Hukassa oman seksuaalisuiden kanssa...

Moi!

Olen 26-vuotias mies ja olen paininut tiedostamatta koko ikäni sekä tietoisesti nyt muutaman vuoden oman seksuaalisuiteni kanssa... Taustoja: olen ollut jo hyvin pienestä lapsesta asti herkkä ja en kokenut olevani niin poika poikamainen. Muistan kun olen halunnut leikkiä (erittäin stereotypinen vertaus) vaikka lastenrattailla kotia mutta vauvan sijaan olen kantanut leikkiautoja. Myös olen ollut aina tyttöjen kaveri ja kokenut niin että olen "kotona" tyttöjen seurassa ja jätkäporukat on aina ollut ahdistavia. Ihan nuoresta asti on varsinkin kiinnostanut toisen sukupuolen keho erittäin paljon ja muistan kuinka olen joskus toivonut pienenä että olisimpa tyttö ja juuri esim. illalla nukkumaan mennessä toivonut että aamulla olisinkin muuttunut tytöksi. Minut on kasvatettu pojaksi ja vanhempani eivät ole mitään suvaitsevaisimpia ihmisiä. Homoläppää heitetään kyllä paljon ja yleinen paheksunta ilmapiirii on läsnä kokoajan. Olenkin kasvanut mielyttäjä luonteeksi ja kokoikäni olen toimimut niin että "en aiheuttaisi konfliktia" ja että "joku voisi edes pitää minusta" olen kokenut olevani vääränlainen jo niin kauan kuin muistan ja se tunne on vahvasti lähellä sisintä. Mutta siis teininä kun on alkanut hormoonit hyrräämään ja seksuaalisuus on astunut elämään niin normaalisti kyllä olen viehättynyt naisista ja olen pitänyt itseäni heterona. Kuitenkin kiinnostus ei seksuaalisella tavalla naisen kehoon on jäänyt ja huomaan että olen toivonut yhä aika ajoin yöllistä muutosta naiseksi. Koko elämäni olen viihtynyt myös naisseurassa paljon paremmin. Teininä oli "pakko" muokkautua kovaksi jätkäksi ja puhua "hyvistä perseistä ja tisseistä" jotta pysyi pinnalla eikä ajautunut kiusatuksi. (Historiaa on kiusaamisesta kun olen ollut erillainen. Esim. Värikkäät vaatteet on ollut iso osa tätä sekä tuntuu että luonteessani on ollut jotain miksi olen joutunut silmätikuksi) myös teininä anaaliseksi on kiinnostanut (itse vastaanottavana osapuolena) ja olenkin jo itsetutkiskellut tätä asiaa mutta kieltänyt sen vahvasti ja yrittänyt pitää salassa jopa itseltäni. Varhais aikuisena olen elänyt "normaalia heteron" elämää ja sulkenut nämä pohdinnat syvälle. Kuitenkin kaikki ei ole tuntunut mitenkää oikealta ja hyvältä. Olen masentunut ja ahdistunut ajatuksistani. Joskus noin 5vuotta sitten olen löytänyt trans-pornon ja viehätyn siitä valtavasti. Olenkin kyseenalaistanut että käytänkö transpornoa välineenä siihen että voin viehättyä esim. Peniksestä kun sitä kantaa naisen näköinen hahmo? Koen ajatukset miehenkanssa seurustelusta erittäin vaivalloisena ja ahdistavana. Huomaan kun yritän ajatella asiaa niin aivot menee jumiin ja syvä vääryys herää sisällä että "et saa ajatella näin" nyt olen ollut 5 vuoden heteroparisuhteessa ja kokenut olevani jumissa. Rakastan kumppaniani ja viehätyn hänestä sekä seksi toimii mutta silti tunnen jonkin olevan ihan pielessä ja kipuilen valtavasti asian kanssa. Tämä myös heijastuu suhteessa ongelmina. Terapiassa olen käynyt nyt vuoden verran mutta näitä tuntoja en ole uskaltanut tuoda vielä ilmi. Olen vain ihan hukassa kuka olen ja mitä olen kun on opetettu yksi "oikea" malli ja sitä on niin hankala toteuttaa...

Onko kohtalotovereita tai ajatuksia tilanteeseen?

Sekavaa tekstiä mutta toivottavasti joku sai kiinni ajatuksen juoksusta. Kiitos jo kaikille etukäteen kommenteista.

Ensinnäkin, jos jo käyt terapiassa, niin sinun on ehdottomasti avauduttava tästä, sillä johdat terapeuttia harhaan ja hän saattaa antaa sinulle täysin vääriä neuvoja, koska ei tiedä ongelmien todellista taustaa. Jos tästä on hankala alkaa puhua, tulosta tämä viestisi ja anna se hänelle luettavaksi. Toinen vaihtoehto on vaihtaa nykyinen terapeutti seksuaaliterapeutiksi. Hän on kuullut ja nähnyt kaiken mahdollisen ja osaa avoimesti kuunnella ja auttaa.

Toiseksi, monella homolla on alkuvaiheessa ollut näitä tyttönä olemisen tuntemuksia. Luultavasti juurikin siksi, että tyttönä olisi poikien 'kohde' ja haluaisi kokea noita poikia. Meillehän on pienestä pitäen opetettu, että miehet on naisten kanssa, joten jos haluat miestä, sinun täytyy olla nainen. Kyseessä ei siis todellakaan usein ole transsukupuolisuus, vaan lähinnä sisäistetty homofobia. Muistan kuinka 5v leikin kotia ja kuvittelin olevani naapurin rouva ja vain siksi, että sen aviomies oli tosi hot. Itsekin joskus katselin näitä shemale- ja bi-leffoja, koska naisen mukanaolo kuvissa jotenkin pehmensi ja hämäsi sitä tosiasiaa, että kuvissa ensisijaisesti kuitenkin katselin leffan miestä ja kuinka haluaisin kokea tuon peniksen.

Tätä jatkui siihen asti kunnes 30v uskalsin ensimmäisen kerran harrastaa seksiä miehen kanssa, ulkomailla, jotta kukaan ei saisi tietää. Mutta siitä se sitten helpotti ja nykyään elän avoimesti homona perheen ja kavereiden suhteen; sukulaisille ja työelämässä olen aika kaapissa, myös silloin kun olen vuosia seurustellut ja elänyt yhdessä toisen miehen kanssa. Se rasti minunkin on vielä voitettava. Tai sitten ei. Jokainen elää oman elämänsä haluamallaan tavalla, mutta kannattaa kuitenkin muistaa se, että kerran täällä vain eletään. Pieni lisärohkeus tehdä asioita, joita oikeasti itse haluaisi, ei kenellekään ole pahitteeksi.

Itsekin olen hukassa oman seksuaalisuuteni kanssa. Olen 34v mies ja pitkään luullut olevani biseksuaali. Nyt kuitenkin olen alkanut epäilemään, että olisinkin homoseksuaali.

Olin 13-vuotias, jolloin ensimmäisen kerran heräsi kiinnostus molempia sukupuolia kohtaan. Ystävystyin helpommin tyttöjen, kuin poikien kanssa ja tälläkin hetkellä ystäväni ovat pääsääntöisesti naisia. Parisuhteet taas eivät naisten kanssa ole ikinä sujuneet, enkä ole uskaltanut kokeilla parisuhdetta miesten kanssa (kaapissa).

Nyt kuitenkin olen huomannut, että kiinnostukseni naisia kohtaan on enemmän henkistä ja miehiä kohtaan molempia. Seksi kiinnostaa enemmän miesten kanssa.

Kukaan homomies ei oikeasti ajattele seksuaalisuudestaan niin, että viehätyn enemmän miehistä kuin naisista, joten olen homo. Homomiehet tuntevat seksuaalista ja romanttista yhteenkuuluvuutta pelkästään toisia miehiä kohtaan. Biseksuaali mies voi olla enemmän kiinnostunut miehistä kuin naisista, mutta se ei tee hänestä homoa. Se sana kuuluu homoseksuaaleille.

Aika paljon näkee nykyään keskusteluissa tätä vääntöä, että eikö biseksuaalikin voisi olla homo, jos haluaa olla, ja eikö ylipäätään pitäisi lopettaa ihmisten "lokerointi". Käytännössä siis ehdotetaan, että homoilta pitäisi viedä pois kieli ja käsitteet, joilla kuvailla itseään. Sellaista ei pidettäisi hyväksyttävänä minkään toisen vähemmistön kohdalla.

Jos homous tarkoittaa yhtäkkiä mitä tahansa, myös seksuaalisuuden suuntautumista vastakkaiseen sukupuoleen, niin homomiehiltä kysellään pian, että etkö voisi olla naisen kanssa, kun tuo toinenkin homoksi itseään kutsuva on. Nuorten queer-ympyröissähän tämä sekaannus on kehittynyt jo avoimeksi homofobiaksi. Homomiehiä syyllistetään siitä, että heidän seksuaalisuutensa suuntautuu pelkästään samaan sukupuoleen, koska sen oletetaan olevan jonkinlaista asenteellista tai jopa ideologista vastenmielisyyttä naisia kohtaan. Se, että seksuaalisen mielenkiinnon puuttuminen problematisoidaan tällä tavoin, johtaa vääjäämättä kaltevalle pinnalle kohti seksuaalista painostusta.

Edit