Pirkko Saisio yllättyi radikaalien suomalaisten homoaktivistien ajatuksista

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • jnsto
  • 8

Helsingin Sanomat tarjosi sunnuntaina 28.8 koko sivun haastattelun kirjailijan ja ohjaajan Pirkko Saision kanssa.

Anna-Sofia Bernerin laatima haastattelu kertoo syksyn ajankohtaisesta teatteritapahtumasta ja luotaa Saision tämänhetkistä mielialaa.

Pirkko Saisio sanoo, että mielellään luovuttaisi valtakunnanlesbon tehtävät jo muillle. Manttelia on kuitenkin mennä tulla kyselemään, jos haikailee synkkää menneisyyttä tai jos haluaa eristyä heteroista. Toimittaja toteaa, että Saisio on ennenkin halunnut jättää keskustelun nuoremmille, mutta nuoremmat eivät ole ottaneet tehtävää vastaan.

Syksyn näytelmää kirjoittaessaan Saisio kertoi tutustuneensa radikaalien homoaktivistien ajatuksiin. Kuten siihen, että virallinen homoliike on väärässä hokiessaan, että homot ovat ihan samankaltaisia kuin heterot. Että homot myyvät itsensä ja historiansa kerjätessään hyväksyntää. Heidän tunnuslauseensa on ylpeyden sijasta häpeä, koska sitä monet tuntevat erilaisuudestaan. - Nämä ajatukset olivat minulle yllätys, sanoo Saisio HS:lle.

Taistellessaan ihmisoikeuksista homoliike on osaltaan ollut luomassa poliittisesti korrektia myyttiä onnellisesta homosta ja hänen keskiluokkaisesta ydinperheestään. Se on aika kahlitseva myytti. Kaikki homot eivät halua perhettä eivätkä parisuhdetta. Homoilla ja heidän perheillään on ongelmia ja surua siinä missä heteroillakin. Nissä ei vain uskalleta puhua, koska se leimaa helposti kaikki homot.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

- Niin ei tietenkään pidä olla, sen Saisiio allekirjoittaa. Mutta eristäytyä hän ei missään tapauksessa halua.

Eikä se nuorten romantisoima historia puistoissa ja pisuaareissa piilotellen niin hienoa aikaa ollut.

Syksyn näytelmässä Kansallisteatterissa Saisio haluaa näyttää, että homot eivät mahdu yhteen ideologiaan. Heitä on vainottu niin sosialismissa kuin kansallissosialismissa, islamissa kuin kristinuskossakin. Ja myös länsimaisissa demokratioissa.

Näyttämölle Saisio marssittaa Stalinin, Hitlerin, Apostoli Paavalin, Winston Churchillin, kristillisen kansanedustajan, burkhaan pukeutuneen naisen ja jääkiekkojoukkueen.

8 kommenttia

  • 1 / 8
  • Onnellinen mies
  • 28.8.2011, 12.03
Kiitos Pirkko Saisio ja onnea elämään aina ja kaikkialla!
  • 2 / 8
  • ihan tavallinen ihminen homona
  • 29.8.2011, 0.27
Mihinkähän perustuu väite että virallinen homoliike hokisi muka että "homot ovat ihan samankaltaisia kuin heterot"? Itse en ole ainakaan koskaan huomannut sen sellaista tekevän.

Toki olen kuullut ja nähnyt, miten Suomessa on tietty radikaalien homoaktivistien liike, jotka tuntuvat vaativan että kaikkien homojen pitäisi olla jotenkin äärimmäisiä, harrastaa jotain äärimmäisyyksiä ja olla jotenkin kaikinpuolin äärimmäisen erilaisia.
- Itse en ainakaan koe mitään tarvetta olla äärimmäisen erilainen, vaan avoimesti ihan oma itseni, elää ja olla niin kuin minusta hyvältä tuntuu, toisiakin arvostaen - sillä ainakin minä odotan toistenkin arvostavan minua ja käyttäytyvän toisia arvostaen.

Virallinen homoliike ei ainakaan aja kaikille homoille parisuhdetta, perhettä ja avioliittoa, vaan virallinen homoliike ajaa kaikille ihmisille samoja mahdollisuuksia, myös avioliiton osalta. Avioliittoa ei ajeta todellakaan pakoksi kaikille, vaan vain mahdollisuudeksi niille, jotka yhteiskunnan virallistaman avioliiton parisuhteelleen haluavat.

Kummallistahan näillä radikaali-homoaktivisteilla on juuri se, että he tuntuvat vastustavan esim. tuon avioliiton osalta nimenomaan homojen oikeuksia avioliittoon, eivätkä nuo radikaali-homoaktivistit ole vaatimassa avioliittoa pois heteroilta eli kaikilta. Nuo radikaali-homot ajavat juuri itse yhteen, heidän muottiinsa pakottamista.

Virallinen homoliikehän on ajanut erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymistä yhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä että voi ihan itse halujensa mukaan olla ns. tavis-ihminen homonakin tai voi olla jotain erikoisempaa, jos niin haluaa. Ja hyväksymisellä yhteiskunnassa tarkoitetaan sitä, että lainsäädäntö ja kohtelus yhteisössä on yhdenvertainen - mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi itse pitää esim. jostain pervoilusta tai että pitäisi henkilökohtaisesti pitää esim. joittenkin harrastamista suhteista periaatteessa lapsensa ikäisten kanssa. Hyväksyminen tarkoittaa myös sitä sitä, että annetaan toisten harrastaa niitä, mutta niistä ei tarvitse itse silti pitää, eikä itsellä ole mitään tarvetta ahtautua johonkin vain äärimmäisyyksien muottiin.