Jahas nyt ollaan sitten äidin helmoissa jälleen. En jaksa sen kummemmin paneutua niihin syihin miksi, mutta pähkinänkuoressa olen ilmeisesti kaksinaamainen, valehteleva kusipää joka ei kunnioita muiden elintilaa. Niinjuu ja juo liikaa.

Huomenna tiedossa sitten terveyskeskusreissu ja siellä sitten vähän keskustelua mun alkoholinkäytöstä ja muutenkin henkisestä terveydentilasta. Vavillekin vihdoin viimein. Tällä hetkellä en oikein osaa ajatella yhtään mitään. En ole iloinen enkä vittuuntunut (mikä on jo huima parannus sinänsä) en oikein ole yhtään mitään. Asiat tapahtuu taas niin nopeasti ja kaikki yhtaikaa etten pysy perässä.

Saa nähdä taas.