Lapsen oikeuksien päivä (juttukommentit)

Tiistaina 20. marraskuuta 2007 Sateenkaariperheet ry järjestää juhlaseminaarin klo 13-16.
http://www.seta.fi/perheprojekti/#semma

Tänään tiistaina 20.11.2007 julkaistaan Helsingin yliopiston, työministeriön SEIS-projektin ja Sateenkaariperhetyön projektin yhteistyönä valmistunut kirja: Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulussa. Kirjan taustana on sateenkaariperheisiin kohdistunut kysely. Sateenkaariperehiden nettisivulla on asiaa koskeva tiedote ja siinä on tutkimuksen yhteenveto.

Tänään juhlaseminaarissa tutkimus esitellään. Yhteenvedossa moneen kertaan mainitaan, että kouluissa ja päivähoitopaikoissa ei osata ottaa huomioon sateenkaariperheiden lasten eriyistarpeita. Varmaan seminaarissa kuullaan lisää näistä erityistarpeista.

Kyselyssä oli kirjattu erilaisia perhemuotoja, ja niitä on löytynyt toista kymmentä. Siitä huolimatta jotkut kyselyyn osallistuneet eivät osanneet sijoittaa itseään mihinkään tarjotuista perhemalleista.

Kaleva-lehti otsikoi tänään:
Sateenkaariperheet välttelevät sosiaali- ja terveyspalveluita

-Kaksi isää tai äitiä näyttää aiheuttavan edelleen kummastusta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jopa viidesosa sateenkaariperheen vanhemmista on joutunut välttelemään palveluja huonon kohtelun pelossa.

Juttuun on haastateltu Juha Jämsää.

Koko juttu osoitteessa:
http://www.kaleva.fi/plus/juttu695027_page0.htm

Juhlaseminaarissa oli läsnä vajaat 100 ihmistä. Tasavallan presidentti tervehti tilaisuutta kirjallisesti. Sateenkaarioprojektin sivuilla on kuvaus seminaarissa käsitellyistä asioista
http://www.seta.fi/perheprojekti/documents/TiedoteSuomalaisetsateenkaariperheet-kirjasta.doc

http://www.seta.fi/perheprojekti/documents/tiedote.doc

En löytänyt mistään Tarja Halosen tervehdystä kokonaisuutena. Tässä se on:
==========

Tasavallan presidentin tervehdys

Sateenkaariperheitä on Suomessakin ollut aina. Kuitenkin vasta viime aikoina on aiheesta keskusteltu enemmän. Suuren työn on tehnyt tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä Sateenkaariperheet ry., joka on aktiivisesti tehnyt työtä lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tänään on hienoa todeta, että sateenkaariperhetyötä tehdään jo monella saralla. Suomalaista tutkimusta perheistä on kertynyt viimeisten vuosien kuluessa ja tänään julkaistaan ensimmäinen määrällinen tutkimus perheiden kokemuksista suomalaisessa yhteiskunta- ja palvelujärjestelmässä. Sateenkaariperheiden ja perheissä elävien lasten hyvinvointi kuuluu meidän kaikkien vastuulle. Muutaman järjestön voimavarat eivät riitä kokonaisen lapsivähemmistön hyvinvoinnin turvaamiseen. Yhteiskunnan on päättäväisesti kannettava vastuu myös tästä lapsiryhmästä.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikkia lapsia tulee kohdella keskenään yhdenvertaisesti hänen vanhemmistaan johtuvista syistä riippumatta. Lapsen perhesuhteiden pysyvyys on erityisen suojeluksen alla. Lainsäädäntömme on alun perin rakennettu suojaamaan vain tietyn tyyppisissä perheissä eläviä lapsia. Aikaa myöten olemme nähneet, miten yhteiskunnassamme on ymmärretty moraalinen vastuu kaikista lapsista. Lainsäädäntömme pyrkii nykyisin huomioimaan avoliitossa syntyneiden ja yksinhuoltajien lasten erityiset tarpeet, haavoittuvuudet ja vahvuudet. Kansallisten ja etnisten vähemmistöjen lasten asemaa pyritään vahvistamaan myös kulttuurisesti sen lisäksi, että palvelujärjestelmää muokataan tunnistamaan lasten moninaisuutta.

Jokaiselle lapselle oma perhe on erityisen tärkeä. Se on osa hänen lapsen identiteettiä. Kunnioittamalla lapsen perhettä kunnioitamme lapsen identiteettiä ja hänen elämänsä kokonaisuutta. Näin toimimalla lapsi tulee nähdyksi ainutkertaisena yksilönä, aktiivisena toimijana maailmassa.

Toivotan iloa ja onnea sekä lapsille että heidän läheisilleen!

Tarja Halonen
Tasavallan presidentti

Presidentin tervehdystä ja seminaarin esitelmiä kuunnellessa tuli mieleen monia mieli- ja muistikuvia. Tässä yksi niistä:

Seminaarissa korostetiin, että ei ole lapsen vika, millaiseen perheeseen hän on syntynyt. Kaikkia lapsia on käsiteltävä tasavertaisesti ja kunnioittaen.

Vielä 60-luvulla lapsi joutui kärsimään syntyperästään. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli "vahinko", äpärä ja lehtolapsi. Muu maailma oli erittäin julma. Tiedän sen siitä, että omalla äidilläni oli avioliiton ulkoupuolella syntynyt lapsi - siis minun veljeni. Äitini luultavasti muutti pois synnyinseuduiltaan muiden vihamielisyyden ja pilkan vuoksi. Siitä ei puhuttu, mutta kuulin rivien välistä vihjeitä.

Kun äitini kuoli, tilasin kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen perunkirjoitusta varten. Siinä meidät lapset oli jaettu kahteen kategoriaan: Vainajalla oli avioton lapsi ja sen lisäksi me muut lapset. Siis vielä kuoleman jälkeen lyödään ja lapsia kategorioidaan eri luokkiin. Avioton lapsi on aina ollut kirkolle kauhistus eikä kirkko ole ainakaan aikaisemmin tehnyt eleitä aviottomien lasten tasa-arvoistamiseksi. Sama vanha hyvä-paha -asetelma elää edelleen.

Soitin kirkkoherralle ja vaadin uuden kunnioittavamman virkatodistuksen. Kirkkoherra selitteli, että laki vaati jaottelemaan lapset aviosäädyn mukaan. Virkatodistuksen tehnyt virkailija sanoi kuitenkin lähettävänsä uuden todistuksen ja käyttävänsä kunnioittavampaa kieltä. Hän sanoi ymmärtävänsä loukkaantumiseni.

Tiia Aarnipuu muistelee kolumnissaan sateenkaariperheiden historiaa. Yhä edelleen maailmassa on epäilijöitä, jotka varoittelevat, että sateenkaariperhjeiden lapsista tulee varmaan homoja ja lesboja. Mutta Aarnipuun mielestä todellinen kauhukuva on se, että homo- ja transfobisten vanhempien lapsista tulee homoja ja lesboja. Ja vielä kauheampaa, että heistä tulisi homofobikkoja.
http://aarnipuu.blogspot.com/