Leffa ois pitäny toteuttaa niin, et SUOMALAINEN vanhus muistelee SUOMALAISILLE lapsille Mannerheimii ja sen urotöitä. Leffan toteutus ois pitäny sijottaa suomalaisiin ja kyseiseen aikaan sopiviin olosuhteisiin.
"Suomen kansa raivostui Mannerheim-elokuvasta!"
No mutta mikähän siinä oikein on, että "meidän" verorahoillamme ei saada sitä ensimmäistäkään "oikeaa" ja "aitoa" Mannerheim elokuvaa aikaiseksi? Kritiikki kai pitäisi kohdistaa sinne, ei näihin loputtomiin uudelleentulkintoihin? Kai tuo suurmies epookin arvoinen on?
Pitää kuitenkin muistaa, että elokuvan ja siihen liittyvän dokkarin tarkoituksena on saada aikaan keskustelua Mannerheim-myytistä. Siinä tuo on kyllä onnistunut, itse elokuva oli aika huono. Kohinasta lukien, tuota myytinpurkamista - tai vahvistamista varmasti tarvitaan, itseäni tuo pyhä lehmä ei jaksa kiinnostaa edes homona.
Pitää kuitenkin muistaa, että elokuvan ja siihen liittyvän dokkarin tarkoituksena on saada aikaan keskustelua Mannerheim-myytistä. Siinä tuo on kyllä onnistunut, itse elokuva oli aika huono. Kohinasta lukien, tuota myytinpurkamista - tai vahvistamista varmasti tarvitaan, itseäni tuo pyhä lehmä ei jaksa kiinnostaa edes homona.
Kiitos uudesta tittelistäni Riquman. Valitettavasti Sinun kommenttisi osoittaa, ettet juuri ymmärrä kulttuurista. Kulttuuri yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä, ettet Sinä eikä kukaan muukaan saa määrätä, kuka Mannerheimista elokuvia tekee. Jos/kun löytyy joitakuita, jotka saavat kicksejä tästä elokuvasta, se puolustaa paikkaansa. Kulttuuri on näin yksinkertaista.
:)
:)
Oli kiva pikku leffa. Pääosan esittäjä oli yhtä aikaa symppis ja komea. Suurin anti kuitenkin oli leffan provosoima ilmeisen terapeuttinen keskustelu (vai sainoisko tyhjänpäiväinen sapelinkalistelu), joka hyvin toi esille osallistujiensa hengenelämän koko kirjon ylevyydestä mätään pohjasedimenttiin asti.
Kiitos, YLE hyvin käytetyistä rahoistamme! Juuri tällaista piikkiä suomalaisuuden suuret myytit tarvitsevatkin.
Kiitos, YLE hyvin käytetyistä rahoistamme! Juuri tällaista piikkiä suomalaisuuden suuret myytit tarvitsevatkin.
- 105 / 124
- JuhaniV
- 30.9.2012 8:17
Mannerheim-kalabaliikki haisee likaiselta julkisuustempulta. Jälleen kerran minulle tapahtui vanha tuttu ilmiö. Kun jotakin asiaa mainostetaan voimallisesti tai sitä vatvotaan julkisuudessa paljon, saan syvän vastenmielisyyden koko asiaa kohtaan. Jätän sellaisissa tapauksissa koko homman väliin. En mahda mitään sille tunteelle, että nyt joku koettaa kusettaa ja saada minut toimimaan haluamallaan tavalla. En halua käyttää aikaani tällaiseen, joten jätän Marski-aiheeseen syventymisen tällä kerralla tähän. Laumasieluiset juoskoot tuon filmin perässä, minä en.
Tämä on minulle osoitus YLE:n vajoamisesta iltapäivälehtien tasolle kalastellessaan suuria katsojalukuja. Kuulin jokin aika sitten tarinan Applesta, asia jonka todenperäisyyttä en ole tarkistanut. Sen mukaan Apple olisi palkannut ihmisiä jonottamaan uusia tuotteitaan kauppojen eteen. Toimittajat menevät halpaan ja ampaisevat kameroineen paikalle vahvistamaan Applen haluamaa näkyvyyttä. Vastaavaan temppuun syyllistyi Cocacola joskus kymmenisen vuotta sitten. Kilpailuasemaansa parantaakseen ja värillisen sokeriveden myyntiä nostaakseen Cocacola ilmoitti lopettavansa vakiotuotteensa myynnin. Samaan aikaan se palkkasi ihmisiä osoittamaan mieltään myynnin lopettamista vastaan. Myynti kasvoi reippaasti.
(En ole juonut mitään kolajuomaa periaatteesta yli kahteenkymmeneen vuoteen.)
Tämä on minulle osoitus YLE:n vajoamisesta iltapäivälehtien tasolle kalastellessaan suuria katsojalukuja. Kuulin jokin aika sitten tarinan Applesta, asia jonka todenperäisyyttä en ole tarkistanut. Sen mukaan Apple olisi palkannut ihmisiä jonottamaan uusia tuotteitaan kauppojen eteen. Toimittajat menevät halpaan ja ampaisevat kameroineen paikalle vahvistamaan Applen haluamaa näkyvyyttä. Vastaavaan temppuun syyllistyi Cocacola joskus kymmenisen vuotta sitten. Kilpailuasemaansa parantaakseen ja värillisen sokeriveden myyntiä nostaakseen Cocacola ilmoitti lopettavansa vakiotuotteensa myynnin. Samaan aikaan se palkkasi ihmisiä osoittamaan mieltään myynnin lopettamista vastaan. Myynti kasvoi reippaasti.
(En ole juonut mitään kolajuomaa periaatteesta yli kahteenkymmeneen vuoteen.)
- 106 / 124
- smo
- 30.9.2012 8:45
No niin. Keskinkertaista huonompi raina on nyt nähty. Taiteellisten saavutustensa osalta saldo on vähäinen. Taustalla näyttää todellakin olevan vain halu nostattaa kohua. Keppihevosena on Mannerheimin nimi.
Mannerheim-elokuva on oivallinen oppitunti medialukutaitoihin.
http://yle.fi/uutiset/myytin_ravistelua_vai_tosi-tvta/6311563
Hassua kyllä, kohinasta tulee mieleen PerSSujen harjoittama populismi, samanlainen keskustelua herättävä provokaatio, kuin heidän vitsiksi leimaava taidelinjaus oli. Nyt taisi pilkka osua omaan nilkkaan kun "kansa älähti"?
http://yle.fi/uutiset/myytin_ravistelua_vai_tosi-tvta/6311563
Hassua kyllä, kohinasta tulee mieleen PerSSujen harjoittama populismi, samanlainen keskustelua herättävä provokaatio, kuin heidän vitsiksi leimaava taidelinjaus oli. Nyt taisi pilkka osua omaan nilkkaan kun "kansa älähti"?
Vaikka ma miten ponnistelisin, niin ma en tajuu, miten taa kohu liittyy Persuihin, mut ehka SaintJudy voi valasta asiaa? Ehka taakin on taas joku Persujen mystinen salajuoni Mustii Kenialaisii Mannerheimei vastaan?
Hyvä Rikumies, muistanet varmaankin kannattamasi puolueesi puolueohjelmasi nostatuksen postmodernismia vastaan olleen "tsoukki", jonka varjolla nostettiin keskeskusteluun "tärkeitä" asioita. Samaa vikaa tässä, nyt vuorostaan "älähti" "kansa". Ehkäpä Musta Mannerheimleffa onkin suvaitsevaiston mystinen salajuoni lakananvalkeit persusuomalaisii vastaan?
Täysin paska oli, enkä aio seurata tekodokkaria.
Kerrankin ma oon patun kanssa samaa mielta! Hassuu...
Ystäväni Riquman kunnostautuu nyt parisuhde- ja lastenkasvatusneuvojan sekä monikulttuurisuusvisioinin lisäksi myös elokuvakerronnan opettajana: "suomalainen vanhus kertoo suomalaisille lapsille mannerheimin uroteoista". Söpöä :)
Terveisin, Jakorasia jolla on "mielikuvituspuoliso lähi-idästä"
Terveisin, Jakorasia jolla on "mielikuvituspuoliso lähi-idästä"
Elokuva, joka herättää näin paljon suuria tunteita, ei voi olla läpeensä huono :)
- 114 / 124
- smo
- 1.10.2012 7:01
Jotain samaa tässä taiteellisessa prosessissa on kuin Helsingin Katajanokan lasikuutio-hotellihankkeessa. Jotain huomattavan matalaotsaista vääntämistä.
Jakorasia, joka on aiemmin jakanu rasiastaan piparii Lähi-Idästä myöntää nyt siis lopultakin, et sillä on mielikuvituspoikaystävä Lähi-Idästä. Vihdoin.
Kiva kuulla sinusta Riquman: olenkin jo kaivannut sinua. Kyllä puolisoni ja minut on Helsingin maistraatissa rekisteröity suhteeseen :-) Hän ei tosin tykkää, kun käytän aikaani Ranneliikkeessä surffailuun.
Kuuntelin perjantaina YLE 1 kultakuumeohjelman, jossa keskusteltiin YLEn Mannerheimin elokuvasta.
Mukana keskustelemassa oli myös elokuva tuottaja Erkko Lyytinen, joka totesi jotenkin siihen tapaan, että Mannerheimista ihmisenä, siis yksityishenkilönä, ei tiedetä mitään. Hän sanoi tuotantotiimin tehneen riisöörtsiä ja mm haastatelleen "Mannerheimin perheen lähiperhettä", millä tarkoitti Suomessa asuvia Linderin suvun jäseniä. (Mannerheimin sisko Sophie oli naimisissa Hjalmar Linderin kanssa lyhyen aikaa ja Mannerheimilla oli suhde Kitty Linderin kanssa) ja kaikki harvat elossa olevat sanoivat, että hänestä ei tiedetty mitään.
Tuottaja toteaa mm. että kirjallisuus ,myös tietokirjallisuus ja tutkimus, on puhdasta fiktiota. "Mannerheimista ei tiedetä tänä päivänä yhtään mitään ja kukaan ei tullut sanomaan, että minä tiedän millainen Mannerheim on” . Elokuvassa tuottajan mukaan halutaankin esittää uusi tulkinta siitä minkälainen henkilö Mannerheim olisi saattanut olla.
Kultakuumeen keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, mutta tuottajan elokuvalle kertomat tarkoitusperät jäivät silti kovin epämääräiseksi sanahelinäksi.
Aloin katsoa Areenasta myös itse elokuvaa. Katselin sitä noin vartin, mutta en keksinyt mitään syytä miksi olisin katsonut puoli tuntia lisää. Ei, ei aikani ole niin kortilla, mutta elokuva oli epäkiinnostava. Dialogi ja näytteleminen vaikutti kömpelöltä ja mitään uudelleen tulkintaa Suomen marsalkasta en löytänyt. Muutamia nimiä lukuun ottamatta en keksinyt mikä tarinassa liittyi Mannerheimiin. Se, että hän oli sotilas. Perusfaktatkin, kuten vaikka Gustafin ikä äidin kuollessa oli väärin. Lisäksi tarinassa esiintyi kummallinen kummitäti hahmo.
Tuottaja Erkko Lyytisen mukaan elokuvan halutaan herättävän kysymyksiä, olisiko Mannerheim voinut tuntea näitä tunteita, olisiko hän voinut toimia niin kuin elokuvassa, koska elokuvassa esiintyvä henkilö toimii samassa viitekehyksessä kuin Mannerheim? Myöhemmin hän korjasi lausumaansa saamansa kritiikin perusteella, että "tällä hetkellä me suomalaiset ei tiedetä Mannerheimin persoonasta keskiverrosti mitään."
En katsonut elokuvaa loppuun, mutta en usko, että se olisi lisännyt tietämystäni Mannerheimista tai vastannut tuottajan keksimiin kysymyksiin. Koko kysymyksenasettelu tuntuu myös kovin keinotekoiselta. Yhtä hyvin Mannerheimin voisi korvata naapurin Villellä.
Tuottaja ei myöskään ollut vissiin perillä siitä, että Mannerheimin itse kerrotaan sanoneen, että hän epäonnistui elämässään kaikkein tärkeimmäissä asiassa: aviomiehenä ja isänä. Olisi ehkä kannattanut lukea edes yksi Mannerheim-kirja ennen kuin ryhtyi tähän hankkeeseen.
Elokuvan motiivit voivat selvitä tuotannosta kertovasta tv-sarjasta, tai sitten ei.
Tuntuu, että tarkoitushakuisesti käytettiin nimeä, joka varmasti herättää suuria intohimoja suomalaisten
keskuudessa. Tavoite oli varmasti saada aikaan keskustelua, mutta edelleen minulle jäi epäselväksi, mistä
halutaan keskustella. Mannerheimin epäonnistuneesta avioliitosta, seksielämästä tai mistä?
Ehkä jos jaksan katsoa koko elokuvan loppuun joskus tulen viisaammaksi, tai sitten en. Joka tapauksessa tuottaja onnistui antamaan itsestään ylimielisen ja asioihin kovin pintapuolisesti perehtyneen vaikutelman. Ehkä se on yleisestä elokuva- ja taidealalla? Ainakin nykyinen professori, kissantappovideontekijä, tuntui komppaavan häntä: taiteilija ei ole vastuussa mistään. Miksi taiteen sitten pitäisi kiinnostaa ketään, jos sillä ei ole mitään sanottavaa, ja miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? En raivostunut, lähinnä tympäännyin.
Mukana keskustelemassa oli myös elokuva tuottaja Erkko Lyytinen, joka totesi jotenkin siihen tapaan, että Mannerheimista ihmisenä, siis yksityishenkilönä, ei tiedetä mitään. Hän sanoi tuotantotiimin tehneen riisöörtsiä ja mm haastatelleen "Mannerheimin perheen lähiperhettä", millä tarkoitti Suomessa asuvia Linderin suvun jäseniä. (Mannerheimin sisko Sophie oli naimisissa Hjalmar Linderin kanssa lyhyen aikaa ja Mannerheimilla oli suhde Kitty Linderin kanssa) ja kaikki harvat elossa olevat sanoivat, että hänestä ei tiedetty mitään.
Tuottaja toteaa mm. että kirjallisuus ,myös tietokirjallisuus ja tutkimus, on puhdasta fiktiota. "Mannerheimista ei tiedetä tänä päivänä yhtään mitään ja kukaan ei tullut sanomaan, että minä tiedän millainen Mannerheim on” . Elokuvassa tuottajan mukaan halutaankin esittää uusi tulkinta siitä minkälainen henkilö Mannerheim olisi saattanut olla.
Kultakuumeen keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, mutta tuottajan elokuvalle kertomat tarkoitusperät jäivät silti kovin epämääräiseksi sanahelinäksi.
Aloin katsoa Areenasta myös itse elokuvaa. Katselin sitä noin vartin, mutta en keksinyt mitään syytä miksi olisin katsonut puoli tuntia lisää. Ei, ei aikani ole niin kortilla, mutta elokuva oli epäkiinnostava. Dialogi ja näytteleminen vaikutti kömpelöltä ja mitään uudelleen tulkintaa Suomen marsalkasta en löytänyt. Muutamia nimiä lukuun ottamatta en keksinyt mikä tarinassa liittyi Mannerheimiin. Se, että hän oli sotilas. Perusfaktatkin, kuten vaikka Gustafin ikä äidin kuollessa oli väärin. Lisäksi tarinassa esiintyi kummallinen kummitäti hahmo.
Tuottaja Erkko Lyytisen mukaan elokuvan halutaan herättävän kysymyksiä, olisiko Mannerheim voinut tuntea näitä tunteita, olisiko hän voinut toimia niin kuin elokuvassa, koska elokuvassa esiintyvä henkilö toimii samassa viitekehyksessä kuin Mannerheim? Myöhemmin hän korjasi lausumaansa saamansa kritiikin perusteella, että "tällä hetkellä me suomalaiset ei tiedetä Mannerheimin persoonasta keskiverrosti mitään."
En katsonut elokuvaa loppuun, mutta en usko, että se olisi lisännyt tietämystäni Mannerheimista tai vastannut tuottajan keksimiin kysymyksiin. Koko kysymyksenasettelu tuntuu myös kovin keinotekoiselta. Yhtä hyvin Mannerheimin voisi korvata naapurin Villellä.
Tuottaja ei myöskään ollut vissiin perillä siitä, että Mannerheimin itse kerrotaan sanoneen, että hän epäonnistui elämässään kaikkein tärkeimmäissä asiassa: aviomiehenä ja isänä. Olisi ehkä kannattanut lukea edes yksi Mannerheim-kirja ennen kuin ryhtyi tähän hankkeeseen.
Elokuvan motiivit voivat selvitä tuotannosta kertovasta tv-sarjasta, tai sitten ei.
Tuntuu, että tarkoitushakuisesti käytettiin nimeä, joka varmasti herättää suuria intohimoja suomalaisten
keskuudessa. Tavoite oli varmasti saada aikaan keskustelua, mutta edelleen minulle jäi epäselväksi, mistä
halutaan keskustella. Mannerheimin epäonnistuneesta avioliitosta, seksielämästä tai mistä?
Ehkä jos jaksan katsoa koko elokuvan loppuun joskus tulen viisaammaksi, tai sitten en. Joka tapauksessa tuottaja onnistui antamaan itsestään ylimielisen ja asioihin kovin pintapuolisesti perehtyneen vaikutelman. Ehkä se on yleisestä elokuva- ja taidealalla? Ainakin nykyinen professori, kissantappovideontekijä, tuntui komppaavan häntä: taiteilija ei ole vastuussa mistään. Miksi taiteen sitten pitäisi kiinnostaa ketään, jos sillä ei ole mitään sanottavaa, ja miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? En raivostunut, lähinnä tympäännyin.
Minä en voi lakata ihmettelemästä, minkä takia tässä maassa nousee aina niin valtava haloo, jos henkilöä nimeltä Mannerheim uskalletaan käyttää fiktiivisen elokuvan henkilönä, olipa kyseessä nukke-elokuva tai Keniassa kuvattu etäänyttämistuotanto. Tai vaikkapa Mannerheimista tehdyn patsaan koristelu jollakin helposti poistettavalla lisäkkeellä. Jos lopputulos on ala-arvoisen huono, so what? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku - vaikkapa YLE - tekee huonon elokuvan. Yleensä sellaiset tekeleet unohdetaan hyvin nopeasti eikä kukaan vaivaudu asiasta sen enempää vaahtoamaan.
Siinä suhteessa elokuva ainakin on äärimmäisen hyvin onnistunut, että se pöyhäyttää esille tämän uskomattoman hypetyksen, jonka Mannerheimin mainitseminen tietyissä piireissä herättää. Hankkikaa elämä ja olkaa iloisia, että tämä ei ole Venäjä eikä Pohjois-Korea, jossa kansakunnan ikoneihin ei saa koskea. Ehkä tuo suhtautuminen joskus muuttuu neutraalimmaksi ja sallivammaksi, vaikka pahoin pelkään että nykyajan nuoriso on entistäkin innokkaampi muka isänmaallisuuden nimissä imemään itseensä pyhimyskultteja ja lankeamalla loveen sankarinpalvojien joukossa.
Siinä suhteessa elokuva ainakin on äärimmäisen hyvin onnistunut, että se pöyhäyttää esille tämän uskomattoman hypetyksen, jonka Mannerheimin mainitseminen tietyissä piireissä herättää. Hankkikaa elämä ja olkaa iloisia, että tämä ei ole Venäjä eikä Pohjois-Korea, jossa kansakunnan ikoneihin ei saa koskea. Ehkä tuo suhtautuminen joskus muuttuu neutraalimmaksi ja sallivammaksi, vaikka pahoin pelkään että nykyajan nuoriso on entistäkin innokkaampi muka isänmaallisuuden nimissä imemään itseensä pyhimyskultteja ja lankeamalla loveen sankarinpalvojien joukossa.
En ole nähnyt tätä uutta mannerheim-leffaa, mutta ainakin aikoinaan mannerheim-nukkeanimaatio oli erinomainen ja surumielinen teos kansankunnan ikonista.
Animaatiosta syntyi hirveä haloo ja se piti esittää telkusss ikärajalla varustettuna aika outoon lähetysaikaan lähellä puolta yötä - ihan kuin olisi ollut kysymys pornoleffasta.
Kenraali hägglund raivosi jossain telkun ajankohtaisohjelmassa mannerheimin häpäisystä. Olipa hassu reaktio hägglundilta. Teoshan kunnioitti kaunilla tavalla mannerheimia.
Animaatiosta syntyi hirveä haloo ja se piti esittää telkusss ikärajalla varustettuna aika outoon lähetysaikaan lähellä puolta yötä - ihan kuin olisi ollut kysymys pornoleffasta.
Kenraali hägglund raivosi jossain telkun ajankohtaisohjelmassa mannerheimin häpäisystä. Olipa hassu reaktio hägglundilta. Teoshan kunnioitti kaunilla tavalla mannerheimia.
Tuskinpa Mannerheimista vieläkään on saatu asia, johon voitaisiin suhtautua kiihkotta neutraalisti, mutta oikeaan suuntaan on niin nukkeanimaatiolla kuin tällä leffalla menty. Suomessa on vielä runsaasti erilaisia tabuja, joille tekisi hyvää sorkkia joko niin kuin nyt tai sitten jollain muulla tavalla.
Minua häiritsee ehkä eniten se, että tämän kyseisen elokuva tai mediahankkeen tekijät eivät itsekään osaa tai halua sanoa motiivejansa. Voima -lehdessä tuottaja toteaa näin: "Emmehän me mene lähellekään ihmistä - marsalkka Mannerheimia. Me vitsailemme yksinomaan Marski-uskonnolle".
En tosiaankaan ole marski -uskossa, mutta jotenkin näen, että historiallisen henkilön käsittelyssä voitaisiin pysyä todellisuuspohjassa. Enkä nyt tarkoita näyttelijöiden ihonväriä tai kuvauspaikkaa, universaalin kiinnostavan tarinan voi kertoa monella tapaa. Nukkeanimaatiossa oli kyse enemmänkin Tampereella eläneiden tarinoiden kerronnasta, tästä tekeleestä ehkä nimenomaan puuttuu tarina.
Minusta tuntuu, että tässä hankkeessa Mannerheimin nimeä halutaan käyttää oman persoonan esille tuomisessa, ja siitä tulee tympääntynyt olo.
Menneisyyttä voi ja pitääkin tulkita uudestaan ja taide on toki vapaa lajityyppi. verrattuna tutkimuskeen tai tietokirjallisuuteen. Mutta minua häiritsee se ylimiellinen suhtautuminen "ei tiedetä mitään", millä tähän hankkeeseen on ryhdytty.
Tämä vertautuu perussuomalisten kulttuuripolitiikkaan, samalla lailla nyt kerrotaan jälkikäteen, että tämä on vitsi. Sinänsä osallistun nyt tosikkona vitsailun käsittelemiseen, mistä ei seuraa mitään hyvää. Pitkitetty vitsi usein väljähtyy.
En tosiaankaan ole marski -uskossa, mutta jotenkin näen, että historiallisen henkilön käsittelyssä voitaisiin pysyä todellisuuspohjassa. Enkä nyt tarkoita näyttelijöiden ihonväriä tai kuvauspaikkaa, universaalin kiinnostavan tarinan voi kertoa monella tapaa. Nukkeanimaatiossa oli kyse enemmänkin Tampereella eläneiden tarinoiden kerronnasta, tästä tekeleestä ehkä nimenomaan puuttuu tarina.
Minusta tuntuu, että tässä hankkeessa Mannerheimin nimeä halutaan käyttää oman persoonan esille tuomisessa, ja siitä tulee tympääntynyt olo.
Menneisyyttä voi ja pitääkin tulkita uudestaan ja taide on toki vapaa lajityyppi. verrattuna tutkimuskeen tai tietokirjallisuuteen. Mutta minua häiritsee se ylimiellinen suhtautuminen "ei tiedetä mitään", millä tähän hankkeeseen on ryhdytty.
Tämä vertautuu perussuomalisten kulttuuripolitiikkaan, samalla lailla nyt kerrotaan jälkikäteen, että tämä on vitsi. Sinänsä osallistun nyt tosikkona vitsailun käsittelemiseen, mistä ei seuraa mitään hyvää. Pitkitetty vitsi usein väljähtyy.
Kommenttina edelliseen: taiteessa - joka pohjimmiltaan on fiktiota - ei pidä olla minkäänlaista velvoitetta pysyä ns. todellisuudessa. Toki tekijä voi tehdä sellaisenkin ratkaisun että nytpä kirjoitan/kuvaan totuuden henkilöstä tai ajasta. Toinen pointti on se, että totuus on aika lailla näkökulmakysymys. Oliko Mannerheim sotarikollinen sisällisodan aikaisen tai paremminkin sen jälkeisen punaisten lahtaamisensa vuoksi? Vai oliko Marskin poliittisesti järkevämpi kuin poliitikot ollessaan sitä mieltä 30-luvulla että voisihan neukuille jonkun saaren ja maapalna luovuttaakin?
Jos totuudessa pitäisi pysyä, satiiri ja ironia kävisivät vieläkin harvinaisemmiksi kuin ne nyt jo ovat.
Jos totuudessa pitäisi pysyä, satiiri ja ironia kävisivät vieläkin harvinaisemmiksi kuin ne nyt jo ovat.
En sinänsä ole "vaatinut" todellisuudessa pysymistä, mutta historiallista henkilöä käsiteltäessä olisi minusta hyvä pysyä edes jossain kohtaa todellisuudessa. Miksi sanoa, että Gustaf oli vasta seitsemän -vuotias äitinsä kuollessa, kun hän oli jo 13? Tai miksi esitetään haudan äärellä vain Gustaf, vaikkka sisaruksia olikin useita jne.
Mikä näiden taiteellisten valintojen syy on, jää täysin epämääräiseksi.
Mannerheimin osuus esim punaisten lahtaamisessa ja vangitsemisessa olisi hyvä tuoda paremmin esiin, tiedettyjen tosiasioiden valossa. Kannatan myyttien murtamista, mutta minusta tässä elokuvassa on kyse myytillä ratsastamisesta.
Taide on siis yhden ihmisen tai ryhmän subjektiivinen näkemys jostain asiasta ja sille voi kukin yksittäinen ihminen tai ryhmä antaa sen painoarvon jonka haluaa. Itse pidän tätä kyseistä elokuvaa turhana.
Mikä näiden taiteellisten valintojen syy on, jää täysin epämääräiseksi.
Mannerheimin osuus esim punaisten lahtaamisessa ja vangitsemisessa olisi hyvä tuoda paremmin esiin, tiedettyjen tosiasioiden valossa. Kannatan myyttien murtamista, mutta minusta tässä elokuvassa on kyse myytillä ratsastamisesta.
Taide on siis yhden ihmisen tai ryhmän subjektiivinen näkemys jostain asiasta ja sille voi kukin yksittäinen ihminen tai ryhmä antaa sen painoarvon jonka haluaa. Itse pidän tätä kyseistä elokuvaa turhana.
Olenkohan ainoa jolle tuosta Mannerheim - tositeeveestä tulee mieleen sarjan Konttori (The Office) tahaton komiikka?
Farssialkka Mannermeim...
Farssialkka Mannermeim...