lenkki ravintoketjussa

LENKKI RAVINTOKETJUSSA

Kykin marketin hedelmä- ja vihannesosastolla ja raaputan lastalla irti lattiasta pieniä tarroja, joita on liimattu jokaisen mandariinin poskeen. Olen siivooja ja mieleeni tulee, että olen todella yksi lenkki ravintoketjussa, joka ruokkii monia suita. Tunnen sympatiaa sille halpatyöläiselle, jonka tehtävä on ollut aikanaan liimata mandariinien poskiin tarrat, jokat kertovat hänen herrastaan ja palkanmaksajastaan. Nyt on minun tehtäväni raaputtaa irti lattiasta nämä tarrat. Minä vuorostani jätän jälkeeni puhtaan lattian merkiksi herrastani, joka maksanee minulle vähän parempaa palkkaa kuin tarran omistaja aikanaan liimaajalle. Ketjussa olemme kuitenkin jokainen ja saamme ravintomme tarrasta!

Olen siivooja, nyt. Siinä syy miksi ryhdyin kirjoittamaan tätä blogia. Koko aikuisikäni työrupeamasta olen 24 vuotta ollut puhetyöläinen. Kuluneiden työvuosien aikana olen päivittäin tavannut satoja, joskus jopa tuhansia ihmisiä, joille olen puhunut ja ollut suorassa kontaktissa heidän kanssaan. Omasta valinnastani, josta kerron myöhemmin, olen nyt siivooja ja usein tapaan päivittäin vain villakoiria, jotka ovat hiljaisia eivätkä vikise kun tapan ne.

Minulla on rutkasti aikaa ajatella työskennellessäni yksin aamuyön ja aamun hiljaisina tunteina. Työn päätyttyä luettuani päivän lehdet minulla on edelleen paljon aikaa ajatella yksin kotona. Ajatukset tulevat myös uniini ja niinpä nyt päätin ryhtyä jakamaan niitä. Alan kirjoittaa, koska ei ole ketään, jolle puhua niistä.

Kirjoittaminen on siitä mukavaa, että siinä voi miettiä tarkkaan sanomisensa; aivan kuin nuuhkia ja makustella sanoja, joita käyttää. Puhuminen, sen tiedän, on toisenlainen tilanne. Puhuessa joutuu nopeasti valitsemaan sanat ja näissä valinnoissa voi tehdä pahojakin virheitä. Muistan edelleen hyvin, kun kehotin asiakkaitani liikkumaan vierailukohteessamme yksitellen tai paritellen... Tarkoitin siis parittain, mutta tilanne oli jo menetetty.

Sanat ovat vahvoja. Niillä voi lohdutta, viiltää, parantaa, korjata, repiä, viihdyttää ja murtaa. Sana on siis todella kaksiteräinen miekka, joka leikkaa molempiin suuntiin ”kertavedolla” kuten vanha partaterämainos meitä aikanaan valisti.

Minua surettaa, että sanankäyttö surkastuu nykypäivän kielenkäytössä. Olen aina nauttinut hyvästä ja kekseliäästä äidinkielemme käyttämisestä. Nautin jo pelkästään iltapäivälehtiemme pakinoisijoiden hersyvästä sanankäytöstä. Iskelmä- ja laululyriikassa on paljon helmiä, joita soisin kaikkien poimivan ja viljelevän. Valitettavasti meidän kielenkäyttömme ja kontaktimme näyttävät supistuvan vain tekstiviesteihin kuten jo valtakunnan ykköstasolta olemme saaneet esimerkkejä.

Leikin tässä aamuna eräänä ajatuksella, jonka annan teillekin. Valtakuntamme huipullakin on erottu lähettämällä vain tyly tekstiviesti. Jos nyt on pakko tehdä ero tekstiviestillä (kornia)... niin miten kerrot kauniisti tai kiertäen, että ”virta loppui väliltämme enkä jää odottomaan viidettä ydinvoimalaa? Leikkaan ja liimaan tämän keskustelufoorumiin, jossa voitte antaa ideoitanne.

Nyt kuitenkin lopetan ja jatkossa kerroin miten siirryin ravintoketjun lenkistä toiseen.