Aids-viruksen toinen löytäjä Robert Gallo uskoo, että rokote joskus löytyy, vaikka mitään konkreettisia edistysaskelia ei olekaan näkyvissä. Mitä paremmin ymmärretään viruksen soluuntunkeutumismekanismi, sen lähempänä on toimiva rokotus.
Aids-kongressissa yritetään jälleen saada sanomaa aidsista paremmin julkisuuteen. Kongressin yhteydessä on teatteria, filmejä, näyttelyitä, konsertteja ja luentaa. Perjantaina eli huomenna 3000 ihmistä yrittää rakentaa Frankfurtin keskustaan maailman suurimman aids-nauhan. Ihmiset pukevat päälleen punaisen t-paidan ja asettuvat aids-nauhan jatkoksi. Helikopteri kuvaa tapahtumaa.
Hampurilaiset ja dresdeniläiset tutkijat ovat onnistuneet irrottamaan tartunnan saaneista soluista aids-viruksen perimän. Kyseessä on sn. molekyläärinen leikkaus. Toimenopide tehtiin laboratoriossa, mutta uskotaan, että siitä voi kehittää uusia terapiastarategioita aidisia ja hiviä vastaan. Tämä tapahtuma mainitaan taatusti vuioden 2007 merkittävien tieteellisten saavutusten joukossa,. Taannoin vielä uskottiin, ettei viruksen geneettistä koodia voi solusta poistaa.
Ihmisen perimässä on kolme miljardia merkkiä. Viruksen perimäkohdan alussa toistuvat aina samat koodit. Tätä jaksoa tiedemiehet kutsuvat nimellä "Long Terminal Repeat", eli LTR. Tässä luonto tuli tutkijoiden avuksi. Viruksen koodi pystytään irrottamaan solun omasta perimästä.
(Abendblatt)
Viime viikolla kerrottiin, että tutkijat ovat onnistuneet irrottamaan HIV-viruksen solun omasta perimästä. Normaalisti virus ”piiloutuu” solun perimään.
Virustutkija Alexander Kékulé varoittelee liiasta optimismista. Menetelmä ei ole aivan uusi. Sitä on jo kokeiltu muilla soluilla. Tämä oli ensimmäinen kerta HIVin tartuttamalla solulla. Tästä on vielä hyvin pitkä matka toimivaan aids-terapiaan. Leikkurina toimiva entsyymi pitäisi saada solujen perintötekijöihin ja se on vaikeaa. Entsyymi leikkaisi myös muiden solujen perintötekijöitä ja se merkitsisi valtavia sivuvaikutuksia. HIV-virus kätkeytyy hyvin erilaisiin soluihin ja kaikkien löytäminen entsyymin avulla olisi vaikeaa.
(Zeit)
Amerikkalinen lääketehdas Merck ilmoittaa lopettavansa testaukset uudella HIV-rokotteella. Tarkka analyysi ihmiskokeista osoitti, että rokote ei suojaa infektiolta. Tätä pidetään takaiskuna rokotteen kehittämisessä, koska rokotetta pidettiin hyvin "lupaavana". Rokotteen kehittäminen on edelleen suuri haaste lääketeollisuudelle.
Keski-Euroopassa HIV-tartunnat lisääntyvät ja huolestuttavinta on, että epidemia yhä selvemmin kohdistuu miehiin, joilla on seksikontakteja muiden miesten kanssa. Saksan tilannetta kuvaa seuraava käyrä: ylöspäin nouseva käyrä on "miesten väliset suhteet". Muissa ryhmissä ei ole nousua. http://www.queer.de/pic.php?bild=publisher/pics/HIV-Neudiagnosen2007.jpg
Duodecim-lehti 17/2007 kertoo, että Suomessa joka neljäs uusi diagnoosi tehdään siinä vaiheessa, kun tauti on edennyt jo aids-vaiheeseen. Lehdessä pohditaan syitä diagnoosin viivästymiseen. Tauti on ehkä liian harvinainen Helsingin ulkopuolella, eikä hoitava lääkäri sen vuoksi osaa sitä epäillä. Tartunnat ovat lisääntyneet sekä miesten välisessä että heteroseksissä. Ulkomailta saadut tartunnat ovat lisääntyneet selvimmin.
Rokotetta ei saada pitkään aikaan, mutta vuoden lopulla on tulossa uuden sukupolven lääkkeitä. Lääkkeiden kehitystyö on hyvässä vauhdissa. Vuoden lopulla on tulossa uudenlainen lääke, joka estää viruksen tunkeutumista soluihin. Lääke toimii vain tietyn (tavallisimman) virustyypin kanssa , joka käyttää tunkeutumiseen erästä CCR-5 -reseptoria. Lääke ei toimi parilla muulla virustyypillä, jotka käyttävät CXCR4-reseptoria tai kumpaakin yhdessä. Toinen lääke, joka on tulossa, on integraasi-inhibiittori. Sen vaikutus ei riipu virustyypistä. On siis tulossa aivan uusia terapiamuotoja. Potilaan elämä jatkuu kuitenkin samanlaisena: lääkkeitä on otettava kaksi kertaa päivässä. Myös vanhoja lääkkeitä, joihin on syntynyt resistenssi, parannellaan laboratorioissa.
Kesällä kerrottiin, että kokeissa virus on pystytty poistamaan solusta ja solu jäi eloon. Tulevaisuuden toive on, että joskus virukset pystyttäisiin poistamaan tartunnan saaneesta. Se ei ole mahdollista pitkään aikaan,. Mutta kun otetaan huomioon, että CCR-5 löydettiin 10 vuotta sitten ja nyt on jo siihen perustuva lääke, niin tässäkin asiassa ollaan aika optimistisia.
(prideradio 22..9.2007)
Lääketehdas Merckin rokotekokelusta on saatu huonoja kokemuksia. Lääketehdas on varoittanut koehenkilöitä, että rokote helpottaa HIV-tartunnan saamista. Se ilmeisesti vaikuttaa immuunisysteemiinniin, etttä viruksen siirtyminen helpottuu.
(queer.de)
Minua on häirinnyt tässä HIV-rokotteessa ja siihen liittyvässä uutisoinnissa eräs seikka ja se liittyy siihen, että HIV-virus vaikuttaa olevan mutaatiokyvyltään influenssan luokkaa ellei jopa pahempi. Tutkimuksien mukaan potilaiden elimistössä on useita eri paikkoja, minne HIV-lääkkeet eivät pääse kunnolla, mistä johtuen potilaan elimistössä saattaa olla jopa useita eri kantoja HIV:ä (?!)
Joidenkin viruksien uskomaton kyky mutatoitua ja siten piiloutua immuunipuolustukselta, on se syy, miksi kukaan tutkija ei ole koskaan esittänyt vakavissaan esim. (pysyvän) influenssarokotteen kehittämistä. HIV-virus, aivan kuten influenssaviruskin, pystyvät muuntamaan proteiinivaippaansa siten, että elimistöä on täysin mahdotonta "ohjelmoida" tunnistamaan virusta.
Tästä rokoteohjelmasta onkin jäänyt sellainen vaikutelma, että WHO ja kumppanit yrittävät "näennäisesti" ratkaista ongelmaa, vaikka kaikki tietävät, että siihen ei ole tieteellisessä mielessä helppoa - tai pikemminkin halpaa - ratkaisua. Tarkoitan tällä sitä, että HIV on valtava tragedia juuri kehitysmaissa, missä kunnon estolääkitystä ei ole tarjolla sopivaan hintaan tai lääkkeet ovat ikivanhoja, joista monille virus on jo kehittänyt resistenssin, mistä seuraa luonnollisesti valtavasti kärsimystä. Perinteisillä rokoteohjelmilla tätä sairautta ei tulla koskaan ratkaisemaan ja mitä ilmeisemmin nämä ikuisesti jatkuvat rokotteenkehittämiset ovat vain huomion siirtämistä pois siitä tosiasiasta, että kyseessä on rahallinen, eikä tieteellinen ongelma. Yhden HIV-potilaan lääkkeet ja hoito voivat maksaa vuositasolla peräti 100 000 euroa.
Brasilia ja Intia ovatkin tarttuneet härkää sarvista kiinni ja kopioivat HIV-lääkkeet omissa laboratorioissaan ja tekevät niistä halvempia versioita jakoon. Tämän mahdollistaa se, että kaikki maat eivät ole allekirjoittaneet kansainvälisiä patenttisopimuksia. Myös Thaimaa on päättänyt rikkoa tietoisesti sääntöjä ja kopioi joitain amerikkalaisten lääkeyhtiöiden kehittämiä lääkkeitä. Todellinen ongelma onkin kansainvälinen patenttilainsäädöntö ja erityisesti USA:n WTO:ssa väkipakolla ajama TRIPS ja TRIPS+, jolla vielä tiukennetaan intellectual propertynä tunnettuja lakeja. Nämä turhat rokoteohjelmat pitäisi unohtaa ja ohjata nekin varat vaikkapa ehkäisyvalistukseen.
En niputtaisi WHO:ta ja lääketehtaita yhteen, WHO toimii nimenomaan ennaltaehkäisyssä, kampanjoi turvallisen seksin puolesta yms.
Viimeisin idea ehkäisyssä on, että kaikki afrikkalaiset miehet pitää ympärileikata. Joidenkin tutkimusten mukaan ympärileikattujen miesten todennäköisyys saada tartunta olisi merkittävästi pienempi kuin leikkaamattomien. Minusta tässä ongelma on mm. se, että vastuuton käytös otetaan ikään kuin annettuna, siihen voi vaikuttaa; tämä toimenpide voi myös johtaa väärään turvallisuuden tunteeseen, nyt olen turvassa ja voin puuhata mitä haluan. Hommassa on myös imperialismin makua.
Outoa on, ettei kukaan ole vielä vaatinut kaikkien homomiesten leikkaamista länsimaissakin.
Lääkkeiden kopioimisen ongelma on siinä, että jos lääketehtaat eivät saa kulujaan katettua (ja riittävästi voittoa) patenttien yms kautta, ne eivät ole enää kiinnostuneet lääkkeiden kehittämisestä. Kehitystyö ei yleensä onnistu julkisella rahoituksella.
"Joidenkin tutkimusten mukaan ympärileikattujen miesten todennäköisyys saada tartunta olisi merkittävästi pienempi kuin leikkaamattomien."
Varmasti, USA:ssahan HIV:ä ei esiinny. Itse asiassa HIV on siellä yleisempää kuin monessa EU-maassa, näin siitä huolimatta, että suurin osa miehistä ympärileikataan jo imeväisikäisinä. Mitään yllättävää ei liene siinäkään, että juuri USA tai sen yksityisklinikat ovat ojentamassa auttavaa kättään, jotta Afrikan monisatamiljoonaiset miesjoukot saadaan eroon esinahoistaan. Taitaa tulla melkoinen miljardibisnes tästäkin operaatiosta, terveyden varjolla tietysti, ja WHO:n siunaamana.
"Lääkkeiden kopioimisen ongelma on siinä, että jos lääketehtaat eivät saa kulujaan katettua (ja riittävästi voittoa) patenttien yms kautta, ne eivät ole enää kiinnostuneet lääkkeiden kehittämisestä. Kehitystyö ei yleensä onnistu julkisella rahoituksella."
Tässä lienee sama ongelma kuin ohjelmistolisensseissä; mikäli yritys perii saman hinnan kaikilta asiakkailta, sille jää vähemmän käteen kuin hintadifferoinnilla. Maksavat asiakkaat sijaitsevat kehittyneissä maissa, sitä ei totuutta muuta mikään. Mikäli yritykset toisivat lääkkeet kehitysmaihin halpaan hintaan, niiden ei tarvitsisi pelätä kopiontia ja saattaisivatpa jopa voitotkin kasvaa. Lyhytnäköinen ahneus vain taitaa estää tämänkin.
Lääkekehitys onnistuu kyllä julkisella rahoituksella ja toimisi mielestäni oikeastaan paremmin siten, koska kalleinta tutkimusta tieteessä on edelleen nk. perustutkimus, johon yleensä yritykset ja kaupalliset tahot eivät tahdo sekaantua, koska se on aikaaviepää, kallista ja tuloksista ei välttämättä ole tietoakaan. Niinpä rahoitus näihin projekteihin tulee lähes poikkeuksetta julkiselta taholta. Nykyisessä pörssivetoisessa kvartaalikapitalismissa pelkästään yksi huonosti sujunut iso projekti saattaa kellistää koko yrityksen, koska tuloksia ja voittoja pitää saada hyvin, hyvin lyhyellä aikajänteellä. Tämä riskien ja tuottojen välinen optimointi johtaa nopeasti tuhoisiin seurauksiin, jos kansanterveyden kaltainen asia altistetaan sille.
Viime aikoina julkisuudessa on kohistu antibioottiresistensseistä bakteerikannoista ja pahimmat pessimistit ovat maalailleet kauhukuvia länsimaisen terveydenhuollon tuhosta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se fakta, että antibioottiresistenssi ei ole uusi ilmiö; se havaittiin pian sen jälkeen, kun penissilliini otettiin käyttöön ja ilmiö oli edennyt 60-luvulla niin pitkälle, että Vietnamin sodasta palaavien sotilaiden kuppaa ei saatu enää hoidettua tavallisella penissilliinillä. Miksi tuonaikainen terveydenhuolto ei ollut kriisissä? Miksi silloin ei kiljuttu kauhusta? Siksi, koska lääketeollisuus tuotti uusia antibiootteja.
Tällä hetkellä MRSA:ta vastaan toimivien vaihtoehtojen määrä hupenee, eikä lääketeollisuudella ole mitään haluja edelleenkään tuottaa uusia antibiootteja (paranneltuja johdoksia vanhoista toki löytyy ja tulosta syntyy halvalla ja nopeasti...). Liiketaloudelliselta kannalta lääkeyritykset toimivat rationaalisesti; on tuottavempaa kohdistaa tutkimus esim. verenpaine-, mieliala- ja kolestrolilääkkeisiin, joita jopa parikymppiset käyttäjät napsivat elämänsä loppuun saakka kuin antibiootteihin, joita käytetään satunnaisesti kuuri, pari vuodessa, jos sitäkään. Sen sijaan kansanterveyden kannalta edessä tulee olemaan kriisi, mikäli nykyinen, vinoutunut kehitys jatkuu samaan tahtiin. USA:ssa osa tutkijoista on jo kääntynyt FDA:n puoleen ja pyytänyt julkista puolta puuttumaan omituiseksi äityneeseen tilanteeseen.
Antibiootit tarjoavat myös toisen, mielenkiintoisen näkökulman tieteentekemisen ja markkinatalouden väliseen suhteeseen; ennen toista maailmansotaa vallalla oli kaksi, täysin eri lähestymistapaa hoitaa bakteeripohjaisia tauteja; toisen muodostivat myrkylliset antibiootit ja toisen bakteerifaagit, jotka ovat eräänlaisia bakteerien viruksia. Toisen maailmansodan jälkeen kävi niin, että markkinatalouteen kääntyneet länsivaltiot panostivat pelkästään antibioottien kehittämiseen ja koko idea bakteerifaageista katosi tietoisuudesta tai muuttui lähinnä tieteelliseksi kuriositeetiksi. Sosialismiin kääntyneet maat puolestaan kehittivät bakteerifaagitekniikkaa edelleen siihen saakka, että siitä muodostui tehokkuudeltaan vähintäänkin antibioottien veroinen parannuskeino. Sen lisäksi bakteerifaageilla on kaksi ominaisuutta, jotka päihittävät antibiootit kirkkaasti; ne ovat bakteerispesifisiä, eli ripulia ja muita sivuvaikutuksia ei esiinny ja viruksille bakteerien resistenssi ei ole ongelma, koska ne mutatoituvat vähintäänkin yhtä nopeasti kuin bakteerit. Miksi bakteerifaagit eivät sitten saaneet jalansijaa länsimaissa? Vastaus on hyvin simppeli; bakteerifaagien perimä muuttuu bakteerilinjojen myötä, joten niille on mahdotonta hakea meidän tuntemamme patenttijärjestelmän kautta patenttia. Sosialistisissa maissa tämä ei luonnollisestikaan ollut ongelma, koska siellä yksityis- ja tuotantovälineiden omistus ei ollut samanlainen "pyhä lehmä" kuten meillä.