Mielestäni briteillä on tällä hetkellä poliittisesti edessään huonoja tai vieläkin huonompia vaihtoehtoja. Madam Tacher kiristi aikoinaan briteille EU:sta erityisetuja, jotka ovat vieläkin voimassa. Tacher aloitti kalliin Faulklandin sodan kurjasta maatilkusta maailman reunalla ja aivan omin päin. Se oli britti-imperiumin viimeisiä yrityksiä näyttää olevansa muka joku maailmanvalta. Tony Blair on ollut USA:n sylikoira siinä mitassa, että suurta joukkoa brittejäkin asia hävettää. Britit roikkuvat epätoivoisesti punnassa, vaikka se on ollut surkeassa jamassa mm. euroon nähden. Britit matkaavat edelleenkin Kanaalin ylittäessään Eurooppaan!
Uusi poliittinen tilanne Briteissä ei tiedä hyvää sateenkaari-ihmisten oikeuksien kehittymiselle.
Englannin vaalitulos ja hallituskoalitio eivät ole yllätys; ihmiset ovat h i r v i t t ä v ä n kyllästyneitä Labourin politiikkaan. Vilkaisu suurimpien englantilaisten päivälehtien keskustelupalstoille riittää kertomaan kaiken; yksinhuoltajaäiti valittaa, miten hän selviää lapsineen 50 punnalla viikossa, kuinka eläkeläisten rahat riittävät lääkkeisiin tai miksi asuntoja ei ole kaupungeissa. Työttömyyskin on huikeaa ja vähät työpaikat valuvat ulkomailta tulevalle halpatyövoimalle. Seksuaalikasvatuksesta on turha huolehtia, kun huhut kertovat lapsista, jotka ovat läpäisseet sikäläisen peruskoulun oppimatta lukemaan tai laskemaan.
Näin siis jo Labourin aikana, joten siitä huonommaksi tuskin voi enää mennä. Labour on rehellisesti epäonnistunut "kolmannella tiellään", joten on korkea aika vaihtaa hallituspuolueita. Asiakaspalaute on kaiken A&O. Jos ollaan rehellisesti oikealla, ollaan sitä sitten nimeä myöten. Vähempi ei olisi ilmeisesti muutoinkaan riittänyt, sillä Blair-Brown roikkui vallassa kiinni kynsin ja hampain, skandaalista toiseen, aivan kuten kotimaassakin näyttää tapahtuvan. Ehkä oppositioasema pakottaa skarppaamaan pöhöttyneen puolueen - tai sitten ei.
Puntaoptiota on turha vinguttaa; Euroopassa on kaksi finanssikeskusta; toinen on Frakfurt ja toinen Lontoo. Päivän 9/11 jälkiselvittyissä paljastui, että nämä kaksi keskusta vastaavat yli 80% Euroopan rahaliikenteestä. Aikaisemmin kukaan ei halunnut tietää, missä ja miten raha liikkuu - kunhan se liikkuu vapaasti. Englannilla on kokoaan suurempi painoarvo eurosta huolimatta, joka sekin muistuttaa jäävuoreen törmännyttä Titanicia. Kreikan kriisi ei kosketa Ruotsia, Tanskaa ja Englantia toisin kuin Suomea, jonka ulkomaiset lainarahat huutavat siihen malliin, että pian höylätään 90-luvun tapaan. Katkeraa nillitystä on riittänyt julkisuudessa, mutta aivan kuten Englannissa, sisarpuolue ei suostu myöntämään menneisyydessä tekemiään virheitä.
Philippa Stroudin sijaan olisin huolissani British National Partystä; sen kannatus nousee nopeasti ja puoluetta äänestää nyt joissain osissa Lontoota jo 25% englantilaisista. Kun taloutta ja sen epäkohtia ei suitsita valtioiden taholta, vaan päätösvalta on kadonnut sinne jonnekin, ihmiset kääntyvät toisen aatteen puoleen, joka sekin omalla tavallaan edustaa protektionismia - nimittäin nationalismin puolueen.
Tilanne on kinkkisempi kuin mitä ehkä odotettiin. Liberaaleille tärkeät vaalitavan uudistaminen ja vaalikauden pituuden muuttaminen kiinteäksi eivät sovi isolle osalle konservatiiveja. Työväenpuolue puolestaan järjestelee johtoaan uusiksi eikä siinä myllerryksessä hallitusvastuu ole hyvä lisämauste.
Britannian globaali asema on erikoinen, sillä se on tärkeä EU:lle vaikkei tahdokaan sen ytimeen Ranskan ja Saksan seuraksi. Maalla on myös maailmansotien jälkeinen "erityissuhde" Yhdysvaltoihin sekä historian tuomat suorat siteet mm. Australiaan ja Kanadaan, ja entisten siirtomaiden muodostaman Kansainyhteisön tuomat väljemmät yhteydet 54 itsenäiseen maahan ja lähes 2 miljardiin ihmiseen. Maan talous on suuri ja punta on euron ohella Euroopan ainoa valuutta, joka pystyy realistisesti muokkaamaan markkinoita.
Maa on yksi harvoista ydinasevaltioita, mutta täystuhoaseiden olemassaolon reaktiivisuutta / passiivisuutta on nykyään korostaa sillä, että täystuhokärkiä taitaa olla enää vain muutamassa kuninkaallisen laivaston sukellusveneessä, joista niistäkin vain yksi kerrallaan on aseistettuna.
Väistynyt hallitus sai aikaan ainakin joitain parannuksia sateenkaari-ihmisten oikeuksiin. En usko uuden hallituksen jatkavan linjaa vaan, sillä vaalikampanjan aikana puheet ja teot eivät menneet yksiin. Pahimillaan kehitys voi nyt pysähtyä. Puhujasta riippuen voidaan sanoa, että "seurataan mikä on kansainvälinen suunta" tai "teemme tässä maassa päätökset itse". 80-luvun jäisen homofobian paluu olisi tuhoisaa. Sitä katsotaan sormien läpi kun ollaan tekemisissä eräiden kulttuurien kanssa, mutta länsimaiseen ajatteluun se ei onneksi enää mahdu.
