Onko postmoderni queer-ideologia tuhoamassa LGBT-yhteisön?
Alkaako muillakin tulla jo korvista tämä nuoremman polven rieha "nonbinäärisyydestä" ja kaikkien kategorioiden kyseenalaistamisesta? Itse alan saamaan kohta ihottumaa sanojen "binary" ja "fluid" kuulemisesta aina, kun puhutaan sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Seuraan keskusteluja netissä ja tässä muutamia esimerkkejä siitä, missä mennään:
-Sukupuoli määräytyy nykyään puhtaasti yksilön tunteiden, minäkuvan ja henkilökohtaisen tyylin perusteella. Biologista sukupuolta pidetään täysin arbitraarisena sosiaalisena konstruktiona, jonka ei pidä antaa vaikuttaa ollenkaan siihen, miten ihminen nähdään.
-Kun sukupuolesta päästiin eroon, seuraavana oli luonnollisesti seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen. Lesboille selitetään, ettei penis ole välttämättä miehen sukupuolielin, joten pelkästään naisista pitävä nainen voi aivan hyvin ottaa sen sisäänsä. Homomiehille tuputetaan vastaavasti seksiä naisten kanssa ja kysellään, että miksi olet niin rajoittunut. Meno on kuin kristillisellä eheytysleirillä, mutta tällä kertaa kaikki tapahtuu "edistyksellisen" politiikan nimessä.
-Ylipäätään mitään sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä kategorioita ei suvaita, mitään yksilöiden omia rajoja ei kunnioiteta, vaan kaiken pitää olla koko ajan ikään kuin ilmassa ja vapaan leijumisen tilassa. Kaikki on nestemäistä ja liikkuvaa ja vailla minkäänlaista ankkuria materiaaliseen todellisuuteen, ja tätä pidetään vapauttavana. Kukaan ei kysele haittavaikutusten ja odottamattomien ongelmien ja ristiriitojen perään. Kukaan ei kysy, miten se voi olla vapauttavaa, että viedään ihmisiltä kyky kommunikoida selkeästi omaa kokemustaan ja omia halujaan ja rajojaan.
-Kaikkea tätä ideologiaa välittää tietenkin kieli, joten sekin on pitänyt ajaa täydellisen hajaannuksen tilaan. Viittasin jo "naisen penikseen", jonka kanssa "lesbo" haluaa seksiä. On myös ehdotettu, että vaginoiden ja penisten sijaan puhuttaisiinkin "etureiästä" (front hole), koska se ei syrji tarpeettomasti ketään. Aivan niin kuin postmoderneissa queer-teorioissa, kaikkeen todellisuuteen suhtaudutaan niin kuin kyse olisi vain kielestä, jonka sisäisiä merkityssuhteita voi vaihdella ja muokkailla mielensä kyllyydestä, tai "tekstistä", jolle voi keksiä loputtomasti uusia lukutapoja.
-Suhtautuminen kieleen paljastaa viimeistään uuden "edistyksellisen" ajattelutavan ongelmallisen luonteen. Kun ihmisten ajattelua halutaan muokata ideologiaan sopivaksi, ensimmäisenä hyökätään kielen ja sen sisäisen käsitejärjestelmän kimppuun. Tavoitteena on lamauttaa ihmisten kyky kommunikoida halua ja identiteettiä ja kokemusta, niin että halut ja identiteetit ja kokemukset voidaan kuvitella vapaasti aivan miksi tahansa riippuen siitä, mitä milläkin hetkellä pidetään poliittisesti hyödyllisenä tai "edistyksellisenä".
-Varsinkin lesbot yrittävät herätellä keskustelua postmodernin gender-ajattelun vaikutuksista nuoriin lesboihin ja homoihin, joiden sukupuoli-ilmaisu on usein epäkonventionaalista. On merkkejä siitä, että nuoret lesbot ja homot ovat alkaneet omaksua sukupuoli-identiteettejä, joita eivät omaksuisi, jos heidän annettaisiin olla rauhassa tavallisia sukupuolinormeihin sopeutumattomia lesbo- ja homonuoria. Joidenkin kohdalla tämä voi johtaa jopa virheellisiin transdiagnooseihin ja peruuttamattomiin hoitotoimenpiteisiin.
-Monet homot ja lesbot tuntevat nykyään olevansa ulkopuolisia oman yhteisönsä sisällä. Joidenkin mielestä on jo melkein niin, että valtavirtayhteiskunnassa kunnioitetaan heitä enemmän kuin radikaalin aktivistikulttuurin valtaan joutuneessa LGBT-yhteisössä.
Tällaisia havaintoja, lähinnä ulkomaisesta keskustelusta. Tunnen huonosti kotimaista skeneä ja tietoa on vaikea saada, mutta olen huomannut vastaavia piirteitä myös täälläpäin ihan vaikka jotain vasemmistolaista Suomi-Twitteriä seuraamalla. Mitään aggressiivista heteroseksuaalisuuden tuputtamista en ole nähnyt Suomessa LGBT-ihmisten taholta, mutta aina silloin tällöin törmään esimerkiksi akateemisesta queer-teoriasta tuleviin ajatuksiin, jotka ovat usein epämääräisesti homofoobisia. Suomalaisissa aktivistipiireissä tunnetaan niin ikään jo samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja pysyvien parisuhteiden queer-kritiikki. Tasa-arvoista avioliittolakia ja ylipäätään homoseksuaalisuuden valtavirtaistumista ja normaalistumista kannattavaa homoliikettä sanotaan "porvarilliseksi homoliikkeeksi", jne.
Itse näen asian sillä tavalla, että on ihmisiä, jotka kokevat seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen lokerot ahtaiksi ja jotka eivät halua "määritellä" itseään sen kummemmin. Siihen heillä on myös täysi oikeus.
Olen kuitenkin myös taipuvainen uskomaan, että suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän selkeästi miehiä ja naisia, ja että biologisella sukupuolella on joitain vaikutuksia ihmisyksilöön. Näitä vaikutuksia kuitenkin liioitellaan ja usein suorastaan lietsotaan.
Silti ei tarvitse mennä yhdestä ääripäästä toiseen. Ihmiset ovat aivan liian moninaisia ängettäviksi muutamiin muotteihin tai muotittomuuksiin. Antaa jokaisen pyrkiä onnellisuuteen sellaisena kuin on.
Siitä voidaan olla samaa mieltä, että jokaisella on oikeus olla juuri niin luokittelematon kuin haluaa. Tosin näyttää siltä, ettei ihmiset ole oikeasti läheskään niin vaikeasti luokiteltavissa kuin mitä ne haluaa ajatella, ja että kyse on usein vain hyperindividualistisen nykykulttuurin synnyttämästä muoti-ilmiöstä. Luen nuorten ihmisten näkemyksiä sukupuolesta ja ne on usein tyyliin, "Jokin päivä haluan pukeutua mekkoon, mutta seuraavana päivänä haluankin pukea päälle hupparin ja farkut. Sukupuoleni uhmaa kaikkea luokittelua!" Frivolia hömppää, ja yleistyessään aika rasittavaa, mutta antaa ihmisten leikkiä.
Kokonaan toinen asia on kuitenkin se, jos luodaan sellaista kulttuuria, jossa esimerkiksi nuorilla homomiehillä on paha olla, koska heille muodostuu henkisiä paineita olla jotain muuta kuin mitä ovat. Jos nuorille homomiehille tulee paineita käyttäytyä omien taipumustensa vastaisesti tai määritellä seksuaalista tai sukupuolista identiteettiään vieraalta tuntuvalla tavalla, niin se ei ole enää olankohautuksella kuitattava asia, ja minusta näyttää aika pahasti siltä, että juuri siihen suuntaan ollaan menossa.
Jotkut tosiaan miettivät omaa identiteettiään ehkä turhan paljon. Se on ok, kunhan pysyy ns. omalla tontillaan. Itse asiassa saman fluiditeetin tuputtamisessa kaikille ei ole mitään individualistista, päin vastoin. Identiteetit kun tuppaavat rakentumaan paitsi sen ylle, mitä ollaan, myös sen ylle, mitä ei olla.
Tuli mieleen, että jos oman sukupuolensa fluiditeettia esitelmöi sillä että välillä pukeutuu mekkoon ja välillä farkkuihin, tulee samalla helposti typistäneeksi ns. ei-fluidin sukupuolen määritelmää.
Tämä pistää minulla silmään erityisesti siksi, että olen itse hyvin epäkonventionaalinen mies, mutta mies kuitenkin. Jos kokisin, etten saisi olla oma feminiininen ja homoseksuaalinen itseni koska se on "rajoittunutta", ahdistaisi se minua ihan niin kuin heteropropaganda.
Voisi pikemminkin kysyä "tuhoaako" tasa-arvoinen avioliittolaki ja "porvarillinen" homoseksuaalisuuden valtavirtaistumisnen ja normaalistumista kannattava homoliike LGBT-yhteisön? Ja onko tuo koskaan ollut oikeasti luettavissa yhteisöksi, vai moniksi pieniksi yhteisöiksi, joita yhdistää yhteiskunnan ja valtaväestön harjoittama syrjintä tavalla jos toisella? Selkeää kahtiajakautumista "ideologioissa" on, mutta kenenkään itsensämäärittely tuskin on "tuhoamassa" mitään, vaan kokisin että tämä "post-modernin" identiteetin rakentaminen on pikemminkin merkki siitä vapautumisesta, josta "homoliike" alunnperin nousi. Pitää pitää mielessä se miten Stonewallin alkuunpanema voima oli hyvin "queer" (enkä tarkoita nyt niitä "karhuja", jotka ovat päättäneet laittaa partaansa glitteriä ja määrittelevät itsensä siksi), ja vuosikymmen sen jälkeen sama aines torpattiin Pride-kulkueesta. Seksuaalivähemmistöjen emansipaatioonon aina kuulunut kaiken hieman "ongelmallisen" häivyttäminen taka-alalle oman etunsa vuoksi. Tasa-arvoista avioliittolakia ajanut homoliiken on pyrkinyt ikäänkuin häivyttämään itsensä ja ominaispiirteensä. Tässä mielessä ei ole ihme, jos uusi sukupolvi ajattelee toisin ja yksilön kautta, nämä kun yleensä tuppaavat olla aaltoliikkeessä ja sukupolvikysymyksiä.
Muuten on aika "jännää" se, miten LGBT-kaappiretoriikka koetaan vapautuneeksi vasta sen jälkeen, kun on määritellyt tarkasti omat rajansa. Tätä "homonormatiivisuudesta" poikkeavaa itsensämäärittelyä harjoittavat otsikosta tarkoituksellisesti(?) pudotetut TQ+. Tämä ei nyt kuitenkaan taida olla mikään vasemmisto/porvaristo kahtiajako, toivottavasti...?
SaintJudy: "Seksuaalivähemmistöjen emansipaatioonon aina kuulunut kaiken hieman "ongelmallisen" häivyttäminen taka-alalle oman etunsa vuoksi."
Esimerkkejä, pls?
Omalla kohdallani tilanne on aika selkeä; voin todeta sopivani lokeroon "cismies, joka on seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan homoseksuaalinen". En tiedä, olenko enemmän sopeutunut kyseiseen lokeroon vai asetunko siihen jotenkin luontaisesti.
Ymmärrän etuoikeutetun asemani: minulla on tilaa (varsin avoimesti) olla paitsi mies myös homo aika pitkälti omilla ehdoillani. Kipuilutta oman homouden hyväksyminen ei kuitenkaan aikanaan käynyt - ja olen aiemminkin kertonut taustalla olleen sen, etten kokenut olevani sellainen, millaiseksi käsitin homouden ilmiönä. Käsitykseni laajeneminen tietojeni lisäännyttyä ja samastumiskohteita löydettyäni auttoi asiaa.
Ymmärrän niin, että sukupuolisuudella (ja sen kylkiäisenä olevalla seksuaalisella suuntautuneisuudella) on vahva, lisääntymisen kautta evoluutioon pohjautuva, biologinen tausta. Naiset ja miehet keskimäärin ymmärtääkseni eroavat toisistaan tietyiltä osin niin fyysisiltä kuin henkisiltäkin ominaisuuksiltaan.
Tältä pohjalta ihmisiä ei kuitenkaan pitäisi asettaa kahteen ihannetta edustavaan ehdottomaan lokeroon - ja ajatella lokeroihin tavalla tai toisella sopimattomien olevan jonkinlaisia maanantaikappaleita. Liukuma näyttäisi olevan kiistaton tosiasia, samoin kuin sukupuolisuuteen liittyvät tyypillisyydet.
Sukupuoliroolit taas ovat kulttuurinen tuote - mutta niidenkin kohdalla "isojako" on biologisten faktojen muovaamaa. On toisaalta oletettavaa, että kulttuuri on jossain määrin päässyt puolestaan vaikuttamaan luonnonvalintaan, joten biologialla ja kulttuurilla voi olla toisiaan kaksisuuntaisesti ruokkiva vaikutus.
"Esimerkkejä, pls?"
No vaikkapa tämä keskustelunavaus, ja toinen missä olllaan "heteromuottiin sujahtavista nuorista" LGBT-valistuksessa. Keskustelu ylipääätään vääränlaisten ihmisten esiitymisestä "hassuine hepenineen", muista kaiketi oman aloituksesi vuosien takaa, "lol"? Pride-historiasta löytyy useita erinäisiä esimerkkejä, kunhan jaksaa hieman kaivella, uusinpana lienee Stonewall whitewash leffa.
Itse puolestani olen jonkin verran ottanut osaa keskusteluun seksuaalisuudesta ja sukupuolesta viime aikoina ennen kaikkea suomalaisessa viitekehyksessä. Esim. tällä sivustolla.
En niin tiedä queer-teorioista, mutta seuraavaa olen pannut merkille tämän teeman käsittelyyn liittyen Suomessa:
1. Ihmisen sukupuolta ja seksuaalisuutta käsitellään herkästi muihin ilmiöihin vertautumattomina erityislaatuisina ilmiöinä.
Tämä erityiskohtelu näyttää estävän ilmiön objektiivista tarkastelua. Keskustelu seksuaalisuudesta ja sukupuolesta näyttäisi pyörivän kovasti sosiologian ja psykologian suunnalla. Esimerkkinä tästä on termi "seksuaali-identiteetti", joka löytyy uusimmistakin suomalaisista julkaisuista.
2. Sukupuolen ja seksuaalisuuden käsittelemistä leimaa voimakas arvotaakka.
Aiheen juurikysymyksiin on keskusteluteitse haastava päästä, koska matkalla niihin jumiudutaan keskustelemaan arvoasteikoista, esim. akselilla mieheys/naiseus. Aiheen arvotaakasta johtuen keskustelua tulkitaan herkästi käytävän tietyistä asetelmista käsin.
smo kirjoitti: "En nyt tiedä sanoa, mitä häivyttämistä peräänkuulutetaan mainitussa aiheessa "heteromuottiin sujahtavista nuorista"
Oma kokemuksesi hlbti-valistuksen kuvastosta on on jollain lailla ongelmallinen, tai se on vääränlainen eikä edusta kaikkia. Ilmeisesti kaipailet jonkilaista "normaalia" homokuvastoa, "sirkkeleihin kompastuneiden" rinnalle nyt näin kärjistetysti ilmaistuna? Kuten tuolla keskustelussa toin ilmi, tätä imagokeskustelua on käyty iät&ajat, nyt se näyttää siirtyneen"tuhoaviin ideologeihin". Aika vaarallista sanoisin.
Niin, peräänkuulutan etenkin valistukseen käytettävään materiaaliin mahdollisimman kattavaa kirjoa, jotta mahdollisimman moni voisi kokea "omakseen" kyseisen materiaalin ja löytää siitä edes etäisesti itsensä.
Jonkin verran tuossa kuvastoasiassa lienee kytköstä ideologioihinkin, ehkä kuitenkin enemmän yksittäistapauksissa. Useammin taustalla lienee kuitenkin se, ettei asian merkittävyyttä ole tultu ajatelleeksi - tai ei ehkä ole ollut resursseja toteutukseen, vaikka olisi nähty jossain mitassa tarpeelliseksikin.
Jos sitten taas mennään noihin ideologiakysymyksiin, niin kyllähän keskustelua sukupuolisuuden ja seksuaalisen suuntautuneisuuden olemuksesta ilmiönä on hyvä käydä siitäkin näkökulmasta, että aihepiiriä tutkivat ympyrät ovat aatteellisesti ja poliittisesti jotain aivan muuta kuin neutraaleja.
Otsikossa ja aloitusviestissä viitattiin käsitteeseen "yhteisö". Myös SaintJudy pohti yhteisö(j)ä; etenkin sitä millaisesta ilmiöstä kyse on "sateenkaarikonseptissa".
Minä ajattelen niin, ettei ainakaan (aakkossoppana tunnettuun) koko hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvaa yksilöiden joukkoa voi täysin ajatella kuuluvaksi samaan yhteisöön; sosiologisessa mielessä puuttuu yhteinen mielenkiinnon kohde ja jaetut päämäärät, ainakin tiukemmin tarkasteltuna.
Yhteiskunnallisen luokka-ajattelun mukaan hlbtiq+ -vähemmistö voi ehkä niputtua "olioksi", jota "yhdistää yhteiskunnan ja valtaväestön harjoittama syrjintä tavalla jos toisella". Syntyykö tästä kuitenkaan yhteisöä tai yhteisöjä? Itse ajattelen enemmänkin, että ongelmia kohtaavat enemmänkin yksilöt - ja jos/kun ongelma lakkaa olemasta, niin yksilöiden välille ei jää enää sellaista sidettä, että ainakaan yhtä yhteisöä tuon ongelman yhteen liittäminä olisi, jos siis on ollutkaan.
Pienempiä yhteisöjä taas hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvien parissa varmasti on: määrittämässä ovat esimerkiksi aakkossopan oma kirjain sekä sille rinnakkaisia/alisteisia yksityiskohtia (mieltymykset, etnisyys, paikallisuus, aatteellisuus, ikä, elämäntilanne jne.) erilaisina kombinaatioina. Mutta onko niissä kokoavana voimana muun maailman syrjintä vai paremminkin halu löytää samoista asioista kiinnostuvaa seuraa?
Onko hlbtiq+ -aihepiiriin liittyvä yhteisöllisyys lopultakin ollut vain illuusio?
Vaikka suuri(n) osa hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvista oletettavasti toivoo yhteiskunnassa yhdenvertaista asemaa, niin on erotettavissa erityinen aktivistit-niminen yhteisö - tosin sitäkään tuskin voi pitää mitenkään yhtenä ja yhtenäisenä. Tähän ryhmään kuuluu myös vähemmistöön itse kuulumattomia tukijoita.
Tuli myös mainituksi myös vasemmisto/porvaristo -kahtiajako. En tuosta tiedä, mutta sukupuolisuuteen liittyviä käsityksiä pyöritellään kyllä minun mielestäni välillä irti todellisuudesta, pahimmillaan mielestäni näkyy jopa tietoisia yrityksiä hähmyistää aihepiiriä koskettavaa käsitteistöä ja siten vaikeuttaa ilmiöiden keskinäisten suhteiden hahmottamista.
Tällä hetkellä esimekiksi Suomessa (ja ilmeisesti siis muuallakin länsimaissa) hlbtiq+ -aktivismia käsittelevässä keskustelussa on esillä huomioita poliittisesti kallellaan olemisesta. Tuo puolestaan yhdistetään siihen, että aihepiiriä koskevia akateemista keskustelua viedään eteenpäin värittyneiksi koettujen (sukupuoli)teorioiden kautta. Ei siitä tietenkään voi syyttää (yksistään) aktiiveja ja/tai tutkijoita, joskin heitä voisi neuvoa pyrkimään ymmärtämään paremmin muutakin kuin omasta taustasta kumpuavaa tapaa ajatella ja toimia - enemmän avointa neutraalisuutta, vähemmän omista ihanteista kumpuavia tulkintoja.
"Tuo puolestaan yhdistetään siihen, että aihepiiriä koskevia akateemista keskustelua viedään eteenpäin värittyneiksi koettujen (sukupuoli)teorioiden kautta. "
Hmm.. Akateemisuus + värittyneet teoriat. Yleensä kai akateemisella keskustelulla tarkoitetaan jonkin aiheen käsittelyä sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat perehtyneet viimeisimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin aihetta koskien.
Toki akateemisesti koulutetullakin ihmisellä voi olla henkilökohtaisia mielipiteitä ja niitä hän varmaan sitten esittää nimenomaa ei-akateemisissa keskusteluissa...
"Värittynyt teoria" syntynee yleensä jossain muualla kuin korkeimmalle koulutettujen ja laajan vertaisarvioinnin valokeilan suunnalla...
...utopiassa, toki.
Utopiaa lienee lähinnä se, ettei värittynyt tai puolueellinen teoria kuivuisi kasaan globaalissa akateemisessa vertaisarvioinnissa..
En nyt ole oikein halukas viemään tämän otsikon alla käytävää mielipiteenvaihtoa sivupolulle akateemisen keskustelun luonteen määrittelystä. Avasin sitä varten ihan oman ketjun (
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=2&thrdid=15204 ). Tämän keskustelun kontekstissa puhutaan nimenomaan queer-ideologioista, joiden taustalla on queer-teorioita - jotka minusta kyllä ovat ihan akateemisten prosessien tuotetta. Nuo queer-teoriat toki haastetaan varmasti toisenlaisin näkökulmin.
Jaa. Ja silti tulit nyt heittäneeksi lauseesi koskien akateemisuutta ja "värittyneitä teorioita" tässä ketjussa.
Akateemisuuden astetta punnitaan mm. neutraliteetin ja tutkimuksen laadun kautta. Mitä pienempi on vertaisarvioijien joukko tai tutkitun tiedon ja tulosten toistojen määrä, sitä vähemmin akateemisena kyseistä kenttää pidetään.
Lukaisin nopeasti läpi wkipedian tekstin queer teoriasta, joka näyttää olevan sosiologian alainen koulukunta. Se ei siis ole nimestään huolimatta teoria, se ei ole hypoteesikään. Se on filosofinen oppi. Tuota filosofista oppia näytetään käsiteltävän n. 5:ssä USA:laisessa korkeakoulussa, joissa siihen liittyviä opintoja tarjotaan. Metodologia näyttäisi olevan lähinnä kirjallisuusanalyysit.
Queer-teorian/ideologian/filosofian synty on nimenomaan akataamisissa ympyröissä, joten totta kai heitin lauseeni akateemisuudesta (ie. yliopistoon liittyvyydestä) ja "värittyneistä teorioista", koska moista olen tulkinnut queer-ideologian suhteen havaitun - ja on aivan perusteltua puhua tässä tapauksessa myös teoriasta tai teoriaryppäästä. Filosofian käsiteenä "teoria" on yksi asia ja "tieteellinen teoria" sitten toinen, edelliselle alisteinen käsite. Ja tosiaan sitä, kuinka akateemisena mitäkin kenttää pidetään, voi pyöritellä toisaalla, jos vielä kokee tarvetta.
"Queer theory" termin takana näyttäisi olevan filmiteoreetikko (film theorist) Teresa de Laurentis. Hänellä on näemmä ollut professuuri oppiaineessa nimeltään "history of consciousness", joka yhdistää "kehkeytyviä ja etabloituneita tieteitä" hiipuvassa Santa Cruzissa. Koulukunnan lähtökohdat eivät kuulosta kovin akateemisilta.
edit: "teoria" sana alkoi ärsyttää, koska kyseessä ei ole teoria.
