yhdyssanat

Mistä ihmeestä nämä hirveät yhdys sana virheet sikiävät?! Olipa tosi hupaisaa lukea deitti-ilmoitus, jossa tyyppi toivoi vastauksia vain fiksuilta tyypeiltä ja muutamassa virkkeessä oli puolen tusinaa yhdyssanavirhettä...



No joo, voihan se olla, että lukihäiriöt ovat lisääntyneet. Tuskin koulut ovat tuntimääriään niin paljoa laskeneet.



Tiedän, mun pitäisi löytää jotain muuta nussittavaa kuin pilkut, mutta minkäs teet. Sori... ;)

"Mistä ihmeestä nämä hirveät yhdys sana virheet sikiävät?!"



Niin...nussinpa tässä minäkin pilkkua sitten, mut on toi vaa niin huvittavaa!!

Älä muuta viserrä. Kieli-ihmisenä näen punaista kyllä vähän väliä. Suuri osa yhdyssanavirheistä syntyy varmaan englannin vaikutuksesta - siellä kun ei yhdyssanoja suosita.

Virheitä synnyttää varmasti sekin, että ihmiset eivät paljon välitä siitä, mitä he netissä kirjoittavat. Jollakin toisella foorumilla he saattavat panostaa ilmaisuunsa ihan eri tavalla.



Aina on kai lähdettävä siitä, että viesti on tärkeämpi kuin muoto, mutta valitettavasti viestikin saattaa hautautua, jos oikeinkirjoitukseen ja muihin muotoseikkoihin ei ole kiinnitetty huomiota.



Itse sain kerran treffipalstalta vastauskirjeen, jossa ei ollut ensimmäistäkään pilkkua. Ajattelin heti, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta ;D. No, kriteerinsä kullakin...

Nykyään vaan tuntuu monilla olevan se näkökanta, että "Eikös se ole ihan sama miten kirjoittaa, kunhan tulee ymmärretyksi". Ja ihan tosissaan näin monet ajattelevat.



Sitten nämä samaiset ihmiset syövät tonni kala salaattia rae juuston kera.



Hölmöintä on mun mielestäni se, että yhdyssanavirheistä (tai yhdyssanojen kirjoittamistaidon selvästä kuolemisesta)huomauttaminen katsotaan turhaksi nipottamiseksi. Kielellä on kuitenkin omat sääntönsä. Jos jokainen kielenkäyttäjä luo omat sääntönsä, ei kukaan enää pian ymmärrä toista.



Kysymys ei ole myöskään kielen kehittymisestä, kuten jotkut väittävät. Jatkuvasti yleistyvät yhdyssanavirheet ovat nimenomaan kielen rappeutumista.



Siitä olen samaa mieltä, että syy on englannin. Teinit ottaa sieltä mallia. Kaikki teinit eivät pysty ymmärtämään miksi ameriiiiikan kielellä kirjoitetaan vapaasti joko "dance floor" tai "dancefloor" mutta suomeksi vain ja ainoastaan "tanssilattia" on oikein. Väittäisin että suurin osa teineistä kirjoittaa "tanssi lattia".

Joku kirjoitti aikaisemmin, että ihmiset panostaisivat muissa yhteyksissä oikeinkirjoitukseen enemmän kuin netissä. Oma havaintoni on, että tämä ei pidä paikkaansa. Yhtä surkeaa on yhteenkirjoitus myös työelämässä ja pienyrittäjien markkinointimateriaaleissa, joita ei ole oikoluettu.



Olen vahvasti sitä mieltä, että yhdyssanat ovat ehtyvä luonnonvara. Vaikka englannin vaikutus on varmasti mukana, ei se selitä sitä kokonaan, koska usein myös heikosti englantia osaavat vanhemmat ihmisetkin tekevät yhdyssanavirheitä. Ihmisiltä vain puuttuu kyky hahmottaa kahden sanan kuuluvan yhteen.



Opettajat antavat joskus keinoksi "sana väliin" -tekniikan. Jos tunkee vaikkapa adjektiivisanan "hyvä" kahden substantiivisanan väliin eikä niiden eteen, ja tulos on hölmö, ovat nämä kaksi substantiivia todennäköisesti yksi yhdyssana. Esimerkiksi on vissi ero sillä sanotaanko 'tanssi hyvä lattia' vai 'hyvä tanssilattia'.



Sitten on tämä pilkutus toinen asia. Kieltämättä se ei ole edes minulle niin helppoa havaita kirjoittaessa mihin kohtaan tulee laittaa pilkku ja mihin ei. Ja pilkuilla viimeistellään tekstin rytmitys, minkä avulla myös viestin luonne määräytyy: 'Ei, apua, Bagdadiin!' tai 'Ei apua Bagdadiin.'

Totesin tosiaan vähän liian idealistisesti tuossa edellä, että ihmiset kirjoittavat paremmin toisilla foorumeilla. Oikoluvun ja kielentarkistuksen puute on monta kertaa huutava vähän siellä sun täällä. Ihmiset suhtautuvat liian vähättelevästi kieleen: "Kyllä mä suomea osaan."



Ainahan voi tosiaan sanoa, että virheisiin puuttuminen on nipottamista, mutta jos niitä virheitä on liuta, se häiritsee tavattomasti lukemista. Huoliteltu kieliasu auttaa sekä kirjoittajaa että lukijaa: lukija jaksaa lukea, ja kirjoittaja saa sanomansa perille.



Jos joku haluaa hc-annoksen yhdyssanoja, kannattaa lukaista kirjastossa aihetta käsittelevä artikkeli uusimmasta Kielikello-lehdestä. Artikkelissa tarkastellaan juuri treffipalstojen yhdyssanavirheitä ja kerrataan yhdyssanasäännöt, esim. miksi läsnäolo kirjoitetaan yhteen, mutta läsnä oleva erikseen.

Pienyrittäjät kirjoittavat päin honkia koska eivät yksinkertaisesti osaa kirjoittaa oikein. Englannin vaikutus on kuitenkin todella suuri. Niin hullua kuin se onkin, suuremmilla yrityksillä voi olla paineita kirjoittaa tieten tahtoen jopa oma nimensä väärin vain ja ainoastaan siitä syystä, että se ulkoisesti vastaisi paremmin englanninkielisiä vastaavia nimiä. Esimerkkinä tulee mieleen esim. Nordea. Nehän kirjoittaa itsekin oikein iloisesti "Nordea Pankki". Sehän on ihan pers**stä. "Nordea Bank" on kyllä ihan OK.



Vastaavia esimerkkejä on vaikka millä mitoin. Puhelinoperaattorikin voi kehottaa soittamaan esim. "Telia Asiakaspalveluun". Eihän tollasessa kieliasussa oo mitään järkeä! Mutta jälleen esim. "Telia Customer Service" olisi ihan OK.



Huomatkaa myös suurien alkukirjaimien tarpeeton käyttö!

Niin, hyvä pointti nuo yritysten nimet. Suomen kielen lautakunta on kuitenkin päättänyt, että tavallisissa teksteissä - esim. lehtiteksteissä - nimet tulee aina voida kirjoittaa yleiskielen mukaisesti, eli Nordea-pankki. Tämä sääntö on hyvä, koska kenenkään (paitsi kyseisissä puljuissa työskentelevien) ei tarvitse silloin pähkäillä, että kuinka helv* se nimi oikein kirjoitetaan.



Parin vuoden takaa muistuu mieleen kauhuesimerkki Iso Omena. Alun perinhän kauppakeskus vaati, että nimeä ei saa edes taivuttaa: tervetuloa Iso Omenaan. Onneksi ihmiset älähtivät ja kauppakeskus joutui taipumaan. Kas kun kapakat eivät ole lähteneet tuotteistamisen tielle ja tuoneet myyntiin uutta tuotetta nimeltä Iso Olut. Saanko yhden Iso Oluen, kiitos.

Noissa yritysten nimissä on usein myös kyse tavallaan nimen visuaalisuudesta eli grafiikasta. Etenkin, jos nimi on graafisessa logossa. Asiatekstin kirjoitus on sitten asia erikseen. Sen pitäisi olla oikein.



Nimien taivutus onkin yksi vaikea asia. Ne kun eivät käsittääkseni taivu niin kuin sanat normaalisti taipuisivat. Lukioajoilta muistan opettajan kertoneen, että joskus aikoinaan ylioppilasaineessa piti kirjoittaa kirjailijasta Eeva Liisa Manner (jos muistan etunimet oikein). Tehtävän jippo oli osittain siinä, että kuinka kokelas vääntää ja kääntää kirjailijan sukunimeä tekstissään. Esimerkiksi genetiiviin: 'Mannerin' eikä 'Mantereen'. Myös etunimi Satu on kiva esimerkki: 'Satun' eikä 'Sadun'. Myös useampiosaiset nimet kuten Iso omena taipuisi käsittääkseni teoriassa kyllä 'Iso omenan' eikä 'Ison omenan'. Mutta tässä tuleekin luonnollinen kielikorva vastaan ja siksi nämäkin nimet taipuvat kuin ne eivät olisi nimiä lainkaan. Genetiivimuoto menisi vielä 'oikein' korvakuulolta, mutta ei enää 'Iso omenaan'.



Jos joku nyt tutkii kielioppisääntöjä tarkemmin, korjatkoon, jos olen kirjoittanut väärin. En nimittäin ole itse mikään asiantuntija näissä asioissa.



Ai niin, samainen lukio-opettaja antoi myös muistisäännön: "Se, joka kirjoittaa 'enään', sitä lyödään nenään."

"Manner" taivutetaan "Mannerin" ainoastaan siksi, että nimi erottuisi nimen "Mantere" taivutusmuodosta "Manteren".



"Satu" tulisi sääntöjen mukaan taivuttaa nimenomaan "Saduksi" (siinä tapahtuu ns. astevaihtelu, eli t muuttuu d:ksi). Muotoa "Satun" voi käyttää, jos nimen kantaja niin haluaa.



Toi mainitsemasi Ison omenan taivutussääntö ei kyllä pidä paikkaansa. Molemmat sanat taipuvat, vaikka kyse olisikin nimestä. Sanotaanhan myös Ison-Britannian.

Hyvä avaus. Asian, eli yhdyssanavirheiden, vierestä hieman kirjoitan: itselleni verbaalinen ilmaisu niin suullisesti kuin kirjallisestikin on aina ollut luontevaa, helppoa ja mukavaa, ja opiskelualanikin liittyy vahvasti kielelliseen ilmaisuun. En usko pystyväni esimerkiksi ihastumaan ihmiseen, joka kirjoittaa todella alkeellisesti ja/tai ei suullisesti osaa keskustella täsmällisillä ilmauksilla. Jos joku hakee sitä treenattua kroppaa, minä haen sanallisella tasolla ilmenevää ajattelun kirkkautta. En toisaalta pidä kirjoittajista, jotka kikkailevat kielellä ja hukuttavat lukijan kummallisiin lauserakenteisiin ja kaukaa haettuihin, snobistisiin kielikuviin (ja jos jonkun mielestä "snobistinen" on ns. sivistyssana, niin voi voi). Sen, minkä voi sanoa, voi sanoa selvästi :)



Helmasyntini eli asian vierestä kirjoittaminen saa nyt toistaiseksi loppua, ja totean vielä, että itseäni yhdyssanavirheet ovat aina ärsyttäneet suunnattomasti. Nykyään olen hieman rauhoittunut huomattuani, että monet ihan fiksutkin ihmiset tekevät yhdyssanavirheitä - tarkoitan tällä sitä, että ihmiset yksinkertaisesti oppivat ja käsittävät kieltä niin eri tavoin, että joku sanataituri ei yksinkertaisesti harjoittelunkaan jälkeen pysty absoluuttisesti sanomaan, mitkä sanat kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen. Siitä huolimatta ja juuri siksi peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tavalliseen kielenhuoltoon. Jos edes yliopisto-opiskelijat eivät tiedä, kirjoitetaanko vierassana "vieras sana", "vierassana" vai "vieras-sana", äidinkielen opetus olisi voinut olla onnistuneempaakin.



Toki yhdyssana- ja pilkkuvirheiden välttämistä tärkeämpänä voisi nykymaailmassa ainakin funktionaaliselta kannalta ajatellen pitää taitoa ymmärtää lukemansa ja kykyä suhtautua siihen kriittisesti. Kuitenkin: vaikka elämme informaatiotulvassa (ja blaa blaa blaa...) ja tarvitsemme välineitä poimia itsellemme relevantin tiedon, meidän täytyy myös itse osata viestiä suunnilleen korrektisti. Perustaitoja ei saa unohtaa.

Englannin lisäksi toinen suuri syyllinen on mainosmaailma. Mainostoimistojen mielestä ilmeisesti on vain niin kamalan rumaa visuaalisesti panna tavuviiva kahdelle riville jakautuvat sanan väliin. Tavutussääntöjä pitää siksi tahallaan rikkoa ja opettaa nuorisolle, että



KAHVI

JUOMA



on hyväksyttävä kirjoitusasu kun se kerran näyttää niin kivalta. Yhteiskunnallista vastuuta, prkl!

Tässäpä vielä sukunimitaivutuspähkinä purtavaksi:



Takavuosina joku toimittaja kirjoitti "Presidentti Lennart Meren mukaan..." Olisiko oikea muoto kuitenkin ollut "Merin"?



Okei, Meri tarkoittaa siis merta niin suomeksi kuin viroksikin. Mutta onko sillä mitään merkitystä mitä jonkun ulkomaalaisen nimi tarkoittaa suomeksi? Otetaanpa esimerkiksi kuvitteellinen ranskalainen nimi "Mèri". Kirjoittaisiko joku edelleen "Ministeri Mèren mukaan"? No ei tietenkään kirjoittaisi.



Miksi siis Lennartin sukunimeä taivuteltiin ikään kuin suomen kielen sanaa vaikka kysymys on virolaisesta nimestä? Jos näin tehdään virolaisten nimien kanssa, niin silloin joudutaan kai siihen viidakkoon, että pitää olla myös selvillä tarkoittaako nimi samaa asiaa sekä suomeksi että viroksi ja taipuuko tämä sana suunnilleen samalla tavalla molemmissa kielissä. Meri kyllä tekee juuri niin: suomeksi meri -> meren, viroksi meri -> mere.



Mulla ei siis ole tähän mitään varsinaista vastausta, pohdiskelen vain...

Ensin Nipolle: Säännön mukaan sukunimet taipuvat pääasiassa samalla tavalla kuin vastaavat yleisnimet:



Ahde : Ahteen

Kilpi : Kilven

Lumme : Lumpeen

Meri : Meren

Vento : Vennon.



Poikkeuksena on esim. se edellä mainittu Manner. Kielitoimiston mukaan myös sellaisia virolaisia sukunimiä, jotka ovat samanasuisina käytössä meillä, on vakiintuneesti taivutettu kuten suomalaisia nimiä. Nimen virolaisella merkityksellä ei siis ole väliä.



Nimien taivutuksen, kuten ei muidenkaan kielenhuoltojuttujen, lähtökohtana ei voida käyttää yksittäisten ihmisten näkökulmaa. Jos ei ole tiedossa, haluaako ihminen itseään puhuteltavan Satuksi vai Saduksi, on täysin korrektia käyttää muotoa Sadun.



Sitten Zetan kirjoituksesta. On aivan totta, että pilkkuvirheet sun muut korjaa teksteistä äkkiä, mutta hämärästi muotoiltujen ajatusten ja kapulakielen oikominen on yhtä tuskaa.



Mainostoimistot ovat tosiaan näennäisen muodikkaan kielen tyyssijoita. Myös kehnot käännökset ovat yksi ongelma. Tulee mieleen Scary Movie -elokuvan mainoslause: "Kaikki suuret trilogiat tulevat kolmessa osassa." Auts! Siis "ovat kolmiosaisia".

Minua ärsyttää valtavasti numeroiden ympärille syntyvä yhdyssanavirhe. Henkilö voi olla 30-vuotias, mutta hän ei täytä 30-vuotta, kuten nykyään näkee jatkuvasti kirjoitettavan.

Juu ja sitten on näitä chattipalstoilla liikuskelevia 30-kymppisiä...

Ehkäpä nimien taivutuksissa pätee yksinkertainen sääntö parhaiten: Luota korvakuuloon ja jätä teoria vähemmälle. Näin minä olen aina tehnyt. Nyt edellä olleiden korjausten perusteella ymmärrän tehneeni loppujen lopuksi täysin oikein. Ihan luonnostaan. Myös Ison omenan suhteen. Kuvitelma liian monimutkaisesta teoriasta on vain hämännyt.



Eikös vieraskielisten nimien yhteydessä käytetä periaatteessa alkukielisen ääntämisasun mukaista taivutusta suomeksi ´-merkillä tai ilman? Ranskan kielestähän niitä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.



Meikäläisellä on kyllä joskus taipumusta kirjoittaa liian pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä. Kirjoitan työkseni aika paljon sähköposteja, joissa selvitän useammalle vastaanottajalle asioita yhtä aikaa. Olenkin viime aikoina panostanut pisteen käyttöön. Tätäkin kirjoittaessani olen jo pariin otteeseen paloitellut yhden pitemmän virkkeen kahdeksi lyhyemmäksi.



Myös kappalejakoa kannattaa harrastaa.



Sitten englannin (kirjoitan, kuuntelen ja puhun työssäni) ja ruotsin kielen vaikutuksesta ainakin minulla on alkanut esiintyä (ei siis 'esiintymään' 'alkaa'-verbin kanssa) hullunkurisia sanajärjestyksiä virkkeissä. Niihinkin pitää kiinnittää huomiota yhä enemmän.



No, jos se ketään (huonoa suomea tuo 'se') lohduttaa, ei kaikki englanninkielisetkään puhu tai kirjoita kieltään oikein. Ja heillähän on vielä lasten älykisoissa ihan oma kilpailulajinsa. Nimittäin tavaus. Tavaus ei ole heille ihan itsestään selvä asia, jos sanojen ääntäminen ei noudata kirjoitusasua niin kuin suomen kielessä, jossa periaatteessa jokainen kirjain äännetään aina samalla tavalla.

Vihdoinkin!! Luulin kauan olevani ainut, ainut homo, joka välitää kielioppisännöistä. Tuntuu, ettei homppelipomppelit välitä ollenkaan rakkaan äidinkielemme säännöistä.

Olen aivan ylpeä teistä, haleja ja suukkoja kaikille!!!



P.S. nimi on sitten sarkasmia...

APUA!!! siis piti sanoa että ...välittää säännöistä...



Itse en välitä lyöntivirheistä.... ja nyt häpeän.



KAMALAA!!!

Itse asiassa tunnen parikin homppelia, jotka ovat aivan innoissaan aiheesta. Hyvä tosin tietää, että meitä on näinkin paljon :D.



Ulkomaisten nimien taivutuksesta vielä sen verran, että jos nimen lopussa oleva konsonantti muuttuu äännettäessä vokaaliksi, on käytettävä heittomerkkiä, esim. Glasgow : Glasgow'n. Sama koskee muutenkin vierassanoja, esim. show taipuu show'n, show'ssa.



Vieraan kielen vaikutuksen äidinkieleen huomaa helpoiten käännöksistä. Esimerkiksi vieras sanajärjestys hiipii helposti tekstiin. Juuri siksi hyvä vieraan kielen taito ei ole sama asia kuin hyvä käännöstaito. Myös oman kielen säännöt on tunnettava perinpohjaisesti, jotta pystyisi välttämään sudenkuopat.

Statisti, kohtalotoverini! Myös minä joudun kiinnittämään erityishuomiota liian pitkiin virkkeisiin. Ehkä taipumus polveileviin virkkeisiin juontuu verbaalisen ilmaisun nopeudesta ja helppoudesta; työmuistiin mahtuu paljon kerrallaan, ja kun aivot pystyvät pitämään työpöydällä erilaisia kielen segmenttejä jopa liian hyvin, kielen viestinnällisyys kärsii. Olen usein pohtinut, miten asiat päätyvät päästäni kirjalliseen muotoon. Saatan ensin ajatella jonkin jutun ikään kuin useampana lauseena, mutta sitten salamannopeasti typistän (vrt. murtolukujen supistaminen!) ilmauksen pariin lauseenvastikkeeseen. And here we come, kapulakieli. Vyyhtiä joutuu kerimään auki uudestaan.



Kirjoitan aika paljon ihan omaksi ilokseni, ja paljon kirjoittavalle kehittyy jännittävä oikolukujärjestelmä. Huomaan automaattisesti tarkistavani tekstiä lyöntivirheiden varalta, ilman että koen sitä mitenkään raskaana tai vaivalloisena. (En isommassakaan hiprakassa tai hyvin unisena, kuten nyt, tee juurikaan virheitä. Känniviesteissäkin yhdyssanat, pilkut ja pisteet ovat melko lailla hallinnassa. Tästä tulee mieleeni Pirkko Saisio, joka totesi kirjoittavansa kirjojaan punaviiniä lipitellen, liiallisen itsekontrollin poistamiseksi, ja joka lisäsi sen olevan mahdollista siksi, etteivät kielelliset virheet alkoholista lisäänny.) Virkkeiden rakenteet käyn mielessäni läpi jollakin tasolla aina, vaikka tietystikään aina en jaksa kirjoittaa niin hyvää kieltä kuin mihin pystyn. Pilkon pitkiä virkkeitä - yritän tosiaan opetella käyttämään sitä pistettäkin välillä ja yritän jakaa pitkiä tekstiryppäitä siisteiksi kappaleiksi. Yritän välttää liiallista ajatusviivan käyttöä... ja kolmea pistettä virkkeen lopussa ;) Netti-, sähköposti- ja tekstari-ilmaisussa harrastan hymiöitä hyvällä omallatunnolla.



Kas tässä jotain suhteestani kirjoittamiseen! Nämä asiat ovat sitä paitsi vain sitä raakaa mekaniikkaa, perustyökalu. Kyllähän Picassokin osasi piirtää näköiskuvia, vaikka hänen omimmat ilmaisun keinonsa olivatkin jotain muuta. Tarkoitan sitä, että korrekti kieli on vasta se ensimmäinen askel, ja kun ei tarvitse pohtia pilkutusta tai yhdyssanoja, voi keskittyä olennaiseen. Niin!



PS. En silti missään tapauksessa vertaa itseäni taidollisesti Pirkko Saisioon tai väitä, ettenkö ikinä tekisi virheitä ;) Tuo nyt oletettavasti oli selvää muutenkin, mutta eksplikoitakoon asia vielä varmuuden vuoksi. (Ok, "eksplikoida" on useimmissa yhteyksissä kapulakieltä...)

Olen niin onnesta soikeana huomatessani, että en olekaan yksin oikeinkirjoitushuolien kanssa, etten osaa sanoa oikein mitään.



No sen verran kuitenkin, että yhdyssanavirheet saavat minut(kin) epätoivon partaalle, ja että tulen hulluksi possessiivisuffiksin puutteesta ja alati lisääntyvästä subjekti monikossa / verbi yksikössä -katastrofista: suomalaiset on - homot ei halua - linnut laulaa jne. Näitä näkee yhtä enemmän siellä missä nimenomaan ei pitäisi, eli tiedotusvälineissä niin kirjoitettuna kuin puhuttuna.



Puhekieli, tekstiviestistit, chatit sun muut ovat tietysti oma lukunsa. Mutta selkeys ennen kaikkea oli rekisteri mikä tahansa.

... tekstiviestistit joo - annettakoon hetken huuman lyöntivirheet anteeksi.

Un-suomalaiset nimet ei koskaan taivu,alkaa edes yrittako.Ei paikan ,maan,kaupungin,tuotteen, ihmisen suku tai etu nimi jne.

Un-suomalaiset? Niistä en tiedä mitään, mutta vierasperäiset nimet kyllä taipuvat, esim. Coco : Cocon, Chanel : Chanelin ;).

Jos ei osaa käyttää yhdyssanoja, menettää valtavan vivahteiden käytön mahdollisuuden. Ei ole lainkaan sama asia onko auton kuljettaja vai autonkuljettaja, juhliiko uuttavuotta vai uutta vuotta tai onko matematiikan opettaja vai matematiikanopettaja.



Ja olen taas autuaasti unohtanut sen typerän hiusjuttumainoksen, jonka mainoslause sattuu korvaan joka kerta. "Häiritseekö kiehkurat sinua?" vai miten se nyt meni. Viesti on aivan eri mitä on haluttu, mutta eipä se tunnu ketään haittaavan.



-node

Ulkomaalaisten tai ulkosuomalaisten kielenkäytöstä en koskaan pyytämättä nipota, enhän itsekään osaa täydellisesti mitään vierasta kieltä. Enkä voi väittää äidinkielenikään aina olevan aivan virheetöntä.



Jonkinlaista huolellisuutta sen sijaan edellytän kirjoitetussa äidinkielessä, se osoittaa edes pientä huomaavaisuutta lukijaa kohtaan. Piittaamattomuus lukijasta ei houkuttele vastaamaan - ainakaan asiallisesti - ja koko viestin sävy ymmärretään helposti väärin.



Jokainen olisi voinut oppia koulussa perusasiat, kuten välilyöntien käytön, yhdyssanat, välimerkit jne. Keskusteluihin kirjoitetut puheenvuorot syntyvät ymmärettävästi usein kiireessä. Lyöntivirheitä jää helposti, eikä niitä välttämättä huomaa ruudulta ensimmäisellä lukemiskerralla. Melkoisesta laiskuudesta sen sijaan kertoo, jos kirjoittaja ei ole välittänyt edes kertaalleen tuotostaan lukea läpi sen jälkeen kun on sen näppäimistöltään suoltanut.

Niin, huomauttelu on hyödytöntä ja tietenkin epäkorrektia. Siitä ei yleensä ole myöskään mitään hyötyä, koska kielestään tulee entistä epävarmemmaksi. Itse ainakin näen punaista, kun ruotsalainen ystäväni korjaa ruotsiani, siis puhuttua kieltä. Jonkin nippeliasian oppiminen ei paranna kenenkään kieltä.



Olen periaatteessa sitä mieltä, että tekstiviestit ja verkkokeskustelut ovat vaikuttaneet kieleen sikäli myönteisesti, että ihmiset kirjoittavat nykyään enemmän kuin ennen. Verkkokirjoittelussakin pitäisi kuitenkin muistaa ottaa kielen perusasiat ja toiset ihmiset huomioon, kuten edellä on todettu.



Kielen tulevaisuuden kannalta on minusta paljon hälyttävämpää se, että esim. englanti valtaa alaa tieteen ja liike-elämän kielenä. Puhutaankin kielen käyttöalan kaventumisesta: vieras kieli syrjäyttää oman kielen tietyillä yhteiskunnan aloilla, ja vähitellen oma kieli on vaarassa jäädä arjen kieleksi. Jos meillä ei ole enää sanoja, joilla voimme puhua viimeisimmistä teknisistä ratkaisuista, tutkimustuloksista jne., kielen päivät alkavat olla luetut.



Onneksi nykyään panostetaan yhä enemmän termityöhön. Esim. Tekniikan sanastokeskuksella on ollut jo kauan meneillään tietotekniikan termitalkoot, ja EU:n EuroDicAutom-termipankkiin on koottu ja käännetty tuhansia suomenkielisiä termejä. On minusta hienoa, että voimme puhua vaikka geenivaroista (ei geneettisistä resursseista) tai virtaustoistosta (streaming). Ei tarvitse sotkea englantia sekaan, vaan korkealentoinenkin keskustelu sujuu omalla kielellä. Hauskaa on myös, kun keksitään suomalaisia slangisanoja esim. tietotekniikan termeistä, esim. "imuttaa" netistä pornoa ;D.

Jatketaan kielenhuollon teemaa seuraavilla asioilla.



Kenellä menee herne nenään tai vähintään särähtää korvaan, kun joku tekee jotain 'huolella', ei 'huolellisesti'?



Tai syö leipää 'voilla' eikä 'voin kanssa'? Siis leipä voin päällä eikä päinvastoin. Voisi myös ihan hyvin sanoa: 'Syön voita leivällä', ja tämä olisi jo totuudenmukaisempaa reaalimaailman suhteen ;-) (ah, hymiö!)



Myös minua häiritsee edellämainitut subjekti monikossa / verbi yksikössä -virheet. Tai oikeammin: 'Myös minua häiritsevät edellämainitut subjekti monikossa / verbi yksikössä -virheet.' Tai siis vieläkin oikeammin: 'Myös minua edellämainitut subjekti monikossa / verbi yksikössä -virheet häiritsevät.' Tai siis ehkäpä kaikista oikeimmin: 'Edellämainitut subjekti monikossa / verbi yksikössä -virheet häiritsevät myös minua.' .... Aaaarrrggh!



No, jos nyt kuitenkin muistetaan, että 'hyvä, parempi, paras' eikä 'hyvä, hyvempi, hyvin'.

"Un-suomalaiset? Niistä en tiedä mitään, mutta vierasperäiset nimet kyllä taipuvat, esim. Coco : Cocon, Chanel : Chanelin ;)."



Kaikki vierasperäiset nimet eivät kyllä taivu tuolla tavalla. :) En tiedä miksi, mutta näin se vaan on. :D Olen hirvittävän huono selittämään kielenhuollollisia asioita.

Esim. Montreux: Montreux'ssa, Montrux'hön.



Siihen ei tule tyypillisiä suomen sijapäätteitä. :)



--Druusi

Montreux ja muut vastaavat taipuvat esittämälläsi tavalla siksi, että niiden kohdalla ajatellaan ääntöasua: Montreux ääntyy /mootröö/ eikä /montreuks/ .



Jotkin vieraskieliset paikannimet nimet on "väännetty" suosiolla kokonaan suomalaiseen muotoon: Ranskan pääkaupunki Paris /parii/ on meillä Pariisi, London on Lontoo jne. Ihan hyvä että on keksitty toimivat suomalaiset nimet. Olisi todella vaikeata sanoa että lähdenpä tästä Paris'n /pariin/ tai että tulin juuri Paris'sta /pariista/.

Druusi, johan tuolla yläpuolella selitin laajemminkin tuota vierasperäisten nimien taivutusta, esim. Glasgow'n. Silti on ihan sama, käytetäänkö ennen päätettä heittomerkkiä vai ei - pääasia on, että vierasperäiset sanat taipuvat, vaikka Coco onkin ilmeisesti vakaasti päättänyt toisin :).



Statisti, huolella, ilolla, rakkaudella, hyvällä syyllä ja muut vastaavat tavan adessiivit ovat vuosikymmeniä olleet kielenhuoltajien pannalistalla, mutta niin vain on, että Suomen kielen lautakunta hyväksyi niiden käytön viime vuonna. Nykyään kielenhuoltoa voi siis periaatteessa harrastaa ilolla, mutta teksti- ja tyylilajin mukaan kannattaa miettiä myös muita vaihtoehtoja. Itse kartan tavan adessiiveja joka tapauksessa vanhasta muistista.



Sen sijaan ns. myymäläadessiivia, esim. vihko ruuduilla, pihvi kastikkeella, housut lyhyillä lahkeilla, ei ole hyväksytty yleiskieleen.

Profusion, panin 'mielenkiinnolla' mieleeni esittämäsi tiedon suomen kielen lautakunnan kannanotosta. Hyi hitsi vie!

Älä muuta sano. Jotenkin tuntui, että elämältä putosi pohja pois, kun kuulin päätöksestä ;D. Siitä on juttu Kielikellossa 4/2003.

Palaanpa vielä Iso Omenaan ja sen oikeaan taivutukseen.



Siinä kyseessä lienee ollut pelkästään ovela mainostemppu. Aikaansaatiin suuri keskustelu yleisönosastoissa ja kauppakeskuksen nimi kaikkien mieliin. Tässäkin keskustelussa se sai vahingossa ilmaista mainosta!



Muuallakin mainosteksteissä ja varsinkin puhuttuna tehdään ihan tahallaan kaikkien sääntöjen vastaisia väännelmiä tehokeinona. Sanoma jää kuuntelijan/lukijan mieleen pyörimään kun se oli niin hauska tai omituinen. Vain muutama välimerkkiseksualisti vetää herneen nenään. Tasapainoilua hyvän maun rajoilla aina.

Nyt aletaan lipsua hieman aiheen sivuun, mutta sen verran kommentoin näiden kauppakeskusten markkinointia.



Ison omenan suhteen saattoi olla pieni markkinointikamppanja kyseessä. Tai sitten ei. Nimen taivutusasia saattoi tulla myös ihan yllätyksenä, kun siitä alettiin todella puhua julkisuudessa.



Toisaalta ihmetyttää näiden kauppakeskusten tarvetta toitotella pitkin Suomea olemassaolostaan, kun kuitenkin niiden asiakaskunta koostuu pääsääntöisesti vain ja ainoastaan lähialueiden asukkaista. Nimittäin yhdessäkään näissä 15 vuoden aikana pystyynnousseissa kauppakeskuksissa ei ole mitään sellaista houkutinta, joka vetäisi asiakkaita kauempaa. Lähiasukkaat kyllä tietävät, että lähelle rakennetaan isoa kauppakeskusta. Minäkin muistan vielä Ison omenan hissitornien yksinäisen jökötyksen isossa soramontussa. Niin myös muistan Leppävaaran ison kauppakeskuksen rakennustyömaan, vaikka en ole vielä siellä valmistumisen jälkeen vierraillutkaan. Yksinkertaisesti vain sen vuoksi, että en tiedä sielä olevan mitään erikoista. Vain kauppaketjujen samanlaisia liikkeitä. Olet nähnyt yhden, olet sitten samalla nähnyt ne kaikki. Sama pätee Vantaan ja Helsingin kauppakeskuksiin, joissa saatan käydä vain, jos sattumoisin olen lähistöllä ja tulee jotain hankinnan tarvetta.



Eli turhaan yrittävät vetää väkeä lähialueensa ulkopuolelta jollain suurieleisellä markkinointikampanjalla.

On toki meitä muitakin. Olen myönteisesti yllättynyt tähänastisten puheenvuorojen rakentavasta sävystä. Ei vielä ainuttakaan, joka olisi sanonut, että näistä asioista on turha puhua ja yhdyssanavirheistä, pilkuttomuudesta, tolkuttomasta isojen alkukirjaimien käytöstä jne. ärsyyntyvät ovat itse ärsyttävää porukkaa. Haleja ja suukkoja minultakin kaikille samanmielisille.

Eri asia ovat sitten tapaukset, joissa on ilman kielioppikirjaa vaikea päätellä, onko jokin ilmaus yhdyssana vai ei. Säännöt sitä paitsi muuttuvat silloin tällöin ja on tapauksia, joita eivät kielioppikirjatkaan käsittele. Tällaiset ongelmatapaukset ovat harvoin kahden tai useamman nominatiivissa olevan substantiivin liittoja, vaan lähes poikkeuksetta tapauksia, joissa yhtenä osapuolena on taivutettu substantiivi tai adverbi tms. Esimerkkejä: tännetulo / tänne tulo; olemassa oleva / olemassaoleva; Ruotsissa-käynti / ruotsissakäynti / Ruotsissa käynti jne.

En voi itselleni mitään siinä mielessä, että joka kerran kun näen yhdyssanavirheen tai tavuviivattomuutta siellä, minne tavuviiva kuuluu, tai vaikkapa virheellisesti epäkongruenssissa olevan subjektin ja predikaatin, moinen piittaamattomuus aina jossakin määrin kiukuttaa.



Juhani, kielenkääntäjä

Jokaisella syntyperäisellä pitäisi olla lähes täydellinen oman äidinkielensä natiivirekisteri (eli "kielikorva"), mutta näin ei (ainakaan nykyisin) valitettavasti ole. Johtuisiko se aikaisempaa huonommasta äidinkielen opetuksesta?

Mitä ihmeen pilkun nussioita te oikein olette? Ainoa motivaatio moiseen voi olla että asia liittyy ammattiinne, mutta muuten ei mene jakeluun......ainakaan minulle.

Juhani, kiva että täällä on muitakin kääntäjiä :).



Ja tulihan sitä "asiallista" kritiikkiä sieltä. Kuten edellä on todettu, on kaikkien suomalaisten etu, että meillä on normitettu, kaikille yhteinen yleiskieli. Muuten kielenkäyttö eriytyisi pahimmillaan niin, että ihmiset jakaantuisivat eri kasteihin kielenkäyttönsä perusteella. Tällainen tilannehan on käsittääkseni ainakin aikaisemmin vallinnut Isossa-Britanniassa, missä yläluokalla on ollut oma hienostokielensä ja muut ovat mongertaneet jotain muuta, ala-arvoisempana pidettyä kielivarianttia. Kielen normien noudattaminen edistää siis mielestäni ihmisten välistä tasa-arvoa.



No, myönnetään, että tämä ajatus on ehkä hieman liiankin ylevä. Onhan nykyisinkin jo valitettavasti niin, että tavallisilla ihmisillä ei ole riittävästi tietoa esim. oikeakielisyysasioista. Tällöin syntyy jo tiettyä eriarvoisuutta suhteessa niihin, joilla on sana hallussa. Konkreettisena esimerkkinä voidaan käyttää vaikka työhakemuksia. Kyllähän joukosta erottuvat heti ne hakemukset, jotka on huolellisesti tehty ja jotka ovat kaikin puolin muuten moitteettomia.



Lopuksi on vielä todettava, että osa oikeakielisyyssäännöistä on niin monimutkaisia, että ei niiden osaamista välttämättä voi edes olettaa muilta kuin ihmisiltä, jotka saavat leipänsä kirjoittamisesta. Esim. yhdysmerkin käyttösäännöt ovat hyvä esimerkki tästä. Vaikka itseäni häiritseekin yhdysmerkin (eli tavuviivan) "väärinkäyttö", tavalliset ihmiset tuskin tietävät moisia sääntöjä olevaksikaan. Ei pitäisi kirjoittaa esim. 4-6, vaan 4 - 6 (eli välilyönnit yhdysmerkin molemmin puolin, jos on kyse rajakohtailmauksesta). Suositeltavinta on kuitenkin käyttää tavuviivan sijasta pitkää viivaa eli ajatusviivaa, jolloin välejä taas ei tule 4–6. Monta kertaa on ollut vaikea perustella ihmisille tämän säännön mielekkyyttä, kun asenne on sellainen, että viiva kuin viiva.



Humoristisimpia virheitä ovat nykyisin yleiset komparatiivivirheet. Varsinkin otsikoissa tavataan tiivistää ilmaisua kirjoittamalla esim. "Miesten paino-ongelma on naisia suurempi", vrt. "Miesten paino-ongelma suurempi kuin naisten". Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa kyllä sitä, että miesten paino-ongelma on kooltaan suurempi kuin kaikki naiset :D. Seuraava hupaisa esimerkki on Hesarista: "Taloja tilkitään jopa rakennusmääräyksiä paksummilla [eriste]kerroksilla." Mahtaa olla melkoinen tiiliskivi se rakennusmääräyskokoelma ;).

Tulihan se sieltä! Palstaa lukiessani ja sitten siihen vastatessanikin ihmettelin, eikö tosiaan kukaan ole luonnehtinut viestinvaihtoa pilkunnussimiseksi. Ei pilkunnussiminen ole ensinkään turhaa eikä hävettävää; päinvastoin. Kirjoitussääntöjen tarkoituksena on viestinnän helpottaminen ja täsmällistäminen. Tunnustaudun mieluusti pilkunnusijaksi.

Juhani

Hieman lisäystä suureen ihmettelyyni.....

Eikö tärkeintä ole se että ihmiset ilmaisevat asiansa vaikkakin pienillä virheillä?Ja jos jotkut piirit vetävät herneet nenäänsä väärästä kieliasusta niin hiedän kannataa jatkaa iltapäivä teensä juomista, pikkurilli ojossa ja pitää suunsa kiinni.

Jos minä haluan johonkin asiaan muutosta suomessa niin se on ehdottomasti katu kulttuuriimme.

Tämä julkinen kuseminen, rikotut pullot ja okisennus ovat todella masentava ilmiö joka on vaan lisäänytymään päin.

Se jos jokin vie mietä alemmaksi kansakuntana kun missä kohtia on pilkun oikea paikka tai montako virhettä lauseessa on.

Jos nämä suomenkielen vartiat voisivat laskea nenäänsä joskus alemmaksi niin että näkevät myös eteensä ja huomaavat misää kunnossa on kaupunkiemme kadut.

En ollenkaan ymmärrä hyökkäävää asennettasi. Yrität luoda jonkinlaista turhaa vastakkainasettelua. Ikään kuin me emme tässä maailmassa muusta välittäisikään kuin pilkkuvirheistä. Se on väärä päätelmä. Tämä on vain yksi keskustelu, jossa puhutaan kieliasioista. Kadulle kusemisesta voi puhua toisessa keskustelussa.



On huvittavaa ajatella, että niin kauan kuin kaduille kustaan ja oksennetaan, suomen kielen asemaan ei pitäisi kiinnittää mitään huomiota. Minusta kyllä virheelliset yhdyssanat, kuten kirjoituksessasi esiintyneet "iltapäivä tee" ja "katu kulttuuri", ovat kusilätäkköön verrattavissa olevia esteettisiä kummajaisia, joita ei ilokseen katsele.

Äkkiäkös oksennuksen pesee kadulta pois, mutta paljon vaikeampaa on juuria ihmisten mielistä tuollainen välinpitämättömyys, joka omasta kirjoituksestasi huokuu - välinpitämättömyys kieltä mutta ennen kaikkea muita keskustelijoita kohtaan.



Jos olisit vaivautunut lukemaan keskusteluamme tarkemmin, olisit huomannut, että olemme puhuneet kieliasioista hyvinkin monipuolisesti. Itsekin totesin edellä, että minusta on kuitenkin ihan hyvä, että ihmiset kirjoittavat nykyään enemmän kuin ennen.



Ihan vinkkinä vaan, että sinun kannattaisi opetella ensin itsehillintää ja viestintätaitoja ja sen jälkeen vasta esimerkiksi niitä kielioppisääntöjä.

Lingvistikolle:



Se syntyperäisen natiivirekisteri vaan usein ohjaa käyttämään puhe- tai arkikieltä. Puhdas kirjakieli on käytössä lähinnä äidinkielen tunneilla ja niissä harvoissa virallisissa yhteyksissä joihin markkinointihenkinen rentous ei ole vielä iskeytynyt.



Kirjakieli on kansalle oikeasti kuin vieras kieli. Paitsi tietenkin niille jotka työskentelevät kielen kanssa.

Aivan sama.....ja minä toivon että en koskaan tapaa sinua henkilökohtaisesti.

Tässä sinulle asennetta alkavalle viikolle....ja nyt kiiren vilkkaa laskemaan monta virhettä tein jo tähän menessä.

Ai että perisuomalaiseen tapaan nyrkkisi sentään puhuvat virheetöntä kieltä. Ja kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä kauhistella jotain katujen kusilammikoita. Että osaa ihmisellä olla arvot vinksallaan!

Olen itse sitä mieltä, että tärkeintähän on kommunikointi ihmisten välillä. Kyllä siinä virheitä saa tehdä. Pääasia, että viesti kulkee. Toki mitä virheettömämpää on viestintä, sitä paremman kuvan kommunikoijasta saa etenkin kirjallisen viestinnän ollessa kyseessä.



Minä en todellakaan ole pääsääntöisesti viestinnän kanssa tekemisissä työni puolesta. Olen tekniikan alan ihmisiä ja kirjallinen viestintä on minulle vain yksi työkalu muiden joukossa. Nykyisin sähköposti vain on niin vahvasti arjessa mukana, että nämä yhdyssana- ja muut kielen virheet pomppaavat silmille. Etenkin tekniikan alan ihmisten keskuudessa on paljon henkilöitä, joille oikeinkirjoitus on hankalaa, kun se ei koskaan ole ollut heille se maailman tärkein asia. Kyllä minä pistän suodatinlasit silmilleni, kun luen jonkin asiantuntijayrityksen tarjousta, joka vilisee yhdyssanavirheitä. Yritän kovasti nähdä kirjeestä läpi alan asiantuntijuuden, jota harkitsen ostettavan, vaikka kielen asiantuntijuus ei selvästi olekaan tarjouksenjättäjän vahvin ala. Teen samoin, jos ja kun esimerkiksi seminaarikutsuissa vilisee yhdyssanavirheitä.



No niin, katsotaanpa. Minulla on tässä edessäni nyt laptopin suomalainen Qwerty-näppäimistö. Mistä ihmeestä löytyy pitkä ajatusviiva? Löytyy kyllä ta-vu-vii-va. Ja samasta näppäimestä löytyy myös _-viiva. Ei löydy pitkää ajatusviivaa, vaikka kuinka etsin. Ehkä jostain teksturin, vaan ei Ranneliikkeen webbisovelluksen, valikoista varmaan löytyisi ajatusviiva, mutta niin hankalasti käytettynä sitä ei tule käytettyä. Muistan kyllä joskus nähneeni täysikokoisessa Qwerty-näppäimistössä ajatusviivan. Taitaa ajatusviiva siis olla ehtyvä luonnonvara. Toivottavasti ei käy samoin ajatuksille!



Ajatuksista tulikin mieleeni yksi toinen ajatus. Minua häiritsee toimittajien viestinnässä, lähinnä artikkeleiden otsikoinneissa, kaksi asiaa:



1. 'Joku kuollut' sen sijaan, että 'Joku on kuollut'



2. Tai jos jätetään otsikosta tai lauseesta jokin toinen oleellinen predikaatti pois iskevyyden nimissä tyyliin 'Ukraina voittoon'. Ei siis esimerkiksi 'Ukraina lauloi voittoon'. Tai kuten tänään 16.5 Hesarissa sivulla A3: 'Etelä-Afrikka vuoden 2010 MM-isännäksi'. Pitäisi olla pikemminkin: 'Etelä-Afrikka valittiin vuoden 2010 MM-isännäksi'. No, perustelevat käytäntöä otsikkotilan puutteella.

Niin, pakkohan sitä on keskittyä viestiin ja katsoa asioita läpi sormien. Eikä tosiaan voi olettaa, että esim. tekniikan alan ihmisillä olisi samanlainen osaaminen kuin kieli-ihmisillä, jotka ovat lukeneet näitä asioita vuosikausia yliopistossa. Yritykset voisivat silti hankkia kielipalveluita muualta, esim. oikoluettaa markkinointiaineistonsa. Se on toki aika kallista, mutta parantaa yrityksen julkisuuskuvaa.



Ajatusviiva (eli ns. "en dash") löytyy esimerkiksi Wordista. Valitse Lisää > Merkki ja vieritä alaspäin. Vaihtoehtoisesti voit painaa Ctrl + Num - (eli miinus näppäimistön oikeassa laidassa olevasta "laskimesta"). Kaikissa läppäreissä pikavalinta ei kyllä kokemukseni mukaan toimi.

Profusionlle!

Voi Jeesus, missä kohtaa viestissäni ilmoitin tarjoavani sulle nyrkkiäni? Sinulla taitaa silmät olla eri kohdassa vartaloa kuin meillä muilla, joten siksi suosittelen että nostat siis hanurisi kohti näyttöruutua jos vaikka ne silmät löytyisivät sieltä...?

Tarkoitin sillä että jos tapaisin sinut vaipuisin varamaan narkolepsiaan alta minuutin, koska jos persoonasi on yhtä hauska kun pilkun nussimis intosi niin kooma on mitä ilmeisemmin seuraava seuraamus.

Jos nyt tulkitset tämän taas joksikin muuksi kun mitä kirjoitin niin Siitä vaan......

Ok ;D. Tulkitsin viestisi niin, koska sanoit ensin, että toivottavasti et koskaan tapaa minua henkilökohtaisesti, ja sen jälkeen sanoit, että siinä sinulle asennetta. Arvelin, että tämä asenne on yhtä kuin vihamielinen asenne, jonka saisin tuntea nahoissani, jos kohtaisimme. No, ei siinä mitään. Tämähän sopii mainiosti keskusteluumme: epäselvyydet johtavat helposti väärinymmärryksiin :).



Vai narkolepsia ja kooma. No nyt ymmärrän, miksi poikaystäväni on pysynyt rinnallani jo näinkin pitkään. Eihän hän yksinkertaisesti jaksa lähteä tästä suhteesta, kun olen ajanut hänet niin piippuun pilkkupuheillani ;D. Peace!

Kiitos Profusion, nyt löytyi ajatusta!



Merkin saa esille läppärissä painamalla Fn+Ctrl+P tai vaihtoehtoisesti ensin Num Lock päälle ja sitten CTRL+P, kun Qwertyn 'virtuaalilaskinalue' on silloin valittu kirjainten päälle Num Lockilla. Normaalisti P-näppäimen viiva on minusviiva, jonka saa esille Fn-näppäimen kanssa niin kuin kaikki vaaleansiniset merkit näppäimen oikeassa yläkulmassa. Minusviivasta tulee sitten ajatusviiva CTRL-näppäimen avulla kuten Profusion selosti. Mutta tämäpä jippo ei tunnu toimivan tässä Ranneliikkeen syöttökentässä. Vain Wordissa, jossa asiaa kokeilin.

Josko sallittaisiin Möttös-höppänänkin kantaa oma, joskin kevyt sellainen, kortensa tähänkin äidinkielemme tämänhetkistä tilaa koskevaan keskusteluun.

Suurin syy alati heikkenevään oikeinkirjoitustaitoon on oman arvioni mukaan siinä, että kirjallisuuden aktiivinen harrastaminen on valitettavasti vähentynyt vuosien saatossa. Lieneekö syy sitten television, videoiden, vaiko minkä? Mene ja tiedä!

Oma kantani on, että vain hyvää Suomen kieltä lukemalla oppii myös sen laadukkaan tuottamisen taidon.

Erittäin hyvä pointti Möttöseltä. Itse olen oikeastaan sitä mieltä, että lukeminen ylipäätään auttaa. Helsingin Sanomissa ja muissa suurissa lehdissä on pääasiassa todella hyvää ja selkeää kieltä, joka käy esikuvaksi.

Mua on jo pitkään ärsyttänyt jopa Hesarissa yleistyvä tapa kirjoittaa tulevaisuuteen viittaava "lähiaikoina" myös puhuttaessa menneestä ajasta. Paljon parempi ilmaisu olisi sanoa "viime aikoina". Vaikka asiayhteydestä pystyykin lähes aina päättelemään, että puhutaan mennestä, niin silti tarkka (ja kieleen täysin vakiintunut) ilmaus kertoo asian elävämmällä tavalla.

Niin, ja minusta vielä ärsyttävämpää on hyvin yleinen viimeinen-sanan väärinkäyttö. Sanotaan esimerkiksi "viimeisen seitsemän vuoden aikana", "viimeisen viikon aikana", "hänen viimeinen levynsä". Kaikki nämä sanontatavat ovat vääriä, koska viimeinen tarkoittaa aina sitä, että jatkoa ei seuraa - loppu slut. Jos sanotaan "viimeisen vuoden aikana", se tarkoittaa sitä, että ensi vuonna tulee maailmanloppu. Jos levy on viimeinen, artisti lopettaa tupakanpolton tai vastaavasti levyttämisen. Pitäisi sanoa "seitsemän viime vuoden aikana" tai "viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana", "hänen uusin levynsä", "kuluneen viikon aikana" jne.

Puhdasoppisuus kieliasioissa on tietysti hyvin ihanteellinen asenne, mutta käytäntö lyö sitä korvalle niin usein, että esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on antanut periksi hyvin monissa aiemmin ehdottomina pitämissään kysymyksissä. Syynä lienee paasikivimäinen ajattelu "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku".



Esimerkiksi sana 'viimeinen' kyllä tarkoittaa ihan Perussanakirjankin mukaan myös toistaiseksi viimeksi tapahtunutta, ilmestynyttä jne. Se kyllä suosittelee korvattavaksi "viimeiset uutiset" sanoilla "tuoreimmat uutiset" ja "viimeisten viiden vuoden aikana" sanoilla "viiden viime vuoden" tai "viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana".



Kokonaan hylättäväksi Perussanakirja ei kuitenkaan tällaista 'viimeinen'-sanan käyttöä tuomitse. Mielestäni kielen käyttäjienkään ei olisi sitä syytä tehdä, ihan jo oman mielenrauhansa vuoksi...

Erinomaisen hyvä keskustelu!

Itse olen asunut ulkomailla melkein viisi vuotta ja kontakti äidinkieleen on jäänyt melkolailla ohueksi. Suomessa asuessani minulla oli selvä äidinkielenopettajasyndrooma, joka on kuitenkin hiipunut. Kun ei enää itsekään ole varma oikeinkirjoituksesta, niin toisten oikominen hankaloituu huomattavasti.



Viimeinen vinkki kielihuollon tarpeellisuudesta tuli äidiltä: parin viikon ajan postilaatikkoon on kolahtanut Suomen Kuvalehti. Mamma on ilmeisesti sitä mieltä, että pojan on syytä rueta pitämään kielestä huolta ennenkuin se katoaa lopullisesti...

Public Eye, nyt luit kyllä Perussanakirjaa huolimattomasti. Siinä lukee: "Toistaiseksi viimeksi tapahtuneesta, ilmestyneestä tms. paremmin: uusin, tuorein, viime tms."



Tämä tarkoittaa sitä, että viimeinen-sanaa ei pitäisi käyttää merkityksessä "toistaiseksi viimeksi tapahtunut", tai siis olisi parempi käyttää esim. sanoja uusin, tuorein ja viime, jos puhutaan toistaiseksi viimeksi tapahtuneesta.



Niin, Kielitoimistosta sen verran, että kai niiden on tosiaan ollut pakko joustaa säännöissä. Jos kielenkäyttäjät sanovat tekevänsä asioita "innolla", niin ei kai siinä muu auta. Kieliyhteisö on loppujen lopuksi se, joka päättää. Esim. Ruotsissa on jo jouduttu käytännössä luopumaan säännöstä, jonka mukaan Internet tulisi kirjoittaa isolla. Suomessakaan yksikään iso sanomalehti ei kirjoita sitä isolla, mutta Kielitoimisto ei ole vielä antanut periksi, vaikka turhalta tuntuu taistelu.

Luin kyllä Perussanakirjaa aivan kuten se on kirjoitettu, mutta en siteerannut vaan referoin.



Tosin sanoen sanaa 'viimeinen' todetaan käytettävän merkityksessä 'toistaiseksi viimeinen' jne. ja *suositellaan* parempina vaihtoehtoina sanoja 'uusin', 'tuorein', 'viime'.

Viimeinen ei siis tässä yhteidessä ole *väärin*. Lienemme tästä yhtä mieltä?



Kielenkäytön rekisterissä on tunnetusti monia tasoja. Arkikielessä, esim. sanomalehdissä ja Internetissä (huom.: iso alkukirjain), hyväksyn varsin vapaan kielekäytön, kunhan se ei ole suomen kielen vastainen ja väärinkäsityksen vaaraa ei ole. Virallisissa teksteissä kuten lakikielessä, joka "kivettyy" tiettyyn muotoon myös tulevien polvien luettavaksi ja tulkittavaksi, on luonnollisesti käytettävä mahdollisimman korrektia ja ehdottoman yksiselitteistä kieltä.

Kyllä, olemme asiasta yhtä mieltä :). Perussanakirjan mukaan ilmausten suositettavuudessa on seuraavat asteet: pitää olla (jossakin muodossa), paremmin (kuin jokin toinen muoto), tavallisemmin (kuin jokin toinen muoto).



"Paremmin" tarkoittaa kuitenkin käytännössä sitä, että "paremmiksi" merkittyjä sanoja tai muotoja tulisi käyttää yleiskielessä (lehdissä, radiossa jne.) Niiden "huonompien" ilmausten sijasta. Se ei siis sinänsä jätä mitään porsaanreikiä kielenkäyttäjälle. Huolellinen kielenkäyttäjä noudattaa "parempia" ohjeita, mutta toki on selvää, että käyttötilanne ratkaisee. Arkipuheessa on esim. aivan ok sanoa "koittaa tehdä", mutta sanomalehdessä ja tv-uutisissa tulee käyttää muotoa "koettaa tehdä".

Oikein mieltä lämmittää, että melko lyhyessä ajassa yhdyssanakeskustelu on kerännyt 60 kommenttia. Se on paljon keskimääräistä enemmän ;)

Käsittääkseni kielitieteilijätkin ovat sitä mieltä, että kieli kehittyy. Ja kehittymisen myötä entisajan hirveydet alkavat olla arkipäivää myös kielenkäytössä.



Ennen vanhaa ainekirjoitus oli koulussa joillekin ihmisille vaikeaa ja ikävää. Nyt sähköpostin, chatin, keskustelupalstojen ja SMS:ien myötä nämäkin ihmiset ovat alkaneet kirjoittaa pieniä aineita. SMS:ien myötä myös ajatusten tiivistämisen kyky on kasvanut, kun ei siihen 160 merkkiin kovin paljon voi jaaritella. Ja tämä ajatusten tiivistäminen ilmiönä on myös ollut tieteentekijöille käsittääkseni positiivinen asia.



Itse olen havainnut, että kirjoittamalla sähköposteja myös looginen ajattelukyky kasvaa, kun tekstissä ei voi olla epälooginen ja harhaileva. Näin myös puhuttu ilmaisu jäsentyy paremmaksi ihan huomaamattaan. Edes jonkin verran.

Jep, mainio keskustelu. Itsekin olen huolellisen ilmaisun kannattaja, mutta ymmärrän myös, että kieli kehittyy. "Rappiollinen" kielenkäyttö on mielestäni outo käsite.



Yksi vanhentumassa oleva sääntö, josta itse ainakin voisin luopua, on possessiivisuffiksin eli omistuspäätteen käyttö. 'Minun talo' tai 'hänen koira' on mielestäni aivan yhtä ymmärrettävää kieltä kuin 'minun taloni' tai 'hänen koiransa', eikä särähdä ainakaan minun korvaan. Toki virallisemmissa yhteyksissä sitä käytän, sillä monien mielestä possessiivisuffiksiton kielenkäyttö on ärsyttävää.



Miksi muuten internet pitäisi kirjoittaa isolla? Onko se joskus ollut rekisteröity tuotemerkki?



Eräs kielen ammattilainen muuten kertoi hyvän syyn, miksi kielenkäyttöä kannattaa tarkkailla. Säännöistä piittaamatonta tekstiä lukiessa ihminen saattaa ärsyyntyä tajuamatta, mikä siihen on syynä. Pilkunnussijat ja ammatikseen kielestä kiinnostuneet eivät siis ole ainoita, jotka saattavat vetää herneen nenään huolettomasta kielenkäytöstä.

Edellisen viestin jälkeen menin lukemaan erästä toista keskustelua, ja oli pakko palata tänne nussimaan pilkkuja. Mielestäni ehdottomasti ärsyttävin kieleen liittyvä "virheellisyys" on sanan 'rasismi' ja sen johdannaisten käyttö. Omassa suomessani 'rasismi' on rotusyrjintää ja 'rasisti' itsestään erirotuisia ihmisiä vihaava henkilö. Toisin sanoen henkilö, joka syrjii esim. homoja, ei välttämättä ole rasisti.



Uskoakseni sana tulee suomeen englannista, jossa sanalla 'racism' on selkeä yhteys sanaan 'race' (suom. rotu). Luulisi, että kun ihmiset kuitenkin puhuvat englantia melko sujuvasti, he pystyisivät näkemään tämän yhteyden. Asian ärsytyskynnystä nostaa lisäksi se, että suomessa on aivan sopiva sana yleiskäyttöön: syrjintä. Siis,



ikärasismi -> ikäsyrjintä

rasismi (hlb-ihmiset) -> seksuaalinen syrjintä

rasismi (sukupuolen perusteella) -> sukupuolinen syrjintä

Possessiivisuffiksi on käsittääkseni todella vanha suomen kielen piirre, eikä sitä pitäisi minusta uhrata siksi, että englannissa sanotaan "my house". Monesta muusta asiasta olisin valmis luopumaan paljon ennemmin :).



Sen sijaan on aivan totta, että kielenhuollossa ja kielentutkimuksessa on otettu yhä enemmän etäisyyttä puheisiin kielen rappeutumisesta tai virheellisestä kielenkäytöstä. Muutos on ollut todella suuri aikaisempaan verrattuna, ja taustalla on varmaan kielen kontekstuaalisuuden korostuminen.



Ennen kieltä pidettiin ehkä enemmän omana erillisenä maailmanaan, jota oli helppo kaitsea. Nykyisin taas ymmärretään, että on vaikea tuomita yläpuolelta jokin asia vääräksi, koska kielenkäyttö on niin elimellisesti kytköksissä kielenkäyttötilanteeseen ja koska eri tilanteita varten on eri rekisteri. Ongelmia syntyy lähinnä silloin, kun ihminen ei enää hahmota, millainen kielenkäyttö on soveliasta missäkin tilanteessa. Työhakemuksetkin kirjoitetaan päin honkia, kun ei yksinkertaisesti osata kirjoittaa "oikein".



Internet pitäisi kirjoittaa isolla, koska se on tietyn tietoliikennejärjestelmän nimi, eli erisnimi. Vastauksia tähän ja moniin muihin kielikysymyksiin on muuten osoitteessa http://www.kotus.fi/kielitoimisto/.

Tuli muuten mieleen eräs asia, jossa en toimi sääntöjen mukaisesti, eli paikallissijojen käyttö. Sääntöjen mukaanhan pitäisi sanoa, että "opiskelen käännöstieteen laitoksessa". Paljon mukavammalta kuulostaa, jos voi opiskella "käännöstieteen laitoksella". Laitos-sanaan liittyy kuitenkin hyvin voimakkaita mielleyhtymiä, tyyliin "joutua laitokseen". Myös "lista on ilmoitustaulussa" särähtää korvaan.



Eräs kielentutkija selitti taannoin luennolla, että tällainen ajattelu on ymmärrettävää, koska esim. inessiiviin liittyy hyvin vahvasti ajatus sisällä tai kiinni olemisesta. Yliopistojen opiskelijoiden suhde laitoksiinsa on kuitenkin aivan erilainen kuin mielisaaraaloiden hoidokkien (kai?). Siksi adessiivi, joka viittaa löysempään suhteeseen, on huomattavasti luontevampi. Sama selitys pätee ilmauksiin "käydä Stockalla", "töissä Nokialla" jne. Käymään vaan niihin tullaan eikä olemaan :).

Possessiivisuffiksin (saakohan joku eroottisia kiksejä tuosta ihanasti sihisevästä sanasta? ;-D) käytön suhteen minä suosin sellaista periaatetta, että yksikön ja monikon kolmatta persoonaa lukuunottamatta en mielelläni sano persoonapronominia lainkaan. Eli: 'Autoni ja autosi' ja 'automme ja autonne' on ihan riittävät. Yksikön ja monikon kolmannen persoonan suhteen on sitten käytettävä persoonapronominia, koska 'hänen autonsa' ja 'heidän autonsa' on molemmat vain 'autonsa' ilman persoonapronominia, ja se voi hieman häiritä viestintää.



Minä opin aikoinani tuon internetin kirjoittamaan nimenomaan pienellä sen vuoksi, että se on englannin kielinen yleissana, ei mikään verkon erisnimi. Internethän kääntyy suomeksi 'verkkojenvälinen', joka kuvaakin tämän verkon syvintä olemusta. Ehkä tässäkin on sitten olemassa eri käytäntöjä.



Ja sitten päästiinkin näppärästi aasinsillan kautta taas uuteen kielemme ihmeellisyyteen. Nimittäin sanaan 'eri'. Meikäläinen on, yllätys yllätys taas, insinööri, ja jo aikoinaan päättötyöni valvoja läksytti minua tuon sanan käytöstä asiatekstissä. Se on nimittäin täysin turha sana. On ihan sama sanotaanko 'vaate on tehty eri materiaaleista' tai 'vaate on tehty materiaaleista'. Nimittäin, jos on materiaaleja monikkona, materiaalit lienevät sitten toisistaan erillisiä ja jopa erilaisia. Mitä sitä suotta painottamaan. Niinpä edellisen kappaleen viimeinen virke voisi ihan hyvin kuulua: 'Ehkä tässäkin on sitten olemassa käytäntöjä'.



Edellä vitsailtiin yliopisto-opiskelijoiden kielen läpi tihkuvasta asenteesta opinahjoonsa. Ammattikorkeakasvattina olen provokatiivisesti samaa mieltä. Nimittäin mielelestäni 'akateeminen vapaus' ja 'laiskuus' ovat synonyymeja keskenään. Katsotaanpas nyt kuka ottaa ensimmäisenä pultit... (Se on muuten 'ensimmäinen', ei 'ensinmäinen' ;-))

Keskustelussa mainitun Kielitoimiston puuhat ihmetyttää ('ihmetyttävät' puristeille...) joskus meikäläistä. Olen ymmärtänyt, että nykyään pitäisi heidän mielestään sanoa esim. 'samastua' eikä 'samaistua' ja jopa 'mitätöntää' eikä 'mitätöidä' - vai olenko ymmärtänyt väärin? Toivottavasti...



Taustalla on (mielestäni) sairas palikka-ajattelu, jonka mukaan otetaan kantasana, ja liitetään siihen täysin mekaanisesti päätteitä: mitätön --> mitätöntää. Eli kantasanaa ei saa muuttaa. Tällä logiikalla koko suomen kielioppi ja morfologia voidaan heittää jorpakkoon, suomi kun on täynnä vartalonmuutoksia, astevaihteluita sun muuta hankalaa, mutta kielen perusolemukselle ominaista.



Samoin minua on aina häirinnyt se, että suomen erittäin looginen ääntämys-kirjoitus -suhde raiskataan surutta tapauksissa kuten 'onpa', 'kunpa'. Pitäisi ehdottomasti olla 'ompa', 'kumpa'. Suomella kun on se etu, että latinalaiset aakkoset melkein kokonaan riittävät kattamaan äänteet - miksi sotkea sitä moisilla tekemällä tehdyillä epäloogisuuksilla?

Puhumattakaan siitä, että urbaanin legendan mukaan joskus aikoinaan oli pyrkimys virallisesti suomentaa vierasperäisiä sanoja. Pahin esimerkki, jonka olen kuullut siis legendanomaisesti:



Sähkälehilatähytin = elektronimikroskooppi



Tai jotain sinnepäin. Nämä 'päin'-sanat ovat muuten ohi mennen sanottuna myös hankalia kirjoittaa oikein suomen kielessä.



Tänään havahduin Hesarin yleisönosastoa lukiessani, että yliopistomaailmassa väännetään kättä ns. kypsyyskokeen tarpeellisuudesta. Ko. kokeella nimenomaan testataan kokelaan kykyä suoltaa selkokielistä asiantuntijatekstiä ilman varsinaista valmistautumista.

Eikö vinokashenkinen pervokansa voisi edistää yhteisiä hyviä arvoja laajemminkin? Tässä esitykseni. Me menemme taloon, olemme talossa ja tulemme talossa; panemme kirjan pöydälle, kirja on pöydällä ja otamme kirjan pöydältä. Entäs sitten kun viemme valokuvat kehitettäviksi ja valokuvat ovat kehitettävinä. Mistä ne haemme? Ehdotan, että yleistämme ns geneerisen ulkoeronnon - eksessiivin - ja alamme noutaa valokuvat kehitettävintä.

Nykyään Kielitoimisto ei ole enää niin puritaaninen. Samastua ja samaistua ovat Perussanakirjan (huom! Nykysuomen sanakirjaa ei pidä enää käyttää oikeinkirjoituksen auktoriteettina!) mukaan rinnakkaisia muotoja, sama koskee mitätöidä- ja mitätöntää-sanoja.



Tuo mitätöntää on muuten kauhuesimerkki, jota suomenopettajani tapasi käyttää. Se on osoitus täydellisestä piittaamattomuudesta kieliyhteisöä kohtaan. Muistaakseni eräskin sanan taivutusmuoto olisi ollut "mitätönnettäisiin", tai jotain vastaavaa. Ei ollut yllätys, että sana ei päässyt yleiseen kielenkäyttöön ;).



Toinen suomenopettajani puolestaan tapasi kertoa, miten hän oli nuorena kielifanaatikkona mennyt kosmetiikkamyymälään ostamaan deodoranttia. Tietenkään hän ei ollut voinut käyttää moista vierasperäistä sanaa, joten hän oli käyttänyt suositusten mukaista suomennosta "kiepporaikaste". Niinhän siitä sitten oli käynyt, että oikeakielisyydestä oli pitänyt tinkiä, koska myyjä ei ollut ymmärtänyt, mistä ihmeestä hän puhuu ;D.



Internetistä vielä. Suosituksen mukaan Internet on yksilökäsite, joten on perusteltua käyttää sanaa erisnimenä. Arkityylisen netin voi kirjoittaa pienellä. Englannissakin Internet kirjoitetaan isolla. (Kielikello 4/1999.)



Ja kypsyyskokeesta. Se on todellakin täysin turha muinaisjäänne :(.

Eksessiivin ehdotus oli hellyttävä :)



Tämä keskustelu on toistaiseksi lukemistani ehdottomasti hauskin seurattava. Rakastan tätä kielen analysointia ja rakenteiden ym. muuttumista. Myös vaihtoehtoiset sanat kuten "peili -> kuvastin" kiehtovat mieltäni. Myönnän olevani huolimaton kielenkäyttäjä mutta osaan tarvittaessa käyttää kieltämme korrektisti.

Mitä mieltä muuten olette, pitäisikö sivistyssanoja korvata suomenkielisillä vastineilla? kuten positiivinen -> myönteinen. Itse suosin tällaista (tosin tekstissäni on löydettävissä sivistyssanoja: analysointi, korrekti...)



Hymyä huuleen. Ihana keskustelu, todellakin, rakkaat ihmiset!!!

Mielestäni vierasperäisten sanojen ylenmääräistä suomentamista tulisi välttää, olettaen siis että se sana on jo juurtunut käyttöön. Sanojen historaa tutkimalla huomaa että vuosisatojen ajan kieli on saanut vaikutteita muista kielistä ja sanoja tarttunut mukaan.



Usein perustellaan suomenkielisen vastineen kehittämistä ja käyttöä ymmärrettävyydellä vaikka lopputulos onkin mielestäni usein juuri toisin. Pihtiputaan mummo ei ehkä kuitenkaan ymmärrä uuden trendikkään tai ammattisanan merkitystä vaikka miten suomalainen olisi. Sen sijaan moni osaa johtaa vierasperäisen tai "sivistyssanan" merkityksen kielitaidollaan tai yleissivistyksellään. Moniko enää muistaa mitä tarkoittikaan 80-luvulla ehdotettu "jarsi" kun sitä ei voi johtaa mistään. Vaikka niin nätisti soljuvaa suomea onkin;)

Ja kaiken tämän keskellä, kukaan ei huomannut että Ralf itse kirjoitti yhdyssanansa väärin... :)

Titanium, kaivapa sopivassa tilanteessa sivistyssanakirjasta hakusana 'ironia'.

Omassani kerrotaan sillä kohtaa:

"(kreik. eironeia 'kysely, pilanteko'), koomisuuden laji, joka rakentuu sanotun ja puhujan todellisten tarkoitusperien ristiriitaan, ts. puutteet ja viat esitetään avuina, moite kehuna jne."

Ralfin huumori taisi tosiaan mennä ihan harakoille ;).



Itse olen toista mieltä tuosta sanojen suomentamisesta, tai siis suomentamatta jättämisestä. Harvoin alkukielisetkään termit ovat sellaisia, että ne aukenisivat tuosta vaan vaikka tavalliselle englantilaiselle kadunmiehelle. Tietokonekielessä tällaisia sanoja on varmasti vaikka kuinka paljon. Kukapa maallikko osaisi selittää, mikä on vaikka router, eli suomeksi reititin? Se ei sano kummallakaan kielellä yhtään sen enempää asiaan vihkiytymättömälle, mutta miten tärkeää on, että meillä on kyseiselle asialle oma sana. Muuten kieli muuttuu ihan sekasikiöksi, ja ennen pitkää uhkaa edellä mainitsemani kielen käyttöalan kaventuminen: esimerkiksi tietokoneasioista ei enää yksinkertaisesti pystyttäisi puhumaan suomeksi.



Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että lainasanoja ei pidä ylenmäärin kammoksua, koska todella suuri osa nykyisistä, supisuomalaisilta tuntuvista sanoista on ikivanhoja lainasanoja. Omia sanoja on silti jatkuvasti kehitettävä, varsinkin tieteen ja tekniikan saralla, jotta esim. omakielistä tutkimusta voitaisiin tehdä jatkossakin. Kun on kyse yleiskieleen lanseerattavista (!) sanoista, kieliyhteistö tietenkin loppujen lopuksi päättää, alkaako se käyttää kiepporaikastetta vai deodoranttia.

Ei tietotekniikkaa voi enää puhua suomeksi. Tai jos joku yrittää, ei kommunikoinnista välttämättä tule mitään. Tosin tuo reititin on kyllä siitä hauska esimerkki, että se toimii hyvin myös suomeksi. Nimittäin sitä käytetään sekä että. Samoin kuin palvelin eli server. Mutta client ei enää käännykään asiakkaaksi, vaan se on client myös suomeksi alan ihmisten keskuudessa. Eli kun puhutaan client-server -tietojärjestelmistä. En ole tainnut koskaan kuulla puhuttavan palvelin-asiakasjärjestelmästä.



Samoin bugi on bugi, vaikka ludetta tarkoittaakin (englannin bug ja suomelle tyypillinen 'imported i' = bugi). Itse asiassa maailman ensimmäinen tunnettu tietojärjestelmäbugi oli nimenomaan luteen aiheuttama. Sellainen kun kuulemma meni kerran muinoin relepuhelinkeskuksen kytkinpintojen väliin ja aiheutti keskukseen virhetoiminnon. Siitä lähtien on puhuttu bugeista tietojärjestelmissä. Ja puhutaan yhä.



Todellisista sivistyssanoista joku on joskus sanonut, että sellaista ei oikein voi kääntää sujuvasti yhdeksi suomalaiseksi sanaksi. Siksi ne elävät sivistyssanoina. Joku sivistynyt ne siis tuntee, joku toinen ei. Tällaisessa tilanteessa kommunikoinnin onnistumisen vastuu on sillä, joka käyttää sivistyssanoja puhuttaessa sellaiselle, joka ei niitä ymmärrä. Ei siis pidä käyttää. Pitää puhua selkokieltä, jotta viesti menee perille tälle toiselle. Kaksi sivistynyttä voivat sitten puhua keskenään kuinka elegantisti haluavat.

Siihen, että tietotekniikasta ei oikein voi puhua suomeksi, ei ole syynä suomen kieli vaan tietotekniikasta puhujat.



Eivät sanat sinänsä ole sen parempia kielellä kuin toisellakaan, kielihän koostuu sopimuksenvaraisista käsitteistä, jotka kielen käyttäjät ovat omaksuneet tarkoittamaan jotain tiettyä asiaa. Kun tarpeeksi moni käyttää samaa sanaa tietystä asiasta, se vakiintuu eikä kukaan enää ihmettele sanan merkitystä tai edes sitä, mistä kielestä sana on alun perin lähtöisin.



Tietotekniikan termeistä on tullut samanlaista munkkilatinaa kuin aikoinaan olivat luonnontieteilijöiden, lääkäreiden, filosofien, taloustieteilojöiden yms. keskenään käyttämät vierassanat, jotka eivät vakiintuneet arkikieleen yksinkertaisesti siksi, että niitä ei arkikielessä tarvittu. Tietotekniikka vain sattuu olemaan sen verran yleisessä käytössä, että sen termejä aletaan erehdyttävästi pitää yleiskielenä. Kun vielä tietokoneet luonnollisesti yleistyivät alun perin "lukeneiston" parissa ja niiden käyttäjät osasivat yleisesti (ainakin jossain määrin) englantia, myös englanninkieliset termit otettiin luontevasti käyttöön.



Tietoyhteiskunnalle olisi ehdottomasti siunauksellista, jos siihenkin liittyvä sanasto voitaisiin mahdollisimman pitkälle suomalaistetaa niin, että kuka tahansa voisi keskustella siitä äidinkielellään ja ymmärtää sen termejä suomen pohjalta. Tietysti i-kirjaimen lisääminen sanan loppuun helpottaa sen taivutusta ja käyttöä suomenkielisessä puheessa, mutta kyllä aito suomenkielinen sana - vaikka hyvin keksitty uudissanakin - olisi paljon läpinäkyvämpi ja käyttökelpoisempi.



Tämä taistelu tosin on ilmeisesti hävitty jo ajat sitten.

Juuri niin, taistelu on jo hävitty. Tätä nimenomaan tarkoitin sanomalla, että 'ei voi enää'.



Mutta odotas, kun pääsen puhumaan lyhenteistä tietotekniikassa! Siinä menee kuule alan insinööriltäkin helposti sormi suuhun. Ensin oli yleisesti kaksikirjaimisia lyhenteitä (esim. IP = Internet Protocol), sitten kolmekirjaimisia (esim. TCP = Transfer Control Protocol). Nelikirjaimiset eivät ole mitenkään kummallisia (esim. GPRS = General Packet Radio Service, UMTS = Universal Mobile Telecommunications System). Nyt aletaan elää viisikirjaimisten lyhenteiden aikakautta (esim. HSCSD = High Speed Circuit Switched Data).



Ja samainen hemmo on sitten ihan hukassa, kun firman talousihmiset puhuvat samoilla lyhenteillä tarkoittaen kuitenkin jotain ihan muuta. Tuotannon väki käyttää myös samaa lyhennettä, mutta kolmanteen tarkoitukseen, jne. Ja jokainen pitää lyhennettään muille itsestään selvänä asiana! Sitten kuulijakunnassa korvat luimussa kyräillään toisiamme, että kuka uskaltaa julkisesti 'nolata' itsensä kysymällä esittäjältä mitä lyhenne tällä kertaa tarkoittaakaan. Ja kun sen joku lopulta sitten tekee, tusina muuta insinööriä sanoo mielissään 'puuuh! Selvisihän se lopulta eikä minun tällä kertaa tarvinnut ottaa riskiä julkiselle nolostumiselle siitä, että minunkin olisi pitänyt tietää tuo lyhenne, mutta enpä vain tiennyt. No nyt minä tajuan mistä tuo kaveri höpöttää!'



Esimerkiksi 'CAP':



Career Action Program (firman henkilöstöhallinto urakehityksen hallintaan)

Carrierless Amplitude/Phase (firman tuotekehitys signaalin moduloinnista)

Cartridge Access Port (kenties firman PC-tuki ja mustesuihkukirjoittimien teknologiaa)

Change Acceleration Process (firman henkilöesimiehet muutosvastarinnan työstämiseen)

Common Authentication Proxy (firman PC-tuki ja verkkoteknologiaa)

Communications Access Processor (esim. firman järjestelmäarkkitehtuurisuunnittelijat)

Communications Access Protocol (firman tietoliikenteen ohjelmistoasiantuntijoiden sanastoa)

Compliance Audit Program (firman laatujärjestelmästä vastaavien käsitteitä)

Computer Assisted Production (firman tuotannon teknologiaa)

Computer-Aided Purchasing (firman sisäänostajien käyttämä käsite)

Continuous Audit Program (firman alihankkijoiden auditoinneista vastaavien käsitteistöä)

Corrective Action Plan (kun firman alihankkija on sitten mokannut ja ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin...)

Cost Analysis Panel (ilmeisesti firman controllerin eli taloushallinnon sanastoa)

Customer Assistance Person (firman asiakastuen käyttämää sanastoa)

Cut and Paste (meidän jokaisen sanastoa?)



Kaikki nämä ja miljoona muuta löytyy osoitteestahttp://www.acronymfinder.com

Yeah...



näköjään listasta puuttuu vielä

Common Agricultural Policy

eli meille kaikille niin rakas YMP, yhteinen maatalouspolitiikka, jonka mukaan EU:n maajussit saavat tukensa niin Maltalla kuin Muoniossakin.

Luettuani läpi tämän kovin pitkän keskusteluketjun jäin miettimään, menettääkö tekstin sisältö merkityksensä kokonaan tilanteessa, jossa sitä ei ole kirjoitettu tyylipuhtaalla kirjakielellä?



Mikä on se raja, että Te jaksatte lukea ehkä mielenkiintoistakin artikkelia, vaikka se vilisisi ehreitä ja kikrjotus vihreitä?

En tiedä, mikä on kipuraja milloinkin. Se riippuu ehkä siitä, millaisin odotuksin julkaisuun tarttuu. Ilmaisjakelulehtiä ja paikallislehtiä lukiessa odotushorisontti on sellainen, että missäs se seuraava virhe on. Kirjaan tarttuessa olettaa tekstin olevan virheetöntä, mutta annas olla. Nykyään julkaistaan sumeilematta kaikkea paskaa. Kustannustoimittamisen alennustilasta onkin puhuttu jo kauan. Edes painovirheitä ei korjata, ja sitten eräät kirjoittajat katsovat asiakseen ilmoittaa, että heille on kehittynyt vuosien varrella omat, hienot pilkkusäännöt. Kaunokirjallisuudessa ei tietysti tarvitsekaan noudattaa sääntöjä orjallisesti, mutta jokin raja sentään ylimielisyydelläkin!



Tietotekniikan kielestä sen verran, että taistelua ei ole menetetty :). Nyt on nimittäin tehtävä ero ammattikielen ja yleiskielen välille. On aivan OK, että asiantuntijat puhuvat keskenään vaikka mitä siansaksaa, mutta ongelmat alkavat silloin, kun asioista täytyy kirjoittaa vaikka firman henkilöstölehteen, puhua niistä asiaan perehtymättömille asiakkaille jne. Silloin tarvitaan suomenkielistä käsitteistöä.

Kuten Statisti sanoi, client on 'asiakas' tai 'asiakaskone', thin client on 'kevyt asiakas'; fat client tai rich client taas 'raskas asiakas'. Bugin virallinen suomenkielinen vastine on 'ohjelmavirhe'.



Statistille ja muillekin saattaa muuten olla hyötyä Tekniikan sanastokeskuksen Tietotekniikan termitalkoot -sivuista, joilta voi hakea tietotekniikan käsitteiden virallisia suomennoksia, http://www.tsk.fi/termitalkoot/index.html.



Monta kertaa ammattikieltä käytetään muurina "meidän" ja niiden "muiden" välillä. Ihminen osoittaa ammattikielen avulla auktoriteettiasemaansa, esim. lääkäri suhteessa potilaaseen tai vaikka Kelan työntekijä suhteessa asiakkaaseen. Onneksi tähän on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Eivät ihmiset kapulakieltä kaipaa vaan yksinkertaisesti apua.

Kyllä teksti menettää aika äkkiä sisältönsä, jos kieli tai oikeinkirjoitus on virheellistä tai outoa. Sama on tilanne murteitten suhteen: tietyissä tilanteissa on parasta puhua tai kirjoittaa yleiskieltä eikä omaa murretta, koska muuten huomio kiinnittyy siihen _miten_ sanoo, eikä mitä sanoo.



Pitäisi vain muistaa, että eri tilanteissa käytetään kielen eri rekistereitä, joista kaikki ovat ok - kunhan ovat oikeassa ympäristössä. Esimerkiksi minun taloyhtiössäni on sellainen isännöitsijä, joka ei erota puhe- ja kirjoitettua kieltä toisistaan. Tulos on surkuhupaisa: kirjalliset tiedotteet ovat kuin transkriboitua puhetta. Sanoma hukkuu.



Tietokonekielestä: itse saan aina raivokohtauksen, kun joku sanoo että asia hoidetaan 'internetin yli' tai että 'serveri on alhaalla'. Taustalla ovat tietysti englannin ilmaukset 'over the Internet' ja 'the server is down'. Grrrrrrrr!!!!!!

Ketjun aloitusviestiin palatakseni, joskus tuntuu deitti-ilmoja lukiessa, että viesti on kirjoitettu tahallaan väärin, kun kirjoittaja pelkää kirjoitustyylinsä paljastavan kuka on (eksille?). Tunnustaako joku harrastaneensa moista?

Mielestäni jokainen teksti ei vaadi tyylipuhtautta, täydellistä pilkutusta tai standardien mukaista sanastoa. Tietysti paljon vaikuttaa se, mihin teksti on tarkoitettu. Tärkeintä on viestin ymmärrettävyys. Mielipiteitä tai tosiasioita sisältävässä tekstissä yksiselitteisyys ja selkeys ovat tärkeämmässä osassa kuin kaunokirjallisessa tekstissä. Julkiseen levitykseen tehty teksti on syytä käydä tarkemmin läpi kuin työpaikan sisäiselle postituslistalle näpyteltävä viesti seuraavan perjantain kaljaillasta. Kaikissa teksteissä tekstin luettavuus on tietysti aina parempi, jos kirjoitsvirheitä on mahdollisimman vähän.



Ihmiskieli (myös kirjoitettu) on elävä ja aika "vikasietoinen" tapa välittää informaatiota. Toisaalta, mitä vapaamuotoisempaa tuotettu teksti on, sen herkemmin viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä sisältöön tulee häiriöitä ja tulkinnanvaraisuuksia - vaikkapa siksi, että lähettäjä ja vastaanottaja ovat erilaisista taustoista. Esimerkiksi murrealueiden erot vaikuttavat tai erot eri ikäpolvien puheenparsissa.



Kun kieltä puhutaan, voidaan viestiä täydentää ilmeillä ja eleillä - ja joissain tilanteissa voidaan jopa tarkentavilla kysymyksillä parantaa viestin perillemenoa - niin vastaanottajan, kuin lähettäjänkin taholta. Kaksi eri kieltä puhuvaa ummikkoakin pystyy kommunikoimaan eleillä keskenään. Evoluutio ei ole vielä kehittänyt ihmistä niin kauaksi primitiivisyydestä, että jokin muu tapa kommunikoida olisi lähellekään yhtä luonteva kuin kasvokkain - toisaalta hyvin kirjoitettu teksti voi olla huomattavasti tehokkaampi.



Kirjoitettu kieli on syntynyt puhutun kielen pohjalta. Kirjoitetua kieltä, kirjakieltä tai standardikieltä on kehitetty säännönmukaisemmaksi. Kirjakieli perustuukin paljolti kielenkäyttäjien välisiin sopimuksiin. Sopimuksia on tehty juuri siksi, että tulkinnanvaraisuus vähenisi. Esimerkiksi Suomessa raumalaisen ja kuopiolaisen keskustelu voisi olla aika mielenkiintoista seurattavaa kotkalaisen mielestä, jos yhteistä kirjakieltä ei olisi kehitetty.



Mikäli aihe on mielenkiintoinen, jaksan ainakin itse lukea vaikka kuinka hätäiseen kyhättyä tekstiä - silloin jaksan jopa lukea vieraalla kielellä kirjoitettua tekstiä, sellaisellakin vieraalla kielellä, jota riittävästi ymmärtääkseni tarvitsen sanakirjaa avukseni. Kyse on lähinnä motivaatiostani saada selvitettyä tekstin sanoma. Toisin sanoen, mitä kiinnostavampi aihe, sen vähemmän piittaan häiriötekijöistä.



Tekstin ei tarvitse olla kuivaa, vaikka hyvään kieliasuun pyritäänkin. Vaihtoehtoiset (murteellisetkin) ilmaisut piristävät ja keventävät tekstiä hurjasti - tiettyyn rajaan asti. Rajana voi pitää sitä, että voi ajatella jokaisen suomalaisen tuntevan ilmauksen. Mitä tulee yhdyssanasääntöihin, niin meillä suomessa se menee suunnilleen siten, että "kaikki sanat kirjoitetaan yhteen, paitsi ne jotka kirjoitetaan erikseen". On toki hyvä tietää säännöt, jotta niitä voi hallitusti lyödä korville. ;)

Lisää pökköä pesään (*köh*)nternetistä: sanan voi kirjoittaa isolla tai pienellä, mutta eri kirjoitusasut tarkoittavat eri asioita.



Pienellä kirjoitettu internet tarkoittaa useamman toisiinsa kytketyn verkon yhdistelmää yleensä ja isolla kirjoitettu Internet tarkoittaa sitä tiettyä, suurta, maailmanlaajuista verkkojen verkostoa, johon kytkeytymällä pääsee lukemaan Ranneliikettä. Toisin sanoen internet on monen verkon muodostama verkko ja Internet on monen internetin muodostama internet. (aah, aaah :))



Esim. ison yrityksen eri rakennuksissa sijaitsevien toimipisteiden lähiverkkojen yhdistäminen kahden reitittimen välille vedetyllä kaapelilla muodostaa pienen internetin, joka voi lisäksi olla tai olla olematta kytketty Internetiin.

Ehkä huti asiasta, ehkä ei:



tahtotila, omaehtoinen, loppupeleissä, pitkässä juoksussa, paitapusero, eoppiminen ja muut e-sanat (paitsi e-pilleri), virtuaali-sanat (pahin näkemäni: virtuaalimuistokirja), uusintaa...



ARGH!

Hei Hapatus,



Terminologian kanssa voi asioista vääntää vaikka mitä tulkintoja, mutta minun 'korvaani särähti' kun sanoit, että:



"Esim. ison yrityksen eri rakennuksissa sijaitsevien toimipisteiden lähiverkkojen yhdistäminen kahden reitittimen välille vedetyllä kaapelilla muodostaa pienen internetin, joka voi lisäksi olla tai olla olematta kytketty Internetiin."



Yritys, jossa työskentelen käyttää kuvaamastasi 'teknisesti suljetusta' ja/tai muuten rajoitetusta tietoliikenneverkosta nimitystä 'Intranet' jolla nimen omaan pyritään luomaan ero nk Internetin ja paikallisemman verkon välille.



Tunnustan, että en tarkkaan tiedä, onko 'Intranetin' käyttö tässä tapauksessa oikea tapa.

Niinpä, osoitteessahttp://www.opintoluotsi.fi oleva sanasto ainakin määrittelee näin:



Internet: Maailmanlaajuinen, kaikille käyttäjille avoin tietoverkko. Yleisimpiä Internetin käyttömuotoja ovat sähköposti ja WWW eli selailtavat sivut kuten Opintoluotsi.



intranet: Organisaation sisäinen tietoverkko, joka on suljettu ulkopuolisilta. Esimerkiksi monet yritykset ja oppilaitokset käyttävät intranetiä sisäisenä tiedonvälityskanavana.



ekstranet: Rajatulle käyttäjäjoukolle tarkoitettu, organisaatioiden välinen tietoverkko. Teknisessä toteutuksessa hyödynnetään yleensä Internetiä. Esimerkiksi yritys voi tarjota ekstranetissä tuotetietojaan yhteistyökumppaneilleen tai tuotteiden tilausmahdollisuuden jälleenmyyjilleen.



Ja Internetin se kirjoittaa isolla alkukirjaimella, muut loogisesti pienellä.

Äläkää nyt vetäkö herneitä nenäänne, mutta ihan suoraan sanonutta : Herra Isä!! tämä keskustelun aihe on saannut suurimman kannanoton koko foorumissa lyhyessä ajassa ja en voi muuta sanoa kun tuon yllä mainitun.

Olemmeko me näin pikku sieluja että tämä aiha herättää meissä suurimman innostuksen?

Englanniksi menee yksi sanonta joka sopii nyt koko seurakunalle: Get a Life!!

ps....lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille.

Moi sullekin vaan :). Mä en ymmärrä puheita pikkusieluisuudesta. Tämä keskustelu on kuitenkin ollut TODELLA monipuolinen. Itse olen hyvin iloinen siitä, että niin moni ihminen on kieliasioissa niin tiedostava, vaikka ei olekaan alan ihmisiä. Ei pidä vähätellä tätä keskustelua leimaamalla se kiistelyksi esim. siitä, kuinka Internet kirjoitetaan. Se on vain yksi kieliasia, joka ihmisille tuottaa päänvaivaa. Siinä sivussa keskustellaan myös hyvin suurista periaatteellisista kysymyksistä, esim. mitä kielenhuolto on ja mitä sen pitäisi olla, tarvitaanko termityötä, mikä on suomen tulevaisuus englannin puristuksessa jne.



Mistä täällä sitten oikein saisi puhua ja miten laajasti? Johan täällä on palstat kaikille naamankuorintavoidevertailuille sun muille! Ja ironisinta on tietenkin se, että me aiheesta kiinnostuneet saamme kuulla olevamme pikkusieluja ihmiseltä, joka kirjoittaa "pikku sielu". Ei millään pahalla sinullekaan, mutta get a grammar ;).



Intranet (ja ekstranet) tosiaan pitäisi tosiaan kirjoittaa pienellä. Termitalkoissa intranet selitetään näin: "TCP/IP-yhteyskäytäntöjä käyttävä organisaation sisäinen tietoverkko. Huomautus: Internetiä voidaan käyttää tiedonsiirtokanavana intranetin eri osien yhdistämiseksi." En puutu tekniikkaan, koska en siitä mitään tiedä :).

Marco:

"Luettuani läpi tämän kovin pitkän keskusteluketjun jäin miettimään, menettääkö tekstin sisältö merkityksensä kokonaan tilanteessa, jossa sitä ei ole kirjoitettu tyylipuhtaalla kirjakielellä?"









Öhöm.. "tyylipuhtaalla kirjakielellä"? Tyylipuhdas? Mitä oikeastaan onkaan tyylipuhdas? Ensimmäisenä tulee mieleen seuraavaa:



Tyylipuhdas = Puhdistettu tyylistä, tyylitön, täysin vailla tyyliä.



Ja sitten toinen asia, ehkä hieman edelliseen liittyen. Miksi nimittäin puhutaan vaikkapa "happivapaasta" ympäristöstä tai "nikkelivapaasta" metallista? Miksi ei voisi vain yksinkertaisesti todeta, että ympäristö on hapeton ja metalli raudaton (tai vaihtoehtoisesti, että metallissa ei esiinnyt rautaa)? Kaippa nämäkin ovat joitan vieraiden kielten vaikutteita..



Enkä edes alennu kommentoimaan sellaisia ala-arvoisia kielenraiskauksia, kuin esim. "pitkällä tähtäimellä" tai - Herra Jumala sentään - "pitkässä juoksussa" (!!!).

"Miksi ei voisi vain yksinkertaisesti todeta, että ympäristö on hapeton ja metalli raudaton"





Hih, ihan ajatusvirhe lipsahti mukaan kun kiihdyin niin ;) Siis piti kirjoittaa tietysti, että "metalli nikkelitön (tai vaihtoehtoisesti, että metallissa ei esiinnyt nikkeliä)".



*Poistuu nolona takavasemmalle*

Olen ihan mykistynyt kielenhuolto- ja oikeinkirjoituskeskustelun vilkkaudesta :) Lisään nyt pikaisesti pari mielessäni ollutta asiaa. Ensinnäkin: vaikka vaikka aiemmin paasasin pilkuista sun muusta, ymmärrän käyttötilanteen vaikuttavan siihen, miten orjallisesti kirjoitetun kielen sääntöjä noudatetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että en esimerkiksi oleta chattailijoiden kirjoittavan suomen kielioppikirja kädessään. Netin keskustelupalstoille osallistuvilta odotan taitoa välttää alkeellisimmat virheet, koska vaikkapa juuri yhdyssanojen erikseen kirjoittaminen tekee tekstistä hitaasti luettavaa ja hutiloidusti näpytellyn näköistä.



Sen sijaan en odota keskustelupalstalaisten välttävän kaikkia mahdollisia korrelaatioon ja vieraiden kielen vaikutukseen liittyviä ym. virheitä, koska esim. Ranneliikkeessä keskustelun sävystä vain on ikään kuin itsestään muotoutunut melko arkinen ja tuttavallinen (mitä ehkä tästä viestiketjusta ei huomaa;). Internetin ominaispiirteisiin ja periaatteisiin kuuluvat avoimuus, vuorovaikutteisuus ja epätoimituksellisuus, joten kielikriittisenkin surffailijan tulee mielestäni sietää monenlaisia kirjoittajia.



Toiseksi, edelliseen liittyen: suhtaudun hiukan varauksellisesti tiukan linjan kielipuristeihin. Toki kannatan suomen kielen käyttämistä mahdollisimman rikkaalla tavalla, mutta kieli ei ole mikään suojeltava kansallisaarre, vaan se elää ja muuttuu koko ajan. Mielestäni ei ole mitenkään typerää, että kielenhuollosta päättävät elimet hyväksyvät rinnakkaisia ilmauksia, jos ne kuitenkin ovat jatkuvassa käytössä. Ei suomi ole säilynyt muuttumattomana ennenkään.

Noista verkoista sen verran, että Internet, intranet ja extranet ovat teknisesti samanlaisia TCP/IP-verkkoja, mutta ero tulee niiden käyttöoikeuksien ja suojauksien kautta. Internet on kaikille avoin, intranet on suljettu ulkopuolisilta, extranetissä on rajoitettu pääsy ulkopuolisille. Ja pääsyoikeus on extranetissä käsittääkseni yleensä jollekin koneelle, johon on kaksi porttia. Toinen suojatusta intranetistä ja toinen Internetistä.



Jos koneessasi on palomuuri, sinä periaatteessa käytät konettasi yhden koneen johdottomassa intranetissä, josta on palomuurin kautta pääsy Internetiin, mutta ei päinvastoin. Paitsi erikseen sallittuna joillekin sovelluksille. Silti systeemisi ei ole extranet, koska et siirrä tietoja koneeltasi tälle toiselle rajapintakoneelle, josta sitten Internetissä oleva kone voisi niitä käydä hakemassa.



Eli kyseessä on lähinnä käsitteelliset verkot. Fyysiset verkot yritysten ja nykyisin myös kotien sisällä ovat LAN:eja eli Local Area Networkeja. Jokin suurempi verkkoalue, esim. kaupungin kattava yhtenäinen verkko, on sitten nimeltään WAN eli Wide Area Network. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, internet on siis teknisessä mielessä sananmukaisesti 'verkkojen välinen' verkko. Näyttää kuitenkin siltä, että internet on saanut yleispätevänä käsitteenä erisnimen statuksen ja kirjoitetaan nykyisin siis isolla alkukirjaimella.



Ihmettelen vain millä perusteella? Eihän sellaisia yleispäteviä käsitteitä kuin kuu ja aurinko kirjoiteta isolla alkukirjaimella.

Tähtitieteellisinä kohteina Aurinko ja Kuu kirjoitetaan isolla silloin, kun aiheena on juuri meidän aurinkokuntamme aurinko, tai meidän planeettaamme kiertävä kuu. Lähinnä kyseeseen tulevat tieteelliset tekstit. Tavallisesti aurinko ja kuu kirjoitetaan pienellä.

Edellä on puhetta kaiken maailman svetisismeistä ja anglisismeista, esim. pitkässä juoksussa, tyylipuhdas, happiköyhä, sisältörikas jne. Yleiskielessä niitä pitäisi tosiaan karttaa ja käyttää esim. ilmauksia pitkällä aikavälillä, tyylikäs, niukkahappinen, sisällökäs jne. Silti osa näistä ilmauksista on niin yleisiä, että niitä ei edes osaa mieltää kielikukkasiksi. Aiemmin esim. ympäristöystävällinen-sana oli pannassa. Piti sanoa ympäristölle ystävällinen tai ympäristöä säästävä. Nykyisin tuntuu hassulta pelkkä ajatuskin siitä, että sanaa pitäisi karttaa.



Jos jokin ilmaus on todella yleinen, on loppujen lopuksi järjetöntä taistella sitä vastaan. Hyvä esimerkki on rakkaudella-adessiivi. Se on suorastaan leksikaalistunut, eikä sille edes ole mitään sopivaa vastinetta. No, ei sillä enää ole väliäkään, kun se on jo hyväksytty.



Olen kyllä samaa mieltä Statistin kanssa siitä, että Internetin isolla kirjoittaminen on täysin turhaa, koska sitä ei kukaan miellä erisnimeksi. Kielenhuoltajat hukkaavat panoksia aivan turhaan. Ruotsissa pienellä kirjoittaminen on jo tosiaan hyväksytty.



Aiemmin mainittu omaehtoinen on muuten hyvää suomea. Myös paitapusero on OK :).



Tuli muuten mieleen lisää kukkasia. Inhoan, kun sanotaan, että meiltä löytyy sitä ja löytyy tätä. Esim. "salaattipöydästä löytyy eri salaatteja ja leipää", "sivustosta (eikä muuten kotisivuilta!) löytyy linkkejä". Löytyä-sanaa pitäisi käyttää vain, jos jokin todellakin on hakusessa. Esim. "salaatista löytyy ananaksenpaloja, kun oikein kaivelee". Muuten riittää pelkkä olla-verbi.



Toinen rasittava virhetyyppi on "opiskeli yliopistossa valmistuen maisteriksi" -tyyppiset ilmaukset. Sehän tarkoittaa sitä, että henkilön opiskelutapa on maisteriksi valmistuminen. Vrt. "opiskelin yliopistossa päntäten tietoa", mikä on OK.



Sitten on vielä englannista apinoitu "menin treffeille vain huomatakseni, että deittini ei tullutkaan". Tämä tarkoittaa, että henkilö meni treffeille ainoastaan siksi, että hän huomaisi toisen tehneen oharit. Melkoisen huono itsetunto ;D.

En ole samaa mieltä tuosta viimeisestä, on ihan ok ja käypää suomea sanoa noin jos haluaa tuoda mukaan vähän itseironista, katkerahkoa ja huumorisekaista pettymystä.



Kuinka tylsästi pitää itseään ilmaista, että se kelpuutetaan kunnon kieleksi? "Menin treffeille, mutta huomasin että deitti ei tullut." Tylsää. Ja tietenkin 'treffit' ja 'deitti' pitää keinotekoisesti suomentaa; oma ehdotukseni olkoon 'romanttinen tapaaminen' ja 'kumppaniehdokas'...



MUTTA uuteen asiaan, harmikseni olen huomannut että yhä harvempi osaa käyttää 'olla tekevinään' -rakennetta (onkohan sillä joku nimi). Eli sanotaan kummallisesti esimerkiksi että joku "olevinaan ymmärtää" eikä että joku "on ymmärtävinään", kuten helppoa olisi.



Mielettömän hieno rakenne suomessa, ajatelkaa että tuollaisen asian voi ilmaista pelkällä verbirakenteella. Muissa kielissä täytyy käyttää erillistä teeskennellä-verbiä, joka sekin tietysti meiltä löytyy. Rakenne vain on raskaampi että-lause: teeskentelee, että ymmärtää.

Luin äsken uusinta Tekniikka&Talous -lehteä. Siellä internet kirjoitettiin tukevasti pienellä.



Muutama sekoilun paikka löytyy vielä kielestämme:



'Kuka' vs. 'ketä' ja 'ketä' vs. 'keitä'. Kysytään usein 'ketä siellä oli?', kun pitäisi kysyä 'kuka siellä oli?', kun tarkoitetaan yksittäistä henkilöä, tai 'keitä siellä oli?', kun tarkoitetaan useampaa henkilöä.



Olla-verbin potentiaalimuoto. Joskus näkee sellaisia kirjoituksia, joista näkyy selvästi, että kirjoittaja itse tuntee epävarmuutta, kun kirjoittaa esim. 'Asia lienee on niin, että...' tai vastaavaa. Riittää vain 'lienee', jos on tarkoitus ilmaista asia preesens-muodossa: 'Asia lienee niin, että...'. Pahimmillaan olen nähnyt kahden potentiaalimuodon yhtä aikaista käyttöä: 'Hän lienee tehnee sitä sun tätä...'



On mielenkiintoista kuinka kielen logiikka muuttuu englannin kielen vaikutuksesta. Edellä joku kritisoi ajattelutapaa 'internetin yli' tai 'serveri alhaalla', kun nämä ovat käännöksiä suoraan englannin kielisestä tavasta ilmaista asia. Ehkä ihmiset alkavat aidosti hahmottaa tiettyjä asioita niin kuin englanninkieliset ajattelevat. Eli lähetetään tietoa internerin yli. Tai kun palvelin on epäkunnossa, se on jotenkin alhaalla. Vähän niin kuin alamaissa, kun systeemi ei toimi. Yhtä tyhmältä se kuulostaa englanninkielisestä, koska 'down'-sana tarkoittaa sielläkin alhaalla olemista. Miksi sitten käyttävät sanaa 'down', kun palvelin on epäkunnossa? Eikä esim. 'järjestyksen ulkona' eli 'out of order'?

Ei se ole minun mielipiteeni, vaan ihan yleinen kielenhuollollinen knoppi. "Avasin jääkaapin vain huomatakseni, että maito on loppu" on suora käännös englannista, eli siksi se on huonoa suomea. Kukaan ei avaa kaappia vain siksi, että huomaisi maidon olevan loppu. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitit ilmauksen ironisella vivahteella, mutta rakenne on suoraan englannista. Monta kertaa tällaiset muoti-ilmaukset kuulostavat ihmisistä metkoilta, mutta tyylikkäitä ne eivät ole. "Hän jätti miehensä vain palatakseen pian takaisin suhteeseen" - moinen lause paljastaa, miten absurdi koko rakenne on ;).