Puolielämäkerrallista tajunnanvirtaa, on yö.

Tammikuun puolivälissä sataa vettä, tuuli työntää ikkunoita olohuoneeseen kun ikkunoiden ja olohuoneiden takana ihmiset huuhtovat mielialalääkkeet alas väljähtäneellä kivennäisvedellä, kaiuttimissa soi vaihtoehtorock ja kissa makaa sohvalla, tuijottaa syyttävästi. Mikset anna huomiota, sinä noita.

Ette te minua tunne, ette tiedä minusta vuosienkaan jälkeen, ei täällä kukaan tunne ketään eikä itseään, sitä saa hakea koko ikänsä ja kun se on ohi niin kaikki olikin tässä, aika loppui kesken.

Tammikuun puolivälissä tuuli työntää ikkunoita olohuoneeseen, joulukuusi vapisee ikkunan takana ja ravistaa neulaset lattialle, se päätti viimein kuolla tai sitten pelkää. Kissa makaa sohvalla, pillerit takertuvat kurkkuun, koko ikänsä hakee ja kaikki onkin tässä. Sataa vettä.