> "Ihmisen ja serkkumme simpanssin geenit ovat 98.4%:sesti samoja. Kuinka ihminen voisi olennaisesti erota simpanssista, kun geeniero on näin vähäinen."
Arvaan vastauksen: "Jumala, jumala ja jumala!" Onhan se jo huomattu, että änkyrä-eheytys-amputaatio -kristityt eivät välitä todisteista, joissa eläinmaailman havainnot tukisivat jotakin ihmisen käyttäytymistä. Tämä pätee homouteen ja varmasti myös seksiisuhteiden määrään.
---
Joskus jossain tutkimuksessa minulta kysyttiin seksisuhteiden määrää. Kysyin, mitä tuo oikein tarkoittaa. Kysymyksen esittäjä ei ymmärtänyt vastakysymystäni ennen tarkennusta.
Tarkoiteaanko seksillä vain penetraatiota vai onko sitä myös yhteinen runkkailu ilman orkkuja? Vaaditaanko aina orkut? Onko erittäin nautinnolliinen suutelu-sessio seksiä? Entäpä vaikkapa 7 tuntia kestävä hieronta sitä? Minusta se on, vaikka kummaltakaan ei lentäisi mällejä.
Huomasin vain, että kysymyksen esittäjä (hetero) näki ajatuksen seksistä hyvin kapeasti. Vaikutti siltä, että se olisi vain penetraatio.
Minä en ole monogaaminen. Ja sen olen aina myös potentiaalisille pitkäaikaisille kumppaneille tuonut esiin. Ja minusta on myös mukava, että se (tai ne) vakikumppani(t) eivät myöskään monogaamisia ole. Mukavaa huomata kun kumppani kelpaa muillekin.
Biologina en tunne mitään kunnollisia perusteita väittää, että ihminen olisi perimältää sen paremmin taipuvainen promiskuiteettiin kuin pitkiin parisuhteisiin. Tarkoitan, että jompi kumpi väite voi olla tosi, mutta siitä ei ole kunnollisia todisteita. Ei ole mitään perustetta väittää, että ne jotka eivät myönnä haluaan promiskuiteettiin, ovat teeskentelijöitä, eikä sen paremmin, että vain monogaaminen (hetero) parisuhde olisi luonnon mukaista.
Eläinkunnasta löytyy viljalti esimerkkejä joka suuntaan. Simpanssienkin sosiaalinen käyttäytyminen ja kiimaan ja paritteluun liittyvä fysiologia eroavat merkittävästi ihmisistä ja mikä näistä lajeista nyt näyttääkään yleistyneen.
Itse koen, että oli perimämme minkälainen tahansa, parisuhteessa on kyse moraalista. Jos luvataan jotain, siitä tulisi pitää kiinni. Vastaavasti moraalinen promiskuiteettikin edellyttänee rehellisyyttä ja avoimmuutta.
Kun ollaan älyllisesti rehellisiä, on todettava, että molempia ilmiöitä löytyy. Myös kiinteästä parisuhteesta on ollut ihmiselle hyötyä. Seksitauteja on ollut koko ihmisen historian ajan. Sfilis oli ennen antibiootin keksimistä vakava ja yleinen tauti. Lapselle on ollut hyötyä siitä, että oma isä on kotosalla. Vaikuttavat nuokin geeneihin.
Baarikärpäshomoissa ärsyttää heidän väitteensä siitä, että "Kaikki pitää kokea kaikkien kanssa, jotta mistään ei jää paitsi". Seksi on samanlaista ja seksi on erilaista eri ihmisten kanssa. Persoona siinä on erilainen, mutta itse elin on yllättävänkin sama. Jätkät kiinnostavat, mutta miksi se kiinnostus on monilla niin pinnallista? Yhden yön jutulla raapasee ihmisen persoonan pintaa ehkä niin ohuesti, ettei käsiin jää muuta kuin omat odotukset. Ihmisen persoonat ovat erilaisia, joten miksi ei keskittyisi yhteen kunolla pohjia myöten? Ei se niin kamalaa ole, jos parisuhde sitten joskus katkeaa ja pitää löytää uusi.
Väitän, että irtosuhteita harrastavat lähinnä ne, jotka muuten jäisivät lehdelle soittelemaan. Geeni tuo strategioita lisääntymiseen, joten, jos naama on ruma kuin rupikonnalla, eikai ihme, että rima putoaa alas. Kukin menestyy keinoillaan. Silti, miksi tyytyä huonompaan, jos sulla on jo paras?
Ihan totta ihmiset voivat hyvin Koodi.net:issä, missä hylkääminen voidaan tehdä siististi anonyymisti, kun naama tai sana ei miellytä? Ihmisten toiveiden romahdus, alistuminen pelkiksi numeroiksi ja monien keskustelujen täysi onttous ahdistaa ainakin minua. Silti sinne pitää mennä uudelleen, kun kuvittelee, että ehkä se täydellinen löytyy sieltä ja se juuri minä olen onnekas, joka saan sen. Omaan persooonaan hivuttautuu salakavalasti asioita, jotka varjostaa naamalla viipynyttä lapsuuden hymyä. Koet yhtäkkiä olevasi joko ruma, vanha, läski tai se ainoa kaunis, jonka rumat piirittävät niin tiukasti, että yhtään kaunista ihmistä ei mahdu lähelle.
Parisuhde tuo turvaa, se tarjoaa läheisyyttä, mitä sinkkuus ei tuo, ja kumppanin, joka on mukana sinun elämässäsi sen elämän sisäpuolella. Jotain hyvää pitää pitkässä parisuhdteessa olla, kun tilastot kertovat ihmisten elävän pidempään.
Mä oon empiirisesti ja ilman mitään asiallisuussuodattimia huomannut pari asiaa pariutumisesta. Komeilla heteromiehillä on aina nätti tyttöystävä. Tosi harvoin näkee hyvännäköistä kundia tavallisen hiirulaisen rinnalla. Näteillä tytöillä taas on kaikenlaisia kumppaneita. Sellainen pikainen ajatus tästä, ja muutamasta muusta yhteiskunnallisesta empiirisestä huomiosta on, että miehet valitsevat silmillään useammin kuin naiset. Naiset kai sitten sydämellä. Ja tän oli nyt tarkoitus olla yleistys.
Muuten parinlöytäminen ei näytä noudattava mitään logiikkaa. Mä tiedän monta, kaikinpuolin hyvää tyyppiä, jotka eivät vain koskaan tunnu löytävän ketään. Toisaalta välillä näkee pitkissä parisuhteissa sellaisia ihmisiä, joita ei uskoisi kenenkään sietävän paria minuuttia kauempaa. Kaikenlaisia natkuttajia ja öykkäreitä. Se tuntuu monesti oudolta. Ehkä osa ihmisiä on niin alistuvia, että jäätyään kerran jumiin hallitsevan ihmisen vallan alle, eivät löydä enää pois?
Joitain tutkimuksia on tehty siitä, miten ihmisen kasvonpiirteet liittyvät siihen, nähdäänkö hänet potentiaalisena pikaseksikumppanina vai elinkumppanina. Omalla kohdalla se ainakin täsmäsi. En tiedä johtuuko kasvoista vai mistä, mutta jostain syystä oon itse vetänyt puoleeni aina ihmisiä, jotka haluaa kovasti sitoutua. Käytäntö ei aina sitten vain oo noudattanut haluja.
Se tuntuu epäreilulta, kun tietää monia ihmisiä, jotka haluaisivat sitoutua, mutta jotka toiset ihmiset tuntuvat näkevän vain seksimielessä.
Asioilla on varmaan jokin logiikka, mutta ihmisen toiveita se ei tunnu noudattavan.
Flamingo kirjoittaa ihan fiksusti, mutta pari asiaa jää huomioitta. Ensinnäkin se, että ei-monogaaminen ei automaattisesti tarkoita baarissa keikkumista ja uutta kumppania joka ilta. Niitä kumppaneita voi yksinkertaisesti olla useita ilman, että ne olisivat aina uusia: ne fuck-buddyt voivat olla vuosia vanhoja.
Toinen asia on se, että eivät nämä fuck-buddyt tai yhdenillan suhteet parisuhdetta estä. Eräs fuck-buddyni meni kesällä naimisiin. Sain muuten kutsun häihin. Toinen meni keväällä naimisiin, ensimmäiseksi onnittelin puolisoa :-)
Parisuhde, fuck-buddy ja anonyymi seksi antavat eri asioita. Ja nämä asiat voi yhdistää parisuhteen kanssa.
..tai sitten voi elää polygamisissa suhteissa, jossa kaikki ovat varattuja kaikille, mutta ei ulkopuolisille.
Joillain ihmisillä ei aivoissa tunnu menevät seksi- ja rakkauslokeroiden välillä yhtään piuhaa. Teeskennelty suhde seksin takia on musta toista kohtaan samanlainen rikos kuin homon heterosuhde. Toisaalta tuomitseminen ei muuta asiaa miksikään. Parempi unohtaa turhan leimasimet ja todeta, ettei kaikkea tarvi ymmärtää, ja silloin kun ei ymmärrä, ei kannata sanoa kieroja käsityksiään ääneen.
"Asioilla on varmaan jokin logiikka, mutta ihmisen toiveita se ei tunnu noudattavan."
Ihmisen tarpeet ovat hyvin moninaiset . Niihiin liittyvät niin fyysset ja psykoligiset tarpeet. Parhaiten luulisin että niitä ymmärtää jos kääntää katseensa itseen. Me kuvittelemme että olemme jotakin pysyvää ja muuttumatonta. Tosiasia on että muutumme riipuen ulkoisista ärsykkeistä joihin vastaamme menneisyydessä oppimaamme mukaisesti. Riippumatta mitä pidän oikeana (hyväksyttävänä) käytöksenä voi tässäkin tilanteessa "tilaisuus tehdä varkaan".
Kun huomamme että kaikilla on samat ongelmat edessään joita sitten ratkovat vaihtelevalla menestyksellä niin ehkä asetamme odotuksemme toisiin nähden realistisemmalle tasolle ja voimme elää yhdessä erilaisuudesta huolimatta. Ajatus että ihminsen pitää olla yksiavioinen on vain mielipide ja harras toive. Hyvä tavoite mutta ei mikään luonnonlaki. Pikemminkin sosiaaliseen tarpeeseen perustuva sääntö.
Biologisesti kaikkien lajien tahtävä on jatkaa sukua mutta se koskee lajia kokonaisuutena ei jokaista yksilöä erikseen.