Vittu. Sanonpa vaan ihan ytimekkäästi notta vittu.
EIlinen meni hyvin kännisissä merkeissä, tästä päivästä olisi voinut tulla yhtä mukava mutta työt tulivat yllättäen tielle. On se nyt perkele kun työnteko alkaa häiritä alkoholinkäyttöä!! Työkaverikin pinkaisi mamaan veljensä synttäreille, ja jossain Hakunilan siimeksessä on sitten joku iloinen pussikaljajoukkio jonka seurasta piti vetäytyä töihin 10 minuutin istumisen jälkeen. Yritin soittaa vielä parille duunikaverille että vapauttaisivat mut tästä iltavuorosta mutta nou.

No, täällä ollaan kuitenkin joten turha on itkeä kun kakka on jo housuissa. Ostin kuitenkin mäyräkoiran tuonne verhon taakse odottelemaan iltaa ja angstisia itkuvinkukännejä. Olisi toisaalta ihana käväistä siellä mamassa mutta enpä nyt kuitenkaan mene. Hirveä angsti ollut aamusta asti, hetken ehdin jo piristyä töissä mutta nyt kun jäin yksin alkoi taas vituttaa. Luojan kiitos tämä työputki loppuu kohta. Ja jessus, ylihuomenna on vapaapäivä!! Tosin silloin on myös se työpalaveri josta saankin sitten kahden tunnin liksan kuitenkin. Ihanaa<3

Eilisilta oli kyllä parasta hetkeen. Pitkästä aikaa E:n kanssa kahdestaan, saatiin purettua angstit ja turhautumiset pois, ja oli ihanaa huomata etten ole ainoa jolla puskee kevätmasennus päälle. E on kuitenkin AINOA ystäväni joka ei seurustele, joten oli ihanaa myös päästä jauhamaan siitä miten tylsiä seurustelevat parit ovat ja miten mukavaa olisi olla yksi heistä. Tosin sen jälkeen alkoikin pitkä pohdinta, onko seurustelu oikeasti kaiken sen kakan arvoista.

Jotenkin tuntuu mahdottomalta kuvitella että seurustelisin enää koskaan, mikä on tietenkin aivan naurettava ajatus ottaen huomioon että olen 19-vuotias ja käytännöllisesti katsoen takana on vain yksi farssi joka on luokiteltavissa ihmissuhteeksi.

Vituttaa olla näin kyyninen, mutta kun on saanut tarpeeksi monta kertaa henkisesti turpiinsa näissä phihi tykkäysjutuissa, ei ihastuminen tunnu enää kivalta. Ennen se oli niitä kuuluisia perhosia vatsassa ja hirveää hihittelyä ja punastelua, yksikin sana saattoi piristää koko päivän. Nyt koko ajatus tuntuu vastenmieliseltä, ikäänkuin ihastuminen, rakastumisesta puhumattakaan olisi jonkinlainen virus josta täytyy parantua ennenkuin käy huonosti. Ja mulle käy huonosti joka_ikinen_kerta. Todistettu juttu. Yök. Asiaa ei tietenkään helpota myöskään tämä sairaalloinen neuroottisuus, ujous, pessimismi... lista on loputon.

Toinen asia mikä todella ottaa pannuun on juuri tuo että joka helkkarin ikinen ihminen kaveripiirissä seurustelee. Asunnottomana se vituttaa vielä enemmän, sillä missä tahansa sitä yönsä viettää, on aina jonkun parin vaivoina ja sitten täytyy katsella joko siirappista söpöilyä tai todistaa jonkinlaista perheriitaa. Kummassakin tapauksessa sitä tuntee olonsa jotenkin likaiseksi, ikäänkuin tirkistelisi toisten elämää salaa.

Ah, tähän väliin on pakko lisätä kun tuli sosiaalipornosta puhe, teitä kaikkia varmaan miljoonasti kiinnostaa että Salkkareiden Heli kävi äsken ostamassa tästä 2 pussia vaahtokarkkia x___x
On muuten paljon söpömpi livenä kuin töllössä.

Odotan nyt ihan kuola valuen poispääsyä. Kolmisen tuntia enää, kun vaan kuluisi nopeasti ennenkuin ehdin vääntää tänne enempiä marttyyrimerkintöjä.