tässä jo jonkin aikaa on tullut pohditua että miten sitä pystyis olee avoin, ja että ei pelkäis vanhemien tai muiden ihmisten reaktioita kun saisivat tietää että heidän tytär ei olekkaan niinkuin kaikki muut (oletetusti) vaan n jotain aivan muuta.
Miten asiasta kertoisin? äidille joka on jyrkkä kaikkeen tällaiseen. pelottavaa.
Jotkut jo tietää että miestä ei ole eikä tule. osa ottanut hyvin osa laittanut välit poikki. Tällaistako tämä on? miksei vähemmistöjä voida hyväksyä niinkuin perus heteroitaki? mitä väliä sillä on pitääkö naisista vai miehistä.
tämä tässä suurin pohdinnan aihe miten tulla ulos ja elää normaalisti pelkäämättä ihmisten reaktioita..
7 kommenttia
Torontosta
15.4.2012 02:09
Et ole vahemmisto vai omanlainen niinkuin mina. Ihmisia ei saa luokitella varin, uskonnon (usein keski idan tavat ja pukeutuminen" uskonnon" mukaan vaivaa minua) you know what I mean? Eika viallisuuden tai sairauden mukaan, kaikki ovat omanlaisiansa.
boy84
15.4.2012 12:28
Tuota se tulee olemaan loppuelämän ajan, jatkuvaa kaapista tulemista ja pohtimista miten se tehdään tyylikkäästi ja mitä siitä seuraa. Mutta se hyvä puoli siinä on, että mitä useammin sen teet, sitä helpommalta se tuntuu. Siksi koska ihmiset oikeasti hyväksyy. On vain pieni joukko ahdasmielisiä jotka täyttävät nettien keskustelupalstat ja otsikot. Jos James Hirvisaari mesoaa eduskunnassa että se on sairasta, se ei tarkoita etteikö järkevät/älykkäät ihmiset ajattelisivat samoin. Sanoisin että maailma on ihan hyvä, idiootit vaan usein on äänekkäimpiä.
Rohkeutta ja tulta päin :)
Inom
15.4.2012 17:27
Minä kerroin aikoinaan vanhemmilleni kirjeellä koska tiesin etteivät hyväksyisi asiaa. Eivät yllättäneet vaan välimme katkesivat täysin. Normaaleimmissa perheissä vanhemmat ainakin vähitellen ymmärtäneet ja hyväksyneet vaikka alkushokkia saattaa ilmetä. :)
Suuri osa hyväksyy tai suhtautuu välinpitämättömästi siihen kenen kanssa yösi vietät. Jos joku ei hyväksy niin ohita hänet älä enää tuhlaa aikaasi häneen. Ei ole sen arvoinen.
heisku
15.4.2012 21:58
vitsit jotenki tuntuu et joku oikeest ymmärtää tän tilanteen.. :) minulla on hyvät välit äitiin ja pelkäänkin että hän romahtaa tai vastaavaa.. en usko että välit poikki pistää. jotenkin kun sen rohkeuden saisi kerättyä.
Aboa
16.4.2012 15:58
Minäkin kirjoitin aikoinaan vanhemmille ja sisaruksilleni kirjeen, mutta koska tajusin kesken kirjoittamisen, etten koskaan uskaltaisi lähettää sitä postissa, siirsin sen sähköpostiin ja lähetin saman tien. Pelotti aivan pirusti, koska perheessäni oltiin aikamoisia punaniskoja, mutta hämmästyksekseni kaikkien suhtautuminen on ollut positiivista. Siksi uskallan väittää, että tärkeämpää on se, että sinä hyväksyt itsesi; annat itsellesi luvan olla ihan mitä haluat. Kun se tunne on vahva, ei toisten reagointi ole oikeastaan edes tärkeää. Uskon, että muiden suhtautuminen riippuu siitä, miten sinut itse on itsensä kanssa.
Boy84:n kommentin kanssa olen osittain samaa ja osittain eri mieltä. Sinänsä hetero-olettamusta täytyy silloin tällöin rikkoa; kertoa uudelle työkaverilleen, kuinka puoliso kotona onkin samaa sukupuolta tai korjata lääkärin väärää arvausta. Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eivät sellaisia, joita tarvitsee sen isommin pohtia ja tuumia. Jos itse pitäisin omaa seksuaalisuuttani outona ja seliteltävänä, olettaisin muiden haluavan kuulla selittelyä ja pahoittelua. Minulle itselleni asia on normaali ja tavanomainen ja koska käyttäydyn sen mukaan, kokevat toisetkin asian olevan normaalin ja tavanomaisen.
Pesuvati
17.4.2012 00:00
Itse olen ulkona tällä hetkellä tasan neljälle in real life. Kahdelle ystävälleni kerroin vajaa vuosi sitten (ei negatiivisia seurauksia) ja nyt pääsiäisenä sai äiti kuulla "meitsi on homo" poikansa suusta ensin heitettyäni retorisen kysymyksen että onko ihmetelty miksei tyttöystävää ole. Minulle kaveri ehdotti myös kirjettä, jos tuntuu hankalalta kertoa face-to-face, mutta vakuutin itselleni ja hänelle että pystyn kyllä siihen. Tosi koville se otti mutta nyt jälkeenpäin tuntuu tosi hyvältä. Äiti pyysi lupaa keskustella asiasta miesystävänsä kanssa (jolle en ollut kertonut) ja ovat sanoneet että tukevat minuu 100 % mitä sitten tuleekaan. Erittäin iso helpotus vaikka oikeastaan osasin odottaakin jotain tällaista.
Iskä ei tiedä. Vielä. Ei minun käsittääkseni ole aivan yhtä hyväksyvä tässä asiassa kuin äiti. Mutta nyt kun on entistä useampi ihminen takana tukemassa niin jotenkin ajatus kertomisesta ei ole enää yhtä puistattava.
Jaksamista ja voimaa sinulle Heisku!
boy84
19.4.2012 15:52
Joo tuo mun viesti oli ehkä karrikoiden sanottu. Tarkoitin toki sitä että jatkossa myös uusille ystäville kertominen helpottaa. Vanhemmat ovat ehdottomasti vaikein paikka. Yritin ainoastaan sanoa että jos vanhemmat ovat kasvattaneet älykkään ja hyvän lapsen, he todennäköisesti rakastavat sua välittämättä seksuaalisuudesta.
Minunkaan mielestä seksuaalisuutta ei tarvitse selitellä eikä kenenkään hyväksyntää tarvitse hakea. Olet mitä olet, rohkeasti :)