremman väkimäärän ansiosta on helpompi olla "vain yksi monista". Samalla voi löytää muita samoin tuntevia.

Suomessa vilkkain "homoelämä" on keskittynyt Helsinkiin. Joidenkin käsitysten mukaan Helsingissä enemmän tai vähemmän valtavirrasta poikkeavan seksuaali-identiteetin hyväksyneitä olisi kymmenisen prosenttia väestöstä, mutta mitään tarkkoja lukuja ei ole olemassa.

Mistä homon sitten tunnistaa? Mistä tietää, että joku on homo? Ei välttämättä mistään. Toiset tuovat seksuaalisen suuntautumisensa ja identiteettinsä esiin esimerkiksi noudattamalla pukeutumistyylissään perinteisiä homoihin liittyviä ennakkokäsityksiä. Useimmat eivät. Entä...

...mitä on olla homo?

Toisinaan vastaan tulee ennakkoluuloisia ihmisiä - ihmisiä, jotka kokevat homouden uhkana ja vaarallisena, ihmisiä jotka ovat rakentaneet itselleen näkemyksen siitä, mitä on olla homo, millaista homon elämä on ja mitä homot tekevät. Kuitenkin nämä usein unohtavat ajatella asiaa tältäkin kannalta:

  • Vain homo tietää, millaista on olla homo, miltä se tuntuu ja mistä todella on kyse. Homo on itse oman seksuaalisen suuntautumisensa asiantuntija.
  • Homous on ensisijaisesti sitä, että ihastuu, rakastuu ja kiintyy samaa sukupuolta olevaan,
    aivan samoin kuin hetero "vastakkaista" sukupuolta olevaan.
  • Homous on myös sitä, että homo kiinnostuu seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ihmisestä,
    kuten hetero kiinnostuu "vastakkaisesta" sukupuolesta.
  • Homous itsessään ei ole ongelma, eikä homo kärsi homoudestaan.
    Sen sijaan murheita voi aiheuttaa se, että ympäristö ei anna elää taipumuksensa mukaan.
  • Homo ei ole vaaraksi itselleen, ympäristölleen tai muille ihmisille,
    eikä homous haittaa elämää millään tavoin.
  • Seksuaalinen suuntautuminen ei tartu. Heterosta ei tule homoa, eikä homosta heteroa,
    silti homo voi käyttäytyä heteron lailla ja hetero homon lailla joissain tilanteissa.
  • Homo ei himoa jokaista vastaantulevaa samaa sukupuolta olevaa,
    kuten ei heterokaan jokaista vastaantulevaa "vastakkaista" sukupuolta olevaa.
Käytännössä homo ja hetero eroavat toisistaan vain siinä, että homo ihastuu, rakastuu, kiintyy ja tuntee fyysistä vetovoimaa omaa sukupuolta olevaan, kun heterolla nämä tunteet kohdistuvat "vastakkaista" sukupuolta olevaan. Ajoittain tiedemaailmassa puhutaan joistakin homojen ja heteroiden eroavaisuuksista henkisten ja fyysisten ominaisuuksien osalta, mutta aiheesta ei ole päästy yksimielisyyteen.

 

Väittämiä homoudesta ja kommentteja niihin

Seuraavassa on joitain erilaisissa yhteyksissä kuultuja väitteitä ja niiden perässä pohdintoja aiheesta. Kyseessä ei siis ole mikään kaiken kattava tieteellinen esitys, vaan lähinnä pohdiskelujen ja tiedon etsimisen tuloksia. Lähteinä ovat olleet mm. homoseksuaalisuutta, ihmisen mieltä ja eri maailmankatsomuksia käsittelevät kirjat, Internet ja toiset ihmiset. Uusia aiheita on tulossa lisää jatkossakin ja asioiden jäsentely etsii muotoaan ehkä ikuisesti.

"Homous on rikollista!"

"Homoseksuaaliset teot" eivät ole Suomessa olleet rikos vuodesta 1971 lähtien. Homoseksuaalisuuden pitämiselle rikoksena ei ole perusteluja. Homouden kriminalisointi oli lähinnä tietämättömyyden, ennakkoasenteiden ja ahdasmielisyyden tulosta.

Joissain maissa homoutta pidetään yhä rikoksena - lähinnä maissa, joissa lainsäädäntö perustuu ääriuskonnolliseen ihmiskuvaan, ja/tai maissa, joissa vallitsee jonkinasteinen diktatuuri.

"Homous on sairaus!"

Homous ei ole sairaus. Homoseksuaalisuus on poistettu Suomessa sairausluokituksesta vuonna 1981, sillä ei ollut mitään syytä pitää sitä siellä. Homoutta voi paremminkin pitää ihmisen ominaisuutena - kuten ruskeasilmäisyyttä, ihonväriä, vasenkätisyyttä tai kiharatukkaisuuttakin.

Homoutta on aikojen saatossa verrattu milloin impotenssiin, milloin mielisairauteen, milloin flunssaan. Se ei kuitenkaan aiheuta mitään esteitä jokapäiväiselle elämälle. Esimerkiksi flunssa, impotenssi tai katkennut käsi aiheuttaa, kuten muutkin sairaudet ja vammat yleensä aiheuttavat. Homo voi käydä täysipainoisesti työssä, pitää lomaa, kastella kukkia, käydä kaupassa, rakastaa, urheilla ja tehdä ruokaa. Homo selviää yhtä hyvin tai huonosti arkipäivän askareista kuin heterokin.

Ainoat murheet monille homoille aiheuttaa se, että jotkut suvaitsemattomat kanssaihmiset eivät kykene sulattamaan sitä, että joku on homo. Homous tai lesbous ei itsessään estä mitenkään viettämästä täysipainoista rakkauselämää tai täysipainoista elämää muutenkaan. Itsensä hyväksynyt homomies ei kaipaa naista romanttisesti eikä eroottisesti, eikä lesbo kaipaa miestä. Ystävystyminen on tietysti asia erikseen.

Mitä on sairaus?

Esimerkiksi impotenssi on sairaus tai ainakin oire jostain sairaudesta. Jokin osa ihmisessä ei toimi. Impotenssia voidaan hoitaa lääkkeillä, mielenterveyden ammattilaisen avustuksella jne. Impotenssi voi mennä ohi ja homma voi ruveta taas luistamaan. Eli se on parannettavissa. Usein (ei tietenkään aina) impotenssi on seurausta mielenterveyden pienistä ongelmista - työstä, stressistä, parisuhdeongelmista - tai sitten syynä voi olla ihan fyysisetkin asiat, kuten esimerkiksi jokin muu sairaus.

Impotenssi saattaa aiheuttaa myös muita mielenterveydellisiä ongelmia: eikös ole aika raastavaa, jos "haluis, mutta kun ei vaan homma käy."? Nuo potenssiongelmat saattavat aiheuttaa sen, että loma ei maistu, työhön ei voi keskittyä täysipainoisesti, elämänilo katoaa jne... Impotenssista kärsivän varmastikin suurin murhe on se, että on jokin ihan käytännön rajoite estämässä täysipainoisen rakkauselämän viettämistä. Toki homollakin voi olla impotenssia, mutta se tuskin riippuu suoranaisesti homoudesta.

Myös flunssa on sairaus. Silloin olo on heikko ja huono, eikä jaksa tehdä juuri mitään. Lisäksi flunssa on tarttuva tauti, joten aina on riski, että tartuttaa flunssan kanssaihmisiin tai flunssa tarttuu itseen kanssaihmisiltä. Homous ei tartu.

"Homoilla on psyykkisiä ongelmia useammin kuin muilla!"

Homous sinänsä ei aiheuta homolle psyykkisiä ongelmia, eikä homous ole psyykkinen ongelma. Mutta joidenkin (erityisesti eräiden uskonnollisten) tahojen tuomitseva suhtautuminen homouteen saattaa aiheuttaa psyykkisiäkin ongelmia - erityisesti, jos homon omat tunteet oman seksuaalisen identiteetin kasvuvaiheessa ovat ristiriidassa ympäristön kanssa.

Kun nuori kasvaa ja alkaa kiinnostua toisista ihmisistä romanttisesti ja eroottisesti, olisi tärkeää, että löytäisi mallin siitä, miten olla ja elää. Harvemmissa kodeissa puhutaan avoimesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, varsinkaan ns. valtavirran ulkopuolisista asioista, kuten homoseksuaalisuudesta. Jos jotain homoista puhutaankin, niin tuskin kuitenkaan erityisen positiiviseen sävyyn.

Tiedotusvälineissäkin on näihin päiviin asti tuotu homous esiin aika yksipuolisesti - lähinnä painottuen seksuaalisuuteen. Pientä parannusta sentään on nähtävillä. Parisuhdelaista kertovat jutut ja ohjelmat, sekä muutamat TV-sarjat ovat tuoneet homoutta esiin paremmassa valossa, ja muutenkin homoudesta keskustellaan oikeasti lehdistössä. Ja television keskusteluohjelmissa esiintyvät homot ja lesbot ovat muutamia "julkkishomoja" lukuunottamatta nykyään entistä enemmän keskivertokansalaisia.

Miten voi käydä?

Jos kasvavalle (homo)nuorelle tuputetaan väkisin omasta kehittyvästä (homo)identiteetistä poikkeavaa (hetero)mallia, käy pahimmassa niin, että tämä yrittää elää itselleen vieraan mallin mukaan (siis heteron tavoin). Hieman vanhempana hän sitoutuu ehkä epätyydyttävään, mutta ehkä menettelevään (hetero)parisuhteeseen - perustaa perheen ja hankkii lapsia. Myöhemmin sitten voi käydä niin, että elämäntilanne käy todella ahdistavaksi, kun huomaa, että "luonto kutsuu" ihan muualle. Tuloksena saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia ja mahdollisesti perheen hajoaminen. Lievemmissäkin tapauksissa identiteettikriisi on monille todella rankka kokemus riippumatta siitä, minkä ikäisenä sen käy läpi.

Lisäksi monet homot joutuvat kokemaan sellaisia asioita kanssaihmisten taholta, jotka ihan käytännössä haittaavat elämää, kuten vaikkapa se, että homofobinen pomo sattuu yllättäen törmäämään paikalle iltakävelyllä, juuri kun oman poikakaverin kanssa on kiva istuskella käsi kädessä puiston penkillä. Seuraavana työpäivänä ei sitten enää esimerkiksi luvatusta työsopimuksen jatkamisesta ole tietoakaan. Tällaiset murheet saattavat aiheuttaa masennusta ja itsensä torjumista. Ongelmana ei tällöinkään ole homous, vaan homofobinen ympäristö. Ulkopuolistenkin taholta voi varsinkin pienemmillä ja suvaitsemattomilla paikkakunnilla joutua kuuntelemaan nimittelyä ja huutelua, joissain tapauksissa jopa väkivaltaa.

Nuoren homon tai lesbon elämään kuuluu jatkuvaa sellaisten kommenttien kuulemista omasta identiteetistä, jotka ovat omiaan nuijimaan itsetuntoa. Jo eduskunnassa käyty ennakkoluulojen ja tietämättömyyden sävyttämä keskustelu parisuhdelaista oli varmasti monelle rankkaa kuultavaa, varsinkin jos muukin ympäröivä yhteisö tai oma kasvatus on homovastainen. Ympäristön taholta tulevat paineet voivat aiheuttaa homolle psyykkisiä ongelmia. Ei homous.

Mikä voisi auttaa?

Tässä asiassa kouluilla olisi iso rooli ja vastuu: oikeasti tarjota tietoa siitä, että on muitakin mahdollisuuksia kuin olla hetero. Erityisesti koulujen olisi tuotava aihe tarjolle mahdollisimman objektiivisesti, eikä pitää oletusarvoisesti kaikkia heteroina (tai tulevina heteroina). Kasvava yläasteikäinen teini ei välttämättä vielä tiedosta, että on mahdollista, että omat tunteet eivät olekaan heteromallin mukaisia, vaan yrittää asettaa itseään jatkuvasti heteromuottiin - huonoin tuloksin.

Se, että homoseksuaalisuudesta puhutaan lyhyesti vain biologiassa (ja terveystiedossa sukupuolitautien yhteydessä), ei varmasti riitä tukemaan ketään yhtään missään. Ja noissakin tapauksissa yleensä tuodaan homous esiin nimenomaan seksiin ja sukupuoliasioihin liittyvänä asiana ja unohdetaan se, että homous on ennen kaikkea tunnepuolen asia. Mahdollisesti asian tuominen väärällä tavalla esiin aiheuttaa suurtakin vahinkoa oman identiteetin omaksumisessa.

Sellaisessa tilanteessa ei todennäköisesti osaa lähteä etsimään tietoa (tai tukea) omatoimisesti. Vasta lukiossa homoudesta puhutaan ja siitä keskustellaan psykologiassa ja ehkä uskonnossa, mutta silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä - eikä opettaja välttämättä oikeasti tiedä aiheesta yhtään mitään.

Puhutaan kauniisti, että onhan koulussa kuraattorit ja terveydenhoitajat, jonne voi aina mennä juttelemaan. Mutta ei se niin toimi, jos ei edes tiedä, mistä omissa tunteissa on kyse. Koulun olisi aktiivisesti kerrottava maailmasta useammasta vinkkelistä kuin perinteisestä suunnasta. Valitettavasti jopa joillakin opettajilla on asiassa yhä vakavia asenneongelmia.

Kun kiinnostus sukupuoliasioihin herää teini-iässä, niin mielenkiinto alkaa kohdistua taipumuksen mukaan tietynlaisiin ihmisiin. Tässä kohdassa ympäristötekijöillä on suuri merkitys. Jos ympäristö rohkaisee hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin ihmisellä on paremmat mahdollisuudet kasvaa seksuaalisuudeltaan ja muutenkin ehjäksi ihmiseksi. Homovihamielinen ja torjuva ympäristö taas saattaa aiheuttaa homolle suunnatonta vahinkoa.

 

"Homous on valinta!"
"Homous on maailmankatsomus ja aate!"

Biseksuaali saattaa kyetä ohjailemaan jonkin verran sitä, kiinnostuuko miehestä tai naisesta. Mutta todennäköisesti siinä kohdassa, kun törmää "siihen oikeaan", niin siinä ei enää omat ohjailut auta suuntaan eikä toiseen. Toki tunteitaan voi yrittää tukahduttaa.

Monet biseksuaalit (ja useat homotkin) pyrkivät elämään yhä heteron tavoin, sillä kuka "vapaaehtoisesti" olisi homo, kun monet kanssaihmiset eivät edes halua yrittää ymmärtää sitä, että mies voi ihan oikeasti rakastaa miestä tai nainen naista. Ympäristön suhtautumisen (tai ympäristön oletetun suhtautumisen) tähden monet homot eivät välttämättä uskalla myöntää edes itselleen olevansa homo. Biseksuaaleilla oman bi-puolensa kieltäminen lienee vielä yleisempää.

Yksilön homouden syitä voimme vain arvailla. Kukaan ei ilmeisesti synny homona tai kukaan ei synny heterona, vaan mieli "kieroutuu" homoksi tai heteroksi syntymän jälkeen. Pieni lapsi ei tunne eroottista tai romanttista kiinnostusta samaa eikä eri sukupuolta kohtaan. Taipumus tiettyyn suuntautumiseen on kuitenkin todennäköisesti jo olemassa syntymästä lähtien. Siihen vaikuttanee perimä, mahdollisesti raskaudenaikaisetkin asiat ja ehkä muutkin tekijät. Täyttä varmuutta asiasta ei ole. Ympäristötekijöillä lapsuuden aikana saattaa olla jotain vaikutusta asiaan - ainakin taipumustensa hyväksymisen osalta. Sen perusteella ihminen hyväksyy itselleen seksuaali-identiteetin.

Sama pätee oikea- ja vasenkätisyyteen. Kätisyyden merkit ovat selkeästi näkyvillä jo nuoremmalla iällä, sillä kätisyys on ominaisuus, joka ihmisessä ilmenee jo varhain. Ei oikeakätinen voi luontevasti valita vasenta kirjoituskädekseen, eikä vasenkätinen oikeaa kättään. Kun yhteiskunta on rakentunut oikeakätiselle sopivaksi, selviäisi vasenkätinen varmasti monista asioista helpommalla, jos pystyisi toimimaan kuin oikeakätinen, mutta kätisyydessäkään ei ole kyse valinnasta. Vasenkätinen harjaantuu tarkkuutta vaativissa asioissa toimimaan vasemmalla kädellään nopeammin kuin oikealla, vaikka tämä olisi pakottu oikeakätiseksi jo nuorena, ja tämä olisi oppinut muuten käyttämään oikeaa kättä moitteettomasti.

"Homot ovat tulleet homoiksi, koska eivät ole saaneet naista!"
"Homot ovat pettyneet naissuhteissa, ja ruvenneet sen tähden homoiksi!"

Homot ovat usein varsin suosittuja monien naisten keskuudessa - ehkä siksi, että homo ei yritä miellyttää naista eroottisesti, vaan pitää tätä lähinnä kaverina. Naisen on "turvallisempi" olla homomiehen seurassa, koska hänen ei tarvitse tuntea olevansa seksiobjekti. Toisaalta joku nainen on ehkä pettynyt pahasti, koska homo ei ole kiinnostunut tästä - huolimatta suuresta yrittämisestä.

Joillain homoilla voi toki olla takanaan epäonnistuneita naissuhteita - varsin usein siksi, koska ei ole tiedostanut homouttaan tai yrittänyt torjua homoutensa ympäristön paineiden vuoksi. Sen vuoksi heteron tavoin käyttäytyvä, mutta oikeasti homo on päätynyt yrittämään suhdetta naisen kanssa. Todennäköisesti suhde ennemmin tai myöhemmin epäonnistuu, koska tunteet eivät ole kokonaisvaltaisesti mukana.

"Homot ovat tulleet homoiksi, koska heillä on ollut ongelmia suhteessaan vanhempiinsa!"

Erityisesti homouteen kielteisesti suhtautuvat pyrkivät selittämään, että homon homouden syynä olisi lapsuudessa ollut jollakin tavoin "vääristynyt" suhde vanhempiin tai kavereihin. Näiden teorioiden mukaan esimerkiksi homomiehillä olisi usein samastumisongelmia suhteessa isään, hyvin läheinen suhde äitiin ja samastumisongelmia suhteessa samaa sukupuolta oleviin kavereihin, ja että samastumisprosessi olisi lapsuudessa keskeytynyt suhteessa omaan sukupuoleen (vanhempaan ja tovereihin).

Edellä mainittuja samastumisongelmia tunnutaan pitävän usein perusteluna sille, että ympäristöllä tai kasvatuksella olisi jotenkin korostunut merkitys ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muotoutumisessa ja selitetään, että jos nuoruudessa olisi kehitys ollut "normaali", olisi tuloksena heteroseksuaali "eheä" ihminen. Eikö noita varhaisen kehityksen "samastumisongelmia" olisi syytä pitää paremminkin merkkinä olemassaolevasta homoudesta kuin syynä tulevaan kehitykseen? Oliko ensin muna vai kana?

 

"Homoudesta voi parantua!"

Homous on toisinaan leimattu erilaisin perustein mm. synniksi, rikokseksi, sairaudeksi, häpeälliseksi tai muuten ei-toivottavaksi asiaksi, josta pitäisi päästä eroon, "parantua". Nykytietämyksen valossa ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole varsinkaan päämäärähakuisesti muutettavissa. Suuntautumisensa voi paremminkin yrittää työntää taka-alalle ja peitellä sitä, ja liimata päälle erilaisiin valintoihin perustuvaa elämää ja identiteettiä.

Yhtenä esimerkkinä "parantamisesta" ovat uskonnollis-perusteiset "eheytysterapiat" ja "eheytyshoidot". Ns. eheytysideologiaa Suomessa edustaa Aslan ry. Esimerkiksi "eheytymisen" puolesta puhuvat katsovat ihmisen olevan "rikkinäinen", jos tämän maailma ei ole täysin perinteiseen heteroseksistiseen mallin mukainen. "Eheyttäminen" muistuttaa monilta osin mm. sotavankeihin käytettyä aivopesustrategiaa.

Aivopesussa pyritään hävittämään "vanha minä" ja tuomaan tilalle "uusi minä". Ensin "vanha minä" nujerretaan esimerkiksi vetoamalla vahvasti tunteisiin mm. entisen maailmankuvan huonoudesta. Siitä seuraa lopulta aivopestävän periksi antaminen ja uuteen oppiin sopeutuminen. Sen jälkeen syötetään uusi käsitys itsestä ja ympäröivästä todellisuudesta. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta aletaan tuoda myönteisessä valossa esiin. Myös uhkailua voidaan käyttää. Lopulta "uusi minä" vakiinnutetaan. Entistä maailmankuvaa vähätellään ja uutta tuodaan entistä voimakkaammin esille myönteisessä valossa. Samalla aivopesty sidotaan vahvasti uuden maailmankuvan tuojiin, osaksi sen näkemää järjestelmää.

"Eheytyshoidoissa" homous tuodaan esille pahana asiana ja ohjataan ihminen torjumaan omaa homouttaan. Jos joku saadaan uskomaan, että jokin piirre itsessä on väärin, niin kyllähän esimerkiksi sen piirteen itsessään pystyy jotenkin torjumaan. Eri asia on, että onko tuollaisen "aivopesun" jälkeen henkisesti enää eheä ihminen. Eheytymisliikkeen piiriin hakeutuvilla on usein "voimakas motivaatio seksuaalisuuden muutokseen" olemassa, mutta motivaatio tuskin kumpuaa homoudesta sinänsä, vaan ympäristön paineista - ja halusta esimerkiksi olla rikkomatta Jumalaa vastaan (vaikka homous on vain tulkittu tällaiseksi asiaksi).

Ihmisillä on erilaisia maailmankatsomuksia. Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen uskoonsa. Joskus uskoon tuleminen saattaa helpottaa, jos on vaikeaa. Uskomisessa ei ole mitään pahaa - tietenkään. Elämälle löytyy uusi sisältö ja asia, johon luottaa. Usko yleensä antaa toivoa. Tätä on helppo käyttää ihmisen ohjailuun esimerkiksi uhkailemalla: On ihminen, jolla on halu uskoa, mutta tällaiselle ihmiselle tehdään selväksi se, että uskonsa ei ole aitoa ja tarpeeksi vahvaa, jos on homo eikä muutu. Uskon ja homouden välille on näin rakennettu Raamatun tulkinnan perusteella sovittamaton ristiriita. Ihminen pakotetaan valintatilanteeseen.

Juuri "eheytettävän" uskon heikkoudella pelottelemisella "apua" haluava tukeutuu entistä tiukemmin "eheytymiseen". Jotkut syystä tai toisesta ahdistuksen vallassa elävät saattavat tarttua tällaiseen "pakotiehen" - varsinkin jos ympäristö on ollut homovastainen ja oma identiteetti on niin voimakkaasti tuomittu, että itse uskoo, että homous on väärin ja syynä vaikeaan tilaan. Silloin on myös helppo nimetä homous kaikkien ongelmien aiheuttajaksi. Sillä tavoin saadaan ahtaalla oleva ihminen kieltämään osa minuudestaan. Uskonnollisen yhteisön voima on yllättävän vahva.

Eheytysliikkeen viestinnässä leimataan homosuhteita kielteisesti. Homous leimataan luonnottomaksi, luomisjärjestyksen vastaiseksi, tunne-elämän rikkinäisyydeksi ja jopa ei-biologiseksi. Homosuhteita arvioidaan lähinnä riippuvuus- ja seksisuhteiksi. Homous on toisinaan leimattu myös häpeälliseksi ominaisuudeksi. Lisäksi hyvin voimakkaasti tuodaan esiin näkemys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin sidoksissa lapsuudenajan negatiivisiin kokemuksiin ja vääristyneeseen suhteeseen vanhempiin ja kavereihin. Näkemysten vakuutena käytetään asiallisilta kuulostavia lähteitä. Näiden ohella vähätellään myös homojen määrää.

"Homoudesta parantumisesta on esimerkkejä!"

Ns. eheytysideologian kannattajat pyrkivät todistelemaan, että seksuaalinen suuntautuminen olisi muutettavissa riittävällä yrittämisellä. Osoituksena onnistuneesta muutoksesta käytetään esimerkiksi sitä, että eheytysterapian myötä seksifantasiat samaa sukupuolta olevien kanssa vähenevät tai että pystyy seksuaaliseen suhteeseen "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa ja että lasten siittäminen onnistuu ns. luonnonmenetelmin. Tällöin kuitenkin seksuaalisuus on typistetty lähinnä yhdynnäksi ja suorittamiseksi - ja homoseksuaalisuus määritelty kapeasti "samaa sukupuolta olevan lihan himoksi" ja kyvyttömyydeksi yhdyntään "vastakkaista" sukupuolta olevan kanssa.

Seksuaaliseen suuntautumiseen kuuluu kuitenkin laajempi kirjo osa-alueita seksikäyttäytymisen ja -fantasioiden lisäksi; tunteet, ei-eroottinen viehtyminen, parisuhde, elämänpiiri ja oma kokemus suuntautumisesta. Joistain niistä pystyy pidättäytymään ja joitain tukahduttamaan, mutta ei niiden suhteen kuitenkaan muuttamaan itseä siten, että "palaset" olisivat enää kohdallaan. Tunteet toiseen ihmiseen voi peittää, fantasian peittää muilla ajatuksilla, viehtymistä torjua tietoisesti, parisuhteen "sen oikean" kanssa vaihtaa korvikkeeseen tai selibaattiin, elämänpiirikseen valita ei-homoisan - ja oman identiteetin ja kokemuksenkin uskotella olevan jotain muuta.

Todennäköisesti tuloksena on kuitenkin vain entistä rikkinäisempi mieli.

On esimerkkejä siitä, että yksittäinen ihminen kokee elämänsä varrella suuntautumisensa "elävän". Yleensä tällaisia havaintoja kertovat biseksuaaliset henkilöt; on kausia, jolloin omaa sukupuolta olevat tuntuvat miellyttävän enemmän kuin "vastakkaista" sukupuolta olevat - ja päin vastoin. Tällaiseen voi törmätä myös täysin heteroksi tai homoksi itsensä kokeva. Etenkin heterona itseään pitävällä havainto homoseksuaalisista tunteista saattaa olla hyvin pysäyttävä, koska ympäristö ei anna tukea tällaiseen itsetutkiskeluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suuntautumistaa voisi tarkoitushakuisesti muuttaa johonkin suuntaan. Tai että yksittäiset tuntemukset olisivat merkki jostain pelottavasta muutoksesta.

Aikanaan myös vasenkätisyyteen on suhtauduttu torjuvasti ja sitä on pidetty "luonnottomana" ja jopa paholaisen aikaansaannoksena. Vasenkätisyyden syitä on myös aikanaan pohdittu ja mietitty - samoin kuin nykyään pohditaan sitä, mistä homous aiheutuu. Ja vasenkätisiä ollaan rangaistuksen uhalla estetty käyttämästä vasenta kättään esimerkiksi kirjoittamiseen. Nämä ovat sitten joutuneet käyttämään oikeaa kättään - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.

 

"Homoseksuaalinen rakkaus on pinnallisempaa kuin heteroseksuaalinen rakkaus!"
"Homojen ihmissuhteet perustuvat seksiin!"

Rakkauden määrää voi mitata vain se ihminen, joka rakkautta tuntee. Eli se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta väittäisin "homoseksuaalisen rakkauden" olevan ihan samaa rakkautta kuin "heteroseksuaalinen rakkauskin". Siihen kuuluu toisesta välittämistä, erimielisyyksiä, mahdollisesti seksiä, yhdessäasumista ja paljon muuta. Rakkauden kohde vain sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva - ehkä maailman tärkein ihminen.

Se, että homoilla on keskimäärin heteroita vähemmän pitkiä kiinteitä parisuhteita, johtuu monista asioista:

  • Kun mitään "parisuhde"-instituutiota ei homoilla ole ollut, niin ympäristö harvemmin painostaa sitoutumaan. Myöskään sukulaiset eivät kovin usein painosta sitoutumaan toiseen samaa sukupuolta olevan kanssa.
  • Yhteiskunta ei ole kannustanut vuoteen 2002 asti millään tavoin homopareja parisuhteeseen.
  • Homoseksuaalisuuden tuomitseminen ajaa monia hankkimaan "salaisia suhteita", joilla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia kestää.
  • Lapsia ei yleensä ole paria yhdessäpitävänä voimana.
Kun rakkauden ja kiintymyksen tunne laimenee esimerkiksi riitojen tai joidenkin muiden ongelmien vuoksi, on kynnys päättää suhde paljon suurempi silloin, kuin jos parilla on lisäksi muitakin syitä olla yhdessä kuin kiintymys ja rakkaus toisiinsa. Ne muut syyt tavallaan "pakottavat" kestämään karikoita.

Ja toki on muistettava, että myös homoilla on pitkäaikaisia parisuhteita ja varmasti suurimmalla osalla halu sitoutua. Nämä vakiintuneet pariskunnat eivät vain näy katukuvassa kovin selvästi, kun todennäköisesti ovat jo aikuisempia ja tiukasti työelämässä, eivätkä enää juokse baareissa säännöllisesti - kuten monilla sinkkuhomoilla ja sinkkuheteroilla on tapana.

Monia heteroita hämmentää homojen tuttavapiirin laajuus, sillä kaikki homot näyttävät tuntevan toisensa. Homopiireissä ihmissuhteet voivat muodostua hyvinkin paljon perinteisistä heteromalleista poikkeaviksi. Läheinen ihmissuhdeverkosto ei homoilla läheskään aina perustu "ydinperhe", "sukulaiset", "perhetutut" ja "muut tutut (esim. työkaverit)" -järjestelmään.

Suurin osa homojen ihmissuhteista sijoittuu läheisyydessään em. käsitteiden välissä oleville alueille. Oma poikaystävä/elämänkumppani on ehkä se ydinperhe, mutta lähimmät tutut saattavat olla paljon läheisempiä kuin sukulaiset tai heteromallin mukaiset perhetuttavat. Niitä läheisiä tuttuja on homoilla usein paljon, koska samanlaisessa maailmassa olevat ihmiset ympärillä tuovat turvallisuudentunnetta.

Heteroseksiä ei huomata

Ympäristömme tihkuu heteroseksiä, mutta yhteiskunta on niin heteroseksuaalisuuden kyllästämä, että käsi kädessä kulkevaan tai suutelevaan heteropariskuntaan ei juuri kukaan kiinnitä mitään huomiota. TV:ssä nähdään varhaisillastakin enemmän tai vähemmän heteroeroottisia kohtauksia, mainonnassa heteroseksuaalisuus suorastaan hyppäisi silmille - jos kiinnittäisimme siihen huomiota.

Luonnollisesti ihmiset katsovat, välillä tuijottavat ja joskus jopa kommentoivat myönteisesti nähdessään silmää miellyttävän toisen ihmisen. Se on ihan normaalia. Kukapa ei olisi joskus kuullut, kun joku mies kommentoi kaverilleen naisen rintoja sanomalla "Onpas mehevät bosat!" suureen ääneen. Eikä kylän raitilla herrasmiehen silmäilyjä tyttöihin katsota mitenkään pahalla. "Sehän on ihan tavallista viatonta vilkuilua ja leikkiä", ajatellaan.

Vaan kun homo "jää kiinni" vilkuilusta, tai pahimmassa tapauksessa homo toteaa kaverilleen vaikkapa ratikassa, että "Onpa söpö kundi!", niin siihen paikallaolijat kyllä kiinnittävät huomion. Ajatellaan, että "Jahas... onpas siinä homo kiimassa taas... Varmaan hirmuiset seksifantasiat mielessä...". Eikä yhtään ajatella sitä, että ihan samalla lailla heteromaailmassakin vilkuillaan. Se homous siinä huomion herättää.

Ilmaisun ´homoseksuaalisuus´ ongelmallisuus

Sana homoseksuaalisuus on ongelmallinen. Sanana seksuaalisuus on hyvin lähellä seksiä - ja sitä kautta myös seksin harjoittamista. Tästä hyvästä Tavallinen Tallaaja mieltää seksuaalisuuden (myös seksuaalisen suuntautumisen) ja seksin harjoittamisen välille helposti yhtäläisyysmerkit. Ja kun homous on nimenomaan kielenkäytössä homoseksuaalisuutta (heteroseksuaalisuudesta puhutaan harvemmin), niin Tavalliselle Tallaajalle onkin näin syntynyt mielikuva lähinnä seksiä harjoittavista homosta. Se on meidän homojen kannalta imago-ongelma, eikä varmastikaan auta puhumaan siitä, mistä homoudessa oikeasti on kyse.

Ihan oikeasti homous on muutakin kuin seksiä. On homoja, jotka eivät seksiä edes harrasta. Monissa kielissä sana "sex" viittaa sukupuoleen, mutta ei suomessa, joten "seksuaalisuuden" viittaus sukupuolijakoon jää entistäkin hämärämmäksi - ja seksin harjoittaminen korostuu. Homoseksuaalisuus ei sisällä esimerkiksi homouteen liittyvää romanttista tai sosiaalista ulottuvuutta. Itse puhunkin mieluummin "homoista" kuin "homoseksuaaleista". Jälleen kerran huomataan, miten paljon kieli määrittelee ja kahlitseekin ajattelua.

Marginaali-ilmiöitä

Aina silloin tällöin homoseksuaalisuus yhdistetään seksuaaliseen yli-innokkuuteen, ulosteilla leikkimiseen, fetisseihin, ja oikeasti kyseenalaisiinkin asioihin, kuten itsensäpaljasteluun ja jopa pedofiliaan jne. Ne ovat kuitenkin yksittäisiä ja erillisiä asioita, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä homouden kanssa, ei myöskään heterouden kanssa, eikä noilla asioilla keskenäänkään. Toki edellä mainituista asioista kiinnostuneita voi olla niin homojen kuin heteroidenkin keskuudessa.

"Homot ovat ruvenneet homoiksi, koska se on trendikästä!"

Eräät kohulehtien palstoilla ihmissuhdedraamojaan tilittävät julki-ei-heterot voivat olla osittain julkisuudennälkäisinä liikkeellä - ihan samoin kuin monet heterojulkkiksetkin ovat samasta syystä tuomassa henkilökohtaista elämäänsä tyrkylle. Oletettavasti suurin osa homoista on homoja siksi, koska heidän romanttiset ja eroottiset tunteensa sattuvat kohdistumaan omaa sukupuolta edustavaan toiseen ihmiseen.

"Homot ovat pinnallisia trendien perässä juoksijoita!"
"Homot pukeutuvat provosoivasti!"
"Homot pukeutuvat naisellisesti!"
"Homot pukeutuvat ylimaskuliinisesti!"
"Homot meikkaavat!"

Osaa homoista varmasti kiinnostavat trendit, muoti, shoppailu, juhliminen ja itsensä hoitaminen. Joidenkin väitteiden mukaan homoilla olisi keskimääräistä enemmän "kauneudentajua" ja visuaalista silmää. Mutta eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole pyrkimys tehdä itsestään ja ympäristöstään haluamansa mukainen? Kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Homoilla ei useimmiten ole lapsia elätettävänään, joten se mahdollistaa paremmin rahan käytön itseensä ja omien halujen mukaan - ns. itseensä panostamisen.

Pukeutuminen ja olemus on monille tapa viestittää omia arvojaan ja korostaa siten omaa identiteettiään. Homot joutuvat jo yhteiskunnan taholta kokemaan olevansa valtavirrasta poikkeavia, joten on luontevaa korostaa omaa persoonaansa ulkoisinkin asioin - esimerkiksi meikkaamalla tai pukeutumalla, eikä kyse ole välttämättä fetisseistä tai sinänsä seksuaalisuudesta.

On viimeisimpiä trendivirtauksia seuraavia cityhomoja. Joidenkin tyyli on nuorekas ja joidenkin konservatiivisempi. Joillekin on tärkeää olla viimeistä myöten tiptop-kunnossa, osa viihtyy "renttuna". Osa korostaa feminiinisiä puoliaan, osa maskuliinisia puoliaan. On militaristilookissa viihtyviä ja on Tom Of Finland -tyyppisiä homoja, toiset tahtovat olla bileilylookissa, toiset taas kuin skeittarit, jne jne...

Ja on aina muistettava, että ihan samalla tavalla on homoja, joita eivät edellämainitut asiat kiinnosta vähääkään. Varmasti suurin osa homoistakin on "mattimeikäläisiä" - pukeutuvat, ovat ja elävät ihan samalla tavoin kuin "harmaa massa". Eivätkä erotu katukuvasta. Jokainen ihminen on erilainen - oma persoonansa.

"Homot eivät ole oikeita miehiä!"
"Homot ovat naisia, joilla on munat!"
"Homot ovat lähes naisia!"
"Homot eivät käsitä sukupuoltaan!"

Homot kuuluvat seksuaalivähemmistöön, eivät sukupuolivähemmistöön. Homon romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut kohdistuvat omaa sukupuolta edustavaan henkilöön, ja yleensä homo mieltää edustavansa sitä sukupuolta, joka on myös tämän ulkoinen olemus.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homomiehet ja naispuoliset homot, eli lesbot ja mm. biseksuaalit. Biseksuaalin romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut voivat kohdistua kumpaankin sukupuoleen.

Sukupuolivähemmistöjä sen sijaan edustavat

  • transvestiitit, jotka yleensä ovat naiseksi pukeutuvia ja naisen roolissa olevia miehiä.
  • trans-ihmiset eli transsukupuoliset, jotka ovat syntyneet ruumiillisesti eri sukupuoleen, kuin jota he kokevat edustavansa. He voivat korjata fyysiset ominaisuutensa vastaamaan kokemaansa sukupuolta.
  • Intersukupuoliset eli interseksuaalit, joilla on synnynnäisesti molempien perinteisten sukupuolen ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia.
Monet seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat eivät toisaalta halua lokeroida itseään kaksinapaisen nainen-mies -järjestelmän mukaan, vaan mieltää itsensä yksinkertaisesti ihmiseksi. Kaksinapainen nainen-mies -järjestelmä aiheuttaa myös sen, että biseksuaaliksi tunnustautuvaa ihmistä karsastetaan toisinaan sekä homojen että heteroiden suunnalta, sillä biseksuaalia ei vallalla olevan kaksinapaisen mallin vuoksi usein osata sijoittaa mihinkään "lokeroon", ja tämä aiheuttaa hämmennystä.

"Homot viettävät epäsäännöllistä elämää!"
"Homot eivät mitään muuta tee kuin juhlivat!"

Homojen lapsettomuus on myös yksi syy, miksi nämä voivat valita työaikansa varsin vapaasti verrattuna niihin, keillä lapsia on. Ulkopuolisen silmin "epäsäännöllinen" elämänrytmi saattaa kuitenkin olla työn tuloksen ja omien mieltymysten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "yhdeksästä viiteen töissä ja yhdestätoista seitsemään nukkumassa". Jos joustavaan elämänrytmiin on mahdollisuus, niin miksi toimia väkisin toisin?

Jos tuttavapiiri on laaja, niin ystävien kanssa tulee varmasti vietettyä runsaasti aikaa. Ja jos suurimmalla osalla ystävistä on suunnilleen samanlaiset arvot ja samanlainen elämäntilanne kuin itsellä, niin on luontevaa olla näiden kanssa tekemisissä. Monilla homoilla ystäväpiirin merkitys on hyvin suuri - jotkut jopa kokevat ystäväpiirin lähes omaksi perheeksi, vaikka eivät saman katon alla asukaan. Ystävien kanssa on mukava olla yhdessä - ja ehkä juhliakin baarissa, kaverien luona, omassa kodissa jne.

"Homot haluavat seksiä lasten kanssa!"
"Homoseksuaalisuus ja pedofilia ovat yksi ja sama asia!"
"Homot ovat eläimiinsekaantujia!"

Toisinaan homoseksuaalisuus niputetaan yhteen erilaisten seksuaalisten ääri-ilmiöiden kanssa, kuten pedofiliaan tai eläimiinsekaantumiseen. Ilmiöt ovat kuitenkin täysin toisistaan riippumattomia. On suorastaan käsittämätöntä, miten yksipuolista toisen (ihmisen tai eläimen) hyväksikäyttöä voi verrata kahden ihmisen keskinäiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan suhteeseen.

Pedofiilin uhriksi on joutunut niin poikia kuin tyttöjäkin. Uhrin sukupuoli ei usein ole merkittävässä roolissa pedofiilisten tunteiden herättäjänä, vaan uhrin nuori ikä. Lasten hyväksikäyttäjä on yleensä mies, mutta myös naisia on tuomittu lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös eläimeensekaantumisessa eläimen sukupuoli on yleensä toisarvoinen asia.

 

"Edes perheen sisäistä adoptiota ei tule sallia saati sitten adoptiota perheen ulkopuolelta, koska homo- tai lesbovanhemmat eivät pysty kasvattamaan lasta

Perheen sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna 2009, mutta sekin herättää yhä kielteisiä reaktioita. Homo- tai lesbopari ei voi adoptoida nykyisten lakien mukaan yhdessä lasta.

Järkiperustelujen valossa on vaikea keksiä mitän haittaa lapsen kehitykselle siitä, että tämä kasvaa sateenkaariperheessä. Lähinnä lapsi oppii ymmärtämään, että asiat voivat olla hieman valtavirrasta poikkeavastikin. Ja jos lapsella olisi taipumus homouteen tai lesbouteen, niin homo/lesboperheessä hän todennäköisesti saisi paremmin tukea kohdata oma suuntautumisensa avoimemman ilmapiirin ansiosta.

Tällaisissa "kahden äidin tai kahden isän" perheissä lasten etujen kannalta on tärkeää, että jos pariskunnan toisella osapuolella on biologinen lapsi ja biologinen vanhempi sattuu sairastumaan tai kuolemaan, niin lapsella "virallinen" suhdetta ei-biologiseen vanhempaansa voidaan turvata. Myös eron tullessa lapsen suhde ei-biologiseen vanhempaan säilyy, koska on hyvin todennäköistä, että toinen vanhempi on lapselle biologisen vanhemman ohella läheisin ihminen. Yhteiskunnan antama tuki lapsen läheisille ihmissuhteille on tärkeä viesti kiinteiden ihmissuhteiden tärkeydestä.

Mikä on lapselle hyväksi?

Lapsen tulevien olosuhteiden tarkistaminen on hyvin tärkeää adoptiotilanteissa. Tärkeintä on lapsen etu. Tällä hetkellä lesbo- tai homoparin sopivuutta adoptiovanhemmiksi ei edes tutkita. Se, että adoptioon vaaditaan nykyisin heteropariskunta, on vain poliittinen päätös. Se ei siis ole mikään lähtökohta, jos tarkastellaan sitä, että jokin asia on parhaalla mahdollisella tavalla.

Poliitikot eivät ole tutkijoita, eivätkä yli-ihmisiä. He tekevät päätöksiä omien tietojensa, arvojensa ja käsitystensä pohjalta - ja toivottavasti seuraavat maailmaa niin paljon, että pysyvät ajan tasalla todellisuuden kanssa. Toivottavasti he kykenevät myös olemaan niin avarakatseisia, että omat ennakkoasenteet eivät ihan kokonaan peitä objektiivisuutta ja kykyä pohtia asioita muutenkin kuin omien tuntemusten valossa.

Tärkeintä on turvallinen koti

Hyvin tärkeää lapsen kehittymisessä on, että voi lapsena tuntea kodin olevan maailman turvallisimman paikan ja lähimpien aikuisten rakastavan ja huolehtivan. Sellainen antaa kyvyn luottaa itseensä sellaisena kuin on. Homo- tai lesboperheissä kasvavat lapset saavat vanhemmiltaan saman turvan kuin heteroperheissä kasvavat omiltaan. Hiljakkoin julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan homovanhempien kasvattavat lapset pärjäävät keskimäärin jopa paremmin kuin heterovanhempien kasvattamat. (www.apa.org/pi/parent.html)

"Homoseksuaalisuuden hyväksyminen johtaa homoseksuaalisuuden lisääntymiseen!"
"Homojen kasvattamat lapset kieroutuvat seksuaalisesti!"

Homoseksuaalisuus suuntautumisena ei ole lisääntynyt. Seksuaalivähemmistöt ovat ehkä viime vuosina tulleet näkyvämmäksi ja tiedostetummaksi, koska suuntautumista ei ole tarvinnut enää niin visusti kätkeä. Myös ei-heterot parisuhteet ja niinsanotut sateenkaariperheet hyväksytään nykyisin aiempaa paremmin. Suuntautumisen mukainen elämä on tullut useammalle ihmiselle mahdolliseksi.

Jos vanhempien seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaisi lapseen, niin miksi sitten heteroperheiden lapsista tulee joskus homoja? Ihminen ei opi homoksi, eikä tämä ole vieteltävissä homoksi. Eli heteroa ei voi johdatella homoksi, eikä homoa heteroksi. Kyse on siitä, onko ihmisellä mahdollisuus ja tilaisuus elää eheää elämää suuntautumisensa mukaan.

"Homo- ja lesbovanhempien lapsia kiusataan koulussa, joten lapselle ei ole hyvä, että tällä on homo- tai lesbovanhemmat!"

Jos joku kiusaa siitä, että jollakin on kaksi äitiä tai kaksi isää, niin siinä kohdassa yhteiskunnan on 100% varmasti puututtava asiaan ankaralla kädellä. Kuten kaikkeen muuhunkin kiusaamiseen. Niin koulussa, työelämässä kuin muutenkin. Kaikkeen kiusaamiseen vieläpä, liittyi se vasenkätisyyteen, pisamanaamaisuuteen, homoseksuaalisuuteen, koulussa hyvin menestymiseen, punapäisyyteen, jne. jne.

Lapset sitä paitsi eivät varmaankaan automaattisesti ajattele, että luokkakaverin kaksi äitiä tai kaksi isää on jotenkin iljettävää. Ennemminkin tällaisissa asioissa on uteliaisuus suurempi juttu. Kyse onkin lähinnä lasten vanhempien asenteista. Kotona kun illalla kerrotaan koulun tapahtumia ja käy selville, että luokalla on homoparin lapsi, niin vanhempien asenteet ja reaktiot vaikuttavat lapsenkin suhtautumiseen jatkossa tähän "erikoisuuteen".

"Kaksi äitiä ei anna pojalle 'Miehen mallia' eikä kaksi isää opeta tyttöä perheenäidiksi!"

Yllättävää kyllä, monet naiset pelaavat lätkää tai futista, osaavat kalastaa, vaihtaa lampun, nyrkkeillä tai korjata autoa... Uimahallissa käynti tietysti on oma juttunsa, mutta eiköhän siihenkin ratkaisuja ole - kuten esimerkiksi urheiluseura, ja siksi toisekseen... Eipä taida jokaisen isäkään olla opettanut jälkikasvuaan nyrkkeilemään tai korjaamaan autoa - kun eivät itsekään osaa.

Moniko miestä ei osaa laittaisi ruokaa? Ruoanlaittotaito on ihan "miesten juttu", siinä missä "naistenkin juttu". Perinteisestihän ravintolan keittiössä mieskokki laittaa ruokaa. Voi käydä katsomassa. Eikä pesukoneen käyttö tai silittäminen mikään vaikea homma ole miehellekään.

Ehkä olennaisinta kaikessa tekemisessä on se, että tekee mitä osaa, ja opettelee tarvittaessa välttämättömät asiat. Luutuneista asenteista pääsee eroon unohtamalla heteroseksistisen asenteen "eläköön se pieni ero". Nykymaailmassa ei pitäisi enää olla sijaa ajatukelle "miesten jutuista" ja "naisten jutuista". "On naisten työt ja on miesten työt" -kommenteissa ei tunnu olevan innoittajana muut kuin luutuneet ja jämähtäneet näkemykset tyyliin "Tämä pitää tehdä näin kun se on aina ennenkin tehty näin. Ei väliä, vaikka sen voisi toisin tehdä paremminkin, mutta kun 'se vaan on niin'.". Eikö perheessä asiat olisi paras hoitaa siten, että se tekee, kellä on silloin aikaa?

Kaiken lisäksi lapset saavat paljon vaikutteita myös kodin ulkopuolelta, joten niitä "miehen malleja" ja "naisen malleja" voi löytyä päiväkodista, koulusta jne. Lapsi kyllä näkee ajan mittaan, että on muunkinlaista elämää kuin mitä kotona harrastetaan. Joten huolta tuskin tarvitsee mallien puutteesta ottaa. Kyllä täyteen ikään päästessä on ympäröivä maailma ehtinyt näyttää, miten selvitä arjesta.

"Homot haukkuvat heteroita!"
"Homot ovat heterofobisia!"
"Homot haluavat eristäytyä heteroista!"
"Homot tekevät homoudestaan numeron!"
"Homot mainostavat homouttaan!"
"Homot haluavat provosoida homoudellaan!"
"Homot valittavat turhaan huonoa kohtelua!"

Heteroiden homofobian ja homojen "heterofobian" lähteet ovat varsin toisistaan poikkeavat. Jotkut heterot tuntevat inhoa, kammoa tai pelkoa käsitettä "homo" kohtaan, ilmentävät sitä varauksellisena suhtautumisena, homoksi tiedetyn välttelynä, nimittelynä ja pahimmassa tapauksessa väkivallalla, koska eivät kykene käsittämään homoutta, tuntevat sen uhkaksi omalle maailmanjärjestykselleen ja arvoilleen. Jotkut sanovat karttavansa homoja siksi, kun arvelevat näiden yrittävän käännyttää heteroja homoiksi.

Ehkä taustalla on tiedostamatonta pelkoa sitä kohtaan, että todella joutuisi kyseenalaistamaan oman seksuaalisen suuntautumisensa? Tosiasia on kuitenkin se, että toista ihmistä ei voi käännyttää vaihtamaan suuntautumistaan. Tuskin kukaan ihastuu toiseen ihmiseen käskystä - tai on ihastumatta. Noissa asioissa liikutaan niin syvästi tunnetasolla, että kaiken on kuitenkin tapahduttava omien korvien välissä. Edes rankoilla aivopesuilla ei pystytä muuttamaan seksuaalista suuntautumista, korkeintaan tukahduttamaan.

Kiinnostavaa ihmistä useimmat haluavat lähestyä tavalla tai toisella - niin heteoiden kuin homojenkin taholla - ja molemmissa tapauksissa erityisesti ilman kumppania olevat. Kiinnostus ei riipu kohteen seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämäkin pätee niin heteroihin kuin homoihin. Tilastollisesti homoilla on luonnollisesti pienemmät mahdollisuudet törmätä vastakaikua antavaan henkilöön, joten epäonnistuneita lähestymisyrityksiä sattuu todennäköisemmin - ja nuo lähestymisyritykset niin kovin usein tulkitaan "homoksi käännyttämiseksi".

Homofobiaa

Homofobia ei ole lääketieteellisesti ajateltuna "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö. Lääketieteelliseen fobiaan liittyvä pelkotila on niin voimakas, että pelko-oireinen ei pysty sitä hallitsemaan. Homofobiassa kyse on lähinnä ennakkoasenteisiin liittyvästä inhosta, vihasta tai pelosta. Usein perustellumpi termi homofobian asemesta olisi heteroseksismi, mutta se sisältää myös vahvan vastakkainasettelun miehisyyden ja naiseuden välillä, mitä homovihamielisyys tai homopelko välttämättä ei sisällä.

Homofobiaa esiintyy yhteiskunnassa mitä erilaisimmissa muodoissa - tavallisesta kansasta virkamiehiin ja päättäjiin asti. Homofobia voi ilmetä homojen tai homoiksi kuviteltujen ihmisten kartteluna, syrjintänä ja pahimmillaan väkivaltana heitä kohtaan. Myös vaikeneminen homoseksuaalisuudesta olemassaolevana asiana on homofobiaa.

Homofobisen ihmisen asenteet ovat usein peräisin niistä yhteisöistä joiden kanssa tämä on tekemisissä. Niin myönteiset kuin kielteisetkin asenteet leviävät helposti. Asenteita saadaan esimerkiksi perhepiiristä (etenkin vanhemmilta), ystäviltä, harrastuspiiristä ja työyhteisöstä.

Homofobisten asenteiden syntyyn vaikuttaa mm. tietämättömyys, jonka vuoksi homofobiaan liittyy kielteisiä yleistyksiä ja ennakkoasenteita homoseksuaalisuudesta ja homoseksuaalisista ihmisistä. Homoseksuaalisista ihmisistä ja homoseksuaalisuudesta on kuultu paljon erilaisia stereotyyppisiä näkemyksiä ja mm. homoseksuaalisuuden syytä on koetettu selittää mitä mielikuvituksellisimmilla ajatusrakennelmilla.

» lue lisää homofobiasta

Heterofobiaa

Maailma on hyvin heteroseksistinen, mikä on tietysti oletettavaakin. Maailma on niin heteroajatuksen kyllästämä, ettemme sitä itsekään tiedosta. Kaikki julkinen viestintä on heteronäkökulmasta, mainonta kirkuu heteroseksiä, käytännössä kaikki palvelut on lähtökohtaisesti suunnattu heteroille, joten heteroidentiteetin omakseen kokevalla on aika hyviä samastumiskohteita kovin paljon. Homoilla on tukena lähinnä oma ihmissuhdeverkostonsa, johon on helppo tukeutua - ja silloin voi vaikuttaa, että homot eristyvät omaan "homomaailmaansa".

Välillä tuntuu siltä, että heteroseksistisessä yhteiskunnassa homo pääsee piilostaan kokonaisena ihmisenä vain kyseenalaistamalla heteromaailman - ja jopa hyökkäämällä sen lainalaisuuksia vastaan. Se kyseenalaistaminen jää asenteeksi, ja joskus saattaa tulla esiin "väärissäkin" paikoissa. Tosin moni homoteemainen vuorosana paistaa punaisena huutomerkkinä keskustelussa - vain siksi, kun asia on yhä jonkinlainen tabu.

Heteromaailma usein tulkitsee homoksi tiedetyn ihmisen ihan jokapäiväisen elämän provokaatioksi. Monasti esimerkiksi työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan perheestä, puolisosta, viikonloppusuunnitelmista, matkoista ja elämästä yleensäkin. Kun homo avaa suunsa puolisostaan ja tämän kanssa tehdystä viikonloppumatkasta, niin jo selän takana puhutaan, että "ei se muusta voi puhua kuin omasta seksuaalisuudestaan", vaikka seksi ei keskustelun aiheena ollutkaan.

Esimerkki armeijasta viikonloppuvapaan jälkeen:
Hetero: Olipa viikonloppu. Oltiin kaverien kanssa baarissa.
Kaappihomo: Joo, me oltiin kanssa.
Hetero: Me oltiin Onnelassa. Missä baarissa te olitte?
Kaappihomo: -- (miettii: tuleekohan turpiin jos sanoo olleensa homobaarissa)

Ainoa ero heteroihin on se, että tarinassa puhuttiin samaa sukupuolta olevista ihmisistä tai seksuaalivähemmistölle suunnatusta asiasta.

"Homoilla on kansainvälinen salaliitto, jonka tavoitteena on tehdä homoudesta hyväksyttävää!"
"Kansainvälinen homojen yhteenliittymä haluaa vaientaa homouteen negatiivisesti suhtautuvat!"
"Homot haluavat käännyttää kaikki muutkin ihmiset homoiksi!"
"Homot pyrkivät romuttamaan perinteisen perhekäsityksen ja -ihanteen!"
"Homot haluavat etuoikeuksia itselleen lakiin!"

On itse asiassa aika luonnollista, että samojen asioiden kanssa painiskelevat ihmiset rakentavat verkoston, ovat yhteydessä keskenään, vaihtavat tietoa ja näkemyksiä. Niin myös seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavat tahot ovat tehneet. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään salaliitto tai salaseura, vaan ihan avoimesti toimiva verkosto, jonka toimintatavoissa tuskin minkään mittapuun mukaan on huomautettavaa. Toki joissain ääriuskonnollisia oppeja soveltavissa maissa homous katsotaan niin pahaksi asiaksi, että aiheesta on julkisesti vaiettava - rangaistuksen tai jopa hengen uhalla. Tällöin ainoa keino on toimia "maan alla".

Eräät homofobiset tahot esittävät, että homoaktivistit painostavat homoihin negatiivisesti suhtautuvia tahoja uhkauksin, kirjein ja hankkimalla tukea ulkomailta, ja väittävät, että USA:ssa markkinamiehet olisivat laatineet erityisen Queer-taktiikan, jolla homoutta lobbattaisiin ja vastustajat vaiennettaisiin. Kristillisen liiton eduskunta-avustaja Antero Laukkanen "paljasti" taanoin muistiossaan homojen kansainvälisen salaliiton, jolla olisi selkeä tavoite - homoseksuaalisuuden yleinen hyväksyntä. Laukkanen puhui homojärjestöjen toimivan hyvin systemaattisesti, ohjelmalla jossa "markkinointialan ihmiset olivat määritelleet vahvuudet, joilla homoasiaa kannattaisi ajaa".

Perinteisen perhekäsityksen romuttaminen tai muuttaminen on tuskin minkään homojen asioita ajavan tahon työlistalla. Sen sijaan homojen ja lesbojen oikeus perustaa perhe - lapsineenkin - on luonnollisesti tärkeä asia ja tavoite. Mutta herää kysymys, mikä sateenkaariperheissä on uhkaksi "perinteiselle" perheelle. Varmaan homojenkin joukosta löytyy kourallinen ihmisiä, joiden mielestä kaikkien muidenkin pitäisi olla homoja - ihan kuin heteroidenkin joukossa on ihmisiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla heteroita. Sen sijaan mitään "kaikki homoiksi" -käännytysliikettä tuskin on olemassa.

Lainsäädäntöä

Suomen perustuslaissa todetaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Nykyään samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä parisuhteensa, mutta eivät heteroparien tapaan solmia avioliittoa. Ulkoinen adoptio-oikeus ja automaattinen mahdollisuus yhteiseen sukunimeen puuttuu. Lisäksi erilliset parisuhdeinstituutiot voivat johtaa seksuaalisen suuntautumisen tahdonvastaiseen paljastumiseen, esimerkiksi siviilisäätymerkinnästä julkishallinnon lomakkeissa.

Niinsanotun poliittisen homoliikkeen vaatimuksena on yhdenvertaisuus, eivät etuoikeudet.

"Yhteiskunnalla on oikeus päättää mitä se hyväksyy jäseniltään ja mitä ei!"

Eri aikoina yhteiskunnassa erilaisia ihmisryhmiä ei ole hyväksytty. Heihin on suhtauduttu varauksellisesti ja jopa vihamielisesti. Monet vallitsevista normeista poikkeavat ovat kohdanneet syrjintää ja torjuntaa. Yleensä syynä ovat olleet ennakkoluulot, erilaiset uskomukset ja tiedon puute, eivät järkisyyt. Esimerkiksi vasenkätisiä ja vasenkätisyyttä on pidetty historian aikana pahana, vasenkätisyyttä jopa paholaisen aikaansaannoksena. Yhteiskuntaa voi vaatia myös suhtautumaan avarakatseisemmin jäseniinsä. Hyväksymisen kynnyskysymyksenä pitäisi olla se, aiheuttaako jonkin asian hyväksyminen laajempaa haittaa kuin hyvää.

"Homot eivät jatka sukuaan!"
"Homoseksi on luonnotonta, kun siinä tarkoitus ei ole jatkaa sukua!"
"Homous on luonnonjärjestyksen vastaista!"
"Homous ei voi olla perinnöllistä, koska homot eivät saa lapsia"
"Homoseksuaalisuuden perinnöllisyys on suvullisen lisääntymisen kannalta paradoksi!"

Suvunjatkamisen "epäonnistuminen" homojen kohdalla niin usein tuntuu olevan perustelu homojen leimaamiseksi sairaiksi (tai ainakin luonnon tekemiksi virheiksi).

Otetaanpa käsite "Suvunjatkaminen" käsittelyyn. Ajatellaanpa, että perinteisessä perheessä (Äiti+isä, ja oletetaan, että lapset ovat molempien vanhempien yhteisiä) on kolme sisarusta. Kaksi näistä on heteroita, yksi homo tai lesbo. Kaikilla lapsilla on vanhemmilta saadut geenit. Kaksi heterosisarusta mahdollisesti hankkivat lapsia myöhemmin. Kasvattavat lapsensa maailmalle aikanaan. Kolmas (homo / lesbo) mahdollisesti ei tee niin. Suku kuitenkin lisääntyy ja suvun geenit jatkavat taivaltaan.

Homppeliveli tai lesbosisko pitää huolta...

Välillä lapsiperheillä on talous ehkä tiukilla. Vain toinen vanhemmista on töissä, kun lapset ovat pieniä. Tämä homo / lesbo sukulainen sitten onkin opiskellut ja hankkinut uran, joten talous on siedettävässä kunnossa. Mahdollisesti tällä on samaa sukupuolta oleva puolisokin. On varaa jopa käydä matkoilla silloin tällöin. Lisäksi sisarten lapset ovat homopariskunnalle tärkeitä, kuten usein muistakin syistä lapsettomille sukulaisille.

Heterosisaruksille homosisaruksen seksuaalisuus ei ole ollut ongelma ja he ovat hyvissä väleissä. Tällä ei tiukasti perhe-elämään sidotulla homosisaruksella on mahdollisuus tuoda tuliaisia perheellisten sisarusten lapsille matkoiltaan ja syntymäpäiville hankkia leluja tms. lahjaksi. Ja ehkä auttaa muutenkin kuin taloudellisesti kuljettamalla lapsia vaikkapa huvipuistoissa. Näin vanhemmat saavat toivottua yhteistä vapaa-aikaakin. Ja perheen kemia pysyy paremmassa kunnossa, kun stressiä on vähemmän. Lapset pääsevät kasvamaan tasapainoisemmassa ympäristössä. Ja kuten sanottua - suvun geenit jatkavat matkaansa. Se on suvunjatkamista.

Mikä on luonnonjärjestys ja luonnollisuus?

Luonnonjärjestyksestä ja muusta vastaavasta puhutaessa kannattaisi ehkä miettiä, että mikä loppujen lopuksi on luonnonjärjestys, millainen se on ja kuka sen on suunnitellut. Ennemminkin olisi syytä ajatella, että joskus vastakkaisen sukupuolen kanssa seksiä harrastaessa saattaa käydä niin, että nainen tulee raskaaksi ja syntyy jälkeläisiä. Ei siinä sen kummempaa. Ja näemmä nämä yhtymiset aiheuttavat sen, että maailman väkiluku kasvaa kasvamistaan.

Ne, jotka eivät hanki omia jälkeläisiä, eivät lisäänny. Elävät vain elämänsä - kuka onnellisena, kuka vähemmän onnellisena. Lisääntymisellä, suvunjatkamisella ja näillä asioilla ei ehkä olekaan tarkoitusta ja päämäärää, vaan asiat vain ovat edenneet niin kuin ovat. Suku vaan jatkuu vailla sen kummempaa ja ihmeellisempää päämäärää. Luonto ei ehkä olekaan tarkoittanut mitään, vaan nykyinen tilanne on syntynyt paremminkin ihmisen luontoon mukautumisen ja sopeutumisen seurauksena. Heteroseksuaalisesti suuntautunut ehkä saa todennäköisemmin jälkeläisiä.

Homoseksuaalisuuden perinnöllisyyden paradoksi?

Joidenkin näkökulmien mukaan homoseksuaalisuuden synnynnäisyys ja varsinkin suvullinen periytyminen olisi mahdoton yhtälö siksi, koska se ei tue ajatusta siitä, että elämän säilymisen kannalta "luonnollisinta" olisi kaikkien yksilöiden lisääntyminen.

Kaikissa suvullisesti lisääntyvissä eläinlajeissa esiintyy sellaista käyttäytymistä, joka johtaa lisääntymiseen. Vain silloin, kun riittävä määrä yksilöitä sukulinjassa saa riittävästi jälkeläisiä, pysyy sukulinja hengissä. Suvulliseen lisääntymiseen johtavan käyttäytymisen ehdottomuutta ei kuitenkaan ole perusteltua liittää yksittäisen lajin kaikkiin yksilöihin.

Mikäli "maksimaalista jälkeläistuotantoa" pidettäisiin määräävänä asiana "luonnollisuuden" kannalta, olisi pakko johtaa ajatus myös siihen, että jokaisen yksilön pitäisi myös lisääntyä äärimmäisen tehokkaasti. Eri eläinlajien välillä tehokkuudessa on kuitenkin huomattavia eroja. Miksi evoluution myötä on pikemminkin käynyt niin, että monet tuottavatkin suhteellisen vähän ja vaivalloisesti jälkeläisiä? Ehkä hillitön lisääntyminen ei olekaan lajin säilymisen kannalta otollisinta, vaan lisääntymistä hillitsevät ominaisuudet sopivissa määrin ovatkin lajin menestyksen kannalta hyvä asia?

Siksi suvunjatkamisen tai lajin säilymisen kannalta homoseksuaalisten yksilöiden olemassaolo ja ilmiön perinnöllinen tausta ei ole paradoksi.

Vahvimmat selviävät parhaiten

Ne suvut selviävät parhaiten luonnon taistelussa, joilla on vahvimmat edellytykset menestyä. Sen vuoksi suku ei sammu, vaikka vain osa sisaruksista lisääntyy ts. saa omia jälkeläisiä. Ne suvut, joissa on sopiva määrä homoja, ovat olleet ehkä hieman keskimääräistä vahvempia, ja sisaret pystyneet tuottamaan enemmän terveitä ja paremmin menestyviä jälkeläisiä. Ei ole itsestään selvää, että jokaisen yksilön lisääntyminen on suvunjatkamisen ja evoluution kannalta tarpeen tai edes hyvästä.

Entisaikaan näiden ei-lisääntyvien perheenjäsenten merkitys suvun hyvinvointiin oli vielä suurempi kuin nykyään - yhteisön turvana ja ravinnonhankkijana. Silloin, kun tällaisilla asioilla on todella ollut merkitystä yhteisön selviämisen kannalta, ei asiaa ole tutkittu, eikä toisaalta mitään faktoja asiasta ole enää saatavilla.

Eläinkunnassa...

Samahan pätee eläinkunnassa, esimerkiksi muurahaisten, mehiläisten tai vaikka apinoiden kohdalla... Suku = yhteisö = muurahaiskeko / mehiläispesä / apinalauma menestyy vain, jos kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Esimerkiksi mehiläistyöläiset edistävät omia geenejään panostamalla kuningatar-sisarensa geenien jatkumisen edistämiseen. Ja lisää esimerkkejä vastaavasta löytyy eläinkunnasta vaikka kuinka.

Homo- tai biseksuaalisuutta ei voi pitää sen "luonnottomampana" kuin heteroseksuaalisuuttakaan, vaan ne ovat yksi variaatio suvullisesti lisääntyvien lajien keskuudessa. Monissa muissa eläinlajeissa (etenkin nisäkkäissä ja linnuissa) esiintyy myös homoseksuaaliseksi luokiteltavaa suuntautumista. Eräiden apinalajien keskuudessa on tavallista harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Kaksi pingviiniurosta saattavat solmia elinikäisen kumppanuuden samaa sukupuolta olevan kanssa. Toisin sanoen homoseksuaalisuus on heteroseksuaalisuuden tapaan luonnollista.

Homotkin lisääntyvät...

Ei homous sinänsä estä lisääntymistäkään. Homoseksuaalisuus ei tee lisääntymiskyvyttömäksi. Homomies voi luovuttaa spermaa vaikkapa lesbotuttavalle. Siitä saa alkunsa uusi ihminen. Eri asia on, miten lapsen tulevat perhesuhteet aikanaan määräytyvät.

"Homojen seksielämä on ylivilkasta!"
"Homoilla on satoja seksikumppaneita elämänsä aikana!"
"Homoilla on riettaita seksileikkejä!"
"Homous on pelkkää anaaliseksiä!"
"Homojen elämä on seksikeskeistä!"
"Homot kuolaavat jokaista miestä!"

Monet homot ovat varsin vapaamielisiä seksin suhteen ja monilla on varsin vilkas seksielämä. Joillakin saattaa olla jopa satoja seksipartnereita elämänsä aikana. Joillakin on myös riettaita seksileikkejä. Osa homoista harrastastaa anaaliseksiä. Ja joidenkin elämä pyörii vahvasti seksin ympärillä.

Ja on toisaalta lukuisia homoja, jotka ovat löytäneet elämänsä rakkauden teini-iässä, nämä ovat olleet yhdessä vuosikausia ja molemmat ovat olleet toistensa ainoat seksikumppanit. Seksikin on hyvin monitahoinen asia. Joillekin riittää pelkkä toisen ihmisen läheisyys, kun taas toiset kaipaavat vilkkaampaa elämää peiton alla.

On muistettava, että on myös paljon heteroita, joihin samat määritelmät sopivat. Ja merkittävä osa heteroista harrastaa anaaliseksiäkin. Meitä on moneen junaan. Pitää muistaa myös, että tiedotusvälineet (erityisesti kohulehdet) ja uskonnolliset tahot ovat pitkään tuoneet homouden esille erityisesti seksuaalisuuteen ja seksielämään liittyvänä asiasta, vaikka kyse on paljon laajemmasta tunne-elämään liittyvästä asiasta. Tai ennen kaikkea tunne-elämään liittyvästä asiasta.

Perinnöllisyys

Toisinaan kuulee vastustettavan ajatusta, että homoseksuaalisuus tai taipumus homoseksuaalisuuteen voisi olla perinnöllinen ominaisuus ihmisessä. Perusteluna käytetään sitä, että homot eivät saa jälkeläisiä. On kuitenkin tunnettu tosiasia, että homoillakin on biologisia lapsia. Lisäksi homoillakin voi olla sisaruksia, joiden kautta perheen perintötekijät jatkavat taivaltaan jälkipolville.

Ja sitä seksiä...

Osittain myytti homojen vahvasta seksuaalisuudesta perustuu siihen, että keskivertohomo puhuu seksistä kenties luontevammin kuin keskivertohetero. Seksuaalisuutta ei homojen maailmassa koeta niin voimakkaasti tabuksi, vaan se on enemmänkin osa elämää. Se taas osittain johtunee siitä, että homo on joutunut miettimään omaa identiteettiään ja siinä ohessa seksuaalisuuttaan - ja ennen kaikkea itsensä suhdetta ympäristöön, heteromaailmaan.

Homolle on ehkä heteroa pienempi kynnys kertoa, että tätä miellyttävät maihinnousukengät, lateksiasut tai naisten alusasut, vaikka noita fetissejä on yhtäläisesti varmasti "aidan" molemmilla puolilla.

Kauhukuvia homoista maalailevat vetoavat usein siihen, että homojen elämä olisi pelkkää seksipartnerin saalistamista, yhdyntää ja vanhan hylkäämistä - ja taas uuden etsimistä. Lisäksi samat tahot usein yrittävät nostaa heterot pyhiksi - ja täysin yksiavioisiksi.

Aina silloin tällöin kuuluu kommentteja, että heteroiden seksielämällä on homojen seksielämää suurempi tarkoitus, sillä heteroseksi voi johtaa lisääntymiseen. Voidaan kuitenkin kysyä, että miten niin seksi yleensäkään olisi "tarkoitettu" lisääntymistä varten? Onko jokaisella heterolla joka kerta seksiä harrastaessaan tarkoituksena saada jälkikasvua? Entäs miten ehkäisy sopii siihen kuvaan?

 

"Homous on syntiä!"
"Jumala ja Jeesus tuomitsevat homouden!"
"Raamattu kieltää homouden!"

Raamatussa toki mainitaan mm. "ettei mies saa maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan" tai että "miehen kanssa makaavat miehet eivät saa periä Jumalan valtakuntaa". Ja parissa muussakin kohdassa homoseksuaalinen käyttäytyminen esitetään negatiivisessa valossa. Raamatun tekstien kirjoittamisen aikana ei naisen ja miehen yhteinen elämä alkanut rakastumisen, rakkauden, kiintymyksen ja sitä seuraavan sitoutumisen kautta, vaan lähinnä vanhempien, suvun, käytännöllisyyden ja soveliaisuussääntöjen vaatimusten kautta. Nainen siirtyi naimakaupassa isänsä tai muun miespuolisen sukulaisensa omistuksesta miehensä omaisuudeksi - miestään alempiarvoisempaan asemaan.

Tuonaikaisen tulkinnan mukaan vapaa mies oli kaikkein ylimpänä elollisten hierarkiassa. Nainen oli miehen holhouksen alainen ja tietyllä tavalla miehen omaisuutta, johon miehellä oli täysi määräysvalta. Mies makasi vaimonsa jos halusi, paitsi tietysti esim. vaimon kuukautisten aikaan, jolloin tämä oli saastainen. Asiaan vaimolla ei ollut mitään sanomista. Toista miestä taas ei saanut maata väkisin - "kuten naisen kanssa maataan". Raamatussa kaikissa kohdissa, joissa puhutaan miesten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, viitataan yksinomaan akteihin - raiskaamiseen tai prostituutiota hipoviin tilanteisiin - toisen vapaan miehen alistamiseen tai alistumiseen naisen asemaan - mieskunnian viemiseen. Pari esimerkkiä:

Sodomaa ja vähän Gomorraakin

Sodoman tapahtumista kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa (1. Moos. 19:5-8) seuraavaa: "Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa." - johon tarinan kertominen usein päätetään, mutta se jatkuu vielä monen jakeen verran: "Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta." He sanoivat: "Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he kävivät Lootin kimppuun ja ryhtyivät murtamaan ovea."

Myös seuraavaa katkelmaa Gibeasta (Tuom. 19:22-23) on käytetty homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen: "Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä!". Tämäkin tarina jatkuu... "Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!"" Sivuvaimo päätyikin häväistäväksi ja hän sai surmansa.

Yhdyntä siis nähtiin vallan välineenä ja keinona alistaa toinen ihminen. Toisen samanarvoisen miehen alistuminen tai alistaminen naisen asemaan oli sopimatonta, normien vastaista. Kuvatut tapaukset edustavat seksuaalista väkivaltaa raadollisimmillaan. Raamatun muinaisissa kreikankielisissä teksteissä mainitulla käsitteellä "arsenokoith" - "miehen kanssa makaava mies" ei välttämättä ole mitään tekemistä nykykäsitteen "homoseksuaalinen mies" eli "miestä rakastava ja tämän kanssa mahdollisesti seksiä harrastava mies", eikä etenkään mistään tasa-arvoisesta suhteesta.

Missään kohdassa Raamatussa ei puhuta kahden miehen tai kahden naisen välisen tasa-arvoisen rakkauden luonnottomuudesta tai vääryydestä.

Paavalin "homovastaisuus"

Hyvin usein siteerataan yhtä jaetta Paavalin kirjeestä roomalaisille: "ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan" (1. luku, 27. jae), yleensä asiayhteydestään erotettuna. Jos tuota jaetta ja sitä kohtaa ympäröivää tekstiä tarkastellaan, huomataan, että kokonaisuuden sanoma onkin itse asiassa jotain muuta, kuin homoseksuaalisuuden tuomitseminen. Luvun keskeinen sanoma on "älkää asettuko Jumalan asemaan älkääkä tuomitko toisianne", ei edellä mainittu asiayhteydestään irroitettu siteeraus.

Daavidin ja Jonatanin rakkaustarina

Raamatun Vanhassa Testamentissa on kaunis Daavidin ja Joonatanin rakkaustarina (1 Sam. 18-20 ja 2 Sam. 1). Siinä kuvataan kahden nuoren miehen keskinäistä rakkautta ja näiden kiinteää liittoa, joka oli myös siunattu. Tuon suhteen lisäksi Daavidilla oli vaimoja, mutta hänen elämässään tärkeämpi oli kuitenkin Joonatan. Daavid rakasti Joonatania enemmän kuin omaa henkeään. Joonatanin kuoltua taistelussa Daavidin valituslaulussa oli sanat "Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.". Suhteen mahdollisesta fyysisestä ulottuvuudesta ei kerrota - paitsi sen verran, että nämä itkivät erotessaan ja suutelivat. Joka tapauksessa tämän liiton rinnalla Daavidin vaimon rooli oli lähinnä jälkikasvun hankkiminen ja Daavidin liittäminen Saulin sukuun (joka siis on Daavidin toisen vaimon Mikalin sekä Joonatanin isä).

Daavidin ja Joonatanin suhteen esittäminen parisuhteena on aiheuttanut toisinaan närää. Etenkin pesäeroa homosuhteeseen rakennetaan sillä, ettei Daavidin ja Joonatanin suhdetta katsota "seksuaaliseksi" suhteeksi, vaan ns. "veljesliitoksi". Miten määritellään "seksuaalinen" rakkaus ja kuinka jyrkkä raja-aita ei-seksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä on? Homoudessahan on myös (ja ensisijaisestikin) romanttinen ja sosiaalinen puolensa - kiintymyksineen kaikkineen. Mitä jos käännetäänkin asia nurin? Mitä jos tämän päivän homoutta ja etenkin homoparisuhdetta tarkastellaankin luonteeltaan enemmän tällaisena "veljesliittona"? Nykyaikainen homosuhde perustuu rakkauteen ja kiintymykseen - aivan kuin Daavidin ja Joonatanin suhdekin. Joissain homosuhteissa ei harrasteta seksiä ensinkään. Harvemmin homosuhteen ohella kuitenkaan on vaimo tai vaimoja, kuten Daavidilla ja Joonatanilla. Nykyinen länsimainen kulttuuri ei enää välttämättä edellytä sellaista. Ainakaan pitämään useampia vaimoja.

Joille se osa on annettu...

Tämänkään valossa ei voi naisen ja miehen avioliittoa pitää ainoana mahdollisuutena: Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän [Jeesus] sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt 19. luku, 10. - 12. jae). Jos ei mies kykene naista rakastamaan, niin miksi pitäisi syyllistyä valheen syntiin ja solmia onneton liitto?

Raamatun hengestä

Vaikka maailmankatsomus ei pohjautuisi Raamattuun, on kirjan kansien välissä paljon asioita, jotka voi kokea oikeiksi. Muutama huomio olisi myös hyvä muistaa:

  • Kymmenessä käskyssä ei homoutta sanota synniksi
  • Jeesus ei tuominnut homoutta
  • Jumala ei ole tuominnut homoutta
  • Jeesus kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan ja rakastamaan Jumalaa yli kaiken
  • Raamatun tekstit ovat peräisin kovin erilaiselta ajalta ja erilaisesta kulttuurista
  • Raamattu ei ole "hakuteos" tai "sääntökirja", vaan enemmänkin kokoelma erilaisia pohdiskeluja, tekstejä ja artikkeleja
Raamattua voi tulkita monella tavalla. Raamatun teksteissä kielletään monta nykyään jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiaa. Miksi niistä ei nosteta meteliä? Homoseksinkään "pahuutta" sinänsä ei Raamatussa erikoisesti korosteta mitenkään, vaan ennemminkin kaikkea irstailua ja riettautta - ja toisen miehen alistamista. Raamatun teksteissä kerrotaan myös, kuinka myös Jeesus osoitti rakkautta (samaa sukupuolta oleville) opetuslapsilleen syleilemällä ja suutelemalla - eikä missään sanottu sitä vääräksi tavaksi toimia. Syleilyt ja suutelut kuuluivat sen ajan ja paikan kulttuuriin.

Uskonnon ja homoseksuaalisuuden suhteesta lisää sivustomme Homous, uskonto ja eheytysideologia -kokonaisuudessa.

Lopuksi...

Homous ei ole sen enempää eikä vähempää seksiä kuin heterouskaan. Se tarkoittaa kiintymyksen ja rakkauden kohdistumista samaan sukupuoleen. Se, että rakkauteen ja tasa-arvoiseen parisuhteeseen kuuluu usein hellyys, läheisyys ja seksikin, on ihan luonnollista ja oikein, jos suhteen molemmat osapuolet hyväksyvät asian. Ja ennen kaikkea ne asiat ovat kahdenvälisiä, eivätkä kuulu muille. Ei heteroparisuhteidenkaan seksitapoja tavata ruotia suhteen ulkopuolella.

Seksuaalisuutensa suhteen kukaan ei ole tilivelvollinen kellekään muulle kuin itselleen. Oli sitten homo, hetero tai siltä väliltä - tai jotain muuta - niin se on oma asia. Siihen ei ole kellään mitään sanomista - ei tutuilla, ei ystävillä, eikä edes vanhemmilla. Ne, jotka eivät homoutta hyväksy - eli ihmistä kokonaisuutena - eivät ole tuntemisen arvoisia. Ainoastaan mahdollisella seurustelu- tai elämänkumppanilla on oikeus tietää, sillä seksuaalisuus on yksi seurustelun peruskysymyksistä.

Vanhemmille jälkikasvun homoseksuaalisuus voi olla kova paikka. Nämä voivat kokea pettymystä siitä, että jälkeläisiä ei ole luvassa, tai he voivat kokea oletettua häpeää omien tuttujensa silmissä lapsensa homoseksuaalisuudesta, tai tuntea perusteetonta syyllisyyttä lapsensa puolesta. Vanhempien painostukselle ei pidä antaa periksi, mutta toisaalta näille on hyvä antaa aikaa sulatella asiaa, keskustellakin asiasta, jos se tuntuu tärkeältä. Silti heilläkään ei ole oikeutta vaatia homoa muuttumaan.

Kenenkään ei pidä tulla kaapista ulos - jos ei halua. Joissain paikoissa se voi aiheuttaa ongelmia. Suvaitsemattomuutta on Suomessa edelleen. Varsinkin pienellä paikkakunnalla voi olla vaikeaa elää julkihomon elämää - ympäristön suhtautumisen vuoksi. Mutta itseltään ei ole syytä omaa suuntautumistaan kieltää, sillä itselleen valehteleminen on turhaa - eikä useinkaan onnistu.

Kahden samaa sukupuolta olevan keskinäistä rakkautta ei kielletä Raamatussa, eikä kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen sitoutumista toisiinsa.

Tärkeintä on olla itsestään ylpeä sellaisena kuin on, ja pyrkiä elämään siten kuin kokee oikeaksi - kunhan ei aiheuta itselleen ja muille ihmisille vahinkoa. Homous sinällään ei tee ihmisestä muita parempaa tai muita huonompaa. Mutta jos hyväksyy itsensä ja mieli on tasapainossa, pystyy paremmin selviämään pahoistakin paikoista ja tuomaan hyvää toisten ihmisten keskuuteen. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Jos mielessäsi heräsi ajatuksia tai muuta kommentoitavaa, voit lähettää sähköpostia kirjoittajalle.

sami.mollgrenranneliike.net

  Mainonnan paikka  
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2014 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot