Verovähennys hylättiin, koska puuttuu mies (juttukommentit)

Toisaalta ymmärrän ja toisaalta taas en. Selkeästi perhemuoto siis vaikuttaa vähennyksiin ja asetusten tulkintaan. Mutta täytyykö yhteiskunnan ihan oikeasti tukea kaikkea mahdollista? Jos ihminen on saanut työtä eri puolelta maata, pitääkö ihan oikeasti saada vähentää kakkosasunto siksi, että saa pitää kavereihin yhteyttä? Pitäisikö jostakin maksaa jopa itse?

Toisaalta, Juvonen valitteli verovähennyksistä, ei puhunut "sossun luukusta" kumminkaan...

Eihän sinkun tarviikaan matkustaa "kotiin" viikonlopuks, vaan se voi myös muuttaa työn perässä. Perheellinen ei välttämättä.

Miten toi uutinen liitty homouteen?

Lainsäädäntöä ohjaavat tietyt, ääneenlausumattomat periaatteet; erilaisilla vähennyksillä ihmiset halutaan ohjata suhteeseen, ja sitä kautta lisääntymään. Sinkkuus on vain välivaihe. Lapset puolestaan tuovat taloudellista lisäarvoa yhteiskunnalle suhteen lisäksi, eli raha kiertää.

Hauskaa sinänsä, miten tästä arvopohjasta, joka ohjaa päätöksentekoa, ei keskustella. Joskus se tosin pilkistää esiin, kuten keskusteltaessa parisuhdelainsäädännöstä; homosuhde ei ole oikea suhde, koska siinä ei voi syntyä lapsia, eli suhteilun taustalla ei olekaan kahden ihmisen välinen tunneside vaan yhteiskunnan kannalta muut intressit? Näinhän sitä lausuttiin monesta suusta 2000-luvun alkupuolella. Eivät ne näkemykset siitä mihinkään ole kadonneet.

Kovin arveluttavalta linjaukselta vaikuttaa verottajalta. Eiväthän puoliso ja lapset ainoita sidoksia paikkakunnalle ole vaan erilaisia huollettaviakin voi olla monenlaisia. Paljon isompi kysymys sitten on, miksi sinkun pitäisi alistua muuttamaan kokonaan vastenmieliseen paikkaan mutta perheellisen ei? Jälleen mainio osoitus siitä mitä tapahtuu kun lainsäädäntöä käsitellään tilkkutäkkinä paikkaillen. Perhelainsäädäntömme tarvitsee kipeästi järeää kokonaisarviointia ja johdonmukaistamista modernisoituneeseen käsitykseen perheistä ja parisuhteista. Siinä samalla voi sitten pohtia olisiko egyptiläisen isoäidin tapauksesta havaittavissa jokin olennainen ristiriita omassa vanhusten huoltoa koskevassa ajattelussamme.

Perheellisellä/pariskunnalla on kylläkin usein sellainen käytännön ongelma, että työpaikat ovat eri paikkakunnilla. Ei silloin voi kohtuudella vaatia, että jommankumman on luovuttava työpaikastaan tai muuten tulee pakollinen asumusero. Toisen puolisoista asuinpaikassa on varsinainen koti, ja toinen asuu työpäivät vähennyskelpoisessa työkämpässä.

Minun mielestäni yksin elävän ihmisen on kyettävä itse päättämään, mihin hän elämänsä rakentaa. Ei ole yhteiskunnan (=muiden veronmaksajien) velvollisuus osallistua kahden asuinpaikan rahoittamiseen vain siksi, että elämän eri osa-alueet ovat liian hajallaan.

Pekka ja Paavo (nimi muutettu) ovat asuneet yhdessä 10 vuotta. He eivät halua rekisteröityyn parisuhteeseen, koska Paavo pelkää, että papereista näkyisi siviilisääty ja paljastuisi homous.

Pekka joutuu valtion hajasijoitamisen uhriksi ja työpaikka siirtyy Helsingistä Mikkeliin. Viranomaiselle Pekka on sinkku. Pitääkö hänen muuttaa Mikkeliin ja olla tyytyväinen? Heteroavioliitossa oleva työtoveri saa vähennyksenä kakkosasuntonsa Mikkelissä.

Voisiko ajatella, että verottaja kohtelisi ihmisiä samalla tavalla? Eihän tässä yritetä mitään verohuijausta. Kyllä yksin elävälläkin voi olla tiukat siteet paikkakunnalle, jossa hän on elämänsä elänyt. Ainakaan homon ei ole ihan helppo yhtäkkiä muuttaa Merikarvialle tai Suonenjoelle.

Verovähennys ei sinänsä ole keneltäkään pois, mutta yhteisiä verotuloja ne vähentävät. Mutta mihin asti sopivat syyt kelpaavat? Minulla on läheiset suhteet vanhempiini, jotka asuvat eri paikkakunnalla. Voinko vähentää verotuksessa vuokrayksiön Kuusamosta, jos haluan heihin pitää kontaktia?

Minun, kuten kuvitteellisten Pekan ja Paavon elämä on täynnä valintoja. Yksi valinta on se, tahtooko suhteensa rekisteröidä vaiko ei. Ymmärrän Paavon pelot, mutta joskus omalle elämälleen täytyy vain tehdä jotakin. Sama valinta on edessä siinä, missä paikassa asuu ja minkä työpaikan ottaa vastaan. Ei kai yhteiskunnan oikeasti tarvitse tukea kaikkia, niin että jokainen saa ihan kaiken mitä tahtoo?

Luin sitten itse Hesarin mielipidekirjoituksenkin. Niin tiedenaisen kirjoittamaa tekstiä kuin se olikin, ei minulle täysin selvinnyt, mihin väite sukupuolisyrjinnästä perustuu.
Jos laissa määrätään, että työn vuoksi hankkimastaan kakkosasunnosta vähennyksen saadakseen henkilön on elettävä avio- tai avoliitossa (joista jälkimmäiseen ymmärrän Juvosen viittaavan käsitteellä "verotuksellinen puoliso (tuloverolain 7 §)", ei kai sen perusteella kohdella ihmistä eri tavoin sen mukaan, sattuuko hän tai hänen puolisonsa olemaan mies vai nainen.
Korjannette, jos olen väärässä.

Kysymys ei sinkunkaan kohdalla ole välttämättä vain läheisistä suhteista. Viittasin viestissäni apua/silmällä pitoa (tai enemmän) vaativiin iäkkäisiin, sairaisiin, vammaisiin tai päihdeongelmaisiin sisaruksiin tai vanhempiin. Meillä näyttää olevan sellainen suunta, että juuri läheisten ja sukulaisten vastuu näissä tilanteissa on kovasti kasvamaan päin.

En ole Public eyen tapaan ollenkaan varma tarttuuko sukupuolisyrjintä "syytteenä", mutta viranomaisen velvollisuutta kaikessa toiminnassaan suunnitelmallisesti edistää yhdenvertaisuutta tuo ei varmasti toteuta - päinvastoin!