Festarikesä paketissa

Rakastan musiikkia. Sitä on saatava joka päivä. Jos en kuule sitä, niin huomaan hyräileväni jotakin ajaessani ruohoa tai matkalle töihin, kaupassa, tai treenatessa.

Olen jäänyt koukkuun Shazam -sovellukseen. Niille, joille tämä ei ole tuttu kerrottakoon, että sovellus kertoo, kuka laulaa ja mitä. Homma toimii niin, että kun kuulet radiosta hyvän biisin, Shazam, ja tiedät kenen veisu on kyseessä. Näppärää + olen tämän biisinmetsästyksen takia meinannut aiheuttaa puolenkymmentä kolaria, kaivaessa puhelinta työmatkan aikana, jotta saan hyvän biisin radiosta varmasti talteen.

Musa on jees. Vaikka olisit nähnyt painajaista ja heräisit aamulla ankeaan fiilikseen. Tai kahvikuppi kaatuu päälle ja roskis leviää lattialle, niin hyvä biisi auttaa aina ja voi muuttaa koko päivän. Mikä mieletön vaikutus musiikilla meihin onkaan.

Ne festarit. En käynyt tänä kesänä yksilläkään. En kerennyt ja toisaalta vaikka haluaisinkin, niin en tiedä haluanko. Onko se sen arvoista jonottaa ja katsella humaltuneita ihmisiä, kun niitä on nähnyt jo niin paljon? Toisaalta se fiilis, joo.

Antakaa mulle loistava festarikokemus, pliiz! Ensi kesä on kalenterissa tyhjää, joten viekää minut hyville festareille. Lupaan olla kiltisti, jorata, laulaa, ottaa pienet kivat kännit, hymyillä ja nauraa, olla naurettava. Tuliko kaupat?

Joskus kun kuulee biisiin, niin avautuu oma maailma. Tunnen melkein olevani ison bändin kanssa lavalla suuren yleisön edessä tai pienessä pubissa kitaran kanssa, missä hiki valuu pitkin poskea ja tupakan vieno tuoksu tulee ovenraosta. Tai olevani avoautossa San Fransiscossa merenrantatiellä auringon paistatellessa täydeltä terältä.

Musa on pop, ja niin sinäkin.