"Odotettiin Jimmy Hendricksin tapauksen toistumista. Ensin homo, sitten huumeriippuvainen. Hän oli vasta 25-vuotias. Hän taisteli ja voitti. Hän pääsi jälleen ylös ja kärkeen."
Hän ei ollut ilmeisesti homo. Huonosti kirjoitettu. Jimmy Hendricks tunnetaan siitä, että hän valehteli olevansa homo ja sitten vapautettiin armeijasta.
Järkyttävän huonosti kirjoitettu juttu, niin kirjoitusasulta ja tautatiedoiltaan. Pakko kommentoida näin, pahoittelen. Isoimpia henkilöjuttuja kannattaisi kirjoittaa huolella, käyttäen muita kuin nettilähteitä.
Muutama korjaus;
Boy George ei koskaan ole sanonut halunneensa olevan tyttö, ei edes lapsuudessa. Lontoon homoscenessä ei ollut tilaa erilaisille homoille, oma scene ja luovuus löytyi Punk ja New Romance -sceneistä.
"Royal Shakespeare Company kutsui hänet suunnittelemaan asuja punk-teatteriesitykseen." - Tuskin...
Boy Georgea kaavailtiin Big Brotheriin, Taboo -musikaali New Yorkissa ja kokaiini tuomio sekoitti aikataulut. Dead Or Aliven Pete Burns oli UK Celebrity BB - ilmeisesti lähde sekoittaa nämä?
"Tuli myös huumesyytös albumista "Sold"" -"Sold" oli Boyn ensinmäinen soololevy, julkaistiin heroiinioikeudenkäynnin jälkeen. 1986 Boy varmaan pidätettiin muutamia kertoja, vankilaan hän ei joutunut. Huumetuomio (sakot) vaikuttivat vankilakeikkaan prostitoidun sitomisesta. Tuomio oli kohtuuton uusien teroristi lakien myötä ja siihen vaikutti myös se, että Boy ei puolustanut oikeudessa itseään. Huhuttiin että hän suojeli "otain kolmatta osapuolta". Vankilatuomiosta kirjoitettiin laajasta, vapauttamista ei juuri lainkaan.
Michael Rudetski ei ollut Boy rakastaja, heidän piti kirjoittaa lauluja yhdessä Boyn toiselle soololevylle.
Boyn, kuten aika monen mainstream listapopparin, piti salata suuntautumisensa levy-yhtiöiden ja managereiden vaatimuksesta. Boy tuli kaapista ulos 1980-lopulla huumekohujen jälkeen, jos tuo nyt jollekin oli epäselvää.
Tämä ei ollut mikään iso henkilöjuttu, johon olisi panostettu. 49-vuotispäivä on vain "välivuosijuhla". Pääasiallisena lähteenä on ollut kepeä kirja Hermann J. Huber: Leben, Lieben, Legenden (1989). Kirjassa ei kerrota asioita tieteellisen tarkasti, vaan yritetään tehdä näistä henkilöistä inhimillisiä. Kerrotaan myös juoruja ja panetteluja. Se on vähän niin kuin tarinat Vanhasen uuniperunoista. Minusta tyyli sopii tähän ranneliikkeen viihde-osioon.
Samasta kirjasta on koottu tarina Leonard Bernsteinista. Sekään ei ollut tieteellisen tarkka, vaan enemmänkin pakina. Pitkä elämäntarina tiivistettynä muutamaan kappaleeseen.
11 "kappaletta" ja väliotsikko ovat nyt kuitenkin melko iso juttu, teksimäärään on ainakin panostettu. "Välivuosijuhlaan" vähempikin olisi riittänyt, vielä kun aihe ei näytä olevan tuttu. Miksi lainata jotain juorukirjaa parinkymmenen vuoden takaa kun aiheesta on tuorempiakin, paikkaansapitävämpiä lähteitä? Vielä ihan suomenkielelläkin wikipediassa?
Vaikka kuinka yrittäisi "inhimillistää" kohteensa, ei sentään pitäisi toistaa juoruja ja panetteluja - tai ainakin voisi mainita lähteen. Vaikka "vain"viihdeuutisesta onkin kysymys.
Ideana näissä ranneliikkeen henkilökuvissa minulla on ollut, että niissä tarkastellaan ihmisiä HLBTI-näkökulmasta. Usein se merkitsee juoruja, ylistystä ja panetteluja. Jos henkilöstä ei löydy kerrottavaa homonäkökulmasta, henkilökuvaa ei tehdä. Sellaisten ihmisten henkilöhistorian voi katsoa wikipediasta.
Lähteitä oli useita, enkä silloin ryhdy niitä luettelemaan. Lähteitä ei ole lainattu, vaan niistä on kerätty yksityiskohtia. Aikakauslehdet ovat täynnä tämäntyyppisiä juttuja eikä niissä lähteitä luetella. Kirjoittajan oma osuus on suuri.
Olen kirjoittanut näitä lyhyitä henkilökuvia viiden vuoden aikana satoja. Tarkoituksena on ollut tuoda poliittisten juttujen rinnalle myös erilaisia ihmisiä.
Olisikohan syynä se, Vaeltaja, että koska hankit tietosi saksankielisestä mediasta, se saattaa noin brittiartistien (esim.) kohdalla olla aika lailla jo hakusessa. Saksalaiset (edes mediassa) eivät ole erityisen tunnettuja englannintaidostaan, joten sinne on sekaan saattanut mennä ihan mitä vaan ihmeellisyyksiä. Ensin englannista saksaksi ja sitten vielä saksasta suomeksi. Varmaan se suorin tie saattaisi olla se parempi tie...
Tuo on varmasti totta. Kirjoittamiani tekstejä on usein korjailtu sen takia, että niissä on esim. kirjoitettu nimiä väärin. Välillä olen itse ollut huolimaton, välillä saksankielisessä lähdetekstissä nimet ja asiat ovat olleet väärin. Käännöksen käännöksiä. Esim. venäjänkieliset nimet kirjoitetaan Saksassa ihan eri tavalla kuin Suomessa (mutta niin on englanninkielessäkin).
Minulla vain sattuu olemaan käytössäni laaja saksankielisten HLBTI-kirjojen hylly, joten turvaudun siihen usein. Boy George -jutussa on puutteita ja virheitä, mutta siitä huolimatta siitä avautuu hieman hänen homoelämänkertaansa. Se oli tarkoitus. Samankaltaisen materiaalin kerääminen muualta olisi ollut varsin vaikeaa. Juttuun on kerätty yksityiskohtia hänen homoelämänkerrastaan, ei "yleiselämänkerrastaan". Yleiselämänkerran voi lukea vaikka wikipediasta.
Jos näihin julkkisjuttuihin ei hyväksytä juoruja, niin aika vähän jää luettavaa tähän ranneliikkeen "viihde"-osaan. Seurailen jonkin verran keskieurooppalaisia iltapäivälehtiä, ja niistä olen saanut paljon juttujen aiheita. En ole kuullut, että olisi erityisesti valitettu. On ollut esim. tällaisia: jalkapallotuomarit lähentelevät, murhat, pahoinpitelyt, papit pornokaupoissa, valitukset crusiing-paikoista, Itävallassa Haiderin kuoleman jälkipyykki, jne. jne,. Samankaltaisia juttuja voi lukea englanniksi Englannista esim. PinkNews-sivulta. Kaapissa olleista on vain juoru-tason tietoa. Nyt uusin kohu oli viime viikolta: hollantilainen poliitikko. (Englaninkielisessä mediassa ei ole asiasta puhuttu tai ole ole osunut silmään).
Nimim. SaintJudy korjasi tekstissä olleita virheitä. Minua harmittaa se, että hän jotenkin loukkaantui, että Boy Georgesta kirjoitetaan tällä tavalla. Että pitäisi tuntea taiteilija laajasti ennen kuin hänestä voi kirjoittaa. Halusiko taiteilija lapsena olla tyttö vai ei? Kuka tietää totuuden. Onko joku lukenut hänen omaelämänkertansa? Sieltä asia varmaan nousee.
Luin vielä uudelleen tuon jutun Boy Georgen elämästä. Jokaisessa kappaleessa puhutaan hänen "homoelämästään". Se oli alkuperäinen tarkoitus.
Minua loukkaa ainoastaan tietty kritiikittömyys, myös itsekritiikittömyys, jolla juttu Boy Georgen kuluneesta vuodesta oli kirjoitettu. Juttu oli loukkaava jo siksi, koska alkuperäisetkin lähteet ilmeisesti pyrkivät mustamaalaamaan artistia. Miksi jatkaa tuota, ja viekä gaymediassa. Tietty Boy Georgea voi kritisoida valintojensa perusteella, mutta suoranaisten valheiden levittäminen ei ole suotavaa millään kielellä. Juoruja voi minun mielestäni vapaasti kertoa - mutta olisi suotavaa tarkistaa, tai antaa lukijalle tarkistaa niiden lähteet. Vaikka juttu olisi "viihde" osiossa, sen ei tarvitse olla sen kepeämpi taustoiltaan tai lähteiltään.
Korjaukset juttuun tein ulkomuistista Boy Georgen "homoelämänkerroista" "Take it Like A man" ja "Straight". Niitä ei suinkaan tarvitse lukea voidakseen kirjoittaa artistista (mutta se ehkä auttaa). Wikipediasta (seka suomen-ja englanninkielisestä) löytyy tarvittavat tiedot - ja vielä ihan kohtuulliset, jolla voi tarkistaa juorujen paikkaansapitävyyden.
