Rakkaushuoli

  • 1 / 8
  • Elmer
  • 2.6.2003 11:01
Mul ois yks ongelma. Ollaan kundikaverin kaa oltu yhdes ny reilu vuoden päivät ja rakkaus ei oo viel kai syntynt. Mä välitän kauheasti ja kundikaveri välittää kauheasti mut ei kuulemma viel rakasta. Halutaan olla yhdessä ja elää yhdessä, mut tilanne on jotenkin hassu. Voiks rakkaudelle antaa jotain aikarajaa milloin sen pitää tapahtua ja jos ei ole tapahtunut niin sit ei synnykään?
  • 2 / 8
  • Antti
  • 2.6.2003 17:25
Välittäminen on mun mielestä yksi rakkauden eri ilmentymistä.
Rakkaus olisi jo vuodessa muuttunut kiintymykseksi. Suhde toimii muutenkin paremmin, jos kumpikaan ei oo pöljän rakastunut. Varsinkin jos sängyssä ei oo ongelmia. Toinen antaa mukavaa turvaa ja tasapainottaa elämää.
  • 4 / 8
  • höek
  • 3.6.2003 14:38
Elmerin "ongelma" ei ole välttämättä ongelma laisinkaan. Rakastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita. Rakastuminen on usein lähinnä mielenhäiriöön verrattava tila, joka kestää jonkin aikaa ja menee ohi. Rakastaminen taas ei tarkoita sitä, että elämän pitäisi olla kaiken aikaa suuremmoista ja mahtavaa. Rakastamiseen kuuluu toisesta välittämistä, yhdessä olemista ja elämistä, kaikenlaisia arkipäiväisiä asioita, jne
  • 5 / 8
  • anttilas
  • 3.6.2003 22:15
Hmm, ehkä kyse on siitä, että olis kiva kuulla se sanottuna. Se I love you, man. Edes kerran.
Toiset sanovat sen ääneen, toiset yrittävät näyttää rakastamisensa tai välittämisensä toisella tapaa. Jos yhdessäolo toimii, niin mihin siinä sen suurempia vannomisia tarvitsee? Sanat ovat vain sanoja - joskus tyhjiäkin, teot kertovat totuuden - ennemmin tai myöhemmin. Ja ehkä sen "rakkaudentunnustuksenkin" saa aikanaan kuulla ihan ääneen lausuttuna. Toiset vain säästelevät sitä oikeaan hetkeen. Ei sen sanominen ole aina niin helppoa - etenkään sille, jota rakastaa.

Ihan tällaisena oheishuomiona tuli mieleen, että englanninkielinen "I love you" on aika kulunut ja lattea ilmaus, ehkä liiasta käytöstä johtuen. Sen voi sanoa kaverille kuin kaverille melkeinpä, eikä se tarkoita kuin ehkä "olet kiva". Suomen sanassa "rakastaa" on vielä suurta tehoa ja voimaa - etenkin jos sen sanominen kohdistetaan jollekin ihmiselle.

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...
  • 7 / 8
  • totanoi
  • 4.6.2003 0:27
Öö... ajatellaan nyt miltä kuulostaa jos joku vakavalla naamalla sanoo "minä rakastan sinua". Ei siinä voi pokka pysyä tosikollakaan, herranjestas. Huono suomi-filmiä se on. Kyllä kiintymys täytyy muilla sanoin ilmaista kertakaikkiaan.
  • 8 / 8
  • Ilari
  • 20.7.2003 22:46
Lainaus:

"Öö... ajatellaan nyt miltä kuulostaa jos joku vakavalla naamalla sanoo "minä rakastan sinua"."

Kokeiles tota samaa vaikka sanoilla "mä rakastan sua", jotka kuitenkin ovat puhekielisiä ja siten paljon paremmin suuhun sopivia. Jos et ole koskaan kuullut kenenkään sanovan sinulle, että hän rakastaa sinua, en ollenkaan ihmettele Suomi-filmi-vertaustasi - noissa sanoissa on voimaa.