Uusi selitys homouden syystä
Kuten linkatussa jutussa annetaan ymmärtää, ei kyseessä ole sinänsä mitenkään uusi selitys, mutta kylläkin aiempia teorioita syvemmälle menevä selitys; eräällä tavoin uudenlainen tarkastelukulma aiemminkin havaittuihin lainalaisuuksiin.
Jo aiemmin on päätelty, että sisarusparven homot eivät ole pariutuneet (siten, että tuloksena olisi yhtä paljon jälkikasvua kuin heteroilla), vaan ovat jääneet (useammin) hyödyttämään vanhempien/sisarusten muodostamaa yhteisöä apuna ja työvoimana.
On havaittu, että poikien homoseksuaalisen suuntautuneisuuden todennäköisyys kasvaa isoveljien määrän kasvaessa; kuopus on todennäköisemmin homo kuin esikoinen. Myös stressaantuneen (haastavissa oloissa) äidin jälkeläinen on todennäköisemmin homo. Tähän on yhdistetty epigeneettiset ilmiöt: perintötekijöiden homoseksuaalisuuteen liittyvät "rakennusohjeet" kytkeytyvät päälle (tai jäävät kytkeytymättä) äidin raskausajan hormonitoiminnan myötävaikutuksella. Vastaavanlaista on havaittu muuallakin eläinkunnassa.
Käytännössä edellä esitetty johtaa perheen sisäisen kilpailun vähenemiseen tilanteissa, joissa kilpailusta on enemmän haittaa kuin hyötyä - jolloin sisarusten kautta suvun geeniperimä saa vaikkapa niukemman toimeentulon (ravinnonsaannin) ikeessä paremmat mahdollisuudet jatkaa taivaltaan. Homoseksuaalisuudella on siis ollut "merkitys" evoluutiossa, eikä se perhettä/sukua hyödyttävänä ilmiönä ole kadonnut perimästä.
Minusta tämä vaikuttaa uskottavalta selitykseltä, ja vahvistaa käsitystä, että seksuaalisella suuntautuneisuudella on synnynnäinen tausta. Suuntautuneisuus-taipumukseen vaikuttavat perintötekijät ja esimerkiksi äidin raskaudenaikainen hormonitoiminta. Kulttuurilliset syyt vaikuttavat lähinnä siihen, miten synnynnäinen taipumus pääsee toteutumaan. Esimerkiksi monissa yhteiskunnissa suhtaudutaan torjuvasti heteroseksuaalisista ihanteista poikkeamiseen ja moni piilottaa tästä poikkeavan taipumuksensa.
(Uusia keskusteluja voisi mieluummin avata suomenkielisellä pohjustuksella kuin englanninkielisellä copypastauksella ja linkillä. Tämä on suomenkielinen keskustelufoorumi.)
Taasko Smo?, mikä tahansa oljenkorsiteoria kelpaa kunhan siihen vain liittyy ajatus synnynnäisestä ominaisuudesta. Eikö ole tullut mieleen että siinä vaiheessa kun perhe on ns. täynnä, on suuri vaara siitä että vanhemmilla ei ole enää antaa aikaa ja huomiota lapselle, lapsi voi jäädä osattomaksi juuri oman sukupuolen huomiosta ja rakkaudesta ja hän kaipaa tätä puuttuvaa osaa koko elämänsä koska hän ei lapsuuden tärkeässä kehitys ja leimautumisvaiheessa sitä saanut.
Mitä enemmän aihepiiriä tutkitaan, sitä selvemmin näyttäisivät vanhat tulkinnat lapsuuden kokemusten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden välisestä yhteydestä romuttuvan - ja sitä selvemmin seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihtelun taustallla näyttävät olevan synnynnäiset tekijät.
Miksi lapsi jäisi osattomaksi "juuri oman sukupuolen huomiosta ja rakkaudesta"? Miksi ei yhtäläisesti sen toisen?
"Mitä enemmän aihepiiriä tutkitaan..."
Kuka on tutkinut ja missä? Homman nimihän on se, että tutkimus ei ole edennyt mihinkään suuntaan. Biologisoivat selitysmallit voit tunkea...
Yleisesti ottaen "pään" toiminnan biologista taustaa ymmärretään jatkuvasti enemmän. Kun kuva kirkastuu, niin esimerkiksi seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvät lainalaisuudet "käyvät järkeen" tehtyihin havaintoihin nähden.
Totta kai neurologinen tutkimus on kehittynyt, mutta seksuaalisuuden suhteen ei ole saavutettu minkäänlista läpimurtoa. Tänä päivänä ei tiedetä, mistä homoseksuaalisuus johtuu. Tämä on tiedeyhteisön virallinen kanta.
Yhtä vähän tiedetään se, mistä heteroseksuaalisuus johtuu. Se on yhtäläisesti tiedeyhteisön kanta.
Tilanne on siis nyt pyöreästi tällainen: Seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihteluun liittyvistä lainalaisuuksista ei ole vielä tarkkaa kuvaa, mutta kuva tarkentuu. Varsin laaja yksimielisyys on siitä, että ilmiön tausta on kätisyyden tapaan biologinen, synnynnäinen (perintötekijät, epigeneettiset mekanismit).
Heteroseksuaalisuuden valta-asema homoseksuaalisuuteen nähden selittyy perinnöllisyyden näkökulmasta asiaan liittyvien teorioiden mukaan sillä, että heterosuhteessa jälkeläisiä syntyy todennäköisemmin ja homoseksuaalisuuden sillä, että ilmiön sopivanlaisella mukanaololla saattaa olla etua perheelle/suvulle.
" Varsin laaja yksimielisyys on siitä, että ilmiön tausta on kätisyyden tapaan biologinen, synnynnäinen"
Kas kummaa, kun ei ole tällaista konsensusta vastaan kävellyt, vaikka olen seurannut homoseksuaalisuuden ympärillä vellovaa tieteellistä (ja varsinkin "tieteellistä") keskustelua jo yli 20 vuotta...
Voisitko siis ystävällisesti linkittää tänne sen "minulta ohi lipsahtaneen" tiedeyhteisön jukilausuman, jonka mukaan homoseksuaalisuus selittyy kätisyyden tapaan geeneillä? Ole hyvä!
Eivät ne konsensukset vastaan kävele. Sinun Jochanan pitää itse kierrellä, katsella ja ymmärtää. Ymmärrä myös, että synnynnäisyys ei ole sama asia kuin geenit.
Ihan sama. Pääasia, että joku homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden puolestapuhuja ei TAASKAAN kyennyt linkittämään tähän keskusteluun lähdettä, joka tukee väitteitään.
Lähdettä mille väitteelle? Toisinaan linkkailen keskustelufoorumeilla mielipidekirjoituksia ja toisinaan kiinnostavia uutisia/artikkeleita - mutta en tapaa lisäillä esittämieni näkemysten tueksi yksittäisiä "lähteitä".
Ota selvää ja totea kätisyyden synnynnäinen tausta. Ota samoin selvää ja totea seksuaalisen suuntautuneisuuden synnynnäinen tausta. Kummassakaan ilmiössä ei ole mitään merkkejä siitä, että taustalla olisi kasvatukseen tai oppimiseen liittyviä mekanismeja - ja molemmissa tapauksissa on mahdollista oppia pärjäämään (käyttäytymään) toisin kuin luonto on piuhat pistänyt.
Nämä ArtoT:t ja Jochananit nyt vaan ovat saaneet päähänsä, että muu seksuaalinen suuntautuminen kuin heterous on syntiä, ja yrittävät kaikin keinoin kieltää pienimmänkin mahdollisuuden siihen, että tämä synti ei olisi itse aiheutettua. Mitähän mieltä heidän jumalansa mahtaa olla näistä itse itsensä hänen puolustusasianajajkseen nimittäneistä inttäjistä, joiden mielestä luomistyö on mennyt tässä kohtaa pieleen...
Jochanan toki tietänee hyvin itsekin oman synnynnäisen ja pysyvän seksuaalisen suuntautuneisuutensa - johon liittyen tämä on "kilvoitellut". ArtoT taas lienee puhtaasti tietämätön ja perustaa käsityksensä vakaumuksensa synnyttämiin ennakkoluuloihin.
En tiedä, mitä nimimerkki Tutkimuksia tarkoittaa "tietyillä uskonnollisilla tahoilla", kun jättää ne mainitsematta, mutta luulenpa, että tunnen Suomen kristilliset piirit paremmin kuin hän. Ei kukaan väitä, että homous olisi oma valinta, jos homoudella tarkoitetaan pelkkää homoseksuaalista taipumusta tuntemusten tasolla. Sen sijaan kaikenlainen homoseksuaalinen toiminta (jätän tarkemman kuvauksen tällä kertaa väliin) on aina oma valinta ja tätä valintaa kyllä painotetaan. Kukaan ei pakota ketään tekemään yhtään mitään. Omaa sukupuoltaan saa rakastaa niin paljon kuin sielu sietää. Se ei ole synti, mutta seksin harrastaminen oman sukupuolen kanssa on. Nuo tutkimukset on käyty läpi jo ties miten monta kertaa. Ne eivät kestä kriittistä tarkastelua.
"Ota selvää..."
Minä olen ottanut näistä asioista selvää aika päiviä sitten. Homoseksuaalisuus rinnastuu hyvin huonosti vasenkätisyyteen, seksuaalinen suuntautuminen kun voi muuttua, mutta kätisyys taas ei. Toisaalta tiede ei ole ratkaisuut "kätisyydenkään ongelmaa" eli ei tiedetä, mikä sen aiheuttaa. Tutkijat epäilevät, että sen taustalla olisi vain yksi altistava geeni. Vasenkätisyys on kuitenkin selkeästi perinnöllistä, koska vasenkätisten lapsista 40 % on vasenkätisiä. Periytymismekanimsia ei tunneta.
Vasenkätisyydestä:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/vasenkatiset_vielakin_arvoitus
http://www.hs.fi/tiede/art-2000002891953.html
Homoseksuaalisuuden suhteen ei tuollaista periytyvyyttä havaita, päinvastoin, kuten on todettu jo monta kertaa, kaksostutkimukset osoittavat, että homoseksuaalisuus ei selkeästikään ole geeneissä. Epigeneettinen näyttö on puhdas nolla. Sikiöaikaisten olosuhteiden ja äidin hormonituotannon vaikutuksen "tutkimus" eivät myöskään ole johtaneet mihinkään tulokseen. Esim. väite, että raskauden aikainen stressi kasvattaisi todennäköisyyttä sille, että lapsesta tulee homo, ei pidä paikkaansa, koska esim. sota-aikana syntyneissä ei ole yhtään sen enempää homoja kuin muina aikoina syntyneissä (sitä paitsi jos homous johtuu äidin raskauden aikaisesta stressistä tai muista häiriötekijöistä, silloinhan se itsessän on kehityshäiriö eikä suinkaan "luonnollista variaatiota"). Äidin hormonituotannon vaikutusten tutkiminen vaatii kokeellista toistettavuutta, mikä on hyvin vaikeaa, ja keskenään ristiriidattomia tuloksia. Sellaisia ei ole. Olosuhteiden pitää päteä kaikissa tapauksissa tai lähes kaikissa tapauksissa.
Jotta voidaan todeta, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä, pitää löytyä sille altistava geeni tai selkeä syys-seuraussuhde sikiönaikaisten olosuhteiden välillä. Olosuhteiden ja lopputuloksen on oltava samat tutkimuksia toistettaessa. Tällaista syy-seuraussuhdetta ei ole löydetty. On vain keskenään ristiriitaisia tutkimustuloksia. Sen sijaan on löydetty selkeitä yhdistäviä tekijöitä homojen ja lesbojen perhetaustoissa ja varhaisissa ihmissuhteissa (esim. homojen läheinen suhde äitiin ja etäinen suhde isään). On siis paljon enemmän näyttöä siitä, että seksuaalisuus kehittyy ja rakentuu ihmissuhteiden kautta ja ihmissuhteilla (etenkin varhaisilla ihmissuhteilla) on paljon enemmän vaikutusta seksuaalisuuteen kuin perintötekijöillä.
Biologia ja luonto pyrkii selkeään sukupuolidikotomiaan ja miehen ja naisen seksuaaliseen yhteyteen. On täysin pähkähullua väittää, että olisi olemassa jokin biologinen mekanismi, joka aikaansaa homouden. Kristittynä minun maailmankuvaani tämä todellisuus istuu oikein hyvin, koska uskon Raamatun ilmoitukseen, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja miehen ja naisen välinen heteroseksuaalinen suhde ja yhteys on alkuperäisen luomisjärjestyksen mukaista. Homoseksuaalisuus on syntiinlankeemuksen seurausta yhdessä kaikkien sairauksien (en väitä, että homous on sairaus) ja muun rappeuman kanssa.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joskus tulevaisuudessa löytyy homogeeni (tai useita geenejä), joka selkeästi aiheuttaa homouden. Löytyyhän perinnöllisiä sairauksiakin. Jumala ei ole niitä kuitenkaan luonut, vaan ne ovat syntiinlankeemuksen seurauksia, rappeutumia meidän "lihassamme".
"Jochanan toki tietänee hyvin itsekin oman synnynnäisen ja pysyvän seksuaalisen suuntautuneisuutensa - johon liittyen tämä on "kilvoitellut". ArtoT taas lienee puhtaasti tietämätön ja perustaa käsityksensä vakaumuksensa synnyttämiin ennakkoluuloihin. "
Itse asiassa minun kokemukseni omasta seksuaalisuudestani on se, että olen alunperin hetero tai vähintäänkin jonkinasteinen biseksuaali. Aina tuonne 13-14-vuotiaaksi lähes kaikki ihastukseni olivat tyttöjä. Joitakin poikia oli joukossa, mutta hyvin harvoja. Sitten minulle tapahtui jotakin, enkä tarkalleen tiedä mitä. Sen kuitenkin tiedän, että menin tuossa iässä ns. "rikki" emotionaalisesti ja solmuun itseni kanssa. Tämä johtui paljolti koulukiusaamisesta 5-6-luokalla, jolloin minua nimiteltiin homoksi, hintiksi, neidiksi, tytöksi ja se sattui erityisen paljon, koska olen emotionaalisesti hyvin herkkä ihminen. Itsetuntoni romahti ja käännyin sisäänpäin. Iloisesta, vapautuneesta ja valoisasta pojasta tuli sulkeutunut ja kuoreensa käpertynyt nuori mies, joka (heteronoloisesta habituksestaan huolimatta!) koko ajan pelkäsi, että muut näkevät hänessä homon. Samaan aikaan seksuaalisuudessa tapahtui selkeä muutos: aloin ihastumaan etupäässä poikiin.
Itse näen asian niin, että kun omaan miehisyyden kokemukseeni ja yhteyteen toisten poikien kanssa ("me pojat") tuli kolhu ja särö ("minä ja muut pojat"), tämä sai aikaan sen, että homoeroottinen viehtymys kasvoi suuremmaksi kuin heteroeroottinen.
Missään tapauksessa en koe, että olen alunperin homo, vaan homouteni johtuu selkeästä ihmissuhdedilemmasta ja siitä, kuinka näen itseni suhteessa muihin miehiin (oma kuva). Siksi olen vakuuttunut siitä, että sukupuoli-identiteetillä on selkeä yhteys seksuaalisuuteen. Sukupuoli-identiteetillä en tarkoita vain ulkoista käyttäytymistä ja habitusta, vaan syvää, sisäistä kokemusta omasta miehisyydestä/naiseudesta. Esim. ihminen voi olla ulkoisesti täysin heteronoloinen, mutta sisäisesti kokea riittämättömyyttä ja "erilaisuutta" oman, biologisen sukupuolensa edustajana ja emotionaalisen yhteyden puutetta muihin miehiin (nk. "male bonding").
Tästä lähtökohdastani minun on hyvin helppo nähdä, kuinka Jumala on alunperin luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, oman biologisen sukupuolensa edustajiksi, samaistumaan omaan sukupuoleensa ja muodostamaan selkeä sukupuoli-identiteetti ja terveiden ja tasapainoisten ihmissuhteiden kautta myös kokemus omasta sukupuolestaan. Tämän luonnollinen seuraus on heteroseksuaalinen yhteys ja ihastuminen vastakkaisen sukupuolen ("erilaisen") kanssa. Tätä kehitystä tukevat geenit, biologia ja luonnolliset mekanismit ja homoseksuaalisuus on poikkeama tästä kehityksestä.
Toisaalta uskon myös nk. viettelyteoriaan eli siihen, että ihmiselle voi syntyä jonkun voimakkaan seksuaalisen ja siis nimenomaan seksuaalista mielihyvää tuottavan kokemuksen (masturbaation tai seksuaalisen kanssakäymisen) seurauksena nk. fiksaatio omaan sukupuoleensa, täysin riippumatta siitä, minkälainen menneisyys ja ihmissuhdetausta ihmisellä on. Homosteluun voi jäädä ns. kiinni ja koukkuun ja monet jäävätkin. Tällainen tilanne on monilla ukkomiehillä, jotka homoilevat minkä kerkeävät, vaikka ovat naimisissa tai parisuhteessa naisen kanssa. Monista heteroista on tullut homoja ja tietysti myös päinvastoin. Kaiken kaikkiaan seksuaalisuus - kuten ihminenkin - on hyvin moniulotteinen ja kerroksinen kokonaisuus eikä ihme, ettei tutkimuksissa sen suhteen ole saavutettu minkäänlaisia läpimurtoja.
Mitä Arto T:hen tulee, en tunen häntä, mutta ei hän mikään ihan "tietämätön" ole, sillä hänellä on melko lailla tietoa homoudesta eli näyttäisi siltä, että hän on seurannut seksuaalipoliittista keskustelua. Eihän itse tarvitse olla kokenut, voidakseen tietää.
Seksuaalinen suuntauntuneisuus ei ole (varsinkaan tahdonalaisesti) muuttuva asia, vaikka jotkut ovatkin kertoneet suuntautuneisuutensa "elävän" tai "liukuvan". Kyse näissä lienee biseksuaalisuudesta ja tunne-elämän muutosten kautta koetusta.
Seksuaaliseen suuntauntuneisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä perinnöllisyys ei liene yhdestä geenistä kiinni. Kaksostutkimukset nimenomaan vahvistavat käsitystä siitä, että seksuaalisella suuntautuneisuudella on perinnöllistä taustaa. Havainnot epigeneettisten tekijöiden vaikutuksesta ovat kaikkea muuta kuin "nolla", mutta asia on vielä varsin uusi.
Mainitun "kehityshäiriön" sijaan voidaan kyllä vähintään yhtä hyvin puhua "luonnollisesta variaatiosta", samoin kuin "häiriötekijän" asemesta voidaan puhua "muuttuvista olosuhteista". Vähäisessä stressissä eläminen on ihmiskunnan historiassa harvinainen, hyvin nuori ja länsimainen yltäkylläisyyteen liittyvä ilmiö. Kuvitelma "alkuperäisestä järjestyksestä" ja siitä poikkeamisesta sopii toki tapaan käytettyyn tapaan määritellä asioita.
Homoseksuaalisuudelle ei tarvitse löytyä yhtä altistavaa geeniä, jotta sen voisi todeta synnynnäiseksi. Nykyisin on löydetty perintötekijöistä merkkejä, jotka näyttävät olevan yhdistettävissä miespuoliseen homoseksuaalisuuteen.
Mitä tulee homoseksuaalisuuteen liitettyihin löydöksiin perhe- ja muissa ihmissuhteissa, voi kyse olla myös syyistä ja seurauksista toisin päin; tehdyt havainnot selittyvät henkilön seksuaalisella suuntautuneisuudella - ei niin, että seksuaalinen suuntautuneisuus olisi seurausta havaituista asioista.
Tuossa 13-14 ikävuoden nurkilla ihminen herää seksuaalisesti, ja tuolloin seksuaalinen suuntautuneisuus alkaa vaikuttaa siihen, kenet ihminen voi kokea romanttisesti/eroottisesti kiinnostavana.
Maapallon väkiluku muuten on jo kantokykynsä rajalla, ellei ylittänytkin sitä. Ihmiskunta on jo täyttänyt maan ja lisääntynyt jokseenkin riittämiin.
"Kaksostutkimukset nimenomaan vahvistavat käsitystä siitä, että seksuaalisella suuntautuneisuudella on perinnöllistä taustaa."
En tiedä, miten päin sinä niitä kaksostutkimuksia luet, mutta jos kerran identtisistä kaksosista, joista toinen on homo, toinenkin on ainoastaan 11 % tapauksista, niin tämä NIMENOMAAN osoittaa, että perinnöllisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä asian kanssa, koska identtisistä kaksosista, joilla on 100 % sama perimä, pitäisi kummastakin tulla homoja. Pitää olla silmät aika killissä ja ideologian sokaisemat, että tuosta voi vetää täysin päinvastaisen johtopäätöksen. Näitä tutkimuksia käsittelimme jo:
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=42&thrdid=15043
Toisekeen, et voi muiden kokemuksiin sanoa, miten asia on, ikään kuin tietäisit paremmin. Minun ihastukseni tyttöihin olivat nimenomaan seksuaalisia luonteeltaan, eivät mitään "kaveri-ihastuksia", ihailua tms. Luulen tietäväni tämän paremmin kuin sinä. Seksuaalisuushan on ihmisessä jo lapsesta saakka ja jo hyvin pieni lapsikin voi viehättyä seksuaalisesti ja eroottisella tasolla, jopa kiihottua fyysisestä läheisyydestä, sukuelinten koskettelusta jne. Hormonituotannon kasvu murrosiässä toki vaikuttaa murrosiässä siihen, että kiinnostus tuntuvasti lisääntyy ja alkaa ns. tehdä mieli, mutta ei niin voi sanoa, että vasta tietystä iästä alkaen selviää, mikä on ihmisen "todellinen seksuaalinen suuntautuminen". Pikemminkin kyse on kehityskulusta, jonka alkupäässä näen omalla kohdallani olevan selkeästi heteron. Eihän heterotkaan ole "aluksi homoja" ja vasta sitten tietyssä iässä muuttuvat heteroiksi.
Valitettavasti oma kokemukseni ei myöskään tue spekulaatiotasi siitä, että homous on ensin ja sitten vasta ihmissuhteet. Minulla homous nimenomaan näyttäytyisi olevan seurausta tietynlaisesta ihmissuhdedynamiikasta, koska vielä murrosiässäkin ihastuin etupäässä tyttöihin. Minulla ei mennyt niin, että murrosiän alettua "havahduin homouteeni", vaan homoseksuaalinen kiinnostus tuli vallitsevaksi vasta myöhemmin. Jos joku haluaa nähdä asian niin, että "löysin homouteni" vasta myöhemmin, niin siitä vaan. Oma kokemukseni kuitenkin on se, että olen alunperin hetero.
"Havainnot epigeneettisten tekijöiden vaikutuksesta ovat kaikkea muuta kuin "nolla", mutta asia on vielä varsin uusi."
Se tässä juuri ongelma onkin. Asia on niin uusi, ettei sitä ole vielä ehditty tutkia. Vaatisi sukupolvien ajanjakson, jotta voidaan muodostaa edes jotain alustavia päätelmiä mahdollisista epigeneettisistä vaikutusmekanismeista. Epigeneettiset perustelut ovat samaa luokkaa, kuin toteaisi, että tuolla jossain ulkoavaruudessa on ehkä elämää, mutta emme tiedä siitä mitään. Toisin sanoin: näyttö on puhdas nolla.
Kun noita mainittuja tutkimuksia käsiteltiin, niin (sinulle) aika rautalankaa taivuttamalla koetettiin selitettää syitä, miksi ominaisuus voi olla synnynnäinen (ja perinnöllinenkin), vaikka identtisillä kaksosilla ei tietty ominaisuus esiinny aivan samanlaisena. Ensinnäkin, 11 prosenttia on sen verran iso luku, ettei perinnöllisyyttä voida sulkea pois. Toiseksi, juuri epigeneettisten tekijöiden vaikutus on palapelin puuttuva osa; ne vaikuttavat siihen, miten seksuaaliseen suuntautuneisuuteen vaikuttavat geenit aktivoituvat tai ovat aktivoitumatta. Kolmanneksi: heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus eivät ole mitenkään vastakkaisia ilmiöitä, vaan saman ilmiön eri variaatioita - ehkäpä jopa nyansseja.
Saman ilmiön nimeltä seksuaalisuus, toki. Kuka sellaista nyt on kieltämässä? Vastakkaisiahan ne tietenkin ovat siinä mielessä, että toisessa kiinnostus suuntautuu vastakkaiseen, toisessa omaan sukupuoleen. Hyvin vastakkaisia!
Ja mitä tulee tuohon 11 %:iin, niin se on häviävän pieni luku, kun on kyse identtitstä kaksosista, jos väitetään, että homous on geeneissä. Myönnän toki, että se on isompi luku, kuin ei-identtisten 7 % (muistaakseni), eli olen valmis myöntämään, että perintötekijät voivat toimia jonkinlaisena altistavana tekijänä (joskin hyvin vähäisenä), mutta eipähän tarvitse takkia tässäkään kohden kääntää, koska olen aina sanonut, että perintötekijät voivat toimia jonkinasteisina altistavina tekijöinä. Selvästikään ne eivät kuitenkaan mitään määrää.
Mitä tulee rautalangan vääntöön, niin sanoin jo ja sanon vastakin, että rautalankanne menee hukkaan, jos te itse ette kykene erottamaan toisistaan synnynnäistä taipumusta ja jollekin taipumukselle altistavia tekijöitä (joita ei tarkalleen edes tunneta).
Tätä eroa olen koittanut TEILLE vääntää rautalangasta, mutta ilmeisesti siinäkin on rautalankaa palanut turhaan, koska te tartutte mihin tahansa oljenkorsiteoriaan, kunhan vain siihen liittyy ajatus homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä, kuten Arto T jo edellä osuvasti totesi.
Itse olen esikoinen ja sisarukseni ovat heteroita. Eikä vanhemmillani ollut stressejä, eikä puutetta minun aikaansaannissa.
Tunnen myös monta muutakin sisarusparvensa esikoista homoa.
Joten ihan yksiselitteinen tuo keskustelun alun hypoteesi ei ole.
Tuohon lienee syytä ottaa tarkasteluun mukaan mys se, mistä hetero- tai homo-identiteettien lisäksi aiheutuu noista täysin eroava biseksuaalinen taipumus-suuntautuneisuus? Heitin vaan tuon, jotta uskovaiset eivät eksyisi duoalismiin ja saisivat kolmiyhteyttä pähkittäväkseen, sekä koska eräät aina syrjivät bissejä noissa jutuissa, heidän erikoisuutensa unohtaen.
Jokaisella on oikeus rakennella itselleen haluamiaan syntilistoja ja välttää näille syntilistoille lisäämiään asioita. En lähde kiistelemään näiden listojen sisällöstä Jochananin kanssa. Kukin taaplatkoon tyylillään ja mitäpä muiden syntikäsitykset minulle kuuluu.
En myöskään suhtaudu intohimoisesti homoseksuaalisuuden tai heteroseksuaalisuuden syytä pohtiviin tutkimuksiin, koska mielestäni syy on loppupeleissä yhdentekevä. Mitä väliä.
"En myöskään suhtaudu intohimoisesti homoseksuaalisuuden tai heteroseksuaalisuuden syytä pohtiviin tutkimuksiin"
Mutta intohimoa riitti kuitenkin sen verran, että postasit tänne parit "tutkimukset" ???
Kaikkea hyvää vaan sullekin ja kukin taplatkoon tyylillään ihan ehdottomasti!
Vaikka identtiset kaksoset jakavat yhteisen geeniperimän, eivät kasvuolosuhteet kohdussa ole kuitenkaan identtiset molemmille sikiöille. Esim. toisen sikiön napanuora voi olla kiinnittynyt istukan reunaan, eikä sikiö siksi saa ravinteita samassa tahdissa, kun toinen.
Usein vedotaan homotutkimuksiin, joissa väitetään homouden taustalla olevan lapsuusajan trauman tai epätyypillisen suhteen isään ja/tai äitiin. Monet näistä tutkimuksista ovat kymmenien vuosien takaa ja useat niistä on koostettu tutkimalla homoja ja lesboja, joilla on psyykkisiä ongelmia eli he ovat jossain vaiheessa elämäänsä olleet psykologin ja/tai psykiatrin hoidossa. Näistä tutkimustuloksista saa täysin väärän kuvan homoudesta, koska suurin osa homoista ja lesboista jää tutkimuksen ulkopuolelle. Sitä paitsi, jos heteroseksuaalilla on ongelmia elämänhallintansa kanssa (päihteet, mielenterveydelliset ongelmat, seksiriippuvuus), niin onko kukaan kuullut yhdenkään tutkijan väittävän, että syy näihin on heteroseksuaalisuudessa?
Jochanan, vaikka sinun nuoruuden kokemuksesi oli tuollainen, kun kerroit, ei se todista puoleen eikä toiseen homouden syystä. Minulla on toisenlainen kokemus seksuaalisesta heräämisestä. Olen jo nuoresta lähtien ihastunut toisiin poikiin, enkä koskaan kokenut homouttani epäluonnolliseksi. Suhteeni vanhempiini on aina ollut hyvä, minua ei ole käytetty hyväksi, kukaan ei johdatellut minua homoseksiin ennen kuin olin 21. Minulla ei koskaan ole ollut sellaista tilannetta, että olisin voinut valita homouden ja heterouden väliltä. Minä en välitä, mitä Raamattu sanoo homoudesta. Tämä on ainoa elämäni täällä maan päällä, enkä aio tuhlata sitä noudattamalla jonkun Lähi-idässä eläneen heimon moraalisääntöjä. Olen avioliitossa mieheni kanssa, olemme asuneet yhdessä 20 vuotta yksiavioisessa suhteessa, ja aiomme vanheta yhdessä toisiamme rakastaen.
Sukupuoltenkin "vastakkaisuus" on lopulta vain sana. Ei ole lopulta mitään konkreettista syytä ajatella ihmisten olevan sukupuolisuutensakaan osalta kuin magneetin vastakkaiset navat, joiden tietyt ominaisuudet ovat keskenään "käänteiset".
Biologia ja luonto eivät oikeasti "pyri" mihinkään. Luonto ei ole siten tietoinen, että sillä voisi olla pyrkimyksiä sukupuolidikotomiaan tai mihinkään muuhunkaan. Tietyt asiat (kuten vaikka sukupuolidikotomia) toki ovat eduksi tietyille asioille (kuten vaikkapa geenipoolin vaihtelevana pysymiselle). Ja siksi esimerkiksi lisääntymistä sopivalla tavalla edistävät ominaisuudet säilyvät evoluutiossa.
Monikin on lapsuudessaan kokenut kiihottuneensa tavalla, jota voi pitää seksuaaliseen kiihottumiseen verrattavana. Eroottis-romanttisinakin pidettäviä (tai ainakin sellaista tunnetasolla muistuttavia) kokemuksia lienee jo nuorina. Vasta murrosikä kuitenkin näyttää herättävän kyvyn varsinaiseen aikuiseen seksuaaliseen (eroottis-romanttiseen) kiinnostumiseen kaikkine kommervenkkeineen. Ennen tuota on vaikea määritellä itseään seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan miksikään.
Minä lienen ollut 14..15, kun ensimmäisen kerran voin sanoa jollain tavalla ihastuneeni. Pari vuotta aiemmin olin jo alkanut epämääräisesti tiedostaa, että kiinnostun pojista enkä tytöistä. Olin (todennäköisesti) 16 kun ensimmäisen kerran ihastuin "aikuisen lailla".
En minä tosiaan ole mikään kyseenalaistamaan sitä, että Jochanan koet olleesi "alunperin hetero". Kukaan ei kyseenalaista omaa kokemusmaailmaasi. Toisaalta, kertomasi (eikä tulkintasikaan) perusteella ei voi varsinaisesti torjua seksuaalisen suuntautuneisuutesi synnynnäisyyttä.
Jos heterot ovat olleet koko ikänsä heteroita, nin miksi sama homma ei olisi homoilla? Itsepetos, tuo petoksista tuhoisin.
Yliopistossa kuulin tällaisen jutun:
Suomenkielisyys on geneettisesti periytyvä ominaisuus, koska suomenkieliset vanhemmat saavat suomenkielisiä lapsia!
Q. E. D. ja Sapienti sat!
PS. Ei ole yhdentekevää, viitataanko sanomalehtien kohu-uutisiin (joissa vedetään mutkia suoriksi) vai vertaisarvioituihin tiedejulkaisuihin.
Taisit kuulla humanistin höpötyksiä... ;)
Sadeillan uutinen
Tutkimustulos: ”homogeeniä” ei ole olemassa
Suurin tähänastisista tutkimuksista, jotka koskevat genetiikkaa ja seksuaalista suuntautumista, julkaistiin perjantaina Yhdysvalloissa. Tutkimukseen osallistui eli tutkimuksen kohteina oli yli 450 000 henkilöä. Julkistustilaisuudessa puhunut Harvard Medical Schoolin edustaja Andrea Ganna totesi, että ”Voin ilmoittaa, ettei ole olemassa mitään homogeeniä. Pikemminkin ei-heteroseksuaalisuuteen vaikuttavat osaltaan monet pienet geneettiset efektit”.
Tässä on yksi tiivistelmä tuloksista. Ymmärsin mielestäni tutkimuksesta kirjoitetun tiivistelmän sanoman ja tiedotusvälineiden uutiset aiheesta, mutta jätän suomenkielisen yhteenvedon laatimisen muille.
http://www.sciencemag.org/news/2018/10/giant-study-links-dna-variants-same-sex-behaviorJos seksuaalisuus olisi yhden geenin ja sen alleelien ohjaama, näyttäytyisi se huomattavan deterministisenä.
Esim. älykkyyteen vaikuttaa n. 500 geeniä ja älykkyys on n. 50% periytyvä ominaisuus.
Y-kromosomissa on 10 proteiinia koodaavaa geeniä, joita ei ole X-kromosomissa tai muissa kromosomeissa. Naisen ja miehen kudoksissa aktiviteettieroja tavataan n. 6500 geenituotteen osalta. Osa on sellaisia, että miehen kaikissa kudoksissa geenituotetta on eri määrä kuin naisen. Osa on sellaisia, että miehen joissakin kudoksissa geenituotetta on eri määrä kuin naisen.
Evoluutio asuu vaihtelussa, joka on elämänilmiön ydintä. Mitä monimutkaisempi biologinen järjestelmä on, sitä useammalla tasolla sen mekanismeihin liittyy epätäsmällisyyttä, joka summautuu vaihteluväleiksi. Tuntemistamme biologisista systeemeistä ihimisaivot on yksi monimutkaisimmista.
Itse asiassa ylläolevan paperin merkittävimmät löydökset ovat nämä:
1. tendenssi samansukupuoliseen seksiin assosioituu neljään DNA-alueeseen.
2. kyseiset DNA-alueet assosioituvat myös suurempaan määrään seksikumppaneita heteroseksuaaleilla.
Kohdasta nr. 2. on vedetty uusi hypoteesi sille, miksi homoseksuaalisuus säilyy, vaikka homoseksuaalit saavat tilastollisesti merkitsevästi vähemmän jälkeläisiä kuin heteroseksuaalit. Uusi selitys on se, että samat DNA-alueet tekisivät heterosta keskimääräistä viehättävämmän tai seksuaalisesti aktiivisemman, mikä aikaansaa sivutuotteena homoja jälkeläisiä..
Minä kuulun niihin jotka uskovat homogeenin olemassaoloon ihan jo siitäkin syystä, että minulla on kaksi vanhempaa veljeä (heteroita) ja etusormi sekä nimetön sormi ovat samanpituiset. Tunsin jo lapsena olevani erilainen kuin muut pojat, paljon herkempi. Varhaisteininä sitten viimeistään huomasin olevani homo kun ihastuin salaa yhteen poikaan. En näistä omista kokemuksistani johtuen oikein voi uskoa, että jostakin tulee myöhemmässä vaiheessa homo. Kyllä se homogeeni oli ainakin minulla jo syntyessäni.
